Google Website Translator

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Kerrostaloasumista

Kerrostalossa asumisessa on aina ollut omat kommervenkkinsa. Jotkut asukkaat noudattavat asumisen sääntöjä, jotkut taas viis veisaavat niistä. Itse sain viikonloppuna omat kokemukseni siitä viis veisaamisesta.

Yläkerran asukkaista joku keksi soittaa musiikkia perjantain ja lauantain välisen yön. Samaan aikaan yläpuolellani asuva henkilö pudotteli jotain lattiaan vähän väliä. Pauke oli aika muhevaa. Kun vihdoin nukahdin, heräsin keskellä yötä mahtavaan räsähdykseen. Kun pamahdusten ja musiikin pauhulta oli vaikea enää saada unta, kävin lauantain aamuyöstä parvekkeella saadakseni ehkä paremmin selville, mistä se melu tulee. Ihmettelin hieman, miksi jalkojeni alla rahisi, mutta luulin sen johtuvan vain siitä, että yön pakkanen oli jäädyttänyt veden jäähileiksi. Pistin sitten ajatukseni mietintämyssyyn ja vietin onneksi rauhaisan sunnuntain kissojen kanssa, lukien ja katsoen telkkaria.

Maanantaina, kun päivä oli valjennut, menin uudestaan parvekkeelle. Totesin, että ratina ei ollutkaan jäähileitä. Parvekkeeni oli täynnä lasinsirpaleita. Voihan persikka. Ensimmäinen ajatukseni oli "Miten ihmeessä saan ne siivotuksi?" Imuroida niitä ei voi, imurihan siinä hajoaa. Minulla ei ole pitkävartista lattiaharjaa, vain käsiharja pientä sotkua varten. Sitten alkoi sapettaa. Otin yhteyttä naapuriini kysyen, oliko hänen parvekkeellaan lasinsiruja. Hän ilmoitti, että ei, mutta ainakin alakerran naapurini parvekkeen kaiteella oli, samoin nurmikolla parvekkeittemme alla. Ensin epäilin yläkerrassa ikkunan hajonneen. Muistin kuitenkin oman, kivellä hajotetun ikkunani jokunen vuosi sitten. Silloin sirpaleet olivat isoja ja teräviä, kun taas nämä sirpaleet olivat pieniä ja kulmikkaita. Kiitos Internetin selvisi, että tällaisia sirpaleita syntyy todennäköisesti karkaistusta lasista. Olisiko se rysäys, joka minut herätti, ollut esimerkiksi asunnossa hajotettu pöytälasi tai muu vastaava? Sen sijaan, että hajonneet lasinsirut olisi kerätty muovikassiin ja viety roskiin, ne oli todennäköisesti vain dumpattu alas parvekkeelta muiden huoleksi. Tämä on juuri sitä huolimattomuutta kerrostalossa, joka jaksaa ottaa päähän. Sen vielä ymmärrän, että syksyisin parvekelaatikkokasvit kaadetaan parvekkeelta nurmikolle parvekkeen alle, ne maatuvat ja jopa parantavat maan laatua. Mutta lasi tai tupakantumpit, ei kiitos! Meillä on jo roskikset joka rapun pielessä, kunpa niiden yhteyteen saataisiin vielä "tuhkakupit" (ne pitkulaiset tupakoille tarkoitetut säiliöt), niin sekin ongelma helpottuisi.

Tällaista tämä kerrostaloelämä on. Raikuvaa musiikkia, parvekkeelle aika ajoin ilmestyvää ylimääräistä, no jotakin. Jos se ei ole melusaastetta keskellä yötä, se on lasia parvekkeella tai vaikkapa roskapusseja, joita laiskuri ei jaksa viedä roskalaatikkoon vaan jättää roskapussinsa rapun oven pieleen. Tai huonekaluja/kodinkoneita, joita viedään roskakatoksen liepeille sen sijaan, että ne kuljetettaisiin asianmukaiseen paikkaan. 

Tällä hetkellä puhutaan paljon muovin lajittelusta ja sen uusiokäytöstä. Miten voidaan edellyttää muovien tai muiden roskien lajittelua niiltä asukkailta, jotka eivät osaa edes viedä roskiaan roskapönttöön?

Kristiina

2 kommenttia:

  1. Olipa karmaisevaa luettavaa. On vaikea ymmärtää moista välinpitämättömyyttä.
    Parempaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tämä osoittaa vain täyttä piittaamattomuutta säännöistä ja ympäristöstä. Onneksi parveke on nyt parhaani mukaan siistitty ennen sen pesua ja lasit viety sinne minne ne kuuluvat. Huoltomieskin kävi haravoimassa lasit nurmikolta, jotta keväteläimet saavat rauhassa kulkea.

      Poista

Mielipiteesi on aina tervetullut :)