Google Website Translator

tiistai 31. joulukuuta 2019

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Jouluruoat uusiokäyttöön vol.2

On kai aika taas antaa joitakin ajatuksia ja vinkkejä ylijääneiden jouluruokien kierrättämiseen. Näissä vinkeissä olen uudelleenkäyttänyt oman joulupöytäni ja jääkaapini sisältöä. Mutta muistakaa, vain mielikuvitus ja maku on rajana.

Rosollissa oli mielestäni jo kaikkia stroganoffin tyyppisiä juureksia ja lisäksi perunaa, joten se muuntautui naudanlihasuikaleiden kanssa kastikkeeksi/muhennokseksi. Koska en käytä kalaa rosollissa, se sopi lihan kanssa. Itse käytin nautaa, mutta miksei myös ylijäänyt kinkku tai kalkkuna sopisi tähän.

Juures-naudanlihakastike/muhennos rosollista ja lihakastikkeesta

Juuresnaudanlihakastike rosollistaöljyä
300 g naudanlihasuikaleita tai muuta lihaa
suolaa, musta/maustepippuria, savupaprikajauhetta
(250 g) rosollia
1 dl vettä
jäljelle jäänyt lihakastike
0,5 rkl hunajaa
(2 dl kermaa)

Kuumenna öljy paistinpannulla, lisää lihasuikaleet ja mausteet ja ruskista. Siirrä lihasuikaleet lautaselle, lisää pannulle öljyä ja freesaa rosollijuurekset. Lisää lihasuikaleet takaisin pannulle, sekoita ja kaada pannulle vesi.  Anna paistoksen hautua n. 5-10 min hiljaisella tulella samalla kaapien paistinpannun pohja, jotta kaikki maku tarttuu paistokseen. Lisää joukkoon jouluaterialta jääneen kastikkeen jäännökset ja hunaja. Hauduta vielä n. 5 min. Jos haluat paistoksen sijaan tehdä kastikkeen, lisää viimeksi 2 dl kermaa ja anna hautua n. 5 min kerman lisäämisen jälkeen. Tarjoa sellaisenaan tai peruna- tai palsternakkamuhennoksen tai keitettyjen perunoiden kera.

Rosollinjämistä ja lenkkimakkarasta munan kanssa saa myös muuten pyttipannun tai "makkaraperunat" aikaiseksi.  Ja jos joulupöydässä oli tarjoilla sinihomejuustoa, joka jäi syömättä, värkkää torttutaikinalevyistä, rosollista ja sinihomejuustosta piirakka tai laatikko uudeksi vuodeksi.

Jos olisin tehnyt tänä vuonna perunalaatikon (emmimme Tytsyn kanssa pitkään sen mukaanottoa), se olisi joulun jälkeen vääntynyt käsissäni lihaperunasoselaatikoksi. Pakastimestani tuppaa aina löytymään jonkin sortin jauhelihaa (nauta, nauta-sika tai broileri).

Liha-perunasoselaatikko perunalaatikosta

0,5 l liha- tai kanalientä
70 g tomaattipyreetä
joulun perunalaatikkoa
öljyä
1 sipuli
400 g jauhelihaa
suolaa, maustepippuria, paprikajauhetta
1-2 kananmunaa tai murennettua Koskenlaskija-sulatejuustoa

Keitä liha- tai kanaliemi ja sekoita joukkoon tomaattipyree. Ohenna nesteellä perunalaatikko vellimäiseksi.
Paista pannulla öljyssä kuutioitu sipuli miedolla lämmöllä n. 10 min, kunnes se on pehmennyt ja hieman karamellisoitunut. Lisää lämpöä ja jauheliha pannulle. Paista jauheliha rapean ruskeaksi. Lisää pannulle mausteet ja loppu lihaliemiseos ja anna kiehua pannulla, kunnes lihaliemi on imeytynyt jauhelihaan.
Sekoita uunivuoassa sekaisin peruna"velli", jauhelihaseos ja muna tai sulatejuusto. Paista 200 ºC n. 30 min, kunnes pinta on saanut hieman väriä ja juusto sulanut. Sekoita ja syö salaatin, punajuurten ja maustekurkkujen kanssa.

Tällä kertaa porkkana ja bataattilaatikot (myös lanttu käy), jäljelle jääneet lisukkeet ja kalkkuna taipuivat sosekeitoksi. Eksyipä sekaan vielä jouluoluen jämätkin.

