Google Website Translator

tiistai 30. lokakuuta 2018

Kasvis - Vegetable




Popsi, popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa. 
Haukkaa, haukkaa hedelmää, omenaa tai päärynää.
- Lastenlaulu, san. Asta Kaukonen, Chrisse Johansson


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Kiireinen viikko

Viikolla tuli taas tehty kaikenlaista. Tiistaina olin ensimmäisessä valokuvauskurssi-illassa. Keskityimme lähinnä asetteluun ja asetelmiin sekä syvyyden näyttämiseen kuvassa. Otimme illan aikana kuvia erilaisista tilanteista (ihmisistä, esineistä) eri tavoin aseteltuna. Koska en laita luvatta ihmisten kuvia tänne, alla on kuvaustulos, joka mielestäni oli aloittelijan parasta antia.

Ette sitten hirnu

Keskiviikko olikin sitten tapahtumarikas. Olin Marttojen mukana vierailijoille pidetyllä leivontakurssilla. Vieraat leipoivat, Martat auttoivat. Tunnelma oli leppoisa kautta illan ja tuloksena oli todella herkullisia suolaisia ja makeita pikkupaloja esim. vieraiden tai iltapalan varalta.

Kinkkupiirakka, Kääretorkku, Jauhelihaneliöt, Kauralastut, Omenapiirakka, Kierrepullat, Lissun kakku muffinseina

Samana iltana oli ostoskeskuksellamme nuorison ideoima ja heille järjestetty Mun Nummi-ilta. Siellä esiintyivät lavalla Seksikäs-Suklaa, Dosdela ja VG+. Alueella oli myös graffitiseinä taiteilua varten, pyöränkorjausta ja makkaranpaistoa.



Torstaina olikin taas marttailua ja kukkien asettelua. Tuli tehtyä itsekin jonkinlainen asetelma. Käytössämme olleet kukat olivat sellaisia, että niiden piti olla hyvin säilyviä, jotta saamme kotona nauttia pitempään omasta asetelmastamme. Ehkä jotkut, mutten minä. Sain jälleen hyvän muistutuksen siitä, miksi kaikki kukkani ovat tekokukkia. Teimme asetelmat torstaina ja nyt sunnuntaina minun puskani on kuin varjo entisestään. Vihreät on nakerreltu, kukkien terälehtiä on syöty ja kukat nypitty jokainen ainakin muutamaan kerran pois asetelmasta. Syylliset saatte päätellä kuvan perusteella.



Kaverini on suunnitellut eläintarhoineen muuttoa Vaasasta kerrostalosta Pirttikylään tupaseen ympäristöineen. Perjantaina hän soitti ja kyseli, haluanko lähteä yökylään ja auttelemaan hieman tapetoinnin viimeistelyssä (ylijäämien leikkaamisessa) ennen lauantain muuttopäivää. Mikä ettei, kun ei muutakaan tähdellistä ollut tapetilla (hih). Alue oli avara, rauhallinen ja mukava kuten sisätilatkin. Sain mukavat yökylkiäisetkin kaverin koirakatraasta.

Miljöö huurteisena lauantai-aamuna, kaverin uusi tupa, pihapiiri, petikaverini Akka, Lempi ja Seppo

Lauantaina sain kaverilta kyydin kaupunkiin. Siellä oli Rewell Centerissä Halloweenrieha lapsille. Ennen kaikkea minua kiinnosti kuitenkin käydä Suomalaisessa Kirjakaupassa, jossa Marko Hautala kertoili kirjastaan Leväluhdasta, kirjan synnystä ja henkilöistä sekä todellisesta Leväluhdan alueesta.



Onneksi tämä päivä on mennyt ihan kotosalla ja osittain laiskana. Koko aamupäivä kului joko tabletilla tai puhelimella pelaamiseen. Hyi minua, meni hyvästä päivästä iso osa hukkaan. Onneksi iltapäivällä sain päällystettyä loppuviikosta leipomani kurpitsapiirakan. Ajattelin laittaa siihen koristeitakin ja minulla oli tietty idea niiden suhteen. Tein pienen keittiömokan, mutta se ei sentään aiheuttanut raaka-aineiden hukkaan menoa. Saatte pienen vilauksen keittiömokasta, tarkemmin siitä ensi viikolla samoin kuin piirakasta resepteineen.


Kristiina

torstai 25. lokakuuta 2018

Energia - suunnittelu vs. päästöt/säästöt

Viime aikoina on paljon puhuttu ilmastonmuutoksesta, päästöistä ja energiasta. Mikä sen parempi puheenaihe Vaasalle, joka mainostaa olevansa energiapääkaupunki. Energiateknologian pääkaupunki Vaasa saattaa olla, mutta energian käytössä ja käytön vähentämisessä meillä tullaan vielä etanajunalla perässä.

Nyt, kun meidän lumettoman ajan pyöräilijöiden kausi alkaa lähestyä päätöstään, on aika miettiä hieman vaasalaisten suunnittelijoiden, päättäjien ja toteuttajien suhtautumista liikenteeseen ja sen päästöjen vähentämiseen. Jos puhutaan energian säästöstä ja päästöjen vähentämisestä, pitäisi suhtautua myönteisesti pyörällä liikkumiseen ja joukkoliikenteeseen pyrkien vähentämään yksityisen autoliikenteen tarvetta. Vaasassa sen sijaan tunnutaan menevän aivan toiseen suuntaan. 

Ensinnäkin keskittäminen. Vaasassa perustetaan koko ajan uusia liikekeskuksia taajamien ulkopuolelle sen sijaan, että kehitettäisiin keskustaa kauppapaikkana ja edistettäisiin eri taajamien kauppojen pystyssä pysymistä ja paikallista palvelua. Kaupungissamme pidetään vetävämpänä rakentaa suuria kauppakeskittymiä asutusalueiden ulkopuolelle, jossa on tilaa autoille parkkeerata ja tieyhteydet heitä varten. Taajamien lähipalvelut vähenevät koko ajan. Joukkoliikenneyhteydet näille kauppapaikoille ovat kuitenkin huonot ja harvat. Jos pitää lähteä hakemaan tarjoustuotetta linja-autolla, nostaa se tuotteen hinnan yli normaalihinnan lähikaupassa. Miksi emme siis käännä katsettamme sinne, missä ihmiset ovat? Ei sinne, minne autolla pääsee kivasti. Sama koskee myös muita lähipalveluja: terveydenhoito, kirjastot ja koulut. Terveyspalvelut suunnitellaan keskitettäväksi pois asuinalueilta, kouluja lopetetaan ja synnytetään yhä uusia hajautettuja suuria kouluja ja kirjastojakin on jo suljettu taajamista. Väärä suunta Vaasa, palvelut sinne missä ihmiset ovat. Ei ihmisten kuljetusta sinne, missä palvelut ovat.

Toiseksi joukkoliikenne. Linja-autojen lippuhinnat on pystytty pitämään kohtuullisena (en nyt puhu kertalipusta), mutta vuoroissa on toivomisen varaa. Itse asun Ristinummella, josta on keskustaan 3 eri vaihtoehtoista linja-autolinjaa arkisin päiväsaikaan. Mutta kun ne kaikki ajavat eri reittiä ja lähtevät/tulevat tälle alueelle kaikki 5 minuutin sisällä. Käytännössä se tarkoittaa 1 lähtöä/0,5 tuntia kolmella eri vaihtoehtoisella reitillä. Illat ja viikonloput ovat sitten luku sinänsä. Viimeinen vuoro ajaa n. klo 22, viikonloppuvuorot kulkevan lauantaisin 1 krt/tunti, sunnuntaisin vielä harvemmin. Hassu on myös tällä hetkellä kaupungin ainoa linja, joka ajaa suurimman kauppakeskittymän, Kivihaan ohi. Kun ihmiset suunnittelevat enenevässä määrin isoja kauppakäyntejään viikonlopuiksi, linja Kivihakaan kulkee lauantaisin tunnin välein aikavälillä 10-14 ja sunnuntaisin ei lainkaan. Todellisuudessa pääsen siis kotoani kauppakeskittymään mukavasti vain pyörällä lumettomaan aikaan tai autokyydillä, kun joku kaveri on sinne menossa. Totean vain, että joukkoliikenne ei ole hirveän kallista, mutta vuorojen ja reittien suunnittelussa on parantamisen varaa. Nykyisellään joukkoliikenne hyödyttää vain arkisia työ- ja koulumatkoja, ei yhä lisääntyvän vapaa-ajan matkustamista muualle kuin keskustaan.

