Google Website Translator

tiistai 31. joulukuuta 2019

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Jouluruoat uusiokäyttöön vol.2

On kai aika taas antaa joitakin ajatuksia ja vinkkejä ylijääneiden jouluruokien kierrättämiseen. Näissä vinkeissä olen uudelleenkäyttänyt oman joulupöytäni ja jääkaapini sisältöä. Mutta muistakaa, vain mielikuvitus ja maku on rajana.

Rosollissa oli mielestäni jo kaikkia stroganoffin tyyppisiä juureksia ja lisäksi perunaa, joten se muuntautui naudanlihasuikaleiden kanssa kastikkeeksi/muhennokseksi. Koska en käytä kalaa rosollissa, se sopi lihan kanssa. Itse käytin nautaa, mutta miksei myös ylijäänyt kinkku tai kalkkuna sopisi tähän.

Juures-naudanlihakastike/muhennos rosollista ja lihakastikkeesta

Juuresnaudanlihakastike rosollistaöljyä
300 g naudanlihasuikaleita tai muuta lihaa
suolaa, musta/maustepippuria, savupaprikajauhetta
(250 g) rosollia
1 dl vettä
jäljelle jäänyt lihakastike
0,5 rkl hunajaa
(2 dl kermaa)

Kuumenna öljy paistinpannulla, lisää lihasuikaleet ja mausteet ja ruskista. Siirrä lihasuikaleet lautaselle, lisää pannulle öljyä ja freesaa rosollijuurekset. Lisää lihasuikaleet takaisin pannulle, sekoita ja kaada pannulle vesi.  Anna paistoksen hautua n. 5-10 min hiljaisella tulella samalla kaapien paistinpannun pohja, jotta kaikki maku tarttuu paistokseen. Lisää joukkoon jouluaterialta jääneen kastikkeen jäännökset ja hunaja. Hauduta vielä n. 5 min. Jos haluat paistoksen sijaan tehdä kastikkeen, lisää viimeksi 2 dl kermaa ja anna hautua n. 5 min kerman lisäämisen jälkeen. Tarjoa sellaisenaan tai peruna- tai palsternakkamuhennoksen tai keitettyjen perunoiden kera.

Rosollinjämistä ja lenkkimakkarasta munan kanssa saa myös muuten pyttipannun tai "makkaraperunat" aikaiseksi.  Ja jos joulupöydässä oli tarjoilla sinihomejuustoa, joka jäi syömättä, värkkää torttutaikinalevyistä, rosollista ja sinihomejuustosta piirakka tai laatikko uudeksi vuodeksi.

Jos olisin tehnyt tänä vuonna perunalaatikon (emmimme Tytsyn kanssa pitkään sen mukaanottoa), se olisi joulun jälkeen vääntynyt käsissäni lihaperunasoselaatikoksi. Pakastimestani tuppaa aina löytymään jonkin sortin jauhelihaa (nauta, nauta-sika tai broileri).

Liha-perunasoselaatikko perunalaatikosta

0,5 l liha- tai kanalientä
70 g tomaattipyreetä
joulun perunalaatikkoa
öljyä
1 sipuli
400 g jauhelihaa
suolaa, maustepippuria, paprikajauhetta
1-2 kananmunaa tai murennettua Koskenlaskija-sulatejuustoa

Keitä liha- tai kanaliemi ja sekoita joukkoon tomaattipyree. Ohenna nesteellä perunalaatikko vellimäiseksi.
Paista pannulla öljyssä kuutioitu sipuli miedolla lämmöllä n. 10 min, kunnes se on pehmennyt ja hieman karamellisoitunut. Lisää lämpöä ja jauheliha pannulle. Paista jauheliha rapean ruskeaksi. Lisää pannulle mausteet ja loppu lihaliemiseos ja anna kiehua pannulla, kunnes lihaliemi on imeytynyt jauhelihaan.
Sekoita uunivuoassa sekaisin peruna"velli", jauhelihaseos ja muna tai sulatejuusto. Paista 200 ºC n. 30 min, kunnes pinta on saanut hieman väriä ja juusto sulanut. Sekoita ja syö salaatin, punajuurten ja maustekurkkujen kanssa.

Tällä kertaa porkkana ja bataattilaatikot (myös lanttu käy), jäljelle jääneet lisukkeet ja kalkkuna taipuivat sosekeitoksi. Eksyipä sekaan vielä jouluoluen jämätkin.

Laatikko-kalkkunasosekeitto

Sosekeitto joululaatikoistaöljyä
1 paprika suikaloituna (tai etikkapaprikaa)
yrttimarinoituja sieniä
pikkelöityä punasipulia
porkkana- ja bataattilaatikkoa
1 litra kanalientä
1 dl jouluolutta
1 tl kuivattua salviaa
sulate- tai tuorejuustoa, juustoraastetta
(0,5 sitruunan mehu)
kalkkunaa tai kinkkua kuutioituna
Päälle:
Piparjuuri creme fraichea, raejuustoa tai maustamatonta jogurttia, leipäkrutongeja sekä persiljaa. 

Lämmitä öljy kattilan pohjalla ja lisää joukkoon paprika + lisukkeet. Freesaa hieman. Lisää jäljelle jääneet laatikot ja anna lämmetä.
Lisää kana/liha/vihannesliemi ja jouluolut sekä kuivattu salvia ja juusto, jos käytät sitä. Jos et käytä keittopohjassa marinoituja ja pikkelöityjä tuotteita, joissa on etikkaa, lisää ennen soseutusta n. 0,5 sitruunan mehu. Anna kiehua n. 10 min.
Kuutioi kalkkuna/kinkku ja lisää keittoon.  Anna kiehua vielä n. 5 min. Annostele keitto lautaselle ja lisää maitotuote ja krutongit. Kasvisversio syntyy tietenkin ilman lihaa.

Jäljelle jäänyt rosollinkastike on hassun vaaleanpunaista, mutta koska siinä on valmiiksi etikka ja sokeri, siitä tekaisee hyvän vihersalaatin kastikkeen.

Prinsessasalaatti rosollikermakastikkeella

Salaatti rosollikastikkeella100 g kukkakaalia
kukkakaalin suojalehtiä, 1 rkl öljyä, suolaa, chililastuja
20 tummaa viinirypälettä
mummon kurkkuja suikaloituna tai pelkkää kurkkua 
150 g kaalia tai suomalaista salaattisekoitusta
Kastike:
3 kovaksi keitettyä kananmunaa
rosollikermaa n. 1 dl
0,5-1 tl suolaa
ripaus valkopippuria
1 tl Dijon-sinappia

Kuori kovaksi keitetyt kananmunat ja erottele valkuaiset keltuaisista. Muusaa keltuaiset tahnaksi ja sekoita rosollikastikkeeseen. Mausta kermavaahto suolalla, valkopippurilla ja sinapilla. Paloittele valkuaiset haarukalla tai saksilla hieman isommiksi paloiksi ja sekoita kastikkeeseen. Ohenna tarvittaessa kermalla. Anna maustua hetki salaatin teon ajan.
Jos käytät ituja, annostele ne salaattikulhoon. Jos käytät kukkakaalia, irrota suojalehdet ja pilko kukkakaalin kukinnot salaattikulhoon. Laita kukkakaalin suojalehdet uunin kestävään astiaan höyläten veitsellä paksuimmat kohdat puoliksi. Sekoita suojalehtien joukkoon öljy, suola ja chililastut. Tee suojalehdistä chipsejä 150 ºC uunissa paahtamalla niitä n. 10-15  min.
Huuhtele viinirypäleet ja leikkaa ne puolikkaiksi salaattikulhoon. Suikaloi kurkku salaattikulhoon. Lisää lopuksi suikaloitu kaali tai salaattisekoitus. Kaada päälle kastike ja sekoita hyvin. Ripottele pinnalle käsin tai saksilla hienonnettuja kukkakaalin suojalehtiä. Ja jos perheessä on lapsia tai lapsenmielisiä, muista kertoa, että kyseessä on prinsessasalaatti. Vaaleanpunaista, vihreää ja lilaa.

Koska oli tullut syötyä lihaa ja laatikoita + rosollia, näin yöllä unta merenelävistä ja aamupäivällä tuli hillitön himo pastaan ja loheen. Niinpä rustasin joulupöydän savulohesta ja katkarapusalaatista pastan.

