Google Website Translator

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Kurpitsa kummittelee

Tänä vuonna käytin kurpitsaruokiin 2 Hokkaidokurpitsaa. Kuoretkin olisi ollut kiva säilyttää esim. keittoastioiksi, mutta soseen teko vaati niiden lohkomista, en jaksanut kaivertaa sisustoja. Itse käytin soseen tekoon kermaa, koska tiesin käyttäväni sen melko nopeasti edelleen ruokiin. Jos säilöt soseen tai haluat käyttää kaiken kurpitsasta, keitä kurpitsan kuoriosat ja siemenosien pehmeä kudos vedessä, siivilöi neste ja käytä sitä soseen ohentamiseen. Muista ottaa talteen myös siemenet, paahtamalla niistä saa hyvän lisän ruokiin.

Kurpitsasose

Kurpitsasose2 (n. 1800 g) Hokkaidokurpitsaa
3,5-4 dl kermaa tai kurpitsakuorien keitinvettä

Lämmitä uuni 200-225  ºC.
Lohko kurpitsat. Voit poistaa siemenet joko heti tai vasta paahtamisen jälkeen.
Lado lohkot leivinpaperilla päällystetylle leivinpellille ja paahda uunissa n. 20-25 min., kunnes kurpitsanliha on pehmeää. Poista siemenet. Irrota lusikalla kurpitsanliha kulhoon.Käytä kuoriosat halutessasi keittämällä veden kanssa soseen ohennusliemeksi.
Soseuta kurpitsanliha sauvasekoittimella. Ohenna seosta soseutuksen aikana kermalla tai kuorten keittoliemellä soseutuksen helpottamiseksi.

Pasta-ateria on helppo ja nopea valmistaa ja maistuu myös perheen pienemmille. Pastaksi voi valita mitä tahansa pastaa, ehkä litteät versiot ja esim. spagetti ovat parhaita. Itse käytin fusillia.

Kermainen kurpitsapasta

Kermainen kurpitsapasta
vettä, reilusti suolaa
350-400 g pastaa
Kastike:
40 g voita tai margariinia
2 reilua valkosipulinkynttä
0,5 tl kurpitsamaustetta
2,5 dl kurpitsasosetta
2 dl kermaa
1 dl raastettua parmesaania tai  grana padanoa
0,5-2 dl pastan keitinvettä
persiljaa (tuore tai pakastettu)

Keitä pastaa reilussa määrässä suolattua vettä pastapaketin ohjeistama aika. Valuttaessasi pastan ota talteen muutama desi keitinvettä.
Murskaa valkosipulin kynnet. Sulata kasarissa voi keskilämmöllä (3). Lisää valkosipulimurska ja kurpitsamauste ja anna kuullottua n. 1 min, älä polta.
Lisää kasariin kurpitsasose, ruokakerma ja juustoraaste. Vispaa, kunnes kastikepohja on tasainen ja anna kiehahtaa. Lisää sekan pastan keitinvettä n. 0,5 dl kerrallaan, kunnes kastike on haluamasi paksuista ja tasaista (sattumia lukuunottamatta, itsetehtyyn soseeseen niitä jää aina).
Lisää kastikkeen joukkoon keitetty, valutettu pasta ja keitä keskilämmöllä, kunnes pasta on saanut kunnon kastikepeitteen, n. 1-2 min. Tarkista maku ja mausta persiljalla.
Tarjoa persiljalla ja juustoraasteella koristeltuna.

Keiton alkuperäiseen reseptiin törmäsin K-Ruoka-sivuilla. Minusta maapähkinä ja kurpitsa kuulostivat ihanalta liitolta ja lopputulos todisti sen. Omani on vain hieman "mausteisempaa".

Kurpitsa-maapähkinäkeitto

5 dl vettä (tai vettä+soseutuksesta ylijäänyttä keittolientä)
Kurpitsa-maapähkinäkeitto
1 kasvisliemikuutio tai 1 kasvisfondi
öljyä
0,25 tl chilihiutaleita tai 1 pieni tuore chili
1 tl savupaprikajauhetta
1 rkl punaista currytahnaa
600 g kurpitsasosetta
0,5 dl makeuttamatonta tai kevyesti makeutettua (5%) maapähkinävoita
(suolaa)
tuoretta tai pakastettua korianteria
Päälle:
1 rkl creme fraichea tai smetanaa
paahdettuja kurpitsan- tai seesaminsiemniä tai suolapähkinöitä
silputtua korianteria

Keitä kasvisliemi. Jos käytät tuoretta chiliä, poista siemenet ja silppua se.
Lämmitä kattilan pohjalla tilkka öljyä ja lisää sekaan chili, savupaprika ja currytahna. Lämmitä mausteita öljyssä n. 1 min.
Lisää kattilaan kurpitsasose ja maapähkinävoi ja anna lämmitä hieman sekoittaen ainekset hyvin keskenään.
Lisää kasvisliemi erissä välillä hyvin sekoittaen vispilällä, kunnes keitto on haluamasi paksuista (itse käytin kaikki 5 dl). Mausta korianterilla ja anna muhia hetki. Tarkista maku.
Tarjoile hapankerman, siementen tai pähkinöiden ja korianterin kanssa. Kyytipojaksi salaatti ja hyvä leipä.
Alkuperäinen resepti: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/mausteinen-kurpitsa-maapahkinakeitto

Seuraavan salaatin makumaailma sopi mielestäni hyvin sekä pastan että keiton kanssa. Sen voi myös lätkäistä tacojen tai ohuiden crepes-lettujen väliin.

Nuudelisalaatti itämaisittain

Nuudelisalaatti100-150 g nuudeleita
150 g vihreitä papuja
1 porkkana
200 g kaalia
(100 g ituja)
0,5 dl paahdettuja seesamin- tai kurpitsansiemeniä tai suolapähkinöitä
Kastike:
1 limen mehu
0,25 tl seesamöljyä
2 rkl rypsiöljyä
2 tl inkivääritahnaa
2 tl sitruunaruohotahnaa
1 murskattu valkosipulinkynsi
1 pieni chili
1 tl kalakastiketta
0,5 rkl fariini- tai ryokosokeria tai hunajaa
ruohosipulia, tuoretta tai pakastettua korianteria

Sekoita ensin kaikki kastikeainekset keskenään kulhossa ja anna maustua salaatin teon ajan.
Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita nuudelit kulhossa kastikkeen kanssa.
Keitä pavut pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja pilko hieman tarvittaessa. Suikaloi porkkana ja kaali.
Sekoita pavut, porkkana, kaali ja idut kulhossa nuudelien ja kastikkeen kanssa. Lisää viimeiseksi siemenet tai pähkinät.

Kristiina

lauantai 26. lokakuuta 2019

Muutto ovella

Tässä se nyt on kuvina, uusi kotini. Kämppä. Läävä. Mökki. Lapsella on monta nimeä. Tyhjä vielä. Kaikki sinne toistaiseksi viemäni tavarat on tyhjennetty kaappeihin tai tungettu vaatehuoneeseen.