Laatikko-kalkkunasosekeitto

Sosekeitto joululaatikoistaöljyä
1 paprika suikaloituna (tai etikkapaprikaa)
yrttimarinoituja sieniä
pikkelöityä punasipulia
porkkana- ja bataattilaatikkoa
1 litra kanalientä
1 dl jouluolutta
1 tl kuivattua salviaa
sulate- tai tuorejuustoa, juustoraastetta
(0,5 sitruunan mehu)
kalkkunaa tai kinkkua kuutioituna
Päälle:
Piparjuuri creme fraichea, raejuustoa tai maustamatonta jogurttia, leipäkrutongeja sekä persiljaa. 

Lämmitä öljy kattilan pohjalla ja lisää joukkoon paprika + lisukkeet. Freesaa hieman. Lisää jäljelle jääneet laatikot ja anna lämmetä.
Lisää kana/liha/vihannesliemi ja jouluolut sekä kuivattu salvia ja juusto, jos käytät sitä. Jos et käytä keittopohjassa marinoituja ja pikkelöityjä tuotteita, joissa on etikkaa, lisää ennen soseutusta n. 0,5 sitruunan mehu. Anna kiehua n. 10 min.
Kuutioi kalkkuna/kinkku ja lisää keittoon.  Anna kiehua vielä n. 5 min. Annostele keitto lautaselle ja lisää maitotuote ja krutongit. Kasvisversio syntyy tietenkin ilman lihaa.

Jäljelle jäänyt rosollinkastike on hassun vaaleanpunaista, mutta koska siinä on valmiiksi etikka ja sokeri, siitä tekaisee hyvän vihersalaatin kastikkeen.

Prinsessasalaatti rosollikermakastikkeella

Salaatti rosollikastikkeella100 g kukkakaalia
kukkakaalin suojalehtiä, 1 rkl öljyä, suolaa, chililastuja
20 tummaa viinirypälettä
mummon kurkkuja suikaloituna tai pelkkää kurkkua 
150 g kaalia tai suomalaista salaattisekoitusta
Kastike:
3 kovaksi keitettyä kananmunaa
rosollikermaa n. 1 dl
0,5-1 tl suolaa
ripaus valkopippuria
1 tl Dijon-sinappia

Kuori kovaksi keitetyt kananmunat ja erottele valkuaiset keltuaisista. Muusaa keltuaiset tahnaksi ja sekoita rosollikastikkeeseen. Mausta kermavaahto suolalla, valkopippurilla ja sinapilla. Paloittele valkuaiset haarukalla tai saksilla hieman isommiksi paloiksi ja sekoita kastikkeeseen. Ohenna tarvittaessa kermalla. Anna maustua hetki salaatin teon ajan.
Jos käytät ituja, annostele ne salaattikulhoon. Jos käytät kukkakaalia, irrota suojalehdet ja pilko kukkakaalin kukinnot salaattikulhoon. Laita kukkakaalin suojalehdet uunin kestävään astiaan höyläten veitsellä paksuimmat kohdat puoliksi. Sekoita suojalehtien joukkoon öljy, suola ja chililastut. Tee suojalehdistä chipsejä 150 ºC uunissa paahtamalla niitä n. 10-15  min.
Huuhtele viinirypäleet ja leikkaa ne puolikkaiksi salaattikulhoon. Suikaloi kurkku salaattikulhoon. Lisää lopuksi suikaloitu kaali tai salaattisekoitus. Kaada päälle kastike ja sekoita hyvin. Ripottele pinnalle käsin tai saksilla hienonnettuja kukkakaalin suojalehtiä. Ja jos perheessä on lapsia tai lapsenmielisiä, muista kertoa, että kyseessä on prinsessasalaatti. Vaaleanpunaista, vihreää ja lilaa.

Koska oli tullut syötyä lihaa ja laatikoita + rosollia, näin yöllä unta merenelävistä ja aamupäivällä tuli hillitön himo pastaan ja loheen. Niinpä rustasin joulupöydän savulohesta ja katkarapusalaatista pastan.