Katkarapusalaatti-savulohipasta

Katkarapu-savulohisalaatti165 g nauhapastaa (fusilli, tagliatelli, spagetti)
2 ltr vettä
reilusti suolaa
öljyä esim. katkarapusalaatista
50 g purjoa
2 dl ruokakermaa
100 g katkarapusalaattia
200 g lohta (lämminsavu, terriini, kylmäsavu, graavattu) tai muuta kalaa
suolaa, mustapippuria
0,5-1 sitruunan tai limen mehu
tilliä
juusto raasteena (grano padano, parmigiano reggio, parmesan tai emmental)

Kiehauta vesi ja suola ja laita pasta kiehumaan, keitä paketin ohjeiden mukaan.
Kaada paistinpannulle öljyä joko katkarapusalaatista tai tavallista ruokaöljyä. Lisää joukkoon siivuttu purjo ja anna hautua hetki. Lisää kerma ja anna porista 1-2 min.
Lisää pannulle katkarapusalaatti ja hienonnettu lohi. Mausta suolalla, pippurilla, tillillä ja sitrushedelmän mehulla. Kiehauta.
Valuta pasta ja kaada valmis kastike pastan sekaan. Sekoita, maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Annostele pasta kastikkeineen lautaselle ja ripottele päälle juustoraastetta.


Viktorian kiisseli riisivanukas
Jälkiruoaksi taipuu riisipuuro jo aiemmin antamani "Viktorian kiisselin"/riisivanukkaan reseptillä. Sekoita tällöin kaikki mausteet (kaneli, sokeri, vaniljasokeri) kermavaahtoon ja sitruunankuoriraaste puuroon. Jos haluat löysemmän vanukkaan, jätä liivatelehdet pois ja sekoita myös sitruunamehu puuron sekaan ja sitten kaikki sekaisin. Muuten tee kuten ohjeessa. Annostele tarjoilukulhoihin tai tarjoa sellaisenaan isommasta astiasta ja mukaan hilloa, hilloketta tai paseerattua kastiketta. Tai jos et välitä hilloista, murskaa pipareita tai joulutorttuja murusiksi pinnalle.
Toinen jälkiruokavaihtoehto riisipuurosta on vanha kunnon Ahvenanmaan pannukakku.

Tietysti ylijääneistä lihoista tai kaloista saa myös ihanaa risottoa tai kiusausta sekä vaikkapa toisenlaisia pastakastikkeita.

Näin sitä taas käyteltiin ylijääneitä jouluruokia eri uusioruokiin ilman, että niitä menee hukkaan.Ai niin, ja jos pöydässä oli munavoita ja maustesilliä, uudenvuodenpäivänä saat niistä mainioita "dagen efter"-voileipiä. Ruisleipäviipaleita, joille sipaiset kivan kerroksen munavoita ja päälle sillinpalat. Koristele esim. tillillä. Tai jos kovasti tärisyttää, jätä koristelu väliin. :)  Älä myöskään unohda ylimääräisten hedelmien muokkaamista smoothieiksi tai tortuiksi (torttuvuokaan pohja, väliin kreemi ja päälle hedelmiä).

Kristiina

perjantai 27. joulukuuta 2019

Jouluaatto ja pyhät

Vietimme Tytsyn kanssa normijouluaaton. Aloitimme aamun riisipuuron sijasta omalla versiollani Viktorian kiisselistä eli riisivanukkaalla tehostettuna luumuhillokkeella.

Viktorian riisivanukas

Viktorian kiisseli
0,75 dl vettä
0,5 tl suolaa
0,5 dl puuroriisiä
3 dl maitoa
0,5 tl kanelia
0,25 dl sokeria
1 tl raastettua sitruunan kuorta
1 dl kuohukermaa
0,25 dl sokeria
0,5 rkl vaniljasokeria
1 rkl sitruunan mehua
1,5 liivatelehteä

Kun suolalla maustettu vesi kiehuu, lisää sinne riisit ja anna veden imeytyä riisiin. Lisää sen jälkeen maito, kaneli, sokeri ja sitruunankuoriraaste ja anna keitoksen hautua matalalla lämpötilalla riisipuuroksi. Nosta valmis puuro jäähtymään.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Vatkaa kerma ja sokerit vaahdoksi. Lämmitä sitruunamehu esim. mikrossa ja sulata puristellut liivatelehdet mehuun. Valuta liivate-mehuseos ohuena nauhana kermavaahtoon koko ajan sekoittaen.
Yhdistä jäähtynyt riisipuuro ja kermavaahto ja jaa vanukas tarjoiluastioihin. Anna hyytyä vähintään 2 tuntia. Nauti luumuhillokkeen tai marjahillon kanssa.

Havuja maljakossaSulateltuamme aikamme aamiaista lähdimme happihyppelylle tarkoituksena hakea lähimetsästä muutama kuusenoksa maljakkoon. Kaupungin puisto-osasto oli ystävällisesti katkonut pajujen lisäksi myös n. 1 m pituisen kuusenpoikasen. Harmittaa, etten ollut aiemmin käynyt katsomassa paikkoja, koska muutamaa päivää aiemmin olisin raahannut sen pikkukuusen kotiin joulukuuseksi. Nyt jouluaattona piti tyytyä niihin oksiin. Oksat maljakkoon ja sohvalle katsomaan lumiukkoa ja joulurauhan julistusta. Joulurauhan julistuksen aikana nautimme Tytsyn edellispäivänä leipomia joulutorttuja, pipareita ja hehkuviiniglögiä. Tytsy oli valinnut joulusaunan sijasta joulusuihkun, joten ei kun puhdasta päälle ja rentoutumaan TVn joulumusiikin tahtiin.

Glögi ja joulutortut

Joulun alkupalat
Iltapäivällä oli joulupöydän aika. Olimme sopineet, ettemme syö kaikkea jouluruokaa putkeen, vaan pidämme alkupalojen, pääruoan ja jälkiruoan välillä muutaman tunnin tauot. Aloitimme siis alkupaloista. Tarjoilla oli lihaleikkeitä, juustoja ja kalaa. Tämän joulumme ehdoton hitti olivat kalat. Itse olin edellispäivänä tehnyt lämminsavulohiterriinin. Tytsy halusi kylmäsavulohta, jonka mausteeksi tein creme fraichesta ja piparjuuritahnasta kyytipojan (1 prk creme fraichea, piparjuuritahnaa maun mukaan, Worchester-kastiketta, suolaa ja pippuria). Lisäksi löytyi sinappisilliä ja katkarapusalaattia. Lisukkeina löytyi mummon kurkkuja, pikkelöityä punasipulia ja marinoituja herkkusieniä.

Yrttimarinoidut herkkusienet

Yrttimarinoidut herkkusienet2,5 dl vettä
0,5 dl öljyä
0,5 sipulia hienonnettuna
0,5 sitruunan mehu
0,5 tl kuivattua timjamia
1-2 valkosipulin kynttä
1,5 tl suolaa
7 kokonaista mustapippuria
200 g herkkusieniä
hienonnettua persiljaa

Puhdista harjalla herkkusienet ja puolita ne. Silppua sipuli, persilja ja valkosipuli.
Annostele kattilaan kaikki muut aineet paitsi sienet ja persilja. ja kiehauta liemi. Lisää sekaan sienet ja anna hautua hetken aikaa.
Nosta sienet reikäkauhalla liemestä tarjoiluastiaan ja jäähdytä sienet ja liemi erikseen. Lisää tarjoiluastiaan sienten sekaan muutama ruokalusikallista lientä ja persiljasilppu. Sekoita.

Alkupalapöydässä olivat myös rosolli kermavaahtokastikkeineen ja leipätarjotin. Leipänä löytyi karjalanpiirakoita munavoineen, ruisleipää ja hapankorppuja. Kivana yhdistelmänä kokeilin myös ruisleipää, munavoita ja sinappisilliä. Tuli hyvä suolainen pala.

Laatikot ja kalkkuna
Tauon jälkeen, jona aikana Tytsy katseli jouluohjelmia ja itse otin pienet päikkärit, pääsimme pääruokaan. Koska söimme kahdestaan, jätimme tänä vuonna ruokalistalta pois perunalaatikon ja Tytsyn dieetin takia vaihdoimme kinkun kalkkunaksi (tosin tuo valikoiva dieetti ei estänyt Tytsyä syömästä joulusuklaata ja lakuja urakalla). Valintamme pääruokapöytään olivat siis porkkanalaatikko, jossa oli riisin sijasta ohraa ja bataattilaatikko, molemmissa lisämausteena ripaus muskottia. Kalkkunafileerulla sai päälleen sinappihunnun ja pankoleivityksen. Kastike oli tehty aiemmin laitettuun kastikepohjaan terästämällä sitä appelsiinimehulla, appelsiininkuoriraasteella ja inkiväärillä. Rosolli toimi myös tällä kierroksella salaattina. 