Maanantaina on sitten H-hetki eli muuttopäivä. Aamupäivällä muuttavat kissat tavaroineen väliaikaiseen asuntoonsa vessaan, kunnes muuttoauto tuo tavarat. Sen jälkeen nekin pääsevät nauttimaan koko mörskästä.



Kuivatavarat on jo osittain siirretty ja purettu keittiön kaappeihin, muu tulee autolla. Koska laskutilaa ei toistaiseksi ole muualla kuin kaapeissa ja keittiön pöydällä, kaikki muistettava (kuten uudet lamput palaneiden tilalle makuuhuoneeseen) on lastattu keittiön tasoille.



Kävin perjantaina hakemassa DNAlta mokkulan (sellaisen laatikon), jolla pitäisi saada rakennettua WiFi koko kämppään. Toivottavasti toimii, sen näette ensi viikolla.

Huokaisen helpotuksesta, kun maanantaina pääsen muuttamaan. Nykyinen vuokraisäntä pisti (saneeraukseen vedoten) varoittamatta viikko sitten lämmityksen poikki koko talosta ja nyt on olohuoneessa +15 ºC kylmää. Ainoa lämpö tulee, kun panee uunin lämpiämään luukku auki. Väittivät, etteivät anna vuokranalennusta tai korvaa haittoja ja ylimääräisiä lämmityskuluja. Ei mene läpi, viikko alle 18 ºC on liikaa meikäläisellekin tappelematta. Ensi viikolla räiskyy.

En mä vieläkään tiedä, mikä se muutto on. Mut tää on huisin jännää, täällä on vaikka mitä "sosialisoitavaa"!


Muuttotauolle lähtevä
Kristiina

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Mummoa ja apteekkaria

Olen aikoinani kirjoittanut Fredrik Backmanin kirjasta Mies, joka rakasti järjestystä. Pidin tästä ruotsalaisesta mielensäpahoittajasta kovasti. Kun käsiini sattui Suomessa tänä vuonna julkaistu Mummo sanoo hei ja anteeksi (Fredrik Backman) oli pakko tarkastaa, onko sisältö yhtä kutkuttava kuin edellisessä teoksessa. Huvittava kirja on kyllä paikka paikoin, mutta hyvin erilainen. Pääosassa ovat lähinnä hieman erilaisten ihmisten arkiset ongelmat.
Ella on 7-vuotias erilainen, tietäväinen, fiksu ja pikkuvanha tyttö. Hän asuu kerrostalossa järjestelmällisen äitinsä, tämän ystävällisen avomiehen ja tulevan sisar- tai velipuolen Puolikkaan kanssa. Samassa talossa asuu myös pirtsakka eli hullu mummo, Ellan paras ja ainoa kaveri. Fiksuuden, ärhäkkyyden ja besserwisser-asenteen takia Ellalla ei ole muita kavereita, vain kiusaajia ja pelottavia tai ärsyttäviä ihmisiä. Mummo harrastaa täysin päättömiä tempauksia, kiroilee ja polttaa ketjussa, heittelee poliiseja kakalla ja on ulkopuolisista täysin latvasta laho. Hän on myös luonut Ellalle Melkein-Hereillä-satumaan, jossa Ellan on helpompi käsitellä arkisia ongelmia ja jossa hän elää mieluummin kuin arjessa ja sen realiteeteissa.
Valitettavasti mummo on sairastunut syöpään ja kuolee. Jälkeensä hän jättää Ellalle toimitettavaksi kirjeen samassa talossa asuvalle Hirviölle. Tämä kirjeestä alkanut aarrejahti johtaa Ellan edelleen toimittamaan perille eri henkilöille nipun mummon kirjoittamia ja piilottamia kirjeitä. Outoa kyllä, kaikki kirjeen saajat asuvat Ellan kotitalossa. Heistä Ella saa vähitellen uusia ystäviä, sekä neli- että kaksijalkaisia. Ja pikkuhiljaa Elsalle alkaa selvitä mummon yhteys kotitalonsa asukkaisiin ja talon arvoitus. Samalla aarrejahdin edetessä aukeaa myös Melkein-Hereillä-satumaan salaisuus ja Ella oppii paljon ihmisistä ja ystävyydestä.
Lukiessani kirjaa minua aluksi ärsyttivät Ellan luonne, mummon hulluus, heidän keskinäinen kanssakäymisensä sekä jatkuva satumaassa eläminen. Mutta vähitellen kävi selväksi, miten Ella käsitteli omia arjen ongelmiaan satumaan kautta ja mummo oli siinä koko ajan auttamassa niiden tajuamisessa ja käsittelemisessä. Ihmissuhteet tässä kirjassa olivat hyvin arkisia ja samalla monimutkaisia. Ellan äidin ja mummon suhde ja luonteiden erilaisuus. Talon muut asukkaat ongelmineen ja keskinäisine suhteineen. Se, että kaikkia asukkaita pyydetään kirjeissä suojelemaan Ellaa ja puolustamaan "linnaa" jotain ulkopuolista uhkaa vastaan. Kirjan juoksussa Ella tutustuu kaikkiin talon asukkaisiin ja oppii ymmärtämään omassa mielessään heitä. Ja saa heistä ystäviä ja omia ritareitaan elämän suuressa arvoitusleikissä. Suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan jo sen erikoisuuden ja asioiden hienon käsittelytavan vuoksi. Onhan näkökulma 7-vuotiaan fiksun tytön näkökulma. 
Yllätyin kuitenkin huomatessani Backmanin tuotannosta, että Suomessa on aiemmin ilmestynyt hänen kirjansa Britt-Marie kävi täällä, joka minusta viitta vahvasti tämän kirjan yhteen henkilöön, talossa asuvaan valittajaan. Niinpä hankin kirjan E-kirjana, joten aika näyttää.
Helmet lukuhaaste 2019 kohdat 16, 18, 29, 30, 39, 49, 50

Apteekkari Melchior pääsee taas ratkomaan arvoituksellisia kuolemantapauksia 1400-luvun Tallinnassa. Kirjassa Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus (Indrek Hargla) kaksi henkilöä kuolee heti alussa. Torninpäällikkö ja sotilas Tobias Grote putoaa vartiotornistaan ja kuolee kasvoilla aaveen nähneen ilme. Toisaalla samoihin aikoihin arvostettu ja kunnioitettu kauppias Laurenz Bruys kuolee pyhiinvaelluksella Piritan Pyhän Birgitan luostarin rakennuspaikalla näennäisesti vanhuuteen ja sen aiheuttamiin sairauksiin. Samaan aikaan Melchior alkaa kuulla useitakin tarinoita henkilöistä, jotka ovat kertoneet nähneensä Rataskaivonkadun kummituksen ja kuolleet pian sen jälkeen. Asia alkaa hiertää Melchioria ja hän päättää selvittää kummituksen arvoituksen ja sen liittymisen erääseen kadun taloon, jossa kerrotaan tapahtuneen kauheita yli 70 vuotta aiemmin. Kauheudella on jotain tekemistä myös dominikaaniluostarin kanssa, joten arvoituksen ratkomisessa auttaa, joskin hieman vastahakoisesti, Melchiorin vanha ystävä munkki Hinric. Vähitellen kuolemantapausten yhteys keskenään ja myös yhteys vanhaan tarinaan alkaa aueta Melchiorille. Varsinkin, kun sanotun talon edestä löytyy surmattuna kidutettu ja nälkiintynyt tuntematon kastraatti. Kaiken takana on loppujen lopuksi surun ja kostonhimon sokaiseva henkilö, joka ei pysty unohtamaan omaa menetystään ja antamaan anteeksi muille.
Helmet-lukuhaaste 2019 kohdat 15, 17, 29, 32, 35,

