Google Website Translator

lauantai 28. syyskuuta 2019

Missä mennään: koulutus, asumismenot, köyhyys

Suunniteltua vuoden 2020 budjettia on syytetty optimistiseksi ja tuhlailevaksi. Siihen en ota kantaa, mutta minua ilahdutti koulutukseen sijoitetut/palautetut rahat. Korkeakoulutukselle on annettu reilu potti. Toki hekin ovat joutuneet viime vuosina kiristämään nälkävyötä ja hakemaan rahoitusta yksityisiltä. Mutta kuinka monta kertaa viime vuosina olemme saaneet lukea eri lähteistä, miten peruskouluissa, lukioissa ja ammattikouluissa ei riitä kirjoja, harjoitusmateriaalia tai päteviä opettajia? Kyllä ehdoton edellytys menestyksekkäälle korkeakouluopiskelulle on vankka perusopetuksen pohja. Eikä sitä saavuteta, jos oppilailta puuttuvat perustarvikkeet opiskeluun. Tai jos itseään kiinnostavan alan opiskelu materiaaleineen on niin kallista, että ala ei ole vaihtoehto vähävaraisen perheen lapsille. Heidän on hakeuduttava alalle, jossa opiskelu on halpaa ja työnsaanti todennäköistä. Näin saamme näille aloille ei-motivoituneita ja niihin huonosti soveltuvia työntekijöitä, kun taas toiset alat menettävät lupaavia, kiinostuneita tulevia työntekijöitä. Onneksi osa opetukseen budjetissa näiltä näkymin sijoitettavista rahoista näyttäisi ohjautuvan myös perusopetuksen aseman parantamiseen. Toivottavasti jatkossa peruskoulun, lukion ja ammattioppilaitosten oppilailla olisi taas tarpeeksi oppikirjoja, harjoitusvihkoja, opetusmateriaalia ja opettajia kaikille. Ja lukio ja ammattioppilaitosten kaikki linjat olisivat vaihtoehto tulevaa suuntautumista ajatellen tarvitsematta ajatella, kestääkö vanhempien pörssi oppilasta kiinnostavat opinnot.

Vaasassa asuminen kallistuu tänä ja ensi vuonna reippaasti. Paha juttu, kun jo nyt kaupungin asukasluvun kasvu on hidasta. Vaasa nosti vuoden alusta kunnallisveroprosenttiaan. Lisäksi vuodessa kiinteistösähkö on kallistunut 19%, vesi 7%, kaukolämpö 4% ja kiinteistövero 3%. Vertailun mukaan sähkön ja veden hinnannousu on ollut yli kaksinkertainen muuhun maahan verrattuna ja kaukolämpö sekä kiinteistövero ovat nekin kallistuneet muuta maata enemmän. Lisäksi tänä vuonna otettiin Vaasassa käyttöön hulevesimaksu. Vaasan vesi on luvannut korottaa ensi vuoden alussa vesimaksuja vielä 4% ja mitä todennäköisimmin myös sähkön jakeluhinta tulee edelleen nousemaan. Hinnan nostoja perustellaan pitkälti kunnostustarpeella. Miksi sitten Vaasassa on asiat päästetty niin pitkälle, että äkkiä huomataan kaiken olevan retuperällä? Sähkökatkot ja valtion vaatimukset ovat pakottaneet Vaasan sähkön turvaamaan sähkönsaannin ja kaivamaan linjoja maahan. Tuntuu vaan kummalta, että myrskyjen ja muiden luonnonilmiöiden aiheuttamia sähkönjakelun häiriöitä on ollut vuosi toisensa jälkeen niin pitkälle kuin muisti kantaa, mutta vasta valtion sanelema pakko saa sähköyhtiömme ryhtymään toimiin sen sijaan, että toimenpiteet olisi aloitettu jo vuosia sitten ja tehty maltillisesti pitkällä aikavälillä. Sama koskee Vaasan Vettä. Vasta lähivuosina sattuneet "paskaveden" karkailut ja sitä seurannut kaupungin alueen vesien ja uimapaikkojen saastuminen saivat Vaasan Veden tajuamaan putkistojen korjaustarpeen. Olisi voitu korjata rauhallisesti edeten vuosien varrella, vaan kun ei. Herättiin vasta, kun jotain pahaa tapahtui. Olisi myös kiva olla joskus kärpäsenä seinällä seuraamassa kaupungin ja näiden yhtiöiden kokouksia ja päätöksen tekoa. Kuinka paljon korotukspaineita aiheuttaa Vaasan kaupungin surkea taloustilanne, tuottavathan molemmat yhtiöt Vaasan kaupungille huomattavat tulot osinkoina?