Joululahjat
Pääruoan jälkeen oli vuorossa lahjojen antaminen. Tytsy oli tuonut mukanaan myös ystäviltään saamansa lahjat, joiden availua seurailin. Itse sain Tytsyltä minulle sopivat lahjat eli paksun ristikkolehden, suklaapäällysteisiä pähkinöitä ja uudenuutukaisen teemukin, josta jo Tapanin iltana nautin teetä iltapalan seurana. Myös kissat olivat saaneet omat lahjansa, 2 seinälle kiinnitettävää rapsuseinää (jotka tosin ovat vielä postissa matkalla). Sen lisäksi ne nauttivat samaan aikaan meidän aikataulumme kanssa syötävät herkkunsa, alkuruoan aikaan herkkutikkuja ja pääruoan aikaan extrahyvää kissan kostearuokaa. Kuten oma urvahdukseni ruoan jälkeen, myös kissoilta herkkuruokailu söi voimat ja niiden oman pääruoan jälkeen oli mukava nukahtaa palvelijan uudelle sängylle.

Jouluväsymys

Suklaamousse ja vadelmakastike
Jälkkäriksi Tytsy oli vatkannut kokoon helpon suklaamoussen tummasta suklaasta ja sen kanssa paseeratun vadelmakastikkeen. Tosin olimme niin täynnä, että jälkiruoka nautittiin vasta joulupäivän aamuna. Mutta syötiin kuitenkin hyvällä ruokahalulla. Ja päälle lähdettiin lyhyelle aamulenkille. Palataksemme joulun TV-ohjelmien pariin, lähinnä lastenohjelmien. Kaiken kaikkiaan leppoisa ja suht kiireetön/riidaton joulu pyhineen.


Kristiina

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Lautashävikki

Trashed vegetables in LuxembourgPaljon näkee puhetta kauppojen, ravintoloiden ja kotitalouksien ruokahävikistä. Ruoan myyntipäivät vanhenevat ja ostettu ruoka jää käyttämättä tai valmistettu ruoka syömättä. Myös ravintoloiden valmistama, aterioilta yli jäänyt ruoka on herättänyt huomiota. Näitä hävikkejä on viime aikoina suitsittu tehokkaasti kauppojen omilla menetelmillä, valistuksella kotitalouksille ja ravintoloiden annoskokojen muuntelulla ja asiakastarkkailulla sekä ylijäämäannosten myynnillä ulos. Sen sijaan lautashävikki-ilmiöön hätkähdin viimeistään luettuani ISn artikkelista Ikaalisten kylpylän keittiöpäällikön kertomuksen syyslomien aikaisesta lautashävikistä (valmistushävikki 3,5 kg/päivä, lautashävikki 43 kg/päivä).  Hän joutui toteamaan mm. että syyslomien aikaan suurimman lautashävikin aiheuttivat nuo ilmastoahdistuksesta eniten möykkäävät 5-20 vuotiaat nuoret. Pieni sitaatti artikkelista:

"Yllätyit toki varmasti itsekin, ettet jaksanutkaan syödä puolta kiloa pekonia, 20kpl nakkeja, 10 kpl lihapullaa, 4 viipaletta leipää, kahta kulhoa jugurttia, kolmea kanamunaa, lautasellista munakokkelia, puolikasta vesimelonia, neljää pikkupullaa, kahta lasia mehua ja viittä kuppia kahvia?"

Samasta ilmiöstä on kärsitty myös ruotsinlaivoilla, buffettiravintoloissa, kouluissa ja päiväkodeissa, sairaaloissa, hoitolaitoksissa ja jopa kotona. Silmät vetävät enemmän kuin vatsa. On ehkä vaikea käsittää, että seisovasta pöydästä ja kotona kattilasta voi aina hakea lisää, mutta se syömätön, lautaselle lastattu ruoka on auttamattomasti hävikkiä. Ravintoloissa, ruokaloissa ja laivoilla on suitsittu tätä lautashävikkiä lautasten kokoa pienentämällä, jakamalla ruokia annospaloihin kokonaisten tarjoamisen sijasta ja huomauttamalla siitä, että lautaselle pitäisi ottaa vain sen verran kun jaksaa syödä. Mutta niitä hamstereita löytyy aina. Aikuisissa se ryhmä tuntuu olevan miehet, nuorissa koko kirjo. Ei se tarjoiltu ruoka kotona tai ulkona syödessä ihan äkkiä lopu, syömättä jättämällä kyllä.

Lautashävikki ulkona syödessä on iso pulma, jonka tehokkaaseen eliminoimiseen on ponnekkaasti ryhdytty. Sen pienentämisessä ovat kuitenkin pääosissa asiakkaat eli me syöjät, jotka sen ruoan pöydästä lautasellemme lastaamme. Emme elä enää pula-aikaa vaan yltäkylläisyyden aikakautta. Meidän aivojemme on vain uskottava sitä tosiasiaa, että vatsamme tarvitsee ja vetää vain rajallisen määrän/syöntikerta. Ei siis anneta mielihalujen vaan tarpeen määrätä lautaselle mättäämämme ruuoan määrää. Kotona taas etukäteissuunnittelu ja pakastin ovat ruokamaisterin paras kaveri. Suunnitele etukäteen ruokalistat ja reseptit ja osta vain, mitä tarvitsen. Ja jos myyntierät ovat tarvettasi suuremmat, valmistele loppu joko uudeksi ruoaksi tai käsittele se pakastimeen tulevaa tarvetta varten. Aikuisten tehtävä on myös opastaa jälkipolveaan siihen, miten ruoka annostellaan kattilasta/noutopöydästä omalle lautaselle ja valistaa sen riittävyydestä lisää ottamista ajatellen. Mieluummin kerralla liian vähän kuin liian paljon. Muista myös esimerkin voima. Jos aikuinen hamstraa kotona tai ravintolassa liikaa ruokaa ja jättää sen syömättä, hän jättää jälkikasvulleen tuhlaamisen perinnön. Kohtuus kaikessa, myös ruoan annoskoossa.

Kristiina

perjantai 20. joulukuuta 2019

Laturit ja Vaasan terveyskeskukset

En ole ajokortittomana hirveästi seurannut näitä sähköautoasioita. Sen panin kuitenkin lehdestä merkille jossakin välissä, että jotkut kiihkoilijat (ketkä, sitä en tiedä) vaativat sähköautojen latauspisteitä kerrostalojen ja julkisten tilojen yhteyteen. Siinä vaiheessa rupesi naurattamaan. Kun aikanaan bensa-autot yleistyivät, maahamme luotiin huolto-asemaverkosto, joka vastasi autojen tankkauksesta. Ei silloin tullut kenellekään mieleen vaatia taloyhtiöiden tai julkisten rakennusten yhteyteen bensapumppuja. Se touhu jätettiin asiansa osaaville yrityksille ja yrittäjille. Tuntuu aivan älyttömältä, että taloyhtiöistä tehtäisiin tankkaus(lataus)asemia. Jos ajattelee jo kalliin järjestelmän hankkimiskuluja, rahojen käsittelyn ja paperityön aiheuttamia kuluja ja vaivaa, niin kaikki tuo vain nostaisi vuokria ja vastikkeita ja julkisten rakennusten osalta ylläpitokustannuksia eli painetta kunnallis- ja valtionverotuksen korottamiseen. Unohtakaa tuollainen ylimenevä vouhotus te vaatijat, keskittykää vaan vaatimaan niitä latauspisteitä nykyisten huoltoasemien yhteyteen. Se riittää. Loput palvelevat rakennukset, kuten liikekeskukset tai marketit, voivat pistää pystyyn latausasemia ihan vapaaehtoisesti ilman pakkoa.