Melchior jatkaa seikkailujaan teoksessa Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka (Indrek Hargla). Melchiorin rakas vaimo on kuollut ja kaksosista tytär Agatha on Piritan luostarissa puutarhuri- ja lääkitsijänunnana ja poika Melchior on Saksassa kisällinopissa. Melchioria ei oikein mikään enää kiinnosta, ei koti, apteekkiliike tai kuolemantapaukset. Kun hänen vanha ystävänsä dominikaanimunkki Hinric kertoo Melchiorille priorinsa omituisesta pyynnöstä jatkaa luostarista löytyneen, vuosikymmeniä vanhan ja kuulopuheille sekä juoruille perustuvan kronikan kirjoittamista, Melchior ei kiinnitä asiaan juuri huomiota. Paitsi pieneen katkelmaan Hinricin kertomuksessa kronikan sisällöstä, joka käsittelee hänen omaa isäänsä. Valitettavasti Melchiorin apatiaa vastaan taistelee Pyhän ruumiin kilta, joka vastaa vuotuisesta Corpus Christi juhlan järjestämisestä. Koska Melchiorkin kuuluu tähän kiltaan, hänen on osallistuttava juhlavalmisteluihin. Kaupunkiin on palannut myös killan jäsen Syvert Rattenpeck kolmivuotiselta pyhiinvaellusmatkaltaan, jolle hänet määrättiin rangaistukseksi kivenhakkaajan kisällin taposta. Ensimmäiseksi Syvert menee tapaamaan lapsuudenystäväänsä, neito Carstinea Johanneksen pitaalisten hoitolaan. Carstine ei ole spitaalinen vaan on aikanaan mennyt avustajaksi hoitolaan, koska hänellä itsellään on hirvittävät epämuodostumat kasvoissaan ja vartalossaan. Tallinnassa ammattiaan harjoittaa myös "tohtori" Zacharias, Melchiorin kilpailija yrttimyynnissä ja parantamisen taidossa. Dominikaaniluostarissa palvelee puolestaan heikkomielinen Bertolt, neito Carstinen ja Pyhän ruumiin killan oltermannin, kauppias Gerke Gambrinuksen veli. Niin Melchiorin on otettava osaa juhlan valmisteluun killan jäsenenä. Kiltaan kuuluvat myös Syvert Rattenpeck ja juhlien näytelmästä vastaa "tohtori" Zacharias. Onnistunutta tapahtumaa juhlistetaan aterialla Gambrinuksen talossa. Kesken illallisen veli Hinric, joka on jo muutaman viikon käyttäytynyt oudosti, lähtee kappeliin rukoilemaan ja pian hänet löydetään sieltä hirttäytyneenä. Melchior herää vihdoin apatiastaan ja on todella häkeltynyt ystävänsä kohtalosta. Hän ei voi uskoa Hinricin itsemurhaan. Kohta killan jäseniä tai heidän läheisiään syytetään muistakin murhista. Kaiken täytyy liittyä jotenkin kronikkaan, jonka joku on valitettavasti polttanut samaan aikaan Hinricin kuoleman kanssa. Melchioria alkaa "potkimaan persuksiin" sekä koti-, työ- että murhanselvitysrintamalla tomera ja fiksu kauppias ja kiltatoveri leskirouva Bertha Krouwel. Ja jälleen kerran loppupelissä syypääksi osoittautuu yhden henkilön rahanahneus ja aseman tavoittelu.
Helmet-lukuhaaste 2019 kohdat 7, 32, 35, 40,
Vaikka uskonto varmasti näyttelikin pääosaa ihmisten elämässä 1400-luvulla, se on yksi osa-alue näissä Melchior-kirjoissa, josta olisin halukas lukemaan hieman vähemmän. Uskonnolliset rituaalit, sen läpitunkevuus jokapäiväisessä elämässä ja toiminnassa, eri uskonnolliset tahot ja merkitykset ovat koko ajan etusijalla. Mielenkiintoista näissä kirjoissa kauttaaltaan on tuon ajan elämän ja ihmisten ajattelutavan kuvaus. Johon valitettavasti se uskontokin vahvasti liittyy. Samoin on mielenkiintoista seurata Melchioria ja hänen ajatusmaailmaansa miehen onnistuessa hiljalleen yhdistämään sinänsä erillisiltä tuntuvat kuolemat ja henkilöhahmot yhdeksi ratkaistuksi suureksi, ihmisen pahuuden aiheuttamaksi rikosvyyhdeksi. Vielä olisi kaksi Suomessa ilmestynyttä Melcior kirjaa lukematta, täytyy ehdottomasti yrittää saada ne käsiinsä.

Kristiina

lauantai 19. lokakuuta 2019

Chiliä ja mansikoita

Muutaman viikon ruokani on aika yksinkertaista, koska suuri osa ruoanlaittovälineistä on jo laatikossa odottamassa siirtoa uuteen osoitteeseen. Huomasin kuitenkin, etten ole vähään aikaan laittanut yhtä suosikkiani, Chili con Carnetta. Koska vielä olivat pakkaamatta paistinpannut, kattilat ja muutama muu tarvekalu, täksi viikonlopuksi syntyi ihan kiva yhdistelmä ruokia. Itse käytin chilissäni Go Greenin esikypsennettyjä papuja, mutta myös kuivatut käyvät. Liota niitä silloin yön yli, huuhtele ja laita ne chilin joukkoon kiehumaan samaan aikaan tomaattien kanssa, keittoaika n. 20 min. Itse chilin tulisuus riippuu kokonaan padan keittäjästä ja hänen valinnoistaan chilituotteiden ja niiden määrän suhteen.