Meillä on kaikennäköisiä trendejä yhteiskunnallisissa asioissa. Yhteen aikaan se oli nuorisotyöttömyys, panostettiin paljon nuorison työllistämiseen. Tässä on kuitenkin sitaatti Työ- ja Elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksesta tämän vuoden helmikuulta:

"Helmikuun lopussa alle 25­vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 30 500, mikä on 2 900 vähemmän kuin edellisen vuoden helmikuussa. Nuorten työttömyys väheni tammikuusta 1 400:lla. Alle 20­vuotiaita oli työttömänä 5 700. Yli 50­vuotiaita oli työttömänä 92 900 eli 13 400 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yli 55­vuotiaita oli työttömänä 64 400, mikä on 9 700 vähemmän kuin vuosi sitten"

Vaikka yli 50-vuotiaita on työttömänä lukumäärältään enemmän kuin alle 25-vuotiaita, kukaan ei ole synnyttänyt trendiä seniori- tai keski-ikäistyöttömistä. Miksikö? Olisikohan yksi syy siinä, että nuorten lukumäärän vähentyessä heidän prosentuaalinen osuutensa ikäpolven työttömistä lisääntyy. Kun taas yli 50 v. ikäluokan kasvaessa ikäluokan prosentuaalinen työttömien osuus koko ikäluokasta vähenee. Hienoa kikkailua prosenteilla. Ihmiset eivät kuitenkaan ole prosentteja vaan yksilöitä ja kiistaton tosiasia on, että määrällisesti yli 50-vuotiaita on työttömänä yli kolminkertainen määrä verrattuna alle 25-vuotiaisiin.
Toinen asia, joka puhuttaa jatkuvasti, on lapsiperheiden ja niissä asuvien lasten köyhyys. Lasten köyhyys on aina väärin, he ovat syyttömiä asian tilaan. Suomessa lasketaan olevan n. 2,6 milj. kotitaloutta, joista lapsiperheitä on n. 566.000. Ja niissä n. 135.000 lasta, jotka elävät köyhissä oloissa. Jossakin tilastossa mainittiin, että joka 7. suomalaislapsi elää köyhyysrajan alapuolella. Tämän pitääkin puhuttaa. Samaan aikaan meillä on kuitenkin myös 1,2 milj. yhden ihmisen taloutta. Näistä sinkkutalouksista n. 30% elää köyhyysrajan alapuolella eli joka 3. yksineläjä. Mutta siitä ei kukaan puhu mitään. Sehän on aikuisen oma vika, jos ei ole sitä toista löytänyt tai toinen on kuollut eikä ole töitäkään saanut tai eläke on liian pieni. Valtiovallan olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota myös köyhiin yksineläjiin. Eivät hekään pääse haluamiinsa harrastuksiin, ruoka on mitä sattuu ja terveys/lääkkeet asetetaan aina toiselle sijalle syömiseen ja asumiseen verrattuna. Eikä yksin asuva aikuinen voi hakea extratoimeentulotukea harrastuksiin tai esim. pyykkikoneen korjaamiseen toisin kuin lapsiperhe. Meillä Suomessa löytyy niin monia tahoja, jotka ajavat köyhyysrajan alapuolella elävien lapsien ja lapsiperheiden asiaa ja auttavat heitä. Mutta mikä tai kuka olisi se rohkea taho(t), jotka alkaisivat ajaa yksinasuvien köyhien asiaa?

Kristiina

maanantai 23. syyskuuta 2019

Papuja, munasalaattia ja luumuja

Törmäsin edellisviikonloppuna hassuun asiaan. Halusin tehdä köyhiä ritareita. Koska on kotimaisten luumujen aika, ajattelin vaihtaa ritareiden mansikkahillon esim. luumuhillokkeeksi. Marssin siis kauppaan luumuja hakemaan. Mutta mitä löysinkään? Ehei, en kotimaisia, vaan espanjalaisia luumuja. Sinne jäivät kauppaan ja kysely paikallisista luumuista Vaasanseudun Omenapörssin sivuille. Pian sain yhteydenoton Annikalta, jonka puissa oli vielä tarpeeksi luumuja minullekin. Tällä tavalla luumuni ovat luomua ja lähiruokaa, hakumatka kun oli vain n. 6 km. Tämä viikonloppu on sysännyt pakkaamisen taka-alalle ja mennyt mukavasti luumuja laitellessa. Reseptejä luumunkäyttöön tulee ensi viikolla, mutta jo nyt mukana on yksi.