Nuorisotalo RistikkaLuin juuri lehdestä, että Vaasassa tullaan parin vuoden sisällä lakkauttamaan kaikki "lähiöterveysasemat" ja siirtämään kaikki terveyskeskustoiminta keskussairaalan yhteyteen. Siis periferiasta palvelu pois. Siirron yhteydessä luvattiin tarkastaa bussivuoroja, jotta kaikilla olisi mahdollisuus päästä julkisella kulkuneuvolla terveyskeskukseen lähiöistä. Ihanaa. Heräänpä vaikka joku aamu (tai yö) vatsataudin kourissa ja töihin pitäisi saada sairaslomalappu. Tällä hetkellä on ollut mahdollisuus kävellä 2 minuutin matka terveyskeskukseen ja päästä max. puolen tunnin odotusajan sisällä aikaa varaamatta terveydenhoitajalle tai lääkärille, jolta sen tarpeellisen lapun on saanut. Kun tulevaisuudessa terveyskeskustoiminta keskitetään ydinkeskustaan, pitää ensin ajaa 1/2 tunnin matka bussilla ilman, että mitään tulee housuun tai oksennuksia syliin. Sitten pitää jonottaa siinä koko kaupungin terveyskeskuksessa ties kuin monta tuntia päästäkseen jonkun vastaanotolle. Nykyiselläänkin keskussairaalan yhteydessä olevalla terveysasemalla voi joutua huonolla tuurilla jonottamaan koko päivän ja lähiöterveysasemat sentään hoitavat omien alueittensa potilaat. Miten sitten, kun koko kaupungin väki pakkaa sinne samalle terveysasemalle? Saako sieltä  pedin kuumeiselle odotuksen ajaksi? Tai, jos jonot ovat tarpeeksi pitkät, pedin yöksi ettei tarvitse välillä ajaa bussilla kotiin ja aloittaa sama rumba alusta seuraavana päivänä? Ei tunnu mukavalta ajatukselta esim. korkeassa kuumeessa tai vatsataudissa ajella bussilla 1/2 tuntia yhteen suuntaan ja sama matka takaisinpäin. Sitä paitsi on ikävää ajatella, että huonolla tuurilla bussimatkan aikana ehtii tartuttamaan sen oman tautinsa pariin muuhunkin ihmiseen.
Vaasa central hospital winter 2019Samassa yhteydessä kaupungin johtava ylilääkäri valitti osittain nykyistä ja tulevaa henkilökuntapulaa, jos hallitus muuttaa hoitotakuuvaatimuksia siten, että nykyisen 3 kuukauden sijasta ihmisen olisi päästävä lääkäriin vähintään 7 päivän sisällä. No voi tuhannen pyssyt. Ajatellaan, että löydän rinnastani kyhmyn ja haluan päästä julkisen terveydenhuollon lääkärille ohjeiden saamista ja kokeiden suorittamista varten. Luuleeko hyvä tohtori, että ihminen tuossa tilanteessa ajattelee niitä teidän resurssiongelmianne? Hän haluaa vastauksia nyt eikä 3 kk päästä. No, jos sattuu olemaan muutama kolikko taskussa, niin taatusti kääntyy yksityisen terveysaseman puoleen. Mutta ellei ole? Kyllä ainakin omasta mielestäni tuo 7 päivää on ehdoton maksimi. Ja miksi muodostaa koko kaupunkiin vain 1 iso terveysasema, jos on selvästä nähtävissä, että jo nyt tuolla vain keskusta-aluetta palvelevalla ja päivystykset hoitavalla terveysasemalla on resurssipula?

Kristiina

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Nettiongelmia

Olen vihdoin ratkaissut viimeisenkin nettiongelmani ja yhteyteni toimii taas (jotenkuten). Vikana oli se, että tässä uudessa asunnossani ei ole taloyhtiön tarjoamaa nettiyhteyttä toisin kuin entisessä. Joten jouduin hankkimaan sen itse kotimokkulan avulla. Tabletti ja puhelin (Android) kyllä löysivät yhteyden vaivatta, mutta tämä pöytäkoneeni eli pääasiallisin koneeni ei sitä tehnyt. Puuttui adapteritikku tähän koneeseen ja sille ohjelma. No, hankin tikun. Valitettavasti vaan sen ohjelmien asentaminen ei onnistunut (kiitos käyttämäni ikivanhan Win käyttöjärjestelmän). Olin jo epätoivoinen, kunnes keksin yrittää viimeistä oljenkortta. Koska entisessä asunnossani vanha reitittimeni ohjelmineen oli toiminut moitteettomasti, löin sen kiinni tuohon mokkulaan ja sen adapteritikun kiinni tähän koneeseen. Ja niin palasi valkeus tähänkin laitteeseen. En kyllä ymmärrä, miksi minulta kesti yli kuukauden keksiä ratkaisu. Tosin oli tärkeämpää purkaa tavarat ja hankkia esim. uusi sänky, vanha kun oli yli 20-vuotias ja päätti kootessa irtisanoa työsuhteensa. Sänky muuten ei ole vielä tullut, pitäisi tulla ensi viikolla (korostin ostaessani, että ennen joulua sen on tultava tai Tytsy joutuu nukkumaan lattialla olevalla patjalla joulunpyhät). Se siitä, jatkan varsinaisia päivityksiä joskus ensi viikolla.

Kristiina

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Kurpitsa kummittelee

Tänä vuonna käytin kurpitsaruokiin 2 Hokkaidokurpitsaa. Kuoretkin olisi ollut kiva säilyttää esim. keittoastioiksi, mutta soseen teko vaati niiden lohkomista, en jaksanut kaivertaa sisustoja. Itse käytin soseen tekoon kermaa, koska tiesin käyttäväni sen melko nopeasti edelleen ruokiin. Jos säilöt soseen tai haluat käyttää kaiken kurpitsasta, keitä kurpitsan kuoriosat ja siemenosien pehmeä kudos vedessä, siivilöi neste ja käytä sitä soseen ohentamiseen. Muista ottaa talteen myös siemenet, paahtamalla niistä saa hyvän lisän ruokiin.

Kurpitsasose

Kurpitsasose2 (n. 1800 g) Hokkaidokurpitsaa
3,5-4 dl kermaa tai kurpitsakuorien keitinvettä

Lämmitä uuni 200-225  ºC.
Lohko kurpitsat. Voit poistaa siemenet joko heti tai vasta paahtamisen jälkeen.
Lado lohkot leivinpaperilla päällystetylle leivinpellille ja paahda uunissa n. 20-25 min., kunnes kurpitsanliha on pehmeää. Poista siemenet. Irrota lusikalla kurpitsanliha kulhoon.Käytä kuoriosat halutessasi keittämällä veden kanssa soseen ohennusliemeksi.
Soseuta kurpitsanliha sauvasekoittimella. Ohenna seosta soseutuksen aikana kermalla tai kuorten keittoliemellä soseutuksen helpottamiseksi.

Pasta-ateria on helppo ja nopea valmistaa ja maistuu myös perheen pienemmille. Pastaksi voi valita mitä tahansa pastaa, ehkä litteät versiot ja esim. spagetti ovat parhaita. Itse käytin fusillia.

Kermainen kurpitsapasta

Kermainen kurpitsapasta
vettä, reilusti suolaa
350-400 g pastaa
Kastike:
40 g voita tai margariinia
2 reilua valkosipulinkynttä
0,5 tl kurpitsamaustetta
2,5 dl kurpitsasosetta
2 dl kermaa
1 dl raastettua parmesaania tai  grana padanoa
0,5-2 dl pastan keitinvettä
persiljaa (tuore tai pakastettu)

Keitä pastaa reilussa määrässä suolattua vettä pastapaketin ohjeistama aika. Valuttaessasi pastan ota talteen muutama desi keitinvettä.
Murskaa valkosipulin kynnet. Sulata kasarissa voi keskilämmöllä (3). Lisää valkosipulimurska ja kurpitsamauste ja anna kuullottua n. 1 min, älä polta.
Lisää kasariin kurpitsasose, ruokakerma ja juustoraaste. Vispaa, kunnes kastikepohja on tasainen ja anna kiehahtaa. Lisää sekan pastan keitinvettä n. 0,5 dl kerrallaan, kunnes kastike on haluamasi paksuista ja tasaista (sattumia lukuunottamatta, itsetehtyyn soseeseen niitä jää aina).
Lisää kastikkeen joukkoon keitetty, valutettu pasta ja keitä keskilämmöllä, kunnes pasta on saanut kunnon kastikepeitteen, n. 1-2 min. Tarkista maku ja mausta persiljalla.
Tarjoa persiljalla ja juustoraasteella koristeltuna.

Keiton alkuperäiseen reseptiin törmäsin K-Ruoka-sivuilla. Minusta maapähkinä ja kurpitsa kuulostivat ihanalta liitolta ja lopputulos todisti sen. Omani on vain hieman "mausteisempaa".