Chili con Carne

Chilo con Carneöljyä
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl juustokuminaa (jeera)
ripaus chilihiutaleita
1 jalapeno tai tuore chili
400 g nauta-sika tai naudan jauhelihaa
maustepippuria, hiukan suolaa
2 tlk kaltattuja tomaatteja tai tomaattimurskaa
0,5 tlk vettä
(ripaus sokeria)
1 pkt (230 g) esikypsytettyjä mustapapuja
(7-10 tippaa tabascoa)

Pilko sipuli ja murskaa valkosipulinkynnet. Poista chilistä siemenet ja pilko se. 
Lämmitä öljy paistinpannulla (tai kattilan pohjalla). Kuullota pilkottua sipulia keskilämmöllä (3) n. 10 min, voit lopussa lisätä hieman lämpöä. Lisää kuullotuksen lopussa sekaan valkosipulimurska, paprikajauhe, jeera ja chilit. Älä polta sipuleita, niissä saa olla valmiina kauniin kullanruskea väri. Jos käytit paistinpannua, kaada sipuliseos kattilaan.
Lisää paistinpannulle hiukan öljyä ja ruskista jauheliha. Mausta maustepippurilla ja ripauksella suolaa. Kaada ruskistunut jauheliha kattilaan. Siirrä kattila kuumalle liedelle. Lisää kattilaan tomaatti. Huuhtele tomaattipurkit vedellä, jolla sen jälkeen kannattaa huuhdella myös paistinpannu ennen veden kaatamista kattilaan. Lisää lihaliemikuutio ja anna kiehua n. 10 min. kattilankansi raollaan.
Lisää joukkoon valutetut, huuhdellut mustapavut ja keitä vielä n. 10 min. Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Jos haluat lisää potkua, lisää tabascoa. Tarjoa chili sellaisenaan tai keitetyn riisin tai ohran kanssa. kanssa.

Seurakseen chili sai salaatin riisistä (voi käyttää myös ohrasuurimoita) ja "tyhjennä kaappeja"-operaatiosta.

Riisi-kinkkusalaatti

Riisi-kinkkusalaatti3 dl keitettyä riisiä tai ohrasuurimoita
350 g saunapalvikinkkua palana
1 maustekurkku
120 g sokeri- tai pakasteherneitä
125 g retiisiä
1 (100 g) omena
1 kerä- tai jääsalaattipussi
Kastike:
2 dl kermaviiliä tai maustamatonta jogurttia
1 rkl Dijon-sinappia
2 tl hunajaa
1 rkl sitruunamehua
suolaa, mustapippuria

Sekoita ensin kastikeainekset keskenään suoraan kermaviili- tai jogurttipurkissa. Laita maustumaan jääkaappiin salaatin sekoituksen ajaksi, tarkista maku ennen sekoittamista salaattiin.
Sulata ja valuta sokeriherneet tai herneet. Voit hieman pilkkoa sulia sokeriherneitä. Siivuta retiisit ja suikaloi palvikinkku. Kuutioi maustekurkku ja pesty, kuorittu omena.
Sekoita kulhossa riisi, kinkkusuikaleet, retiisit, maustekurkku ja omena. Kaada joukkoon kastike ja sekoita hyvin. Tarkasta maku ja lisää halutessasi tuoreita tai pakastettuja yrttejä.

Onnistuin saamaan REKOsta vuoden viimeisiä tuoreita, kotimaisia mansikoita. Väri oli hieman haalea (auringon vähyys?), mutta maku oli ihanan kirpeämakea. Halusin saada aikaan jälkiruoan, jossa voisin käyttää mansikoita tuoreena ja joka toisi esiin niiden ihanan maun. Niinpä vohkin alla olevan ohjeen Anna-lehdeltä pienin muutoksin.

Valkosuklaa-mansikkahyytelö

Valkosuklaa-mansikkahyytelö 200 g valkosuklaata
1 tlk (4 dl) kookosmaitoa
0,5 dl sokeria
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
2 rkl perunajauhoja
2 tl vaniljasokeria
Mansikkahyytelö:
250 g tuoreita mansikoita
4 dl vettä
1,5 dl hyytelösokeria tai 2,5 dl Multi-hyytelösokeria

Sekoita paloiteltu suklaa, kookosmaito, sokeri, sitruunan kuori+mehu ja perunajauho kattilassa ja kuumenna kiehumispisteeseen. Ota kattila levyltä, kun seos on pulpahtanut muutaman kerran. Vispaa seos tasaiseksi. Lisää joukkoon vaniljasokeri ja jaa seos tasaisesti annosastioihin noin puoleen väliin kulhoa tai lasia. Jäähdytä.
Tee hyytelö, Puhdista mansikat, älä heitä kantoja pois vaan laita ne kattilaan. Siivuta mansikat.
Lisää kattilaan kantojen päälle vesi ja keitä seos. Siivilöi vedestä kannat pois ja lisää kattilaan hyytelösokeri. Lämmitä seosta, kunnes sokeri on sulanut. Anna jäähtyä hetken.
Asettele mansikkasiivut tarjoiluastioihin valkosuklaapohjan päälle ja kaada jäähtynyt hyytelövesi mansikoiden päälle. Pidä annoksia jääkaapissa vähintään tunnin ennen tarjoilua. Koristele halutessasi esim. tuoreilla sitruunamelissan tai mintun lehdillä. Kaveriksi sopivat mainiosti myös kaneliset Bastogne-keksit.
Alkuperäinen ohje https://anna.fi/reseptit/valkosuklaa-mansikkahyytelo

Kristiina

tiistai 15. lokakuuta 2019

Aavekävely ja Halloweenvinkit

Pidin lauantai-iltapäivällä tauon muuttohössötyksistä ja lähdin mukaan Vaasan keskustassa järjestettävälle Aavekävelylle. Kävelyn tarkoitus ei ole aaveiden bongaus vaan sen aikana käydään katsomassa rakennuksia, joissa sanotaan aaveiden vielä asustelevan. Sisään rakennuksiin emme tietenkään menneet vaan kuulimme rakennusten historiaa ja juttuja niissä esiintyvistä epänormaaleista ilmiöistä. Tutustumisen rakennuksiin sisältä saa jokainen kävelyyn osallistunut hoitaa itse. 

Kokoontuminen, jonka aluksi saimme osanottajia aaveilta suojaavat tarrat ja selostuksen siitä, mihin mukana ollut lyhty oli tarkoitettu.
Myönnettävä on, että historiapätkät ja aavetarinat olivat kiinnostavia ja eritoten siksi, että iso osa tarinoista tuli kerrottua "pilke silmäkulmassa" eli ei pelottanut niinkään kuin huvitti. Pelkästään keskustasta löytyi 3 km kävelymatkan varrelta monia huomionarvoisia paikkoja ja lisäksi tarinoihin tulivat mukaan niin kuokkamummo kuin Wasastjernan talo ja moni muukin Vaasan lähiö.

Kierros alkoi ensimmäiseltä Vaasan kummituslinjalta eli Hovioikeudenpuistikon varrelta ja jatkui kierrellen toiselle kummituslinjalle eli Kirkkopuistikolle.

Ensimmäinen kummituslinja Rautatieasemalta Hovioikeudelle, joissa molemmissa sanotaan yhä esiintyvän aaveensa. Matkan varrelta löytyvät myös hotelli Central White Ladyineen, Konsulinnan Kahvihuone ja siellä yhä hallitseva Tulla Moe sekä hallintotalo ja sen toisen puoliskon aikanaan "poikamiesboksikseen" rakentaneen apteekkarin äiti.

