Google Website Translator

perjantai 16. marraskuuta 2018

Köyhyys/Vähävaraisuus

Suomessa on kaikki hyvin. Työttömyys vähenee, kulutus kasvaa, vienti vetää, rahaa tulee ovista ja ikkunoista valtiolle ja kunnille. Siitä pitäisi riittää myös vähäosaisille. Mutta onko asia näin?

https://www.flickr.com/photos/museovirastonkuvakokoelmat/20709738181
Kävin viikko sitten viemässä tuttavalleni käpyjä. Hän työskentelee vapaaehtoisena jakamassa lähelläni olevassa kyläkeskuksessa ruoka-avustuksia tarvitseville. Mennessäni sinne paikka oli täynnä ruoka-avun hakijoita, useimmat heistä vanhuksia tai äitejä. Tuli jotenkin masentunut olo siitä, että vanhojen ihmisten täytyy hakea ilmaista ruokaa saadakseen rahansa riittämään. 
Viikolla Yle uutisoi, miten köyhimmillä perheillä ei ole varaa ostaa lapsille talvivaatteita, jopa kirpparivaatteet on hinnoiteltu liian kalliiksi. Tai jos vähävarainen perhe sijoittaa kaikki liikenevät rahat lasten talvivaatteisiin, millaisissa vaatteissa aikuiset sitten liikkuvat talvella? Onneksi Suomesta löytyy vielä seurakuntia ja hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka auttavat näitä vähävaraisia vaatteiden ja ruoan hankinnassa. Mutta tilanne menee tässäkin kohtaa kinkkiseksi, jos jokin tarpeellinen kalliimpi laite hajoaa. Miten käy jos asioiden hoitamisen kannalta välttämätön puhelin tai tietokone hajoaa?


https://pxhere.com/en/photo/1106174
Kun näistä asioista mainitsee, ovat kommentit usein kielteisiä. Puhuimme jossakin tilanteessa kalliista tavaroista (elektroniikasta) ja vähistä rahavaroista. Mainitsin tuon talvivaatejutun, jolloin joku heti tokaisi "...mutta on kyllä varaa ostaa 800 € puhelin tai kalliit nettiyhteydet". Tuskin oikeasti vähävarainen lapsilisillä tai pienellä palkalla hankkii markkinoiden kalleinta puhelinta. Nettiyhteydet taas alkavat nyky-yhteiskunnassa olla pakolliset, jos meinaa asioida pankin kanssa tai hoitaa paperityöt viranomaisiin päin. Myös palveluiden keskittäminen ja sen aiheuttamat pitkät välimatkat kutistuvat netin myötä. Pois jäävät pankkien palvelumaksut ja joukkoliikenteen maksut asiointireissuilla.
Toki tuohon "köyhien" joukkoon mahtuu niitäkin, jotka tahallaan ryhtyvät tukiloiseksi valtion kustannuksella eivätkä edes yritä muuta. Tai niitä, jotka kieltäytyvät ystävän tavaroiden vastaanottamisesta lapsille, koska ne ovat väärää merkkiä. Mutta eiköhän heitä ole koko porukasta vain pieni osa. Suurin osa (eläkeläiset, vammaiset, pitkäaikaistyöttömät, opiskelun tosissaan ottavat, yksin elävät, yksinhuoltajat jne.) on aidosti toimeentulonsa kanssa juuri ja juuri vedenpinnan yläpuolella kitkuttelevia. Täytyy sanoa, että kun lukee köyhistä tai huonosti toimeentulevista kommentteja (menkääpä joskus piipahtamaan Vauva.fi-sivuille katselemaan heitä mollaavia kommentteja), joukossa on joskus mielestäni jopa mauttomuuteen asti meneviä ryöpsähdyksiä. Kuten kolmatta lasta odottavalle äidille, joka itse teki pätkätöitä ja jonka mies ei puutteellisen koulutuksen takia löytänyt töitä heitetty "ukko voi kouluttautua ja jos kerran niin huonosti tullaan jo ennestään toimeen, pitikö ryhtyä tuppaamaan maailmaan vielä uutta ruokittavaa lasta!". 

https://pixabay.com/fi/sodan-runtelemassa-pakolaisten-huono-2069727/
Mikähän siinä on, että hyvin tai kohtuullisesti toimeentulevat ovat niin vihaisia ja ilkeitä sanoissaan ja ajatuksissaan vähempiosaisia kohtaan? Iskeekö huono omatunto vai paha mieli omien "state of the art"-laitteiden, kodin sisustusinnon ja ulkomaanmatkojen takia? Vai tuleeko mieleen, että tuolla ei ole töitä ja saa lorvailla vaan kotona ja kuitenkin sillä on telkkari, puhelin ja tietokone niin kun minullakin. Miksi minun pitää raataa niiden eteen kun toi on hankkinut ne panematta tikkua ristiin? Kun ajatellaan, ketkä kuuluvat niihin kaikkein varattomimpiin ihmisiin, minusta ilkeily ja syyttely ovat turhia. Samoin ne kaikki "hyvät" neuvot siitä, miten säästetään missäkin asiassa. Eivätköhän ne kaikki ole jo entuudestaan pienituloisten tiedossa ja käytössä. Se ei kuitenkaan nykypäivänä enää tahdo riittää, varsinkin jos eläkeläinen, vammainen, työtön, yksineläjä tai yksinhuoltaja haluaa itselleen (tai lapsilleen) muutakin elämää kuin sen kotona nyhjäämisen, TVn katselun ja kirjaston kirjojen lukemisen. Onneksi meillä löytyy vielä seurakunta ja järjestöjä, jotka auttavat elämisen perustarpeiden ylläpitämisessä. Samoin käytettävissä ovat ilmaistapahtumat, seurakuntien ja järjestöjen harrastustoiminta, joissa vuosimaksut ovat 0-50 €, perinteinen ilmainen liikunta ja kirjastot monipuolisine tarjontoineen. Koittakaapa te vähäosaisia laiskoiksi tai loisiksi syyttelevät, ilkeyksiä ja neuvoja heittelevät ihmiset sen sijaan elää esim. 6 kk peruskansaneläkkeellä tai työttömyyskorvauksella toimeentulevan elämää (nettotulo käteen 500-700 €/kk + asumistuki). Nähtäisiin, miten te tulisitte toimeen ja mitä kikkoja keksisitte, kun kengät tai puhelin hajoavat tai sairastutte yllättäen ja joudutte valitsemaan joko lääkkeet tai syömisen? Miten hyvää, ravitsevaa ja trendikästä ruokaa syötte rahoillanne? Mitä harrastatte ja miten käytte ulkona, kun pakollisten menojen jälkeen kuukaudessa jää esim. 20 € käytettäväksi muihin menoihin?