Lisää kuvateksti
Kolmanneksi tiestö. Vaasassa satsataan tällä hetkellä autoteiden leventämiseen ja parantamiseen sekä autoliikenteen selkeyttämiseen ja helpottamiseen. Sen sijaan pyörä- ja jalankulkutiet ovat jääneet sinne jonnekin, kauas taakse. Vaasassa kehutaan kyllä olevan hyvät pyöräliikenneyhteydet ja -tiestö. Osa siitä kulkee kuitenkin jalkakäytävillä. Uskalikot käyttävät pyörätiettömillä pätkillä ajoteitä, itse en vaasalaisen ajokulttuurin takia niille uskaltaudu, porhallan vihaisia jalankulkijoita väistellen jalankulkuväylillä. Kuten 95% muistakin pyöräilijöistä. Samaan aikaan, kun teiden kunnossapitorahat satsataan autoteihin, siellähän se rahakin kulkee, pyörätiet rapistuvat. Muutama vuosi vielä samaa lajia ja Vaasassa ovat entiset hyvät pyöräliikenneyhteydet. Samoin kuin ajotiet, myös pyörätiet olisi pidettävä kunnossa, jotta pyöräily olisi varteenotettava vaihtoehto autoliikenteelle. Ja aina, kun suunnitellaan uutta asuinaluetta tai kauppakeskittymää, pääsy niille muullakin tapaa kuin autolla kohtuullisen vaivattomasti ja hyvillä yhteyksillä tulisi suunnitella siinä kuin moottoriliikennekin.

Energia-asiaan liittyvät myös jätteet ja niiden kierrätys. Toki otan aplodein vastaan kertakäyttökulttuurista luopumisen yritykset kuten kestokassit, kierrätettävät pakkaukset, pakkausmateriaalien vähentämisen ja vaihtoehtomateriaalit muovin sijaan. Jätteiden lajitteluhysteria (oma nimitykseni) menee sen sijaan jo joskus liiankin pitkälle.
Nykyisessä muodossaan se onnistuu hyvin tuotantolaitoksissa ja muissa isommissa tiloissa. Kotitaloudet ovatkin hieman ongelmallisempia. Vanhoissa asunnoissa on tilat 1-2 roskapöntölle yleensä keittiössä. Uudemmissa jopa 4lle. Mutta tilakysymys on ensimmäinen eteen tuleva ongelma. Vanhojen asuntojen keittiöiden roskatilat pitäisi uusia. Ja jos lajittelu jo kotona monimutkaistuu vielä nykyisestä, pitäisi asuntoihin alkaa rakentaa/remontoida omat roskakaapit/-huoneet. Sen lisäksi näitä aina vaan laajenevia lajittelukriteereitä on vaikea seurata ja vaikea löytää paikka, mihin ne "uudet" jätteet toimitetaan. Kunnat ja kaupungit kyllä pystyttävät sinne tänne erilaisia lajitellun jätteen roskapisteitä, mutta ne vaativatkin jo jätteiden
kuljetusta muulla tavoin kuin jalan roskakatokseen. Millä? Pyörä ei ole kovin esteettinen tapa kuljettaa roskia pitkin kaupunkia eikä aina mahdollinenkaan. Julkiseen kulkuneuvoon tuskin mennään roskien kanssa. Joten taas ratkaisuna on se energiasyöppö auto. Jossain välissä roskien lajittelua tulisi laskea hyöty/haittasuhde eli miten paljon hyötyä roskien spesifisestä lajittelusta on verrattu niiden lajittelupisteeseen kuljetuksen haitoista. Jätteiden vähentäminen tulisi tapahtua kulutus- ja käyttötottumuksia muuttamalla, ei siirtämällä rasitteita viimeisen käyttäjän harteille aiheuttamaan siellä ylimääräisiä kuluja ja ongelmia. Se viimeinen järkevän lajittelun ongelma onkin sitten kiinni jokaisen yksilön korvien välistä. Enpä usko sen onnistuvan vielä pitkään aikaan. En, kun katson taloyhtiön jätekatosten eriteltyjen roskapönttöjen sulassa sovussa eri roskista koostuvaa sisältöä. Tuntuu turhalta lajitella kotona roskiaan edes niihin kahteen eri astiaan, kun isompaan säiliöön asukkaat heittävät kuitenkin kaiken aivan miten sattuu.

Paljon on parantamisen varaa sekä kaupungilla että ihmisyksilöillä, ennen kuin voimme sanoa olevamme energiapääkaupunki kaikilta osin. Vaasa haluaa kovasti kehuskella yrittävänsä hiilineutraaliksi tulevaisuudessa. Ei onnistu kuuna kullanvalkeana tällä suunnittelulla ja toteutuksella. Satsaukset muuhun kuin keskittämiseen ja autojen suosimiseen. Pitää sijoittaa sinne, missä ihmiset ovat ja siihen, mitä he haluavat, ei aina rahan kautta (hah, hah tänä "raha ratkaisee ja säästetään" - aikana). Sitä paitsi, emme me ole yksin täällä pallolla. Vaikka Suomi petraisikin entisestään, kyllä ne naapurien ja kylänmiesten saasteet tänne pääsevät esteittä.

Kristiina

tiistai 23. lokakuuta 2018

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Vanhanaikaista ja vaahtoavaa

Kulunut viikko on menty ihan perusruoalla eli nokkosletuilla ja kalakeitolla. Niistä olen jo julkaissut reseptit, joten saatte ihailla niitä aivan vaan kuvina. Onneksi plakkarissa sattui olemaan alkusyksyllä ohrasuurimoilla tehty vanhanaikainen kaalilaatikko. Salaatti ja jälkiruoka sen sijaan ovat tämän viikon tuotoksia, salaatti iltapalaksi ja jälkkäri herkutteluun kalasopan jälkimainingeissa.

Vanhanajan kaalilaatikko

öljyä
600 g valkokaalia
1 porkkana
1 iso tai 2 pientä sipulia
400 g jauhelihaa (nauta tai nauta-sika)
0,5 tl maustepippuria
1 tähtianis
1,5 dl kokonaisia ohrasuurimoita
1 tl kuivattua meiramia
0,5 tl valkopippuria
1-2 rkl siirappia
1 ltr lihalientä (hieman riippuu uunivuoasta)
Päälle:
Muutama lastu voita
korppujauhoja
Suikaloi kaali 0,5 cm paksuisiksi suikaleiksi. Raasta porkkana karkeaksi raasteeksi. Silppua sipuli(t).
Lämmitä paistinkasarissa öljyä ja lisää kaalisuikaleet sekä porkkanaraaste. Anna kaalien pehmetä ja saada hieman väriä pannulla. Kaada suikaleet uunivuokaan.
Lisää pannulle hieman öljyä ja kuullota sipulit. Lisää jauheliha ja paista, kunnes se ruskistuu. Jossain vaiheessa paisto lisää jauhelihan joukkoon maustepippuri ja kokonainen tähtianis. Kaada ruskistunut jauheliha uunivuokaan.
Lisää uunivuokaan myös raa’at ohrahelmet, kuivattu meirami, valkopippuri ja siirappi. Sekoita ainekset hyvin sekaisin. Kaada päälle lihalientä niin, että näet sen ylätason. (Vinkki: jos käytät vettä ja lihaliemikuutioita, sulata kuutiot veteen paistokasarissa, jossa paistoit ainekset. Saat maut talteen. Muussa tapauksessa kaada kasariin tilkka vettä ja kaada se uunivuokaan).
Paista laatikkoa 175 ºC keskitasolla n. 1 tunti ilman kantta. Tarkkaile nesteen määrää. Halutessasi laatikolle rapean pinnan, lisää paiston puolessa välissä vuoan pinnalle voilastuja ja korppujauhokuorrutus. Nauti puolukkahillon/-survoksen kanssa.

Vihersalaattini on tällä kertaa tyyliä "mitä jääkapista ja pakkasesta löytyi"-salaatti. Purjo, herneet ja fenkoli olivat pakkasesta, muu oli tuoretta. Linkin paahdettuihin kikherneisiin olen laittanut jo jokunen aika sitten, mutta laitetaan se nyt tähän reseptiin uudestaan.