Kurpitsa-maapähkinäkeitto

5 dl vettä (tai vettä+soseutuksesta ylijäänyttä keittolientä)
Kurpitsa-maapähkinäkeitto
1 kasvisliemikuutio tai 1 kasvisfondi
öljyä
0,25 tl chilihiutaleita tai 1 pieni tuore chili
1 tl savupaprikajauhetta
1 rkl punaista currytahnaa
600 g kurpitsasosetta
0,5 dl makeuttamatonta tai kevyesti makeutettua (5%) maapähkinävoita
(suolaa)
tuoretta tai pakastettua korianteria
Päälle:
1 rkl creme fraichea tai smetanaa
paahdettuja kurpitsan- tai seesaminsiemniä tai suolapähkinöitä
silputtua korianteria

Keitä kasvisliemi. Jos käytät tuoretta chiliä, poista siemenet ja silppua se.
Lämmitä kattilan pohjalla tilkka öljyä ja lisää sekaan chili, savupaprika ja currytahna. Lämmitä mausteita öljyssä n. 1 min.
Lisää kattilaan kurpitsasose ja maapähkinävoi ja anna lämmitä hieman sekoittaen ainekset hyvin keskenään.
Lisää kasvisliemi erissä välillä hyvin sekoittaen vispilällä, kunnes keitto on haluamasi paksuista (itse käytin kaikki 5 dl). Mausta korianterilla ja anna muhia hetki. Tarkista maku.
Tarjoile hapankerman, siementen tai pähkinöiden ja korianterin kanssa. Kyytipojaksi salaatti ja hyvä leipä.
Alkuperäinen resepti: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/mausteinen-kurpitsa-maapahkinakeitto

Seuraavan salaatin makumaailma sopi mielestäni hyvin sekä pastan että keiton kanssa. Sen voi myös lätkäistä tacojen tai ohuiden crepes-lettujen väliin.

Nuudelisalaatti itämaisittain

Nuudelisalaatti100-150 g nuudeleita
150 g vihreitä papuja
1 porkkana
200 g kaalia
(100 g ituja)
0,5 dl paahdettuja seesamin- tai kurpitsansiemeniä tai suolapähkinöitä
Kastike:
1 limen mehu
0,25 tl seesamöljyä
2 rkl rypsiöljyä
2 tl inkivääritahnaa
2 tl sitruunaruohotahnaa
1 murskattu valkosipulinkynsi
1 pieni chili
1 tl kalakastiketta
0,5 rkl fariini- tai ryokosokeria tai hunajaa
ruohosipulia, tuoretta tai pakastettua korianteria

Sekoita ensin kaikki kastikeainekset keskenään kulhossa ja anna maustua salaatin teon ajan.
Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita nuudelit kulhossa kastikkeen kanssa.
Keitä pavut pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja pilko hieman tarvittaessa. Suikaloi porkkana ja kaali.
Sekoita pavut, porkkana, kaali ja idut kulhossa nuudelien ja kastikkeen kanssa. Lisää viimeiseksi siemenet tai pähkinät.

Kristiina

lauantai 26. lokakuuta 2019

Muutto ovella

Tässä se nyt on kuvina, uusi kotini. Kämppä. Läävä. Mökki. Lapsella on monta nimeä. Tyhjä vielä. Kaikki sinne toistaiseksi viemäni tavarat on tyhjennetty kaappeihin tai tungettu vaatehuoneeseen.




Maanantaina on sitten H-hetki eli muuttopäivä. Aamupäivällä muuttavat kissat tavaroineen väliaikaiseen asuntoonsa vessaan, kunnes muuttoauto tuo tavarat. Sen jälkeen nekin pääsevät nauttimaan koko mörskästä.



Kuivatavarat on jo osittain siirretty ja purettu keittiön kaappeihin, muu tulee autolla. Koska laskutilaa ei toistaiseksi ole muualla kuin kaapeissa ja keittiön pöydällä, kaikki muistettava (kuten uudet lamput palaneiden tilalle makuuhuoneeseen) on lastattu keittiön tasoille.



Kävin perjantaina hakemassa DNAlta mokkulan (sellaisen laatikon), jolla pitäisi saada rakennettua WiFi koko kämppään. Toivottavasti toimii, sen näette ensi viikolla.

Huokaisen helpotuksesta, kun maanantaina pääsen muuttamaan. Nykyinen vuokraisäntä pisti (saneeraukseen vedoten) varoittamatta viikko sitten lämmityksen poikki koko talosta ja nyt on olohuoneessa +15 ºC kylmää. Ainoa lämpö tulee, kun panee uunin lämpiämään luukku auki. Väittivät, etteivät anna vuokranalennusta tai korvaa haittoja ja ylimääräisiä lämmityskuluja. Ei mene läpi, viikko alle 18 ºC on liikaa meikäläisellekin tappelematta. Ensi viikolla räiskyy.

En mä vieläkään tiedä, mikä se muutto on. Mut tää on huisin jännää, täällä on vaikka mitä "sosialisoitavaa"!


Muuttotauolle lähtevä
Kristiina

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Mummoa ja apteekkaria

Olen aikoinani kirjoittanut Fredrik Backmanin kirjasta Mies, joka rakasti järjestystä. Pidin tästä ruotsalaisesta mielensäpahoittajasta kovasti. Kun käsiini sattui Suomessa tänä vuonna julkaistu Mummo sanoo hei ja anteeksi (Fredrik Backman) oli pakko tarkastaa, onko sisältö yhtä kutkuttava kuin edellisessä teoksessa. Huvittava kirja on kyllä paikka paikoin, mutta hyvin erilainen. Pääosassa ovat lähinnä hieman erilaisten ihmisten arkiset ongelmat.
Ella on 7-vuotias erilainen, tietäväinen, fiksu ja pikkuvanha tyttö. Hän asuu kerrostalossa järjestelmällisen äitinsä, tämän ystävällisen avomiehen ja tulevan sisar- tai velipuolen Puolikkaan kanssa. Samassa talossa asuu myös pirtsakka eli hullu mummo, Ellan paras ja ainoa kaveri. Fiksuuden, ärhäkkyyden ja besserwisser-asenteen takia Ellalla ei ole muita kavereita, vain kiusaajia ja pelottavia tai ärsyttäviä ihmisiä. Mummo harrastaa täysin päättömiä tempauksia, kiroilee ja polttaa ketjussa, heittelee poliiseja kakalla ja on ulkopuolisista täysin latvasta laho. Hän on myös luonut Ellalle Melkein-Hereillä-satumaan, jossa Ellan on helpompi käsitellä arkisia ongelmia ja jossa hän elää mieluummin kuin arjessa ja sen realiteeteissa.
Valitettavasti mummo on sairastunut syöpään ja kuolee. Jälkeensä hän jättää Ellalle toimitettavaksi kirjeen samassa talossa asuvalle Hirviölle. Tämä kirjeestä alkanut aarrejahti johtaa Ellan edelleen toimittamaan perille eri henkilöille nipun mummon kirjoittamia ja piilottamia kirjeitä. Outoa kyllä, kaikki kirjeen saajat asuvat Ellan kotitalossa. Heistä Ella saa vähitellen uusia ystäviä, sekä neli- että kaksijalkaisia. Ja pikkuhiljaa Elsalle alkaa selvitä mummon yhteys kotitalonsa asukkaisiin ja talon arvoitus. Samalla aarrejahdin edetessä aukeaa myös Melkein-Hereillä-satumaan salaisuus ja Ella oppii paljon ihmisistä ja ystävyydestä.
Lukiessani kirjaa minua aluksi ärsyttivät Ellan luonne, mummon hulluus, heidän keskinäinen kanssakäymisensä sekä jatkuva satumaassa eläminen. Mutta vähitellen kävi selväksi, miten Ella käsitteli omia arjen ongelmiaan satumaan kautta ja mummo oli siinä koko ajan auttamassa niiden tajuamisessa ja käsittelemisessä. Ihmissuhteet tässä kirjassa olivat hyvin arkisia ja samalla monimutkaisia. Ellan äidin ja mummon suhde ja luonteiden erilaisuus. Talon muut asukkaat ongelmineen ja keskinäisine suhteineen. Se, että kaikkia asukkaita pyydetään kirjeissä suojelemaan Ellaa ja puolustamaan "linnaa" jotain ulkopuolista uhkaa vastaan. Kirjan juoksussa Ella tutustuu kaikkiin talon asukkaisiin ja oppii ymmärtämään omassa mielessään heitä. Ja saa heistä ystäviä ja omia ritareitaan elämän suuressa arvoitusleikissä. Suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan jo sen erikoisuuden ja asioiden hienon käsittelytavan vuoksi. Onhan näkökulma 7-vuotiaan fiksun tytön näkökulma. 
Yllätyin kuitenkin huomatessani Backmanin tuotannosta, että Suomessa on aiemmin ilmestynyt hänen kirjansa Britt-Marie kävi täällä, joka minusta viitta vahvasti tämän kirjan yhteen henkilöön, talossa asuvaan valittajaan. Niinpä hankin kirjan E-kirjana, joten aika näyttää.
Helmet lukuhaaste 2019 kohdat 16, 18, 29, 30, 39, 49, 50