Aloituskiepin jälkeen poistuimme Hovioikeudenpuistikolta. Tosin jännittävästi sivusimme vielä Vaasan kirkon, jonka tornista meille osoitettiin sodan aikainen pommitusjälki.



Vaasan keskusta tuntuu olevan täynnä historiallisesti ja haamullisesti kiinnostavia kohteita.

Lisää aavetaloja: Tikanojan taidekoti, jossa voi haistaa edelleen Frithjof Tikanojan polttelemassa sikaria tai nähdä salaperäisen miehen portaikossa. Rantakadun päiväkodissa voi puolestaan törmätä Matilda Wredeen tai hänen äitiinsä. Backmanin talossa rakennuttaja Lennart Backman tähyilee yhä bisneksiään satamassa ja Pohjanmaan museon toisessa kerroksessa asustelee edelleenkin museon johtaja Karl Hedman vaimoineen Karlin osallistuessa silloin tällöin myös opastetuille kierroksille.

Pohjanmaan museo on siinäkin mielessä kiinnostava, että sen takaosasta löytyy vapaamuurari Karl Hedmanin ja hänen vaimonsa tuhkat, jotka on muurattu heidän kuoltuaan talon seinään sijoitettuun hautapaikkaan.


Lopuksi suuntasimme muutaman koukun kautta toiselle aavelinjalle eli Kirkkopuistikon suuntaan.

Vastapäätä Pohjanmaan museota on talo, jossa Mannerheim työskenteli maan valtion johdon muutettua Vaasaan sodan aikana ja jossa hänet voi vieläkin joskus tavata. Vaasan Sähkön entisessä konttorirakennuksessa leimataan itsensä aina ulos tasan virka-ajan päättyessä, koska kukaan ei halua jäädä kummittelevaan taloon yksin. Wasa Teaterin rakennus, jossa sodan aikaan sijainneessa hotelli Ernstissä Mannerheim asui, kummittelee omituinen ovimies. Ritzissä puolestaan hyörii kelanpyörittäjä, jonka saattaa tavata mm. miestenvessassa.
Kuunnellessani historiaa ja tarinoita yksi asia kiinnitti huomiotani. Kummittelevat naiset tekivät jonkun verran jäynää tai hyörivät askareissaan. Mieskummitukset sitä vastoin olivat enemmän pikkutarkkoja ja turhamaisia. Kuten sikareitaan tuprutteleva Frithjof Tikanoja, komeat miehiset aaveet upeine asuineen, siivoojia ja oppaita tarkkaileva ja huomautuksia huonosta työstä tekevä Karl Hedman tai vain mieshahmot, joita nähdään peileillä varustetuissa tiloissa ihailemassa omaa kuvajaistaan (aaveet eivät siis ole vampyyreja).

Myönnettävä on, että tämä reissu oli sekä lipun hinnan että kokemuksen ja jalkojen kulutuksen arvoinen. Halloween lähestyy ja oppaaltamme saimme muutaman vinkin siihen valmistautumiseen. Hyvä lähtökohta on osallistua johonkin vielä tänä syksynä järjestettävään Aavekävelyyn. Tikanojan taidekodissa on meneillä näyttely "Sielun silmä", joka esittelee selvännäköisyyden ja yliaistillisen havaitsemisen tematiikkaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun taiteessa. 23.10. klo 18-20 paikalla on myös meedio, joka välittää tietoja henkimaailmasta. Ritzissä puolestaan esitetään Halloweenin kunniaksi 31.10 klo 18.00 alkaen vanha mykkäelokuva Nosferatu, jota säestää Vaasan kaupunginorkesteri rekonstruktioidun alkuperäismusiikin mukaan (alkuperäinen säestysmusiikki on kadonnut aikojen saatossa).

Kristiina

perjantai 11. lokakuuta 2019

Nuoret ja ilmastonmuutos

On ilahduttavaa nähdä, kuinka nuoriso nykypäivänä on huolestunut ilmastonmuutoksesta ja on ottanut asian omakseen vaatimalla ympäristötekoja. Yhteiskunnallinen aktiivisuus kaikissa ikäluokissa on erittäin positiivista. Mutta, mutta. Käännetäänpä asia toisinpäin. Ennen vaatimuksia yhteiskunnalta ja päättäjiltä minä vaadin nuorisoa ryhtymään ympäristötekoihin omassa toiminnassaan ja jokapäiväisessä elämässään.

Kaikilla on tiedossa, että kotitaloudet ja yksilöt tottumuksineen ja tapoineen on yksi isoista ilmastonmuutoksen aiheuttajista. Voi olla, että nuoren kotona ollaan tunnollisia jätteiden kierrättäjiä ja sähkön säästäjiä. Mutta mitä tapahtuu, kun astutaan ulos kotiovesta? Tai jopa siellä kodin seinien sisäpuolella. Sähköt palavat joka huoneessa, elektroniset laitteet (kännykät, tabletit, TV, tietokoneet) ovat jatkuvassa käytössä. Varsinkin viimeksi mainittujen käyttäjinä perheen nuoriso on isossa osassa. Miten olisi, jos välillä irrotettaisiin käsi siitä kännykästä ja silmät näytöltä ja pelattaisiin keskenään, luettaisiin tai vaikka vain istuttaisiin tunnelmallisessa kynttilänvalossa juttelemassa mukavia?
Entä sitten tuo jätteiden oikeanlainen talteenotto ja kierrätys? Kotona jätteiden kierrätys voi olla kunnossa. Mutta kun samainen nuori astuu ulko-ovesta ulos, meno muuttuu. Ainakin päätellen koulujen, kauppojen, nuorten kokoontumispaikkojen, katujen ja nuorisotilojen ympäristöstä. Roskia pursuaa kuin pienoiskaatopaikalla. Siellä makaavat suloisessa sovussa energiajuomatölkit, muoviset virvoitusjuomapullot ja karkkifoliot, paperiroskat, juomatetrat, purkat jne. ulkona luonnossa muodostamassa omia roskalauttojaan ja mikromuovipäästöjään. Nuoret tuntuvat roskaamiskäytäntöjensä perusteella kuuluvan mieluummin "dumppaa kaikki roskat luontoon, vaikka roskis olisi vieressä"-liikkeeseen kuin "poimi roska päivässä"-liikkeeseen. Oppikaa käyttämään niitä taskujanne ja reppujanne jätteiden kuljettamiseen lähimpään roskasäiliöön tai kotiin. Ette voi syyttää päättäjiä ja aikuisia ongelmasta, joiden isona osatekijänä olette ihan itse. Olisiko ehkä syytä katsoa omaan napaan ja lopettaa se ympäristön pilaaminen ja kierrätyksen osittainen epäonnistuminen huolehtimalla ensin omasta roskaamisestaan ja liittymällä edellä mainittuun "poimi roska päivässä"-liikkeeseen mieluummin kuin "heitä roskat luontoon"-liikkeeseen?