Pitihän sitä toki syödä muutakin kuin luumuja. Koska minulla oli kädet täynnä, halusin pitää ruokalista yksinkertaisena. Papuja ja ohutleipää sekä vanhan ajan salaattia. Papuja söivät nuotiolla jo aikanaan cowboyt, jos lännenfilmeissä on jotain perää. Tosin he tuskin käyttivät tomaattia, ennemminkin omaa versiotaan ruskeakastikkeesta, mutta varmasti söivät papujensa kanssa esim. savustettua siankylkeä. Jos haluat padasta kasvisversion, jätä pekoni pois. Papuvalikoima kaupoissa on hyvä, joten voit käyttää periaatteessa mitä tahansa papuja. Myös kuivatut pavut käyvät, vaikka itse valitsin tällä kertaa esikypsytetyt luomupavut suolavedessä.

Tomaattinen papumuhennos

Tomaattinen papumuhennos 140 g pekonia
pekoninrasvaa tai öljyä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl jeeraa (juustokuminaa)
2 prk kokonaisia tomaatteja, tomaattimurskaa tai 3-5 kpl tuoretta tomaattia
1 chili tai 0,25-0,5 tl chilihiutaleita
380 g (230 g) luomu kidneypapuja (Go Green)
380 g (230 g) luomu suuria valkoisia papuja (Go Green)
1 rkl sinappia
2 rkl omenaviinietikkaa
(ripaus sokeria), suolaa, mustapippuria

Jos käytät kuivattuja papuja, aloita liottamalla niitä yön yli, huuhtelemalla ne ja keittämällä niitä n. 35 min laakerinlehden, muutan neilikan ja suolan kanssa, kunnes pavut pehmenevät. Valuta sitten pavut, poista laakerinlehti ja neilikat ja jatka tämän reseptin mukaan.
Paista pekonit rapeiksi joko paistinpannulla tai uunissa. Nosta lautaselle odottamaan.
Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Jos käytät tuoreita tomaatteja, kalttaa ne ja paloittele 4 osaan.
Laita kattilan pohjalle pekoninpaistosta ylijäänyt rasva tai öljyä. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä (3) n. 10 min. Lisää kuullottamisen loppuvaiheessa kattilaan valkosipuli, savupaprikajauhe ja jeera.
Kaada kattilaan joko purkitettuja tomaatteja liemineen tai tuoreet tomaatit ja vettä 1-1,5 dl. Anna tomaattien hautua, kunnes ne pehmenevät ja alkavat hieman hajota. Jos haluat sileämmän version muhennoksesta, voit tässä vaiheessa surauttaa kastikkeen sauvasekoittimella. Itse pidän sattumista, joten jätin tämän vaiheen väliin.
Valuta liemeen säilötyt pavut ja lisää ne tai aiemmin keittämäsi kuivatut pavut kattilaan yhdessä paloitellun pekonin kanssa (rapean pekonin voi taitella paloiksi käsin muhennoksen sekaan). Mausta muhennos sinapilla, omenaviinietikalla, suolalla, pippurilla ja tarvittaessa ripauksella sokeria. Anna hautua vielä n. 10 min. Tarkista maku ja tarjoa salaatin ja leivän kanssa.

Yritin jälleen kuvitella sitä cowboyta leirinuotiolla. Ei siinä mitään hiivoja mukana rahdattu, jauhot, vesi ja suola kelpasivat. Tämän leipäni piti olla pelkistä maissijauhoista tehty, mutta koska kaupastamme ei saa kuin perusmaissijauhoja (ei niitä tortillaan tarvittavia erikoishienoja maissijauhoja), tuli tästä maissi-vehnäohutleipä. Tosin tuskin niillä lehmipojillakaan oli mukanaan mitään erikoishienoja maissijauhoja, karkeita vain. Voit käyttää enemmän pelkkiä maissijauhoja, omani sattuivat loppumaan siihen 2 desiin, siksi vehnäjauho. Suuremmalle porukalle kaksinkertaista taikina, itse sain tästä määrästä 5 leipää. Kun nostat valmiin lämpimän leivän nenäsi alle, siitä lähtevä herkullinen tuoksu ja haukattaessa tuntuva maku näin vähillä aineilla ovat mainiot.

Maissi-vehnä ohutleivät

Maissi-vehnä ohutleipä2 dl maissijauhoja
2 dl vettä
suolaa
n. 2-2,5 dl vehnäjauhoja
öljyä paistamiseen

Sekoita keskenään maissijauhot, vesi ja suola. Lisää vehnä- tai maissijauhoja, kunnes tuloksena on hieman lettutaikinaa paksumpi velli.
Lämmitä paistinpannulla keskilämmöllä (3-4) öljy. Nostele pannulle n. 2 rkl/leipä taikinaa ja levitä lusikalla taikina sopivankokoisiksi ja -paksuisiksi lettusiksi (mitä ohuempi, sen kovempi. Itse jätin puolipaksuksi). Anna leivän paistua yhdeltä puolelta, kunnes se on kauniin vaaleanruskea (n. 5-8 min). Käännä leipä ja anna myös toisen puolen ruskistua (huolehdi, että öljyä on tarpeeksi, ettei leipä pala). Jatka, kunnes taikina loppuu. Nosta leivät lautaselle tai ritilälle jäähtymään. Jos haluat hieman pehmeämpiä leipiä, peitä leivät jäähtymisen loppuvaiheessa liinalla tai laita muovipussiin. Toimii myös seuraavina päivinä nopeasti leivänpaahtimessa lämmitettynä.