Vihersalaatti

salaattia (voit sekoittaa eri lajeja tai ostaa valmiin sekasalaattipussin)
kurkkua
purjoa
kukkakaalia
pakasteherneitä
fenkolia
Kastike: 
0,5 dl öljyä
1 tl sitruunamehua
4 tl balsamietikkakastiketta
2 tl hunajaa
(sinappia) suolaa, mustapippuria

Tee kastike. Laita kaikki kastikeainekset esim. lasipurkkiin ja ravista sekaisin. Anna maustua salaatin sekoittamisen ajan.
Sulata herneet. Viipaloi purjo ja fenkoli. Paloittele kukkakaali kukinnoiksi ja pilko kurkku.
Sekoita ainekset kulhossa. Silppua salaattikulhoon salaatti ja lisää muut ainekset. Kaada päälle kastiketta ja sekoita. Lisää viimeiseksi paahdetut kikherneet.

Aiemmin tekemäni omenatriflen kerma-rahkavaahto oli niin hyvää, että se ansaitsi encoren. Muotoilin siitä jälkiruoan raastettujen päärynöiden kanssa. Tällä hetkellä päärynäsesonki tuntuu olevan ohi ja mango on IN, joten yhtä hyvin jälkkärin voi tehdä mangosta.

Päärynävaahto

2 dl kuohu- tai vispikermaa
1 rs mascarponea tai rahkaa (250 g)
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeri
0,5 tl jauhettua inkivääriä
3 päärynää
(pari tippaa vihreää elintarvikeväriä)

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi. Lisää muut aineet sekaan ja vatkaa tasaiseksi seokseksi.
Kuori ja raasta päärynät karkealla terällä. Sekoita raaste (ja halutessasi elintarvikeväri) hyvin vaahtoon. Anna maustua hetki jääkaapissa. Koristele esim. sitruunamelissan lehdillä tai rouhitulla suklaalla.

Kristiina

torstai 18. lokakuuta 2018

Viime viikon rientoja

Viime viikolla kävin meidän paikallisessa kirjastossa kuuntelemassa sinne kutsuttua kirjailijavierasta. Hän oli Christian Rönnbacka, dekkaristi ja vakuutusetsivä, entiseltä ammatiltaan poliisi mm. Keskusrikospoliisissa. On aina todella kiinnostavaa kuulla suoraan "hevosen suusta" tarinoita kirjailijan työstä. Hän tarinoi hyvällä huumorilla piristettynä siitä miten kirjat syntyvät alkaen idean synnystä ja päättyen kustannustoimittajaan ja kansikuvaan. Rönnbacka käyttää kirjoissaan paljon paikkoja, joilla hän on itse käynyt ja joihin esim. ruumis pikanttina lisänä sopii kuin nakutettu. Hänen kirjojensa hyviksille löytyy melkein kaikille esikuvansa todellisesta elämästä. Pahikset sen sijaan pitää keksiä omasta päästä ja nimiä myöten varoen viittaamasta keneenkään tosielämässä. Myös itse kirjoitustyöstä hän kertoili paljon samoin kuin kirjan synnyn jälkeisestä työstämisestä ja kansikuvien ideoiden synnystä. 
Rönnbacka on kirjoittanut paitsi dekkareita, myös kirjan vakuutusmaailmasta etsivän silmin ja nuoruudessaan romaanin pohjalaispoika Rurikista. Hän on myös tehnyt ystävänsä kanssa veneretken Tammisaaresta Pietarsaareen sisävesiä pitkin ja aikoo muotoilla tarinan retkestä kirjaksi kuvineen matkalta. Viime kesänä hän tutustui viskin tekemiseen Suomessa ja sekin retki on laitettu kirjan kansiin. Tämän kirjan on tarkoitus ilmestyä tässä kuussa.


Seuraavan iltana kävimmekin sitten Marttojen kanssa tutustumassa Vaasassa Ristinummella sijaitsevaan Nahkapajaan (Niittomiehenkatu 3). Siellä tuotetaan sekä omia nahkatuotteita että myydään omien ja muiden tuotteita. Minulta on jotenkin kokonaan lipsahtanut tiedosta tällaisen paikan olemassaolo omalla alueellamme. 
Pääsimme tekemään pieniä askartelutöitä nahanpaloista, mm. avaimenperiä ja kortteja (emme saaneet käyttää mitään terillä varustettuja koneita). Lisäksi tuotevarasto oli meille avoin ja aika moni onnistui keventämään kukkaroaan käynnin aikana, minäkin. On aina mukava löytää jotain uutta omasta pienestä kaupunginosasta tai omasta kaupungista.


Olen kotiläksynä opiskellut netistä tietoja, joiden avulla toivon voivani marras-joulukuussa suorittaa hygieniapassin. Huh, en tiennytkään, että elintarviketyöskentelyyn liittyy noin paljon säännöksiä ja tarvitaan niin paljon tietoa. Ajatella, että vuosikymmenet kotikeittiössä ne ruoat ovat vain syntyneet, eksyneet mahoihin ja säilytykseen ilman sen kummempaa tietoa kuin maalaisjärki. 
Ensi viikolla aloitan myös Vaasa-opiston 5-viikkoisen, iltaisin kerran viikossa pidettävän valokuvauskurssin. Jos saisi hieman verestettyä tietojaan ja taitojaan. Ehkä blogin kuva-annin laatukin hieman paranee jatkossa. Tosin epäilen, pääni on kuin harakanpesä. Mikä menee sisään katoaa myös kuin tuhka tuuleen aika pian. Katsotaan. Kerron myöhemmin kurssista, kunhan se on alkanut.

Kristiina

tiistai 16. lokakuuta 2018

Keltainen - Yellow



There are 3 things I've learned never to discuss with people: religion, politics, and the Great Pumpkin
- Linus


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Sieniä, salaattia ja limeä.

Koska metsästä löytyy vielä sieniä, laitan tällä kertaa mukaan oikein kaksi sieniruokaa. Toisen olen tehnyt kesän alussa viimeisistä pakastekanttarelleista (tiesittekö muuten, että suositeltu kirjoitusasu on kantarelli. Itse en luovu kanttarellista, jos häiritsee niin so what?) ja toisen tällä viikolla suppilovahveroista. Ensimmäisen ruoan canneloniputket olivat minulle uusia, joten käytin kaupan valmiita putkia. Hyvin onnistuivat, käytän jatkossakin.

Kanttarellitäytetyt cannelonit

Tomaattikastike:
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
öljyä
0,5 kg kypsiä tomaatteja
1 oksa tuoretta basilikaa (1 tomaatintaimen oksa)
ripaus sokeria
1 dl kermaa
Cannelonit: 
10 canneloni pastaputkia
1 litra tuoreita kanttarelleja tai n. 3 dl pakastettuja
1 kevätsipuli tai pieni sipuli
1 porkkana
0,5 rkl öljyä
0,5 tl kuivattua varsiselleriä
1 tl kuivattua timjamia tai kynteliä
200 g maustamatonta tuorejuustoa
suolaa, mustapippuria
ripaus sokeria
1 dl kermaa
1 dl emmental-mozzarellaraastetta
Päälle: 
emmental-mozzarellaraastetta