https://pixabay.com/fi/sormi-k%C3%A4si-osoittaa-suunta-kohta-1922074/Kautta historian paremmin toimeen tulleet ovat puhuneet suureen ääneen siitä, että köyhyys/vähävaraisuus on asianomaisen oma vika. Aina. Paitsi silloin, kun parempiosainen on oman toimintansa takia pudonnut yhtäkkiä köyhäksi. Silloin vika on ollutkin kaikissa muissa. Joten on aika lakata syyttelemästä ja edes hetki yrittää asettua toisen asemaan. Meneekö yhteiskunnassa rahanjako aivan oikein, kun vauraampi väestönosa voi nousukauden aikana entistä pulleammin ja köyhä väestönosa entistä huonommin? Yritykset kuittaavat entistä parempia tukia ja jakaessaan osakkailleen pulleita osinkoja potkivat pois "ylimääräisiä" työntekijöitä. Kunnat toteuttavat lainarahalla mitä erilaisimpia "kehityshankkeita" ja nostavat samaan aikaan veroprosenttia lainakulujen maksamiseksi peruspalveluiden rapautuessa. Vähävaraisten tukien määrät pienenevät hintojen kallistuessa. Ne sormet voisi syyttävänä sojottamisen sijaan laittaa vapaaehtois- ja järjestötoimintaan. Tai kutomiseen ja leipomiseen naapurille tai tuntemattomalle. Kolikon tai tavaran voisi välillä laittaa ulkomaisen kummilapsen sijasta Pelastusarmeijan joulupataan ja ruokakortti-, lahjapaketti tai eläinruokakeräykseen. Omat ylimääräiset tavarat voisi laitta kiertoon lahjoittamalla tai myymällä kirppiksellä kohtuuhintaan. Ilmaistapahtumien määrää voisi lisätä. Mahdollisuuksia on monia. Ennen kaikkea vähemmän antipatiaa ja enemmän jos ei nyt sympatiaa niin ainakin empatiaa.

Kristiina

4 kommenttia:

  1. Todella hyvä teksti ja ajatuksia herättävä. Tästä ei todellakaan koskaan voi puhua liikaa.
    Itse olen pienituloinen yh-äiti, ja onneksi pystymme aina toisinaan (harvakseltaan) nauttimaan elämästä muuallakin kuin oman kodin sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse taas olen yksin(kissojen) kanssa elävä pitkäaikaistyötön, joten pennin venyttämistä se on täälläkin. Onneksi olen mukana Martoissa, harrastan, liikun vanhanaikaisesti ja käytän ahkerasti ilmaistapahtumia (joskus maksullisiinkin on varaa)sekä kirjastoa. Kaikki säästökeinot käytössä, mutta silti välillä tuskailee menojen kanssa. Mutta aina se on tähän asti paistanut aurinko risukasaan. Kun ei vain sairastuisi tai kaikki laitteet pysyisivät kunnossa.

      Poista
  2. Tosi hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus.
    Helsinkiin junalla mennessäni olen nähnyt samassa paikassa monesti pitkän ruokajonon. Ne kerrat ovat laittaneet miettimään tätä meidän hyvinvointivaltion epätasaista tulojen jakautumista.
    Mekin kuulumme ukon kanssa pienituloisiin eläkeläisiin. Silti koen, että olemme hyväosaisia, sillä asumme omassa pienessä mökissä ja pystymme vielä terveyden puolesta kalastamaan, keräilemään ja kasvattamaan ruokaa itsellemme ja jopa säästämään. Juttu olisi aivan toinen, jos asuisimme vuokralla kaupungissa.
    Toivottavasti tänäkin vuonna järjestetään "Hyvä joulumieli"-keräys ja kaikki kynnelle kykenevät avaavat sydämensä ja kukkaronsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asun kaupungissa vuokralla, mutta onneksi lähellä on iso ulkoilualue, josta löytyvät marjat ja sienet. Viljelypalstasta jouduin luopumaan kiitos sateisten viime vuosien säiden, ei kannattanut. Kyllä varmasti se Hyvä joulumieli taas pian käynnistyy.

      Poista

Mielipiteesi on aina tervetullut :)