Olen aiemmin tehnyt amerikkalaistyylisiä munasalaattivoileipiä. Nyt tekemäni versio oli vanha suomalainen munasalaatti, johon löysin hyvät ohjeet Vaimomatskuu-blogista (itse muistan tämän hämärästi nuoruudesta, mutten ollut aiemmin koskaan selvittänyt sen tekoa). Tämä eroaa tyystin Amerikan-serkustaan, koska suomalaisversiossa tehdään salaatti, jossa kovaksikeitettyjen kananmunien keltuaisista tulee kastike ja valkuaisista salaatin yksi aines. Muutin Vaimomatskuu-blogin reseptiä vain siten, että lisäsin salaatin päälle kurkkupaloja eli halkaisin kurkun, poistin siemenet, halkaisin puolikkaat vielä puoliksi ja viipaloin neljännekset. Viipaleet laitoin salaattipedin päälle ennen kastiketta. Olisi kai ollut paikallaan käyttää salaattipetiin yksinkertaista lehtisalaattia, mutta kauppamme ruukkulehtisalaatti oli sen verran rupsahtaneen näköistä, että valitsin tilalle suomalaisen keräsalaatin. Suunnilleen samaa salaattia eri versiona. Helppo salaatti (toki kastikkeen teko vaatii tarkkuutta) ja hyvä lopputulos, kun kastikkeen suola-sokeri-etikkatasapainon sai valita oman makunsa mukaan. Teen toistekin.

Jälkiruoka ja seuraavien päivien aamupuuro syntyikin sitten niistä luumuista.

Luumuvispipuuro

Luumuvispipuuro750 g (n. 1,2 ltr pieniä) luumuja
7-9 dl vettä
1,5 dl sokeria
ripaus suolaa
(liraus sitruunamehua)
0,75-1 dl mannasuurimoita

Huuhtele luumut, ei tarvitse kuoria eikä poistaa kiviä. Annostele kattilaan luumut ja vesi. Veden määrä riippuu luumujen mehukkuudesta, syksyinen puusta poimittu luumu on mehukas, kun taas talvinen kaupan luumu voi olla hieman kuivempi. Katso kuitenkin, että neste peittää luumut kokonaan. Keitä luumuja, kunnes ne pehmenevät ja alkavat hajota.
Paseeraa keitoksen neste ja luumut siivilän läpi mahdollisimman tarkkaan. Kaada siivilöinnin tulos takaisin kattilaan (toivottavasti tuloksena on n. 9-10 dl nestettä+sosetta). Siivilöinnin jäljelle jääneelle "jätteelle" en valitettavasti keksinyt käyttö, koska joukossa ovat myös kivet.
Lisää kattilaan sokeri ja suola ja jos keitos tuntuu hieman kitkerältä (jotkin luumulajit voivat tuntua), liraus sitruunasta puristettua mehua. Keitä miedolla lämmöllä (3), kunnes sokeri on sulanut ja massa kiehuu hiljalleen. Vatkaa käsivispilällä joukkoon mannasuurimot kaataen ne ohuena nauhana erissä koko ajan vatkaten (muuten tulee klimppejä). Anna kiehua hiljaisella lämmöllä n. 10 min. ahkerasti sekoittaen, etteivät mannasuurimot varsinkin alkuvaiheessa paakkuunnu pohjalle.
Kaada puuro kulhoon ja laita kulho kylmävesihauteeseen. Kun puuro tuntuu kädenlämpöiseltä, ala vatkata sitä kylmäksi sähkövatkaimella (voit tehdä käsinkin, mutta siinä menee ikuisuus). Jatka vatkaamista, kunnes puuro on kauniisti vaalennut ja kuohkea. Tarjoa heti jälkiruokana esim. kerma-mascarponevaahdon, tuoreiden luumujen tai kanelimaidon/kerman kanssa tai peitä kulho tuorekelmulla (ripottele sitä ennen puuron pinnalle ohut kerros sokeria), laita jääkaappiin ja käytä aamupuurona.

On palattava vielä luumukeitosten pariin tai tällä hetkellä ennemmin leipomusten. Sääli, ettei listalla ole sika- tai nautaruokaa, sillä luumu sopii erinomaisesti myös suolaiseen ruokaan lihan kanssa.