Tee ensin kastike. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuli paistinpannulla miedossa lämmössä (3) öljyssä n. 10 min. Lisää valkosipuli ja jatka kuullottamista vielä n. 5 min. Siirrä odottamaan.
Leikkaa tomaatit paloiksi ja laita palat kattilaan. Muista ottaa mukaan myös leivinlaudalle mahdollisesti jäävä mehu. Kiehauta tomaatit ja anna niiden pehmetä miedolla lämmöllä poristen n. 10 min. Aja tomaatit sosemyllyn läpi (jos omistat) tai paseeraa ne siivilän läpi. Käyttäessäsi siivilää kaada tomaatit sinne ja paseeratessasi käsittele tomaattimassasta kerralla vain pieni osa siivilän reunaa vasten. Lopussa kumpaakin välinettä käyttäen jäljelle pitäisi jäädä vain kannat, tomaatinkuoret ja hieman siemeniä.
Kaada n. puolet paseeratusta tomaattisoseesta takaisin kattilaan, lisää joukkoon kuullotetut sipulit, basilikan- ja mahdollinen tomaatinoksa. Anna soseen kiehua hiljaisessa lämpötilassa n. 10 min, kunnes sose on hieman sakeutunut. Nosta kattila hellalta, nosta pois mausteoksat ja anna soseen hieman jäähtyä. Lisää sen jälkeen soseen joukkoon jäljelle jäänyt n. puolet paseeratusta tomaattisoseesta. Mausta tarvittaessa suolalla, mustapippurilla ja ripauksella sokeria. Lisää lopuksi kerma ja sekoita kastike tasaiseksi.
Tee täyte canneloneihin. Silppu kevätsipuli varsineen tai sipuli. Puhdista sienet ja leikkaa niitä pienemmiksi kappaleiksi. Raasta porkkana karkeaksi raasteeksi.
Kaada paistinpannulle tilkka öljyä ja kuullota sipulia siinä n. 5 min miedolla lämmöllä. Lisää kanttarellit ja paista niitä, kunnes liika kosteus haihtuu (älä polta).
Lisää joukkoon porkkanaraaste ja mausteet ja anna niiden kuumeta. Sekoita mukaan myös tuorejuusto ja anna sen lämmetä, kunnes massasta tulee tasaista. Lisää massaan vielä juustoraaste, sammuta hella ja anna raasteen hieman sulaa.
Mausta massa suolalla, mustapippurilla ja ripauksella sokeria. Tarkista maku.
Ohenna massaa lopuksi n. 1 dl kermaa (lisää osissa kunnes massa on sellaista, että sen voi pursottaa ja se tuntuu hieman valuvalta.).
Pastaputket on helpoin täyttää leveäreikäisellä pursottimen tyllalla ja pursotinpussilla. Toinen vaihtoehto on käyttää pakastepussia (huom. vahvaa, myydään kaupoissa, ohut tavallinen hajoaa kertoo kokemuksen syvä rintaääni).
Lusikoi täytemassa pussiin. Jos käytät pakastepussia, leikkaa pussin alakulmaan reikä (ei liian suurta, muuten täyte tursuaa putkien ulkopuolelle).
Lado ensin tyhjät putket uunivuokaasi, jotta näet, paljonko siihen mahtuu. Nosta sen jälkeen 1 pastaputki kerrallaan pystyyn uunivuokaan ja pursota täyte putken sisään. Voit tasoittaa massan putkeen esim. lusikan varrella varmistaaksesi, että koko putki on täynnä täytettä. Siirrä täytetty putki jälleen lappeelleen ja nosta pystyyn seuraava putki. Jatka näin pastaputki kerrallaan, kunnes kaikki putket on täytetty.
Kaada täytettyjen cannelonien päälle tomaatti-kermakastike ja viimeistele vuoka ripottelemalla päälle juustoraastetta. Paista vuoka 200 º C uunin keskitason alapuolella n. 20 min. Voit siirtää paiston lopussa vuoan ylemmäksi, jotta pinta saa väriä. Nauti cannelonit salaatin kanssa.

Risoton tekemisessä tärkeintä on muistaa riisin sekoittaminen nesteenlisäysvaiheen aikana ja se, että riisin tulee lopussa olla kypsää. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin raaka riisi, joka rutisee hampaissa.

Suppilovahverorisotto

1 litra tuoreita suppilovahveroita tai n. 4 dl pakastettuja
voita, öljyä tai niiden sekoitusta
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2,5 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä tai sitruunamehua
6-7 dl kasvislientä
10 aurinkokuivattua tomaattia tai 1 pieni paprika
0,5 tl kuivattua timjamia
60 g parmesaani tai grano pagano juustoraastetta

Puhdista tuoreet sienet tai sulata pakastetut. Voit halutessasi silputa niitä hieman (minä en halunnut).
Silppua sipulit ja valkosipulin kynnet. Suikaloi tomaatit tai poista paprikasta siemenet ja kuutioi liha. Valmista kasvisliemi (ja käyttäessäsi sitruunamehua, purista puolikkaan sitruunan mehu ja laimenna se vedellä).
Paista sieniä kasarissa (älä polta), kunnes liika neste on haihtunut. Siirrä sienet erilliseen astiaan odottamaan.
Lämmitä rasva paistokasarissa. Kuullota sipulisilppua miedolla lämmöllä n. 10 min. Lisää kuullotuksen loppuvaiheessa valkosipulit.
Annostele kasariin risottoriisi ja jatka paistamista, kunnes riisi on kuullottunut läpinäkyväksi. Ala annostella kasariin nestettä (miel. lämmintä) 1-2 kauhallista kerralla. Sekoita riisiä kasarissa usein koko keittämisen ajan. Lisää nestettä aina, kun edellinen erä on imeytynyt riiseihin. Jatka nesteen lisäämistä, kunnes riisit ovat kypsiä ja risotto on löysähköä.
Lisää lopuksi tomaatit tai paprika, timjami ja juustoraaste. Lopputulos saa olla kermainen ja juuri niin löysä kuin itse haluat. Tarjoa salaatin kanssa.

Pikkelöidyt punasipulit salaattiin

2 punasipulia
0,5 dl punaviinietikkaa
1 rkl sokeria
3 kokonaista mustapippuria
0,5 tl suolaa
0,5 dl öljyä
ripaus chilihiutaleita

Kuori punasipulit ja halkaise ne pituussuunnassa puoliksi. Leikkaa sipulit ohuiksi puolirenkaiksi.
Kiehauta kattilassa viinietikka, sokeri, mustapippurit ja suola. Lisää joukkoon punasipulit, sekoita hyvin ja anna kiehua n. 10 min.
Nosta kattila pois liedeltä mutta anna sipulien jäähtyä hiljalleen huoneenlämmössä kannen alla.
Lisää joukkoon öljy ja viimeistele chilihiutaleilla. Anna maustua kattilassa tai lasipurkissa vähintään 2 h tai yön yli. Käytä salaatin, lihan tai hampurilaisten mausteena.

Feta-punasipulisalaatti

jäävuori- tai jääsalaattia
tomaattia
kurkkua
pikkelöityä punasipulia
maustettuja fetakuutioita
suolapähkinöitä
Kastike:
0,5 dl öljyä
0,5 dl sitruunamehua
1,5 rkl Dijon-sinappia
suolaa, sokeria, rouhittua mustapippuria

Tee ensin kastike esim. lasipurkkiin. Lisää kaikki aineet purkkiin (jos salaatissasi on paljon suolaisia elementtejä, ole varovainen suolan kanssa). Sulje purkin kansi ja hölskytä aineet sekaisin. Laita jääkaappiin odottamaan joksikin aikaa makujen tasaantumista.
Revi salaatti kulhoon. Pienennä tomaatti ja kurkku karkeiksi paloiksi ja lisää kulhoon. Lisää joukkoon sipulit, fetajuustokuutiot ja kokonaiset suolapähkinät. Sekoita. Lisää viimeiseksi kastike joko tarjoilukulhoon tai nosta kastike pöytään jokaisen itse otettavaksi (mieluimmin). 

Minusta on mukavaa tehdä Lemon tai Lime Curd itse. Tällä kertaa kaapissa sattui kuitenkin olemaan purkki kaupasta hankittua Lime Curdia (en tiedä miksi). Tähän leipomukseen se oli hyvä "hukata".

Lime-rahkamurupiirakka (pellillinen)

Pohja+muruseos: 
3 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl ruokasoodaa
8 dl vehnäjauhoja
250 g voita tai margariinia sulatettuna
2 dl piimää tai jogurttia
1 kananmuna
Täyte: 
500 g maitorahkaa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
115 g Lime Curdia (kaupasta) tai 3 dl itse tehtyä Curdia

Sekoita pohjan kuiva-aineet keskenään.
Sulata ja jäähdytä rasva ja sekoita se hyvin kuiva-aineiden joukkoon murumaiseksi seokseksi. Ota seoksesta 1/3 toiseen astiaan murukerrosta varten.
Lisää suurempaan taikinamäärään piimä tai jogurtti ja muna. Sekoita hyvin, älä kuitenkaan välitä mahdollisista pienistä möykyistä. Ne sekoittuvat kyllä paistettaessa.
Levitä taikina nuolijalla uunipellille leivinpaperin päälle.
Sekoita kaikki täytteen ainekset kulhossa tasaiseksi. Levitä rahkatäyte nuolijalla taikinapohjan päälle. Ripottele lopuksi erikseen otettu taikinamuru rahkakerroksen päälle.
Paista piirakkaa 200 ºC uunin alatasolla n. 30 min. Leikkaa piirakka vasta jäähtyneenä.
Alkuperäinen resepti: Rahkamurupiirakka Kotivinkki 5/17 

Koska tässä postauksessa sieniruoat ovat lämpimänä ruokana olleet pääosassa en malta olla lisäämättä mukaan reseptiä, joka ei ole omani vaan Ristinummen Marttojen Sirpan. Mutta tämä keitto oli niin uskomattoman hyvää, kun teimme sitä marttojen sieniruokakurssilla mustavahakkaista, että keitto suorastaan lensi kattilasta lautasten kautta vatsaan.