Apteekkari Melchior pääsee taas ratkomaan arvoituksellisia kuolemantapauksia 1400-luvun Tallinnassa. Kirjassa Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus (Indrek Hargla) kaksi henkilöä kuolee heti alussa. Torninpäällikkö ja sotilas Tobias Grote putoaa vartiotornistaan ja kuolee kasvoilla aaveen nähneen ilme. Toisaalla samoihin aikoihin arvostettu ja kunnioitettu kauppias Laurenz Bruys kuolee pyhiinvaelluksella Piritan Pyhän Birgitan luostarin rakennuspaikalla näennäisesti vanhuuteen ja sen aiheuttamiin sairauksiin. Samaan aikaan Melchior alkaa kuulla useitakin tarinoita henkilöistä, jotka ovat kertoneet nähneensä Rataskaivonkadun kummituksen ja kuolleet pian sen jälkeen. Asia alkaa hiertää Melchioria ja hän päättää selvittää kummituksen arvoituksen ja sen liittymisen erääseen kadun taloon, jossa kerrotaan tapahtuneen kauheita yli 70 vuotta aiemmin. Kauheudella on jotain tekemistä myös dominikaaniluostarin kanssa, joten arvoituksen ratkomisessa auttaa, joskin hieman vastahakoisesti, Melchiorin vanha ystävä munkki Hinric. Vähitellen kuolemantapausten yhteys keskenään ja myös yhteys vanhaan tarinaan alkaa aueta Melchiorille. Varsinkin, kun sanotun talon edestä löytyy surmattuna kidutettu ja nälkiintynyt tuntematon kastraatti. Kaiken takana on loppujen lopuksi surun ja kostonhimon sokaiseva henkilö, joka ei pysty unohtamaan omaa menetystään ja antamaan anteeksi muille.
Helmet-lukuhaaste 2019 kohdat 15, 17, 29, 32, 35,

Melchior jatkaa seikkailujaan teoksessa Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka (Indrek Hargla). Melchiorin rakas vaimo on kuollut ja kaksosista tytär Agatha on Piritan luostarissa puutarhuri- ja lääkitsijänunnana ja poika Melchior on Saksassa kisällinopissa. Melchioria ei oikein mikään enää kiinnosta, ei koti, apteekkiliike tai kuolemantapaukset. Kun hänen vanha ystävänsä dominikaanimunkki Hinric kertoo Melchiorille priorinsa omituisesta pyynnöstä jatkaa luostarista löytyneen, vuosikymmeniä vanhan ja kuulopuheille sekä juoruille perustuvan kronikan kirjoittamista, Melchior ei kiinnitä asiaan juuri huomiota. Paitsi pieneen katkelmaan Hinricin kertomuksessa kronikan sisällöstä, joka käsittelee hänen omaa isäänsä. Valitettavasti Melchiorin apatiaa vastaan taistelee Pyhän ruumiin kilta, joka vastaa vuotuisesta Corpus Christi juhlan järjestämisestä. Koska Melchiorkin kuuluu tähän kiltaan, hänen on osallistuttava juhlavalmisteluihin. Kaupunkiin on palannut myös killan jäsen Syvert Rattenpeck kolmivuotiselta pyhiinvaellusmatkaltaan, jolle hänet määrättiin rangaistukseksi kivenhakkaajan kisällin taposta. Ensimmäiseksi Syvert menee tapaamaan lapsuudenystäväänsä, neito Carstinea Johanneksen pitaalisten hoitolaan. Carstine ei ole spitaalinen vaan on aikanaan mennyt avustajaksi hoitolaan, koska hänellä itsellään on hirvittävät epämuodostumat kasvoissaan ja vartalossaan. Tallinnassa ammattiaan harjoittaa myös "tohtori" Zacharias, Melchiorin kilpailija yrttimyynnissä ja parantamisen taidossa. Dominikaaniluostarissa palvelee puolestaan heikkomielinen Bertolt, neito Carstinen ja Pyhän ruumiin killan oltermannin, kauppias Gerke Gambrinuksen veli. Niin Melchiorin on otettava osaa juhlan valmisteluun killan jäsenenä. Kiltaan kuuluvat myös Syvert Rattenpeck ja juhlien näytelmästä vastaa "tohtori" Zacharias. Onnistunutta tapahtumaa juhlistetaan aterialla Gambrinuksen talossa. Kesken illallisen veli Hinric, joka on jo muutaman viikon käyttäytynyt oudosti, lähtee kappeliin rukoilemaan ja pian hänet löydetään sieltä hirttäytyneenä. Melchior herää vihdoin apatiastaan ja on todella häkeltynyt ystävänsä kohtalosta. Hän ei voi uskoa Hinricin itsemurhaan. Kohta killan jäseniä tai heidän läheisiään syytetään muistakin murhista. Kaiken täytyy liittyä jotenkin kronikkaan, jonka joku on valitettavasti polttanut samaan aikaan Hinricin kuoleman kanssa. Melchioria alkaa "potkimaan persuksiin" sekä koti-, työ- että murhanselvitysrintamalla tomera ja fiksu kauppias ja kiltatoveri leskirouva Bertha Krouwel. Ja jälleen kerran loppupelissä syypääksi osoittautuu yhden henkilön rahanahneus ja aseman tavoittelu.
Helmet-lukuhaaste 2019 kohdat 7, 32, 35, 40,
Vaikka uskonto varmasti näyttelikin pääosaa ihmisten elämässä 1400-luvulla, se on yksi osa-alue näissä Melchior-kirjoissa, josta olisin halukas lukemaan hieman vähemmän. Uskonnolliset rituaalit, sen läpitunkevuus jokapäiväisessä elämässä ja toiminnassa, eri uskonnolliset tahot ja merkitykset ovat koko ajan etusijalla. Mielenkiintoista näissä kirjoissa kauttaaltaan on tuon ajan elämän ja ihmisten ajattelutavan kuvaus. Johon valitettavasti se uskontokin vahvasti liittyy. Samoin on mielenkiintoista seurata Melchioria ja hänen ajatusmaailmaansa miehen onnistuessa hiljalleen yhdistämään sinänsä erillisiltä tuntuvat kuolemat ja henkilöhahmot yhdeksi ratkaistuksi suureksi, ihmisen pahuuden aiheuttamaksi rikosvyyhdeksi. Vielä olisi kaksi Suomessa ilmestynyttä Melcior kirjaa lukematta, täytyy ehdottomasti yrittää saada ne käsiinsä.

Kristiina

lauantai 19. lokakuuta 2019

Chiliä ja mansikoita

Muutaman viikon ruokani on aika yksinkertaista, koska suuri osa ruoanlaittovälineistä on jo laatikossa odottamassa siirtoa uuteen osoitteeseen. Huomasin kuitenkin, etten ole vähään aikaan laittanut yhtä suosikkiani, Chili con Carnetta. Koska vielä olivat pakkaamatta paistinpannut, kattilat ja muutama muu tarvekalu, täksi viikonlopuksi syntyi ihan kiva yhdistelmä ruokia. Itse käytin chilissäni Go Greenin esikypsennettyjä papuja, mutta myös kuivatut käyvät. Liota niitä silloin yön yli, huuhtele ja laita ne chilin joukkoon kiehumaan samaan aikaan tomaattien kanssa, keittoaika n. 20 min. Itse chilin tulisuus riippuu kokonaan padan keittäjästä ja hänen valinnoistaan chilituotteiden ja niiden määrän suhteen.

Chili con Carne

Chilo con Carneöljyä
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl juustokuminaa (jeera)
ripaus chilihiutaleita
1 jalapeno tai tuore chili
400 g nauta-sika tai naudan jauhelihaa
maustepippuria, hiukan suolaa
2 tlk kaltattuja tomaatteja tai tomaattimurskaa
0,5 tlk vettä
(ripaus sokeria)
1 pkt (230 g) esikypsytettyjä mustapapuja
(7-10 tippaa tabascoa)

Pilko sipuli ja murskaa valkosipulinkynnet. Poista chilistä siemenet ja pilko se. 
Lämmitä öljy paistinpannulla (tai kattilan pohjalla). Kuullota pilkottua sipulia keskilämmöllä (3) n. 10 min, voit lopussa lisätä hieman lämpöä. Lisää kuullotuksen lopussa sekaan valkosipulimurska, paprikajauhe, jeera ja chilit. Älä polta sipuleita, niissä saa olla valmiina kauniin kullanruskea väri. Jos käytit paistinpannua, kaada sipuliseos kattilaan.
Lisää paistinpannulle hiukan öljyä ja ruskista jauheliha. Mausta maustepippurilla ja ripauksella suolaa. Kaada ruskistunut jauheliha kattilaan. Siirrä kattila kuumalle liedelle. Lisää kattilaan tomaatti. Huuhtele tomaattipurkit vedellä, jolla sen jälkeen kannattaa huuhdella myös paistinpannu ennen veden kaatamista kattilaan. Lisää lihaliemikuutio ja anna kiehua n. 10 min. kattilankansi raollaan.
Lisää joukkoon valutetut, huuhdellut mustapavut ja keitä vielä n. 10 min. Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Jos haluat lisää potkua, lisää tabascoa. Tarjoa chili sellaisenaan tai keitetyn riisin tai ohran kanssa. kanssa.