Kristiina

torstai 19. syyskuuta 2019

Suomalaista ja intilaista (sala)poliisityötä

Tuli sitä sentään jotain luettua kesän aikana. Jo aiemmista postauksista tunnetut henkilöhahmot seikkailevat jälleen lukemissani kirjoissa.

Kaikki mikä kiiltää (Christian Rönnbacka) tuo jälleen komisario Antti Hautalehdon tiimeineen seikkailemaan. Nuoret koulukotikasvatit ja kaverukset Sebastian ja Anton seikkailevat ympäri maailmaa englantilaisen huumeliigan kuriireina. KRP panee merkille poikien tiuhan reissaamisen, koska molemmat elävät toimeentulo- ja asumistuella. Viimeisimmälle reissulle lähtee Anton tyttöystävänsä Lindan kanssa KRP miehet perässään. Nuorten on tarkoitus viedä Englannista huumeita Amsterdamiin ja tuoda sieltä jotain takaisin Englantiin. Matkalla auton akku hajoaa ja nuoret löytävät akusta kasan timantteja. Koska he eivät saa ohjeita, mitä tehdä, he postittavat timantit kotiin Porvooseen ja matkaavat itse perässä. Samaan aikaan Porvoon poliisi kiinnostuu Sebastianista, joka hukkaa jatkuvasti passinsa ja matkustelee ahkerasti ilman rahaa. Pappa Lindfors huomaa sattumalta tutun KRP:n kaverin postauksella Porvoossa ja Antti tivaa kaverilta, miksi hän postaa Porvoossa ilman, että Porvoon poliisille olisi ilmoitettu asiasta. KRP:ltä ei kuitenkaan heru selvää vastausta. Näin sekä KRP että Antti Hautalehto tiimeineen tutkii samaa juttua sen eri kanteilta. Sebastian, Anton ja Linda sen sijaan huomaavat, että kadonneiden timanttien (siis liigalta kadonneiden, ei pojilta) takia he ovat saaneet peräänsä kansainvälisen liigan tappajat. He pakenevat vuokramökkiin Porvoon lähistölle poliisien ja KRP sekä tappajien yrittäessä kaikkien löytää heidät. Kuka ehtii ensin?
On ihanaa seurata näitä Hautalehdon ja kumppaneiden vauhdikkaita seikkailuja, joista ei ajoittaista huumoriakaan puutu. On myös mukava, että joskus sankarina on poliisi, jonka yksityiselämä on kunnossa. Antin ja Lindan romanssi kukoistaa eikä työn vastapainoksi löytyy huumori ja harrastukset. Satunnaisesta vauhdikkuudesta puhumattakaan.
Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 7,14

Tuonen korppi (Christian Rönnbacka) alkaa hyvin TV-sarjanomaisesti. Mies pakenee takaa-ajajaa, putoaa Talman kalkkilouhoksella kuoppaan muodostuneeseen vesialtaaseen ja menettää tajuntansa. Virotessaan hän huomaa olevansa vastakkain tappajansa kanssa. Pari päivää myöhemmin 2 koulupoikaa leikkivät louhoksella muovikuula-aseilla ja toinen aseista putoaa vesialtaaseen. Yrittäessään onkia asetta he onkivatkin käsivarren Rolexeineen. Porvoon poliisi löytää altaasta myös toisen käden ja torson. Kuka uhri on ja miksi hänet tapettiin?
Aina kun komisario Antti Hautalehto ryhmineen tuntuu saavan pientä vinkkiä uhrin henkilöllisyydestä ja häneen löyhästi liittyvästä ihmisestä, tämäkin kuolee. Johan on kumma. Kuka tappaa näitä puoliyksinäisiä miehiä ja miksi? Kirjan edetessä Hautalehto kavereineen saa pään raapimisesta muutaman tikun kynsiensä alle yrittäessään selvittää torson ja muiden ruumiiden salaisuuksia. Lisäksi mukana sähläävät sekä avuliaanuteliaat siviilit että lehdistö nenineen.
Tällä kertaa Antti Hautalehdon seikkailuista ei löydy niin paljon räiskintää ja rajua menoa kuin aiemmista kirjoista. Mikä on välillä rauhoittavaa. Sen sijaan huumori tässä kirjassa kukkii edelleen. Rönnbackan dialogi on koukuttavaa luettavaa. Ihanaa seurata tarinan etenemistä, kun itselle mahdollinen murhaaja ja motiivi on täysi arvoitus.
Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 14