Sienikeitto sulatejuustolla

2 dl mustavahakkaita tai muita mietoja sieniä (haperot, herkkusienet jne.)
1 sipuli
1 rkl öljyä
2 rkl vehnäjauhoja
paprikajauhetta 
8 dl maitoa
1 kasvisliemikuutio
rakuunaa
100 g sulatejuustoa
(suolaa, mustapippuria)
hienonnettua persiljaa

Puhdista ja hienonna sienet. Silppua sipuli. 
Laita kattilaan öljy, sipulisilppu ja sienet. Hauduta niitä, kunnes sienten liika kosteus on haihtunut ja sipulit ovat pehmenneet ja kuullottuneet. Lisää loppuvaiheessa paprikajauhe, jotta sen aromit pääsevät oikeuksiinsa.
Ripottele pinnalle vehnäjauho ja anna niiden kypsyä hetki. Älä ruskista.
Sekoita joukkoon maito vähitellen erissä. Anna kiehua hiljalleen n. 10 min välillä sekoittaen.
Lisää juusto palasina ja liemikuutio, jatka hiljaista kiehuttamista sekoittaen, kunnes juusto on sulanut. Mausta rakuunalla, tarkista maku ja viimeistele keitto hienonnetulla persiljalla. Tarjoa hyvän leivän kanssa.

Kristiina

perjantai 12. lokakuuta 2018

Arkadianmäki, Leväluhta ja Pariisi-Alberga

Harvoin olen ottanut käteeni niin mielenkiintoista kirjaa kuin Arkadianmäen kirstunvartija (Pertti J. Rosila). Siinä eduskunnan pitkäaikainen (1988-2017) talouspäällikkö Rosila kertoilee eduskunnan talous- ja muusta toiminnasta, rötöksistä lähinnä rahapuolella, ihmisistä, joiden kanssa hän on työskennellyt, rahankäytöstä ja eduskunnan työskentelystä yleensä. Aika uskomatonta tarinaa läpi kirjan.

"Eduskunnalla oli Feiringin aikana, kuten on vielä tänäkin päivänä, muihin valtion virastoihin verrattuna poikkeuksellisen itsenäinen asema, talousautonomia. Eduskunta myöntää itselleen valtion budjetissa juuri sellaiset määrärahat kuin itse katsoo tarvitsevansa. Eduskunta vastaa itse oman taloutensa, toimintansa ja kirjanpitonsa tarkastamisesta."

Jo tuosta kirjan alkupuolen sitaatista näkyy, miten kotiinpäin vetäminen, vastuun pakoilu ja pykälien kiertäminen/rikkominen ovat niin kovin helppoja eduskunnan raha-asioissa. Ja sitä toimintaa tästä kirjasta todella löytyy. On suoranaisia kavaltajia, on henkilöitä, jotka surutta käyttävät rahaa niin kuin itse haluavat ja suoranaisia oman etunsa ajajia kansan edun sijasta. Toisaalta löytyy myös hyviä henkilöitä, jotka säästävät, yrittävät parantaa tilannetta ja ajavat kansalaisten etuja yrittämällä suitsia heidän rahojensa käyttöä.

"Tilintarkastajien raportista, jossa Tiitisen jääviysasia oli vain jäävuoren huippu, uusi puhemies sai konkreettisen oppitunnin eduskunnan toimintatavoista ja niihin liittyvästä vastuunkannon vajeesta. Vaikka Tiitisen ja Niinistön talouden ja hallinnon hoitamisen näkemykset tiedettiin jo etukäteen erilaisiksi, ei tämän tilintarkastajien esiin nostaman asian käsittely ainakaan lähentänyt heidän suhdettaan ja keskinäistä luottamusta. Tiitisellä oli kuitenkin takanaan eduskunnan hyvä veli-järjestelmä, johon Niinistön muutospyrkimykset törmäsivät usein seuraavan neljän vuoden aikana" 

Jos olet vähääkään kiinnostunut Suomen korkeimmasta poliittisesta elimestä, sen poliittisista ja taloudellisista metkuista tai siellä toimivista ihmisistä, taustatekijöistä ja päättäjistä, niin tartu tähän kirjaan. Sieltä löytyvät taloudelliset ja poliittiset metkut, Hyvä veli-järjestelmä ja sen toiminta, eduskunnan niin hyvät ja kansaa ajattelevat ihmiset kuin omahyväiset, kieroilijat ja oman edun ajajat. Sekä eduskunnan hyvät että huonot puhemiehet ja toimikunta/valiokuntatyöskentely tulevat käsitellyiksi. Samoin suuret valtio"miehet" ja pikkumaiset tyypit.  On todella mielenkiintoista lukea toiminnasta ja ihmisistä taustatoimijan, ei poliittisen vaikuttajan kannalta. Tässä kirjassa kirjoittajan ei tarvitse korostaa omaa tärkeyttään ja hyvyyttään vaan ihan vain tarkastella toimintaa kulissien takana. Toki myös hauskat, jämptit ja asiansa hallitsevat toimijat tulevat kivasti esiin.

Leväluhta (Marko Hautala) osui eteeni puolivahingossa kirjastotädin pöydältä. Täytyy sanoa, etten yleensä lue kauhuromaaneja ja nyt tiedän syynkin. Huh, miten kirja karmaisi, piti lukea koko ajan toista kirjaa rinnalla iltalukemisena ja tätä vain päivänvalossa. Toisaalta taas koska Leväluhta on todellinen paikka Isossakyrössä todellisine ihmisluulöytöineen, paikallisuus sai minut tarttumaan kirjaan.
Tarina pyörii yhden perheen ympärillä. Tytär Meeri on aikanaan lähtenyt kotoa perheensä takia, mennyt naimisiin ja saanut lapsen. Avioliitto ja äitiys eivät kuitenkaan sovi hänelle menneisyyden selvittämättömien asioiden ja perhesuhteiden takia (vaikka Meeri itse ei tätä välttämättä tiedosta). Hänen perheensä oli todella rikkinäinen: murhan takia mielisairaalassa oleva veli Lari, sellainen hevimusiikkiin, viinaan, huumeisiin ja ressukkakavereihin hurahtanut peräkamarin poika. Isä, joka ei sopinut Isoonkyröön hippimenneisyytensä ja maailmanmatkaaja-mentaliteettinsa takia ja teki itsemurhan. Äiti, joka oli koko elämänsä omituinen, teki miehensä ja lastensa elämästä enemmän kuin hankalan ja haahuilee nyt yksin ja omituisena vanhassa, ränsistyneessä kotitalossa. Ja Meeri itse, joka nuorena vaihtoi olemustaan ja mielipiteitään jokaisen uuden poikaystävän mukaan, pakeni pois kotoa ja ei nyt sopeudu nykyiseen elämäänsä. Hän jättää kotinsa ja palaa lapsuudenkotiinsa kohdatakseen puhumattoman, omassa maailmassaan elävän äitinsä ja veljensä sekä isänsä jälkeensä jättämät paperit ja muistot. Kylältä löytyy myös muutama muukin lapsuudenkotiin menneisyytensä takia palannut ihminen. Miksi he ovat palanneet ja mitä oikein tapahtui kauan sitten ja tapahtuu vieläkin ja mikä yhteys kaikella on Leväluhdan uhrilähteeseen? Talosta Larin entisestä huoneesta Meeri löytää myös omituisen esineen, ikään kuin ihmisen kasvot. Jonka ihohuokoset ovat kuin mustia pisteitä. Miten tuo esine liittyy Larin menneisyyteen ja hänen tekoihinsa? Tai isän itsemurhaan ja äidin omituiseen käytökseen? Löydön tehdessään Meeri ei tiedä, että kauhu on vasta alkamassa. IIIK.
Koska en yleensä lue kauhukirjoja tai katsele kauhufilmejä, minulla ei ole oikein vertailupohjaa tälle kirjalle. Edellinen lukemani tämän genren kirja oli 2,5 vuotta sitten Marko Hautalan Kuokkamummo, joten siihen tätä on paha vertailla. Sen vain totean, että en tulevaisuudessa tule kovin nopeasti tarttumaan uudestaan tämän lajin kirjaan, sen verran hirvittävä ja utopistinen tämä teos oli minulle. Toisaalta oli mielenkiintoista paneutua hetkeksi täysin toisenlaiseen todellisuuteen ja tunnelmaan kuin mitä normielämässä kohtaa. Myös tapahtumapaikan todellisuus ja läheisyys teki kirjasta lukemisen arvoisen. Mutta kuten sanottu, ei lähiaikoina toista samanlaista. Ei kirjan vaan sen kauhun takia. Yksi hyvä ja tarpeeksi karmiva kerralla on aivan riittävästi.