Seurakseen chili sai salaatin riisistä (voi käyttää myös ohrasuurimoita) ja "tyhjennä kaappeja"-operaatiosta.

Riisi-kinkkusalaatti

Riisi-kinkkusalaatti3 dl keitettyä riisiä tai ohrasuurimoita
350 g saunapalvikinkkua palana
1 maustekurkku
120 g sokeri- tai pakasteherneitä
125 g retiisiä
1 (100 g) omena
1 kerä- tai jääsalaattipussi
Kastike:
2 dl kermaviiliä tai maustamatonta jogurttia
1 rkl Dijon-sinappia
2 tl hunajaa
1 rkl sitruunamehua
suolaa, mustapippuria

Sekoita ensin kastikeainekset keskenään suoraan kermaviili- tai jogurttipurkissa. Laita maustumaan jääkaappiin salaatin sekoituksen ajaksi, tarkista maku ennen sekoittamista salaattiin.
Sulata ja valuta sokeriherneet tai herneet. Voit hieman pilkkoa sulia sokeriherneitä. Siivuta retiisit ja suikaloi palvikinkku. Kuutioi maustekurkku ja pesty, kuorittu omena.
Sekoita kulhossa riisi, kinkkusuikaleet, retiisit, maustekurkku ja omena. Kaada joukkoon kastike ja sekoita hyvin. Tarkasta maku ja lisää halutessasi tuoreita tai pakastettuja yrttejä.

Onnistuin saamaan REKOsta vuoden viimeisiä tuoreita, kotimaisia mansikoita. Väri oli hieman haalea (auringon vähyys?), mutta maku oli ihanan kirpeämakea. Halusin saada aikaan jälkiruoan, jossa voisin käyttää mansikoita tuoreena ja joka toisi esiin niiden ihanan maun. Niinpä vohkin alla olevan ohjeen Anna-lehdeltä pienin muutoksin.

Valkosuklaa-mansikkahyytelö

Valkosuklaa-mansikkahyytelö 200 g valkosuklaata
1 tlk (4 dl) kookosmaitoa
0,5 dl sokeria
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
2 rkl perunajauhoja
2 tl vaniljasokeria
Mansikkahyytelö:
250 g tuoreita mansikoita
4 dl vettä
1,5 dl hyytelösokeria tai 2,5 dl Multi-hyytelösokeria

Sekoita paloiteltu suklaa, kookosmaito, sokeri, sitruunan kuori+mehu ja perunajauho kattilassa ja kuumenna kiehumispisteeseen. Ota kattila levyltä, kun seos on pulpahtanut muutaman kerran. Vispaa seos tasaiseksi. Lisää joukkoon vaniljasokeri ja jaa seos tasaisesti annosastioihin noin puoleen väliin kulhoa tai lasia. Jäähdytä.
Tee hyytelö, Puhdista mansikat, älä heitä kantoja pois vaan laita ne kattilaan. Siivuta mansikat.
Lisää kattilaan kantojen päälle vesi ja keitä seos. Siivilöi vedestä kannat pois ja lisää kattilaan hyytelösokeri. Lämmitä seosta, kunnes sokeri on sulanut. Anna jäähtyä hetken.
Asettele mansikkasiivut tarjoiluastioihin valkosuklaapohjan päälle ja kaada jäähtynyt hyytelövesi mansikoiden päälle. Pidä annoksia jääkaapissa vähintään tunnin ennen tarjoilua. Koristele halutessasi esim. tuoreilla sitruunamelissan tai mintun lehdillä. Kaveriksi sopivat mainiosti myös kaneliset Bastogne-keksit.
Alkuperäinen ohje https://anna.fi/reseptit/valkosuklaa-mansikkahyytelo

Kristiina

tiistai 15. lokakuuta 2019

Aavekävely ja Halloweenvinkit

Pidin lauantai-iltapäivällä tauon muuttohössötyksistä ja lähdin mukaan Vaasan keskustassa järjestettävälle Aavekävelylle. Kävelyn tarkoitus ei ole aaveiden bongaus vaan sen aikana käydään katsomassa rakennuksia, joissa sanotaan aaveiden vielä asustelevan. Sisään rakennuksiin emme tietenkään menneet vaan kuulimme rakennusten historiaa ja juttuja niissä esiintyvistä epänormaaleista ilmiöistä. Tutustumisen rakennuksiin sisältä saa jokainen kävelyyn osallistunut hoitaa itse. 

Kokoontuminen, jonka aluksi saimme osanottajia aaveilta suojaavat tarrat ja selostuksen siitä, mihin mukana ollut lyhty oli tarkoitettu.
Myönnettävä on, että historiapätkät ja aavetarinat olivat kiinnostavia ja eritoten siksi, että iso osa tarinoista tuli kerrottua "pilke silmäkulmassa" eli ei pelottanut niinkään kuin huvitti. Pelkästään keskustasta löytyi 3 km kävelymatkan varrelta monia huomionarvoisia paikkoja ja lisäksi tarinoihin tulivat mukaan niin kuokkamummo kuin Wasastjernan talo ja moni muukin Vaasan lähiö.

Kierros alkoi ensimmäiseltä Vaasan kummituslinjalta eli Hovioikeudenpuistikon varrelta ja jatkui kierrellen toiselle kummituslinjalle eli Kirkkopuistikolle.

Ensimmäinen kummituslinja Rautatieasemalta Hovioikeudelle, joissa molemmissa sanotaan yhä esiintyvän aaveensa. Matkan varrelta löytyvät myös hotelli Central White Ladyineen, Konsulinnan Kahvihuone ja siellä yhä hallitseva Tulla Moe sekä hallintotalo ja sen toisen puoliskon aikanaan "poikamiesboksikseen" rakentaneen apteekkarin äiti.

Aloituskiepin jälkeen poistuimme Hovioikeudenpuistikolta. Tosin jännittävästi sivusimme vielä Vaasan kirkon, jonka tornista meille osoitettiin sodan aikainen pommitusjälki.



Vaasan keskusta tuntuu olevan täynnä historiallisesti ja haamullisesti kiinnostavia kohteita.

Lisää aavetaloja: Tikanojan taidekoti, jossa voi haistaa edelleen Frithjof Tikanojan polttelemassa sikaria tai nähdä salaperäisen miehen portaikossa. Rantakadun päiväkodissa voi puolestaan törmätä Matilda Wredeen tai hänen äitiinsä. Backmanin talossa rakennuttaja Lennart Backman tähyilee yhä bisneksiään satamassa ja Pohjanmaan museon toisessa kerroksessa asustelee edelleenkin museon johtaja Karl Hedman vaimoineen Karlin osallistuessa silloin tällöin myös opastetuille kierroksille.

Pohjanmaan museo on siinäkin mielessä kiinnostava, että sen takaosasta löytyy vapaamuurari Karl Hedmanin ja hänen vaimonsa tuhkat, jotka on muurattu heidän kuoltuaan talon seinään sijoitettuun hautapaikkaan.


Lopuksi suuntasimme muutaman koukun kautta toiselle aavelinjalle eli Kirkkopuistikon suuntaan.

Vastapäätä Pohjanmaan museota on talo, jossa Mannerheim työskenteli maan valtion johdon muutettua Vaasaan sodan aikana ja jossa hänet voi vieläkin joskus tavata. Vaasan Sähkön entisessä konttorirakennuksessa leimataan itsensä aina ulos tasan virka-ajan päättyessä, koska kukaan ei halua jäädä kummittelevaan taloon yksin. Wasa Teaterin rakennus, jossa sodan aikaan sijainneessa hotelli Ernstissä Mannerheim asui, kummittelee omituinen ovimies. Ritzissä puolestaan hyörii kelanpyörittäjä, jonka saattaa tavata mm. miestenvessassa.
Kuunnellessani historiaa ja tarinoita yksi asia kiinnitti huomiotani. Kummittelevat naiset tekivät jonkun verran jäynää tai hyörivät askareissaan. Mieskummitukset sitä vastoin olivat enemmän pikkutarkkoja ja turhamaisia. Kuten sikareitaan tuprutteleva Frithjof Tikanoja, komeat miehiset aaveet upeine asuineen, siivoojia ja oppaita tarkkaileva ja huomautuksia huonosta työstä tekevä Karl Hedman tai vain mieshahmot, joita nähdään peileillä varustetuissa tiloissa ihailemassa omaa kuvajaistaan (aaveet eivät siis ole vampyyreja).