Yksi suuri osatekijä ilmastonmuutoksessa on liikenne. Moottoriajoneuvot saastuttavat ja pilaavat ilmaa. Kuitenkin, kun katselen nuorison liikkumista, ei tuntuisi olevan huolen häivää. Jokainen kynnelle kykenevä nuori pyrkii olemaan cool (tai mikä se nyt nykypäivänä onkaan). Se taas vaatii ehdottomasti, että joka iikalla pitää olla oma mopo tai skootteri ja sillä sitten ajetaan kaikki lyhyimmätkin pätkät. Tai jos ei saa muuten poltettua bensaa tarpeeksi, niin ajetaan 4 rinnan tai 7 rivissä pitkin ajo- tai kävelyteitä. Kauppaan, kouluun, nuorten kokoontumispaikkaan, asioille. Minnekään niistä ei voida kulkea kävellen, pyörällä tai julkisella kulkuneuvolla. Aina pitää itse ajaa omalla menopelillä. Ennen tytöt saateltiin tai pojat saivat saatella kaverin kotiin kävellen ja keskenään keskustellen. Nyt likka/kaveri käsketään tarakalle tai seuraamaan omalla menopelillä perässä ja matkan varrella saatetaan vaihtaa sana tai pari kiljumalla. Onko niin mahdoton ajatus luopua noista bensavehkeistä ja käyttää vähemmän ilmastoa haittaavia kulkumuotoja siihen asti, kunnes voitte hankkia esim. sähkö- tai hybridikulkuneuvon? Ei tosin ole coolia tulla kouluun tai nuorisotalolle pyörällä tai kävellen, mutta ainakin siinä toteutetaan sitä, mitä saarnataan. Ei siis voi syyttää päättäjiä tai aikuisia (no, ehkä vanhempia, jotka mahdollistivat sen bensasyöpön hankkimisen) siitä, että jopa 50 m matka koululta kaupalle pitää ajaa bensavehkeellä ja siten olla itse osasyyllinen ilmastonmuutokseen.

Tavaroiden ja palvelujen kulutus on yksi iso osasyy ilmastonmuutokseen. Kuitenkin, kuinka moni nuori valitsee merkkivaatteen tai -tavaran ostopäätöstä tehdessään sen kestävämmin ja ympäristöystävällisesti tuotetumman sijasta? Kuinka moni valitsee kirpputorin ja kierrätetyn tavaran uuden sijasta? Ymmärrän toki kavereiden tai yhteisön asettamat paineet. Mutta eikö ensimmäinen askel kohti kestävämpää kulutusta olisi nuorten itsensä hyväksymä asennemuutos eettisemmän ja kestävämmän tuotteen käyttöön sen merkkituotteen sijasta? On nuorten omista asenteista kiinni, pitääkö jokaisella olla se viimeisen päälle hip-merkkituote vai voitteko harrastaa kierrättämistä, jakamista tai vaihtamista. Tai tarvitseeko yleensä jotain haluamaansa tuotetta vai hankkiiko sen vain, koska tuote on juuri nyt in, huomenna tosin out. Uusin ja coolein ei ole aina se oikea vaihtoehto, jos haluaa olla teoillaan vaikuttamassa ilmastonmuutokseen. Suosikaa kotimaista, eettistä, kierrätettyä, joukkoliikkumista ja suunnittelua niin tavaroiden hankinnassa, lomamatkojen suunnittelussa kuin jokapäiväisessä elämässä. Toivoisin, että valveutunut nuoriso voisi olla suunnannäyttäjänä siinä, että viimeisin uutuus ei ole järkevin valinta kulutuksessa ja se ajattelumalli, jossa "mullekin, kun muillakin on" jäisi eilispäivän hapatukseksi.

Nuorten aktiivisuus ilmastonmuutosasiassa on saanut paljon huomiota ympäri maailman lakkoineen ja mielenosoituksineen. He vaativat päättäjiltä toimia ja tavoitteita. Samaan aikaan kuitenkin vanha sanonta "Lakaise ensin omat raput ja sitten vasta naapurin" pitää edelleen paikkansa. Jääkin jäljelle se vaikea kysymys: missä määrin nuoret ovat oikeutettuja vaatimaan ympäristötoimia makrotasolla, jos he eivät pysty toteuttamaan omia vaatimuksiaan ympäristönsä mikrotasolla?

Kristiina

tiistai 8. lokakuuta 2019

Kalaa ja luumuja

Olen aiemmin jo lupaillut kalapiirakan että luumutuotoksien reseptejä. On siis korkea aika laittaa ne jakoon.

Olen tutkinut tulevia reseptejä varten 80- ja 90-luvun klassikkoleipiä ja salaatteja ja sitä tutkimusta tehdessäni mieleeni tulivat joskus tehdyt, juustolla kuorrutetut lämpimät sardiinivoileivät. Samalla kalavaihtoehdoista tulivat mieleeni myös kotimaiset savusilakat. Koska en osannut päättää, kumman vaihtoehdon valitsisin, syntyi kahden kalan piirakka. Piirakan voi toki tehdä vain kokonaan jommastakummasta vaihtoehdosta. Silloin kannattaa tuplata muut määrät, mutta lisätä kalan määrää vain 1,5 kertaa.

Kahden kalan piirakka (sardiini ja savusilakka)

Pohja:
Kahden kalan piirakka  (sardiini ja savusilakka )
2 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
1,5 dl kylmää vettä
Sardiinitäyte:
1 pieni sipuli
1 kovaksi keitetty kananmuna
35 g tomaattipyreetä
50 g huoneenlämmintä voita
suolaa, sitruuna- tai mustapippuria
1-2 tomaattia
2 prk (á 180 g) sardiinia
tilliä
0,5 sitruunan raastettu kuori (hieman mehua).
Savusilakkatäyte:
5 kpl (n. 250 g) savusilakoita
50 g purjoa
1,5 dl ryöpättyä nokkosta/pinaattia
1 kovaksi keitetty kananmuna
tilliä
0,5 sitruunan raastettu kuori (hieman mehua)
1 tl tuoretta/pakastettua tai 0,5 tl kuivattua sitruunabasilikaa
1-1,5 tl piparjuuritahnaa
2 rkl majoneesia
Päälle:
150 g Emmental-raastetta
100 g Mozzarella-raastetta
1 kananmuna