Kesän blogitauon aikana luin Syrjästäkatsojana-sarjan 5. osan Ruokarouvan tytär (Enni Mustonen).  Ruokarouva Ida Helenius (ent. Eriksson) on mennyt naimisiin leskeksi jääneen nuoruudenrakkautensa Eliaksen kanssa ja saanut tästä avioliitostaan kaksospojat Voiton ja Veikon. Hänen tyttärensä Kirsti ja kasvattityttärensä Alli elävät alkanutta yliopistoelämää. Molemmat ovat mukana osakuntaelämässä ja Naisylioppilaiden Karjala-Seurassa ja sen pakolaistoiminnassa. Kirja vilisee taas sen ajan kuuluisuuksia ja nousevia kulttuurivaikuttajia. Nuoren Voiman Liitto on vahvasti kuvassa mukana Suomessa, samoin sen kirjallisuusryhmän muodostama Tulenkantajat jäsenineen. Ruokarouvan tyttäressä seikkailevat mm. Olavi Paavolainen, Yrjö Jylhä, Uuno Kailas, Katri Vala, Elina Vaara ja Elsa Enäjärvi. Karjala-Seuran teatterikiertueen aikana Kirsti ja Alli tutustuvat mukaviin Neuvostokarjalasta tulleisiin pakolaispoikiin joukossa Iivo Borissainen, kuvanveistäjän urasta haaveileva taitava käsityömies. Iivo muuttaa asumaan Idan täyshoitolaan ja alkaa työskentelyn Ville-sedän (kuvanveistäjä Ville Vallgren) apulaisena. 
Seuraa vastoinkäymisiä, kun Alli pettyy ensin rakkaudessa ja sitten sairastuu ja kuolee. Kirstin suru on niin syvä, että hän lähtee Pariisiin jatkamaan ranskankielen opintojaan. Asumaan hänen piti mennä Viivi Vallgrenin järjestämään kortteeripaikkaan, mutta suunnitelma epäonnistuu. Niinpä ummikon, mutta neuvokkaan Kirstin onnistuu hankkimaan itselleen asuin- ja työpaikka Pariisista. Mistäpä muualta kuin itsensä Coco Chanelin muotitalosta, jossa hänestä tulee Cocon uskotun ja mallipukuompelimon työnjohtajan Virginie Laurentin ystävä ja alivuokralainen. Pariisissa Kirsti on kanssakäymisissä monien kuuluisien suomalaisten kanssa ja myös siellä oleskelevien muiden ulkomaalaisten, mm. Ernest Hemingwayn ja hänen perheensä kanssa. Ikävä kyllä Kirsti saa potkut Chanelilta ja muuttaa töihin aloittelevan Elsa Schiaparellin palvelukseen. Niin Kirsti hiljalleen muuttuu kielten- ja yliopisto-opiskelijasta muodin pariin aikovaksi ja hän tekeekin yhdessä Miili Wekströmin kanssa suunnitelmia siitä, miten hän tutustuu Pariisin muotimaailmaan ja Suomeen paluun jälkeen he muuttavat Miilin Bulevardin liikkeen muotihuoneeksi. Kirstin oltua Pariisissa jo hyvän aikaa sinne ilmestyy stipendiaattina myös karjalaispoika Iivo Borissainen, nykyisin suomennetulla nimellä Ilmari Aaltonen. 
Kirjassa liikutaan 1920-luvun puolen välin molemmin puolin. Kirstin kertomus on kertomus nuoren tytön kasvusta aikuisuuteen vastoinkäymisineen, opetuksineen ja oppimisineen ja ennen kaikkea itsenäistymisestä yksilöksi.

Palataan tämän hetkiseen lukemiseen. Leväluhdan ohella valitsin iltalukemiseksi Syrjästäkatsojana-sarjan 6. osan, Taiteilijan vaimo (Enni Mustonen). Kirsti työskentelee edelleen Schiaparellillä Elsan luottohenkilönä ja hän ja Iivo ovat rakastuneet toisiinsa ja asuvat yhdessä hotellissa, josta löytyy myös monia muita Pariisissa asuvia suomalaisia kuuluisuuksia kuten Olavi Paavolainen, Matti Annala, Yrjä Gustafson, nuori Mika Waltari ja satunnaisesti ajan paha hengetär Minna Craucher. Kirsti ja Iivo suunnittelevat paluuta Suomeen, Kirsti perustamaan Miilin kanssa muotihuonetta ja Iivo toteuttamaan unelmaansa kuvanveistäjäksi ryhtymisestä. Myös pikainen naimisiinmeno kuuluu suunnitelmiin, ovathan he jo tavallaan kihloissa, vaikka se ja susiparina asuminen pidetään tiukasti salassa kotiväeltä. 
Kotiinpaluu tapahtuu Saksan kautta ja Suomessa nuoripari, nyt virallisestikin kihloissa, asettuu asumaan Idan ja Eliaksen luokse Albergaan. Kirsti ja Miili muuttavat Bulevardin hattuliikkeen muotihuoneeksi, jossa myydään Kirsstin suunnittelemia, pariisilaisvaikutteisia pukuja ja asusteita sekä tehdään suunniteltuja tilausvaatteita. Iivo menee ainakin aluksi Ville-sedälle apulaiseksi, vaikka Kirsti rohkaisee häntä ottamaan osaa myös patsaskilpailuihin ja suunnittelemaan omia töitä saadakseen nimeä. Kaiken ollessa hienosti mallillaan heti Suomeen palattuaan Iivon kanssa avioitunut Kirsti huomaa olevansa raskaana. Samaan aikaan Miili on löytänyt itselleen viipurilaisen poikamiehen, jonka kanssa avioituu ja myy liikkeensä Kirstille. Kirsti palkkaa apulaisekseen ja myöhemmin liikkeenhoitajakseen venäjältä pakolaisena tulleen Ludmila Huotarisen. Kun liikkeen asiat ovat hoidossa, syntyy Aaltosen perheeseen tytär, Viena. 
Iivo suostuu osallistumaan Topeliuksen patsaskilpailuun, yllyttäjänä Pariisin aikainen tuttavuus ja Vienan kummisetä, kirjaili, lehtimies ja Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Erkki Kivijärvi ja hänen vaimonsa, oopperalaulajatar Laura Kivijärvi.  Valitettavasti joku on sabotoinut Iivon patsasluonnoksen hajottamalla ja piilottamalla sen ja sitä koskevat asiakirjat. Kun Iivon entinen työpaikka, valimokin on konkurssissa ja rahaton, pettymysjakson jälkeen Iivo ryhtyy pahoinpidellyn Eliaksen taksin kuskiksi ja joutuu sitä kautta tekemisiin mm. jääkärien, Suomen Lukon (Lapuan liike), Vihtori Kosolan ja Artturi Leinosen kanssa ja menee jopa heidän palvelukseensa. Valitettavaksi Eliaksen salaperäiset öiset taksireissut saavat traagisen lopun, kun pirtutakaa-ajon yhteydessä Eliaksen auto suistuu tieltä kivikkoon ja Elias saa surmansa. Kirjan lopussa Ida kertoo Kirstille totuuden myös hänen isästään.
Kirjassa eletään vuosia 1927-1930. Siitä löytyy todellisia historiallisia tapahtumia ja henkilöitä kuten kaikista sarjan kirjoista. Huithapeli ja itseriittoinen Olavi Paavolainen, avuton Mika Waltari, nuorena epäselvissä olosuhteissa Pariisissa kuollut Yrjö Gustafson, petollinen viettelijätar Minna Crause, hyvä ystävä avulias Erkki Kivijärvi jne. Fakta ja fiktio on niin taidokkaasti nivottu yhteen, että niiden eroa on vaikea huomata. Mukavaa on myös se, että Suomen historian tapahtumat ja henkilöt on läpi koko kirjasarjan annosteltu sopivina annoksina pitäytyen kulloiseenkin aikakauteen. Ei makeata mahan täydeltä. Odotankin sarjan jatkoa, joko eletään 2. maailman sodan aikaa vai vieläkö saadaan hetki elää rauhassa? Menestyykö Iivo kuvanveistäjänä? Miten kasvaa ja kehittyy uusi nuori perhe, jonka tärkeä osa on kirjasarjan aloittanut nyt isoäiti Ida? Sarjan kirjat ovat ilmestyneet 1/vuosi, joten seuraavaa lukuelämystä saanee odottaa ensi vuoteen.