Intian paras etsivä ja yksityistäkin yksityisemmän etsivätoimiston omistaja Vish Puri (Pullukka) saa ratkottavakseen visaisen arvoituksen teoksessa Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren arvoitus (Tarquin Hall). Arvostettu tuomari pyytää Pullukan apua, kun yksi hänen palvelijattaristaan on kadonnut ja huhujen mukaan ojasta löytynyt tuntemattoman tytön ruumis on tuo palvelijatar. Tuomarin väitetään raiskanneen ja tappaneen tytön ja heittäneen ruumiin ojaan. Ikävä kyllä löytynyt ruumis on jo poltettu. Kadonneesta palvelijattaresta tiedetään vain etunimi ja se, että hän kuuluu johonkin vähemmistökansaan. Hänen etsimisensä miljardiasukkaan maasta luulisi olevan kuin neulan etsiminen heinäsuovasta. Mutta ei toki Intian parhaalle etsivälle. Käyttäen sekä perinteisiä intialaisia taitoja että nykyteknologiaa Vish Puri hyökkää arvoituksen kimppuun.
Yleensä Vish Purin tehtävät liittyvät paljolti aviorikoksiin ja avioliittoneuvotteluihin. Niin nytkin, kun toinen hänen jutuistaan on selvittää kaikki mahdollinen nuoresta miehestä, joka on menossa naimisiin sotasankarin lapsenlapsen kanssa. Isoisän mielestä mies ei ole sopiva sulhanen ja pyytää Pullukkaa selvittämään kaiken loan, jota täytyy löytyä. Mies vaikuttaa aivan puhtoiselta, mutta hänellä on salaisuus.
Eräänä aamuna Vish Puri on kotitalonsa katolla hoitamassa chilejään, kun joku ampuu häntä. Pullukka on varma, että kyseessä on vain sattuma, ei murhayritys. Hänen äitinsä ei taas lainkaan hyväksy selitystä. Vish Puri on aina selittänyt vaimolleen ja äidilleen, että naisista ei ole etsiviksi (huolimatta siitä, että Käsivoide, yksi hänen etsivätoimistonsa alaisista, on nainen). Onneksi äiti on tottunut hoitamaan sellaisia etsivätoimia, joita hänen poikansa ei katso etsivätyön arvoiseksi. Ja ei kun toimeen ampujan henkilöllisyyden ja syyn selvittämiseksi.
Minusta Hallin aurinkoinen ja huumorintajuinen ote ihmisiin ja tilanteisiin kirjassa on piristävä. Vish puri itse on perhearvoja arvostava mies, joka on mieltynyt hyviin vaatteisiin ja ruokaan. Ruokaan vähän liikaakin, siitä lempinimi Pullukka. Ruoka onkin tärkeällä sijalla tekstissä. Samaan aikaan teksti kritisoi intialaisen yhteiskunnan epäkohtia joskus huumorilla, joskus tosissaan: poliisin saamattomuutta, byrokratiaa, virkamieskoneiston tehottomuutta, lahjontaa, köyhien huonoa asemaa, liikakansoitusta, kaaosta niin liikenteessä kuin asutuksessa, väkivaltaa. Kuitenkin, samaan aikaan kun köyhien asema on toivoton, kokee keski- ja ylempi luokka elämänsä hyväksi ja heidän mielestään Intiassa on paljon hyvää ja kaunista. Näitä Hallin kirjoja lukee mielellään juuri tuon pohjamutaa esiintuovan ja samalla peittävän sanankäytön takia.
Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 2,32

Kristiina

maanantai 16. syyskuuta 2019

Amerikkalaista, salaattia ja puolukkaa

Pakkomuuttoni on edistynyt sen verran, että vihdoin löytyi uusi asunto. Ihan naapuritalosta. Tosin se on 15 m2 suurempi kuin nykyinen, koska pienempiä kaksioita ei lähistöllä ollut juuri nyt vapaana. Huonona puolena on tietysti korkeampi vuokra. Ja se, ettei ao. taloyhtiössä ole nettiyhteyksiä, joten pitää vielä selvittää, miten saan kämppään sisäisen verkon maksamatta itseäni kipeäksi. Toisaalta positiivista on se, että nuo lisäneliöt on sijoitettu keittiöön, joka muuton myötä muuttuu keittokomero keittiöksi. On siinä vuokraa kompensoimaan se hyvä puoli, että Tytsyn tullessa visiitille eivät päämme ainakaan koko ajan kolise yhteen ollessamme samaan aikaan keittotiloissa.