Sekoita jauhot ja suola kulhossa. Lisää joukkoon öljy ja vesi ja vaivaa nopeasti taikinaksi. Painele taikina voideltuun, korppujauhotettuun piirakkavuokaan (Ø 27-30 cm)pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla ja nosta peitettynä jääkaappiin n. 15 min. Esipaista pohja uunin (ylä)keskitasolla 200 ºC 10-15 min. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.
Tee sardiinitäyte: Kuutioi sipuli ja kuullota n. 10 min öljyssä matalalla lämmöllä. Jäähdytä
Hienonna muna haarukalla kulhossa. Hienonna joukkoon voi ja tomaattipyree ja sekoita tasaiseksi "munavoiksi". Mausta kevyesti.
Voitele toinen puoli piirakkapohjasta munavoilla. Leikkaa tomaatit ohuiksi viipaleiksi ja levitä ne munavoin päälle.
Valuta sardiinit ja hienonna ne kulhossa haarukalla. Sekoita sardiinien joukkoon sipuli, tilli ja sitruunankuoriraaste. Tarvittaessa lisää liraus sitruunamehua. Levitä sardiinit tomaattien päälle tasaisesti.
Tee savusilakkatäyte: Irrota silakoista lihat kulhoon. Siivuta purjo. Ryöppää tarvittaessa nokkoset/pinaatti, puristele kuivaksi ja pilko. Hienonna keitetty muna haarukalla.
Lisää kaikki täytteen ainekset kulhoon silakanlihan kanssa ja sekoita tasaiseksi. Levitä täyte piirakkapohjan toiselle puoliskolle.
Riko raaka kananmuna kulhoon ja sekoita sen rakenne rikki. Lisää kulhoon juustoraasteet ja sekoita tasaiseksi. Kaada muna-juustomassa tasaisesti koko piirakan päälle. Paista piirakka uunin alakeskitasolla 200 ºC n.35 min, kunnes pinta on kauniin värinen.

Kaverikseen piirakka sai tällä kertaa sellaisen vältä hävikkiä-salaatin. Tiedätte varmaan, kun aiemmin tehdyistä aineksista on jäänyt yli salaatinlehtiä, kurkunpätkä, puolikas paprika, sardiinitäytteestä 1 tomaatti, aamiaisleivänpäällisestä pala juustoa, kaapin perälle kuivahtanut leivänkannikka, purkin pohjalle hieman paahdettuja kikherneitä tai siemeniä jne. Kaikki vain paloiksi, sekaisin ja salaatti on valmis. Helpoimmin kastikkeen saa puristamalla joukkoon sitruunamehua tai lirauttamalla viinietikkaa, suolaa, mustapippuria ja öljyä. Itse rakensin kastikkeen soijasta, kalakastikkeesta, muutamasta tipasta Worchester-kastiketta, sitruunamehusta ja hunajasta. Myös majoneesi sellaisenaan tai esim. piparjuurella, inkiväärillä tai sinapilla käy.

Sitten pääsemmekin luumuihin. Saamani luumut olivat todella kiintyneitä kiviinsä, joten erilaisia seoksia keittäessä tuli kokeiltua jos jonkinnäköistä konstia kivien erottamiseksi lihasta. Toinen hankaluus olivat sokerit. Koska tein hilloketta, sosetta, marmeladia ja curdia, olisi eri sokereita pitänyt kaiken taiteen sääntöjen mukaan käyttää eri tuotoksissa. Laiskana ja vähän kaappitilaa omaavana valitsin käytettäväksi vain 2 sokeria, tavallisen ja hillosokerin. Lisäksi reseptien vesimäärät ovat suuntaa antavia, veden määrä riippuu aina luumujen mehukkuudesta. Mausteiksi sopivat resepteissä mainittujen lisäksi hillokkeelle ja soseelle esim. kanelitanko, tähtianis, vaniljatanko tai -uute, appelsiininkuori ja inkivääri.

Koska jokaiselta varmaan onnistuu sose ja hilloke, laitan mukaan ohjeet vain marmeladille ja curdille.

Luumumarmeladi

Luumumarmeladin. 1 kg luumuja (osa raa´ahkoja)
5 dl vettä
0,25 sitruunan mehu
0,5 tl kanelia
3,5 dl hillosokeria
(0,5 tl Atamonia)

Jos käytät isoja luumuja, halkaise ne ja poista kivet. Jos käytät pieniä luumuja, laske luumut laittaessasi ne kokonaisina kattilaan. Lisää vesi ja keitä luumuja, kunnes ne pehmenevät (25-45 min). Poimi pienten luumujen kivet pois sitä mukaan, kun ne tulevat esiin. Laske kivet (itseltäni hukkui 5 kpl, joita ei koskaan löytynyt). Soseuta halutessasi luumut sauvasekoittimella, jätä joukkoon jokunen sattuma.
Lisää massaan kaneli, sitruunamehu ja sokeri. Anna kiehua matalalla lämmöllä ilman kantta nestettä haihduttaen, kunnes seos läpäisee marmeladitestin (kaada 1 tl sosetta lautaselle ja pane lautanen jääkaappiin. Jonkun ajan kuluttu vedä lusikankärjellä tyhjä raita keskelle sosetta. Jos reunat eivät enää valu peittämään raitaa, marmeladi on valmista).
Odottaessasi kuumenna lasipurkkeja uunissa ja keitä kannet.
Kun marmeladiseos on valmista, kuori reikäkauhalla pinnalta vaahto ja lisää Atamon. Täytä steriloidut purkit piripintaan ja sulje kansi. Jäähdytä, säilytä viileässä.

Luumucurd

Luumucurd1 kg luumuja
2 dl vettä
3 dl sokeria
2 munankeltuaista + 4 kananmunaa
150 g voita tai margariinia.

Laita luumut kokonaisina kattilaan veden kanssa. Keitä luumuja miedolla lämmöllä. kunnes ne ovat kunnolla pehmenneet (n. 45 min). Kaada seos siivilään, ota talteen neste ja painele luumujen liha huolellisesti siivilän läpi. Kaada siivilöity massa takaisin kattilaan, anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.
Lisää jäähtyneeseen massaan sokeri, keltuaiset ja munat. Nosta kattila liedelle ja lämmitä seosta koko ajan sekoittaen vispilällä, kunnes seos kiehahtaa. Laske lämpötilaa alhaiselle ja jatka sekoittamista, kunnes seos sakenee. Nosta kattila kylmään vesihauteeseen (prosessin nopeuttamiseksi voit kaataa seoksen kulhoon, jonka nostat vesihauteeseen).
Jatka seoksen vatkaamista sähkövatkaimella, kunnes se vaahtoutuu. Lisää joukkoon paloiteltu rasva, Jatka vatkaamista edelleen, kunnes rasva on sekoittunut tasaisesti curdiin.
Purkita curd steriloituihin lasipurkkeihin. Jääkaapissa curd säilyy 2-3 viikkoa. Curd-purkit voi myös pakastaa.

Sitten tulemme niihin onnettomiin luumukorvapuusteihin, joiden kuvia olette ehkä jo nähneetkin. Tein alun perin 5 dl taikinan, johon laitoin hieman liian vähän jauhoja. Toisesta puolesta taikinaa tein perinteisiä korvapuusteja. Taikinaa rullatessani huomasin sen olevan liian löysää ja ne korvapuustit lässähtivät ja levisivät uunissa. Toiseen pullataikinanpuolikkaaseen alustin lisää jauhoja, joten se onnistui. Täytteeseen käytin kuitenkin luumusosetta, joka oli tarkoitukseen liian löysää. Kehotan siis tekemään, niin kuin reseptissä sanon, ei niin kuin tein.