Kristiina

tiistai 9. lokakuuta 2018

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Merimiestä, tomaattia ja taikaa

Olen jo pitkään halunnut tehdä taas merimiespihviä, lihan valinta vain on aika hankalaa. Sitten löysin HK:n hyvät opassivut siitä, mikä osa siasta tai naudasta sopii mihinkin ruokaan. Lihan taas hain REKOsta. Omat määräni on mitoitettu oman vuokani mukaan, sinun vuokasi voi olla isompi tai pienempi, joten katso sen sopivuus määriin.

Merimiespihvi

öljyä, voita tai niiden sekoitusta
550-600 g naudan ulko- tai kulmapaistia
suolaa, mustapippuria
2-3 sipulia
n. 1 kg perunaa
9 laakerinlehteä
10 kokonaista maustepippuria
suolaa
2 dl lihalientä
n. 5 dl olutta tai ilman lihalientä n.7 dl olutta
(päälle voita)

Kuori sipulit ja leikkaa ne puolirenkaiksi. Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi.
Leikkaa paistista poikkisyin n. 2 cm paksuisia viipaleita. Nuiji viipaleita hieman kädensyrjällä ja suolaa ja pippuroi ne kevyesti (jos käytät lihalientä, varo maustamasta lihaa liikaa).
Lämmitä rasva paistinpannussa miedolla lämmöllä (3-4) ja kuullota sipuleita n. 10 min, kunnes ne ovat kullankeltaisia ja pehmeitä. Siirrä sipulit erilliseen astiaan.
Lisää pannulle rasvaa ja nosta lämpö kuumimmalle. Kun rasvan tirinä on lakannut, paista lihat erissä niin, että ne saavat hieman ruskettuneen pinnan, älä polta. Siirrä lihat erilliseen astiaan. Huuhtele kuuma pannu 3 dl lihalientä/olutta, jotta saat kaikki siinä olevat maut talteen. Laita liemi odottamaan.
Kasaa pata. Voitele uunivuoka kevyesti öljyllä tai voilla. Lado pohjalle kerros perunoita. Laita sen jälkeen sipulit ja puolet laakerinlehdistä ja maustepippureista. Jos käytät vain olutta, ripottele päälle myös suolaa. Lado päälle liha. Toista kerros (jos käytät laakeaa vuokaa, tee kerros vain kerran). Viimeistele vuoka kerroksella perunoita. Kaada päälle neste paistinpannulta ja sen jälkeen lisää olutta, kunnes nestepinta yltää n. puoleen väliin uunivuokaa. Voit halutessasi lisätä päälle muutaman nokareen voita.
Paista vuoka 175 ºC n. 2-2,5 h. Suojaa uunin pohja paiston ajaksi, neste voi kuohua. Tarkkaile nesteen pintaa. Jos neste käy vähiin, lisää tilkka olutta tai lihalientä.

Perinteisesti merimiespihvi nautitaan mauste-/suolakurkkujen ja etikkapunajuurten kera. Ne sopivatkin makuun mainiosti. Itse päätin kuitenkin tehdä kyytipojaksi salaatin.

Tomaatti-sipulisalaatti

1 punasipuli
4 tomaattia
Kastike:
0,5 dl öljyä
2 tl balsamiviinietikkaa
2 tl sokeria
0,5-1 tl suolaa 
mustapippuria
1 rkl sitruunamehua
yrttejä (basilika, oregano, ruohosipuli, persilja jne.)

Kuori ja leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi.
Tee kastike. Laita ainekset yrttejä lukuunottamatta esim. lasipurkkiin, sulje kansi ja ravista sekaisin.
Laita sipulirenkaat pieneen kulhoon, kaada kastike päälle ja anna marinoitua tomaattien leikkaamisen ajan.
Leikkaa tomaatit viipaleiksi. Kokoa salaatti kulhoon tai matalalle lautaselle. Asettele astiaan kerroksittain tomaatteja ja marinoituneita sipulirenkaita.
Valitse muutama yrtti (itse käytin tällä kertaa basilikaa ja ruohosipulia). Silppua yrtit ja lisää ne sipuleiden marinointiastiaan jääneeseen kastikkeeseen. Anna maustua ruoan laiton ajan ja kaada juuri ennen tarjoilua yrttikastikeseos tomaatti-sipulisalaatin päälle. Sekoita.

Edellisestä kalaruokapostauksesta jäi pois pieni lisuke, jonka tein ostettuani raitajuuria ja perehdyttyäni niiden sielunelämään. Mutta sopii se tähänkin. Käytin koristeluun paahdettuja kikherneitä, joiden reseptin näin Samassa liemessä-ohjelmassa (linkki reseptiin alla). Näitä kikherneitä voi käyttää krutonkeina keitoissa, lisätä salaattiin tai syödä popcornin sijaan leffailtana.

Marinoidut raitajuuret

Marinadi:
0,5 dl öljyä
2 tl juoksevaa hunajaa
2 rkl punaviinietikkaa
1 tl sitruunan mehua
suolaa, mustapippuria

1-2 raitajuurta
salaattia

Valmista ensin marinadi. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada syvän astiaan.
Leikkaa raitajuuret esim. mandoliinilla mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Laita viipaleet marinoitumaan ainakin 1 tunniksi.
Aseta lautaselle salaatin lehti/lehtiä. Asettele päälle marinoituneet raitajuuriviipaleet. Koristele paahdetuilla kikherneillä.
Alkuperäinen resepti: http://portobelloblogi.blogspot.com/2012/10/raitajuurta-vuohenjuustoa-rucolaa-ja_1.html

Jälkiruoan ohjeen olin joskus huomannut luultavasti Pinterestin kautta ja ottanut kirjanmerkkeihin. Sittemmin se oli päässyt unohtumaan, mutta nyt äkkäsin sen uudelleen ja pistin kokeiluun. Jännittää, muodostuuko kerroksia. Niitä pitäisi normipannariaineksilla muodostua kolme: pannarimainen pohjakerros, väliin kreemimäinen kerros ja pinnalle kuohkea sokerikakkumainen kerros. Ei tullut ihan sitä, mutta lähelle. Kaksi alimmaista kerrosta onnistuivat kuten piti, mutta vaahtokerroksesta tuli hieman liian vaahtomainen sokerikakkumaisen sijaan (liian lyhyt paistoaika?). Maussa ei kuitenkaan ollut valittamista.

Taikapannari

100 g voita (ei margariinia)
5 dl maitoa
4 kananmunaa
0,25 tl etikkaa
2,5 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
0,5 sitruunan kuoriraaste
2 dl vehnäjauhoja

Esilämmitä uuni 175 ºC. Vuoraa vuoka (n. 20x20 cm tai vastaava) leivinpaperilla.
Sulata voi ja jäähdytä se (joku voisi kokeilla tässä ruskistettua voita). Lämmitä maito kädenlämpöiseksi.
Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin.
Lisää valkuaisten joukkoon etikka ja vatkaa napakaksi vaahdoksi.
Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon vaniljasokeri, sitruunankuoriraaste ja jäähtynyt voi. Vatkaa tasaiseksi. Lisää jauhot ja vatkaa jälleen tasaiseksi. Vispilöi lopuksi joukkoon maito vähitellen.
Lisää lopuksi taikinaan valkuaisvaahto siten, että taikinaan ei jää kokkareita, mutta vaahto kelluu pinnalla.
Kaada taikina vuokaan. Paista uunin alatasolla n. 45-50 min. Jos pinta ruskistuu liikaa  (omasta mielestäsi), peitä vuoka foliolla.
Anna pannarin jäähtyä jääkaappikylmäksi. Leikkaa kylmä pannari neliöiksi ja tarjoa esim. hillon tai kermavaahdon kanssa tai aivan sellaisenaan.
Alkuperäinen resepti: https://www.soppa365.fi/reseptit/juhli-ja-nauti-jalkiruuat-makea-leivonta/taikapannari

Laitoin viimeiset saadut paikalliset omenat piirakkaan. Olen kautta aikojen kokeillut erilaisia muunnoksia peltipiirakoista ja taas tuli kokeiluun yksi versio.