Vaikka tässä nyt aika on mennyt asunnonhakuun, kaikenlaisiin paperitöihin ja tarjousten hankintaan, ruokaa on ollut pakko välillä laittaa. Rehu- ja marjakauden mentyä on ollut pakko turvautua eineksiinkin, mutta toki niitä nopeita/helppoja itse tehtyjäkin on yritetty värkätä. Pari viikkoa sitten ajattelin kokeilla amerikkalaisten herkkua, Mac and Cheesea (Juustomakaronipata/vuoka). Sen voi tehdä joko hyvin helposti (keittää makaronit, lorauttaa niiden sekaan ruokakerman ja juustoraasteen ja sekoittaa), keskihelposti (tehdä valkokastikkeen ja sulattaa sinne juustot, kaataa kuumat makaronit sekaan ja sekoittaa) tai pitkän kaavan mukaan. Koska oli sateinen päivä, tein pitkän kaavan mukaan. Joka sekään ei vaatinut paljoa vaivaa.
Tehtäessä minkä kaavan mukaan tahansa on hyvä muistaa pari asiaa. Ensinnäkin juustot. Valitsetpa pataasi sitten minkä lajin juustoja tahansa (Cheddar, Emmental, Gruyere, Parmesan jne), valitse aina kustakin juustosta se pitempään kypsytetty versio. Suositusta valinnasta Cheddarista löytyy suomalaisiltakin valmistajilta aina sitä 6 kk tai pitempään kypsytettyä juustoa (Riitan Herkulta jopa 2 v kypsytettyä ja Jukolalta vuoden). Emmentalista löytyy Mustaleima ja Gruyerestakin löytyy 12 kk kypsytetty versio. Nuoret juustot ovat aina laimeamman makuisia ja antavat siten huomattavasti pienemmän panoksen padan maustamiseen mauttoman makaronin kaveriksi. Toisekseen suola. Vaikka juustot ovatkin suolaisia, pääraaka-aine eli makaroni on suht mautonta saati suolatonta, joten pidä ihmeessä huoli, että kastikkeessa on tarpeeksi mausteita ja suolaa.
Tärkeitä ohjeita makaronien/pastan keittämiseen löydät täältä.

Mack and Cheese

Mack and cheese400 g makaronia
4 ltr vettä, suolaa reilusti
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
1 tl paprikajauhetta
ripaus muskottia
0,25 tl sokeria
2 dl Cheddaria raastettuna
0,5 dl Emmentalia, Gruyera, Parmesania tai muuta juustoa raasteena
1-2 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
Päälle:
pankoa, korppujauhoja tai juustoraastetta

Mausta vesi reilulla määrällä suolaa ja kiehauta se kunnolla kiehuvaksi. Lisää joukkoon makaroni. Keitä makaronia n. 1 min alle sen ajan, joka makaronipussin kyljessä on suositeltu. Tyhjennä vesi kattilasta ja jätä makaronit odottamaan.
Tee kastike. Laita kattilaan voi ja anna sen sulaa ja kuplia. Lisää joukkoon vehnäjauhot. Tarkasta ennen jauhojen lisäämistä levyn lämpötila (3), jotta jauhot eivät kypsyttämisen aikana ruskistu. Vispaa voi ja jauhot sekaisin ja anna jauhojen kypsyä 3-5 min välillä sekoittaen. Lisää kylmä maito. Lisää ensin n. 1 dl maitoa kattilaan jauhoseokseen ja sekoittele reippaasti vispilällä, kunnes puuro kattilassa on täysin paakutonta. Lisää toinen desi maitoa ja vispilä jälleen viuhumaan, kunnes seos on taas paakuton. Lisää sitten 1,5 dl maito ja vispaa taas tasaiseksi. Lisää loppu maito tasaiseksi vispaten. Mausta paprikajauheella, muskotilla, suolalla ja pippurilla. Anna kastikkeen kiehahtaa ja kiehua, kunnes se hieman sakenee. Vispaa aika ajoin, ettei kastike pala pohjaan tai kuohu yli.
Nosta kattila pois hellalta ja lisää juustoraaste(et). Sekoita kunnes juustoraaste on sulanut. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Kastike saa olla ennemmin liian suolaista kuin suolatonta.
Levitä voideltuun uunivuokaan alimmaiseksi ohut kerros juustokastiketta. Lisää sen jälkeen vuokaan puolet makaroneista. Päälle juustokastiketta ja ihan herkuttelun vuoksi hieman juustoraastetta. Lisää loput makaronit ja niiden päälle loppu juustokastike. Sekoita lusikalla kerroksia sekaisin, jotta kastike leviää tasaisesti kaikkialle.
Ripottele vuoan pinnalle pankoa (tai korppujauhoja/juustoraastetta). Paista 175 ºC uunin yläkeskitasolla n. 30 min, kunnes kastike hieman kuplii ja kuorrute on saanut kauniin värin. Tarjoa sellaisenaan salaatin kanssa. Sopii hyvin myös kana-, liha- ja kasvisruoan lisukkeeksi.