Luumukorvapuustit

Luumukorvapuustit0,5 annosta pullataikinaa
Täyte:
100 g maustamatonta tai appelsiinituorejuustoa
n. 200 g luumumarmeladia tai -curdia
Voiteluun:
1 kananmuna
(Päälle:
rae- tai tomusokeria)

Nostatuksen jälkeen vaivaa taikinasta ilma pois ja kauli se jauhotetulla alustalla sekä jauhotetulla kaulimella ohueksi suorakaiteen muotoiseksi (n. 35x45 cm) levyksi. Levitä taikinan päälle ensin ohut kerros tuorejuustoa. Levitä päälle hieman paksumpi (ei liian) kerros luumumarmeladia tai -curdia. Voit vaihtoehtoisesti sekoittaa täytteen tuorejuuston ja luumutäytteen ensin keskenään tarkastaen maun ja levittää sitten koko soseen kerralla kerrokseksi taikinan päälle.
Kääri taikina täytteineen pitkän sivun suuntaiseksi rullaksi. Sulje sauma hyvin ja käännä se rullan alapuolelle. Leikkaa rulla vinottain kolmion muotoisiksi, suunnilleen yhtä suuriksi paloiksi. Nosta palat leivinpaperoidulle uunipellille kapea puoli ylöspäin. Paina kapea pää sormilla alas alustaan asti, jolloin sivut "aukeavat"
Peitä pullat liinalla ja anna niiden kohota vedottomassa paikassa n. 30 min. Voitele kohonneet pullat kananmunalla ja koristele raesokerilla (jos käytät tomusokeria, siivilöi se pullien päälle vasta paistamisen jälkeen).
Paista pullia 200 ºC n. 12-15 min, kunnes pinta on kauniisti ruskettunut (älä kuivaa). Tarvittaessa peitä paistovaiheen lopussa pullat foliolla, jotteivät ne pala. Anna jäähtyä leivinpellillä liinalla peitettynä.


Kristiina

perjantai 4. lokakuuta 2019

Kissatkin muuttavat

Toi palvelusmami on viime aikoina höpissyt jotain muuttamisesta. Ei me tiedetä, mitä se on. Mutta ainakin se on tuonut mukanaan meille paljon uusia leikkipaikkoja. Ensin joku setä tökkäsi eteiseen sellaisia pahvipinoja. Kivaa, saatiin heti uusi näköalapaikka kämppään. Muutenkin niiden päällä on kiva istuskella ja seisoa ja jahdata olemattomia kärpiäisiä tai olla muuten vaan kivasti utelias. Toki niiden pahvikasojen muovikääreitäkin piti vähän maistella ja itse pahviakin. Mutta ne on aika tukevaa kamaa, joten saavat jatkossa olla siltä osin rauhassa.

Yks päivä palvelusmami alkoi sitten räpeltää yhden pahvilevyn ja teipin kanssa. Ooh, se olikin hankkinut meille kokonaisen kasan uusia pahvilaatikoita leikkipaikaksi. No, vähän hidas toi tahti tosin on, kun se kasaa niitä vaan yhden kerrallaan. Ja me ei ehditä leikkiä kun hetki sen tyhjän laatikon kanssa, kun palvelusmami jo alkaa availla laatikoita ja kaappeja ja heitteleen niihin pahvilaatikoihin tavaraa. Tuhlausta. Tosin ne laatikot on suljettuinakin hyviä nukkuma-ja tähystyspaikkoja. Mutta silti. Onhan se tietysti toisaalta kivaakin, kun ennen laatikon sulkemista voi tutkia, onko siellä mitään hyviä leluja, jotka voi ottaa ulos ja leikittäväksi.
Kahden kerroksen väkeä: Akka laatikossa, Ukko päällä
Kävi meille aluksi aika nolostikin (älkää kertoko muille kissoille). Kas kun me keksittiin, että kun tyhjän laatikon uloin kansi oli auki ja sinne hyppäsi, niin liukumalla pitkin sisempää kantta pääsi hyvin sinne laatikon pohjalle. Mutta samaan aikaan se sisempi kansi nousi takasin ylös eikä me heti keksitty, miten sieltä laatikosta pääsis ulos. Niin että piti naukua toi palvelusmami nostamaan meidät pois laatikosta. Nöyryyttävää, vai mitä. Nyt me jo tiedetään, miten pääsee ulos ihan itse. Paitsi että Akalla on joskus vähän hankalaa, kun Ukko tekee sille jäynää. Kun Akka on sisällä laatikossa, niin Ukko istahtaa laatikon päälle ja eihän Akka sillon pääse sieltä ulos, kun isompi tukkii tien.

Heta varsinkin on ihastunut niihin pakattuihin, suljettuihin laatikoihin. Se nukkuu sohvaan kyllästyttyään sohvaa vastapäätä olevien laatikoiden päällä. Sieltä päältä kun voi pitää silmällä sekä sohvalla lukevaa palvelusmamia että kakarakaartia (=Ukkoa ja Akkaa). Samalla arvokkaasti laumanjohtajan tavalla käkättäen varoituksia liikkuville kakaroille ja vaanien niitä. Se on outoa, että se käyttää meihin nuorempiin sellasta "I'm watching you"-käkätystä, jolla tavallisesti varoitetaan ikkunan takana olevia tirppuja: "Varohan, välipala"! Toivottavasti se ei pidä meitä saman mökin asukkaita välipalana. Ei olis kivaa, Heta. Mut onneksi se on meitä vuoden vanhempi, joten suurimman osan ajasta se vaan nukkuu laatikkokasassa.

On täällä muitakin kivoja leikki- ja tutkimisjutskia. Samalla, kun palvelusmami laittaa tavaroita laatikoihin, ne kaapit ja kaappien laatikostot tyhjenee ja niitä pääsee tutkimaan. Tosin tyhmä palvelija on välillä sulkenut kaapin oven tai laatikon huomaamatta, että ME ollaan siellä sisällä. Ei oo noi palvelijat ihan sieltä terävimmästä päästä, kun ei tarkasta ensin tilannetta.
Samaan aikaan, kun se pakkaa, se heittelee tavaraa myös sellaisiin isoihin mustiin pusseihin. Ai että, niihin onkin helppo ja kiva ryömiä sisään, tarkastaa sisältö ja ottaa joskus jotain leikkikaluksi sieltä pussista. Nimittäin, kun palvelusmami alotti ton pakkaamisen meidän leluista, se väitti että ne on tiellä keskellä lattiaa. Hölynpöly, ei ne oo koskaan ollu meidän tiellä, mut ihmiset onkin niin kummia käsityksineen.

Pääsen mä hei päällekin, jos haluan.


Heta, Ukko ja Akka

P.S. Palvelusmami halus välttämättä laittaa tänne vielä kuvan osittain epäonnistuneesta viime viikolla leivotusta luumukorvapuustista korvapuustipäivän kunniaksi. Niin kun sillä olis väliä, kun tänään on eläinten päivä. Mut laittakoon. Se sanoo ohjeiden tulevan sunnuntaina-maanantaina.