Omenatoscapiirakka

Karamellisoidut omenat: 
n. 1,5 ltr omenakuutioita, mieluiten hieman kirpeitä 
reilu nokare voita 
1 dl ruoko- tai fariinisokeria 
1-2 tl kanelia
Pohja:
100 g voita tai margariinia 
1,5 dl maitoa
3 kananmunaa 
2,5 dl sokeria 
5 dl vehnäjauhoja 
2,5 tl leivinjauhetta 
Toscakuorrute: 
150 g voita tai margariinia 
1,2 dl sokeria 
250 g mantelilastuja 
2,25 rkl vehnäjauhoja 
2,5 rkl kermaa tai maitoa 

Poista omenoista siemenkodat omenaporalla ja kuutioi omput. 
Sulata paistinpannulla reilu nokare rasvaa. Lisää pannulle omenakuutiot. Kaada päälle sokeri ja kaneli. Paista 5-10 min välillä sekoittaen, kunnes omenat pehmenevät hieman ja saavat sokeri-kanelivalelun. Jäähdytä kuutiot.
Tee pohja. Lämmitä maito ja rasva, kunnes rasva on sulanut. Jäähdytä. 
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.  Lisää maito-rasvaseos vatkaten vaahtoon. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe erillisessä astiassa ja lisää ne munamaitoseokseen vatkaten tasaiseksi. Kaada pohjataikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille tasaiseksi pohjaksi. 
Levitä karamellisoidut omenakuutiot (myös pannulla oleva "kastike") pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Paista piirakkaa 190 ºC n. 30 min. uunin alakeskitasolla. Tarkasta pohjan kypsyys. 
Piirakanpaiston loppuvaiheessa tee toscakuorrutus. Mittaa kaikki ainekset kermaa lukuun ottamatta kattilaan ja lämmitä, kunnes rasva on sulanut ja kaikki aineet sekoittuvat keskenään tasaiseksi. Lisää kerma, sekoita. Ota piirakka uunista, nosta uunin lämpötila 220 asteeseen. Levitä kuorrutus piirakan päälle ja laita pelti takaisin uuniin yläkeskitasolle. Paista edelleen, kunnes kuorrutus on kauniin kullanruskea, n. 5-10 min. Maistuu jäähtyneenä sellaisenaan tai vaikkapa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. 

Kristiina

torstai 4. lokakuuta 2018

Tasapäistääkö politiikka?

Tai oikeastaan poliittiset puolueet edustajansa. Me valitsemme taas ensi vuonna edustajamme eduskuntaan ja ties mihinkä muihin luottamustehtäviin. Kun erilaiset vaalit lähestyvät, edustajaehdokkaat lupaavat vaikka mitä. Mutta miten käy niiden lupausten, joiden tekijät tulevat valituksi? Enimmäkseen ne eivät pidä, koska päästyään valittuun tehtävään poliitikko ei voikaan noudattaa omaa tahtoaan ja mielipidettään, vaan häneltä vaaditaan sen puolueen politiikan noudattamista, jonka listoilta hänet on valittu. Viime aikoina olemme nähneet sekä eduskunnassa että kuntavaltuutetuiltamme esimerkkejä tästä. Eduskunnassa edustajat eivät saaneet äänestää oman vakaumuksensa mukaisesti Timo Soinin luottamusäänestyksessä, vaan heitä vaadittiin varsinkin hallituspuolueissa äänestämään puolueen/hallituksen puolesta. Ei siis siitä, tekikö Soini oikein vai väärin osallistuessaan abortin vastaiseen tilaisuuteen hallituksemme edustajana toimiessaan vaan siitä, että hallituspuolueen edustajat ovat hallituksen ja sen jäsenen puolella. Jotkut edustajista uskalsivat uhmata oman mielipiteensä vastaista käskyä ja äänestivät tyhjää (EI oli poissuljettu vaihtoehto). Tästä he tulevat todennäköisesti saamaan nuhteet puoluejohdolta käskyn noudattamatta jättämisestä ja yhtenäisyyden hajottamisesta.  Toinen eteen tullut/tuleva tilanne on Vaasan Keskussairaalan status. Asiantuntijat, presidentti, Seinäjoki - kaikki puoltavat Vaasan nimeämistä laajan päivystyksen sairaalaksi. Mutta hallituspuolueet keskusta ja kokoomus ovat vastaan, koska hallitus on päätöksensä tehnyt ja siitä ei saa horjua. Vaasalle myötämielisiä erityisesti keskustan edustajia painostettiin rajusti olemaan äänestämättä Vaasan puolesta. Kuntapuolella tämä sanelu näkyy paljolti siinä, että edustajamme äänestävät jonkin esityksen (viimeksi pesäpallokentän siirto) puolesta puoluejohdon käskyjen mukaan tietämättä tosiasiassa, mitä he edes päättivät äänestäessään.

Suomalaiset eivät luota poliitikkoihin tai puolueisiin ja niiden edustajien lupauksiin. Miksi siis kävisimme äänestämässä edustajia päättäviin elimiin? Koska niin tulee tehdä. Se on velvollisuutemme. Äänestäjät kuitenkin haluavat edustajia, joiden arvot ovat samoja kuin heidän omansa. Mutta valittu edustaja ei edustakaan enää omia arvojaan vaan puolueen johtoelinten arvoja. Olenkin hiljaa itsekseni miettinyt, miksi me tuhlaamme valtavia summia rahaa puolueiden edustajien valintaan eduskuntaan, kunnan/kaupunginvaltuustoihin, tuleviin maakunnan päättäviin elimiin ja kaikkien näiden laitosten ja puoluekoneistojen ylläpitoon? Kun kerran edustajien on oltava samaa mieltä kuin puolueiden, eikö eduskuntaan voitaisi valita 200 edustajan sijasta vain 1 edustaja/puolue? Koko maassa eniten ääniä saanut edustaja edustaisi koko puoluetta. Hieman tuollainen hallituksen muodostaminen ym. voisi vaikeutua. Mutta toisaalta säästyisi valtavat määrät rahaa, kun eduskuntatalo ja kunnan kokoontumistilat myytäisiin yksityisille. Puolueet saisivat palata itsenäisyyden alkuaikaan ja kerätä itse tarvitsemansa rahat jäseniltään tarvitsematta rasittaa ei-jäsenten kukkaroa. Mahdollinen luottamus politiikkaankin palaisi. Puolueen ehdokkaat lupaisivat vain sitä, minkä takana puolue seisoo. Kun jokin sitten menisi pieleen tai puolue "kääntäisi" takkia, tiedettäisiin heti, ketä syyttää. Seuraavissa vaaleissa koko puolue vaan ulos eduskunnasta jaloilla äänestämällä. Taitaisivat puolueet olla vähitellen vähissä luottamuselimissä. Silloin kai voitaisiin palata takaisin useamman edustajan laitoksiin, joissa jokainen edustaja olisi riippumaton ja toteuttaisi omaa vakaumustaan ja asiantuntemustaan. Olisi kiva omistaa jonkinnäköinen toiveidentoteutuskone ja päästä siirtymään tilanteisiin, joissa tällainen näkemys olisi toteutettu. 

Puolue- ja hallituspolitiikka sanelee tiukat raamit sille, mitä ja miten edustajat saavat päättää. Tulee vähän mieleen entisajan koulut, joissa ajattelu ei ollut sallittua, vaan kaikki opeteltiin ulkoa. Muut mölyt ainakin keskeisistä asioista pidettiin mahassa. Tuntuu vähän kuin nykyinen pääministeri ja hallitus  edustaisivat sitä entisajan opettajaa, joka itsepintaisesti ja sallimatta poikkeuksia saneli mitä luetaan ulkoa ja opitaan ja muiden ihmisten eli oppilaiden tehtävänä oli vain tehdä juuri niin kuin auktoriteetti käski. Auta armias niitä, jotka olivat eri mieltä opetuksen yksityiskohdista. Tukkapöllyä tai kepiniskuja tuli heti. Vastaanpanijat taas saivat käytöksen alennuksen ja passituksen kotiin häpeämään. Niin tekee nykyinenkin hallitus ja puoluekoneisto. Puoluepolitiikka ja puolueet siis ainakin minun mielestäni muuttavat järkevät, omat arvonsa ja mielipiteensä tiedostavat, itsenäisesti ajattelevat ihmiset täysin tasapäiseksi puoluejoukoksi. Ja erimieliset heitetään kylmästi ulos. Jossain välissä on aika panna hanttiin sanelumentaliteetille.

Kristiina

tiistai 2. lokakuuta 2018

Kesämuistoja - Summer memories



Kesä jonka kerran elää saan
Mielestä ei haihdu milloinkaan
Tuo lämmön unelmiin
Ja päiviin syksyisiin
- "Muistan kesän" san. Rauno Lehtinen


Pieni Lintu - MakroTex challenge