Myönnettävä on, että tämä reissu oli sekä lipun hinnan että kokemuksen ja jalkojen kulutuksen arvoinen. Halloween lähestyy ja oppaaltamme saimme muutaman vinkin siihen valmistautumiseen. Hyvä lähtökohta on osallistua johonkin vielä tänä syksynä järjestettävään Aavekävelyyn. Tikanojan taidekodissa on meneillä näyttely "Sielun silmä", joka esittelee selvännäköisyyden ja yliaistillisen havaitsemisen tematiikkaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun taiteessa. 23.10. klo 18-20 paikalla on myös meedio, joka välittää tietoja henkimaailmasta. Ritzissä puolestaan esitetään Halloweenin kunniaksi 31.10 klo 18.00 alkaen vanha mykkäelokuva Nosferatu, jota säestää Vaasan kaupunginorkesteri rekonstruktioidun alkuperäismusiikin mukaan (alkuperäinen säestysmusiikki on kadonnut aikojen saatossa).

Kristiina

perjantai 11. lokakuuta 2019

Nuoret ja ilmastonmuutos

On ilahduttavaa nähdä, kuinka nuoriso nykypäivänä on huolestunut ilmastonmuutoksesta ja on ottanut asian omakseen vaatimalla ympäristötekoja. Yhteiskunnallinen aktiivisuus kaikissa ikäluokissa on erittäin positiivista. Mutta, mutta. Käännetäänpä asia toisinpäin. Ennen vaatimuksia yhteiskunnalta ja päättäjiltä minä vaadin nuorisoa ryhtymään ympäristötekoihin omassa toiminnassaan ja jokapäiväisessä elämässään.

Kaikilla on tiedossa, että kotitaloudet ja yksilöt tottumuksineen ja tapoineen on yksi isoista ilmastonmuutoksen aiheuttajista. Voi olla, että nuoren kotona ollaan tunnollisia jätteiden kierrättäjiä ja sähkön säästäjiä. Mutta mitä tapahtuu, kun astutaan ulos kotiovesta? Tai jopa siellä kodin seinien sisäpuolella. Sähköt palavat joka huoneessa, elektroniset laitteet (kännykät, tabletit, TV, tietokoneet) ovat jatkuvassa käytössä. Varsinkin viimeksi mainittujen käyttäjinä perheen nuoriso on isossa osassa. Miten olisi, jos välillä irrotettaisiin käsi siitä kännykästä ja silmät näytöltä ja pelattaisiin keskenään, luettaisiin tai vaikka vain istuttaisiin tunnelmallisessa kynttilänvalossa juttelemassa mukavia?
Entä sitten tuo jätteiden oikeanlainen talteenotto ja kierrätys? Kotona jätteiden kierrätys voi olla kunnossa. Mutta kun samainen nuori astuu ulko-ovesta ulos, meno muuttuu. Ainakin päätellen koulujen, kauppojen, nuorten kokoontumispaikkojen, katujen ja nuorisotilojen ympäristöstä. Roskia pursuaa kuin pienoiskaatopaikalla. Siellä makaavat suloisessa sovussa energiajuomatölkit, muoviset virvoitusjuomapullot ja karkkifoliot, paperiroskat, juomatetrat, purkat jne. ulkona luonnossa muodostamassa omia roskalauttojaan ja mikromuovipäästöjään. Nuoret tuntuvat roskaamiskäytäntöjensä perusteella kuuluvan mieluummin "dumppaa kaikki roskat luontoon, vaikka roskis olisi vieressä"-liikkeeseen kuin "poimi roska päivässä"-liikkeeseen. Oppikaa käyttämään niitä taskujanne ja reppujanne jätteiden kuljettamiseen lähimpään roskasäiliöön tai kotiin. Ette voi syyttää päättäjiä ja aikuisia ongelmasta, joiden isona osatekijänä olette ihan itse. Olisiko ehkä syytä katsoa omaan napaan ja lopettaa se ympäristön pilaaminen ja kierrätyksen osittainen epäonnistuminen huolehtimalla ensin omasta roskaamisestaan ja liittymällä edellä mainittuun "poimi roska päivässä"-liikkeeseen mieluummin kuin "heitä roskat luontoon"-liikkeeseen?

Yksi suuri osatekijä ilmastonmuutoksessa on liikenne. Moottoriajoneuvot saastuttavat ja pilaavat ilmaa. Kuitenkin, kun katselen nuorison liikkumista, ei tuntuisi olevan huolen häivää. Jokainen kynnelle kykenevä nuori pyrkii olemaan cool (tai mikä se nyt nykypäivänä onkaan). Se taas vaatii ehdottomasti, että joka iikalla pitää olla oma mopo tai skootteri ja sillä sitten ajetaan kaikki lyhyimmätkin pätkät. Tai jos ei saa muuten poltettua bensaa tarpeeksi, niin ajetaan 4 rinnan tai 7 rivissä pitkin ajo- tai kävelyteitä. Kauppaan, kouluun, nuorten kokoontumispaikkaan, asioille. Minnekään niistä ei voida kulkea kävellen, pyörällä tai julkisella kulkuneuvolla. Aina pitää itse ajaa omalla menopelillä. Ennen tytöt saateltiin tai pojat saivat saatella kaverin kotiin kävellen ja keskenään keskustellen. Nyt likka/kaveri käsketään tarakalle tai seuraamaan omalla menopelillä perässä ja matkan varrella saatetaan vaihtaa sana tai pari kiljumalla. Onko niin mahdoton ajatus luopua noista bensavehkeistä ja käyttää vähemmän ilmastoa haittaavia kulkumuotoja siihen asti, kunnes voitte hankkia esim. sähkö- tai hybridikulkuneuvon? Ei tosin ole coolia tulla kouluun tai nuorisotalolle pyörällä tai kävellen, mutta ainakin siinä toteutetaan sitä, mitä saarnataan. Ei siis voi syyttää päättäjiä tai aikuisia (no, ehkä vanhempia, jotka mahdollistivat sen bensasyöpön hankkimisen) siitä, että jopa 50 m matka koululta kaupalle pitää ajaa bensavehkeellä ja siten olla itse osasyyllinen ilmastonmuutokseen.

Tavaroiden ja palvelujen kulutus on yksi iso osasyy ilmastonmuutokseen. Kuitenkin, kuinka moni nuori valitsee merkkivaatteen tai -tavaran ostopäätöstä tehdessään sen kestävämmin ja ympäristöystävällisesti tuotetumman sijasta? Kuinka moni valitsee kirpputorin ja kierrätetyn tavaran uuden sijasta? Ymmärrän toki kavereiden tai yhteisön asettamat paineet. Mutta eikö ensimmäinen askel kohti kestävämpää kulutusta olisi nuorten itsensä hyväksymä asennemuutos eettisemmän ja kestävämmän tuotteen käyttöön sen merkkituotteen sijasta? On nuorten omista asenteista kiinni, pitääkö jokaisella olla se viimeisen päälle hip-merkkituote vai voitteko harrastaa kierrättämistä, jakamista tai vaihtamista. Tai tarvitseeko yleensä jotain haluamaansa tuotetta vai hankkiiko sen vain, koska tuote on juuri nyt in, huomenna tosin out. Uusin ja coolein ei ole aina se oikea vaihtoehto, jos haluaa olla teoillaan vaikuttamassa ilmastonmuutokseen. Suosikaa kotimaista, eettistä, kierrätettyä, joukkoliikkumista ja suunnittelua niin tavaroiden hankinnassa, lomamatkojen suunnittelussa kuin jokapäiväisessä elämässä. Toivoisin, että valveutunut nuoriso voisi olla suunnannäyttäjänä siinä, että viimeisin uutuus ei ole järkevin valinta kulutuksessa ja se ajattelumalli, jossa "mullekin, kun muillakin on" jäisi eilispäivän hapatukseksi.

Nuorten aktiivisuus ilmastonmuutosasiassa on saanut paljon huomiota ympäri maailman lakkoineen ja mielenosoituksineen. He vaativat päättäjiltä toimia ja tavoitteita. Samaan aikaan kuitenkin vanha sanonta "Lakaise ensin omat raput ja sitten vasta naapurin" pitää edelleen paikkansa. Jääkin jäljelle se vaikea kysymys: missä määrin nuoret ovat oikeutettuja vaatimaan ympäristötoimia makrotasolla, jos he eivät pysty toteuttamaan omia vaatimuksiaan ympäristönsä mikrotasolla?

Kristiina