Tällä kertaa en sekoittanut salaattiini kastiketta erikseen, vaan sekä perusaineet että kastikeaineet sekoitettiin samalla kertaa keskenään (näin sitruunamehu suoraan omenan päälle puristettuna estää omenaa ruskistumasta). Kaikkia kolmea perusainetta on salaatissa grammoina suunnilleen yhtä paljon.

Kurkku-fenkoli-omenasalaatti

Kurkku-fenkoli-omenasalaatti 1 rkl seesaminsiemeniä
0,75-1 kurkkua
0,5 fenkolia
1 omena (kirpeähkö)
0,5 sitruunan mehu
0,25 dl rypsiöljyä
suolaa, mustapippuria
1 tl hunajaa
0,5 tl seesamöljyä

Aloita paahtamalla seesaminsiemenet kuivalla pannulla. Älä polta.
Leikkaa kurkku n. 6-7 cm paloiksi, puolita palat ja kaavi lusikalla pois siemenosa (käytä se vaikka kylmään kurkku- tai tomaattikeittoon, smoothieen tai syö sellaisenaan).  Suikaloi kurkunpalat pituussuunnassa
Puolita fenkoli pituussuunnassa, poista kova kantaosa ja suikaloi fenkolinpuolikas (ota komeat fenkolintupsut talteen koristeiksi).
Pese omena. Suikaloi myös se tikuiksi (tähtää samankokoisiin suikaleisiin kuin kurkkusuikaleesi).
Laita kulhoon kurkku- fenkoli ja omenasuikaleet niin, että omenat tulevat päällimmäiseksi. Purista päälle sitruunan mehu. Lisää kulhoon rypsiöljy, mausteet, hunaja ja seesamöljy. Sekoita kaikki aineet keskenään, tarkista maku.
Jaa salaatti annoskulhoihin ja ripottele annoksen päälle paahdettuja seesaminsiemeniä. Koristele annoksen fenkolin latvatupsuilla.

Jälkiruoaksi valitsin helppotekoisen, mutta pitkän jäähdytysajan vaativan jäädykkeen ja pikakinuskikastikkeen. Täältä löydät ohjeita kinuskin keiton saloihin. Tosin tuo ohjeen kelmu "pilasi" jäädykkeen ulkonäköä sen verran, että ensi kerralla tehdessäni jäädykettä luotan vuoan kasteluun kylmällä vedellä ennen niiden täyttämistä ja kuumaan veteen kasteluun ennen kumoamista enkä vuoraa vuokia tuorekelmulla. Tällä kertaa vuorasin, joten ohje on sen mukainen.

Puolukkajäädyke ja kinuskikastike

Puolukkajäädyke kinuskikastikkeella2 dl puolijäisiä puolukoita
0,75-1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
250 g mascarponejuustoa
2 dl vispi- tai kuohukermaa
Kinuskikastike:
2 dl fariini-, muscovado- tai ruokosokeria
2 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
nokare voita

Vaahdota kerma.
Soseuta puolijäiset puolukat tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Lisää joukkoon sokerit ja mascarpone. Vatkaa seosta sähkövatkaimella, kunnes se on tasainen. Lisää lopuksi kermavaahto ja sekoita seos tasaiseksi.
Vuoraa annosvuoat tai esim. pieni kakkuvuoka tai irtopohjavuoka tuorekelmulla ja kaada seos vuokaan. Peitä vuoka/vuoat foliolla. Laita pakkaseen yön yli.
Nosta jäädykevuoka/vuoat jääkaappiin n. 1 h ennen tarjoilua, jotta ne ehtivät hieman sulaa. Tee sillä välin kinuski.
Annostele kattilaan fariinisokeri ja kerma. Keitä hiljalleen, kunnes kastike sakenee sopivaksi (vesitesti = pudota pisara kastiketta kylmällä vedellä täytettyyn vesilasiin. Jos kastike jää pisaran muotoon eikä leviä tähden muotoon vedessä se on valmista). Nosta kastike liedeltä ja lisää vaniljasokeri sekä pieni nokare voita ja sekoita, kunnes voi on sulanut.
Kumoa jäädyke tarjoiluastiaan (huuhtele jäädykeastian pohjaa nopeasti kuumalla vedellä ennen kumoamista, jäädyke tulee ulos helpommin). Tarjoile heti lämpimän kinuskikastikkeen kanssa.
Alkuperäinen resepti: Valio

Muistin vasta myöhemmin, kuinka mielelläni syön makaroniruokien kanssa näkkileipää. Jos olisin muistanut sen aiemmin suunnitellessani ruokalistaa, olisin varmaan leiponut vielä siemennäkkäriä. Mutta se oli myöhäistä siinä vaiheessa, kun yli puolet Mack and Cheesestä oli jo syöty.

Kristiina