Katkarapusalaatti-savulohipasta

Katkarapu-savulohisalaatti165 g nauhapastaa (fusilli, tagliatelli, spagetti)
2 ltr vettä
reilusti suolaa
öljyä esim. katkarapusalaatista
50 g purjoa
2 dl ruokakermaa
100 g katkarapusalaattia
200 g lohta (lämminsavu, terriini, kylmäsavu, graavattu) tai muuta kalaa
suolaa, mustapippuria
0,5-1 sitruunan tai limen mehu
tilliä
juusto raasteena (grano padano, parmigiano reggio, parmesan tai emmental)

Kiehauta vesi ja suola ja laita pasta kiehumaan, keitä paketin ohjeiden mukaan.
Kaada paistinpannulle öljyä joko katkarapusalaatista tai tavallista ruokaöljyä. Lisää joukkoon siivuttu purjo ja anna hautua hetki. Lisää kerma ja anna porista 1-2 min.
Lisää pannulle katkarapusalaatti ja hienonnettu lohi. Mausta suolalla, pippurilla, tillillä ja sitrushedelmän mehulla. Kiehauta.
Valuta pasta ja kaada valmis kastike pastan sekaan. Sekoita, maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Annostele pasta kastikkeineen lautaselle ja ripottele päälle juustoraastetta.


Viktorian kiisseli riisivanukas
Jälkiruoaksi taipuu riisipuuro jo aiemmin antamani "Viktorian kiisselin"/riisivanukkaan reseptillä. Sekoita tällöin kaikki mausteet (kaneli, sokeri, vaniljasokeri) kermavaahtoon ja sitruunankuoriraaste puuroon. Jos haluat löysemmän vanukkaan, jätä liivatelehdet pois ja sekoita myös sitruunamehu puuron sekaan ja sitten kaikki sekaisin. Muuten tee kuten ohjeessa. Annostele tarjoilukulhoihin tai tarjoa sellaisenaan isommasta astiasta ja mukaan hilloa, hilloketta tai paseerattua kastiketta. Tai jos et välitä hilloista, murskaa pipareita tai joulutorttuja murusiksi pinnalle.
Toinen jälkiruokavaihtoehto riisipuurosta on vanha kunnon Ahvenanmaan pannukakku.

Tietysti ylijääneistä lihoista tai kaloista saa myös ihanaa risottoa tai kiusausta sekä vaikkapa toisenlaisia pastakastikkeita.

Näin sitä taas käyteltiin ylijääneitä jouluruokia eri uusioruokiin ilman, että niitä menee hukkaan.Ai niin, ja jos pöydässä oli munavoita ja maustesilliä, uudenvuodenpäivänä saat niistä mainioita "dagen efter"-voileipiä. Ruisleipäviipaleita, joille sipaiset kivan kerroksen munavoita ja päälle sillinpalat. Koristele esim. tillillä. Tai jos kovasti tärisyttää, jätä koristelu väliin. :)  Älä myöskään unohda ylimääräisten hedelmien muokkaamista smoothieiksi tai tortuiksi (torttuvuokaan pohja, väliin kreemi ja päälle hedelmiä).

Kristiina

perjantai 27. joulukuuta 2019

Jouluaatto ja pyhät

Vietimme Tytsyn kanssa normijouluaaton. Aloitimme aamun riisipuuron sijasta omalla versiollani Viktorian kiisselistä eli riisivanukkaalla tehostettuna luumuhillokkeella.

Viktorian riisivanukas

Viktorian kiisseli
0,75 dl vettä
0,5 tl suolaa
0,5 dl puuroriisiä
3 dl maitoa
0,5 tl kanelia
0,25 dl sokeria
1 tl raastettua sitruunan kuorta
1 dl kuohukermaa
0,25 dl sokeria
0,5 rkl vaniljasokeria
1 rkl sitruunan mehua
1,5 liivatelehteä

Kun suolalla maustettu vesi kiehuu, lisää sinne riisit ja anna veden imeytyä riisiin. Lisää sen jälkeen maito, kaneli, sokeri ja sitruunankuoriraaste ja anna keitoksen hautua matalalla lämpötilalla riisipuuroksi. Nosta valmis puuro jäähtymään.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Vatkaa kerma ja sokerit vaahdoksi. Lämmitä sitruunamehu esim. mikrossa ja sulata puristellut liivatelehdet mehuun. Valuta liivate-mehuseos ohuena nauhana kermavaahtoon koko ajan sekoittaen.
Yhdistä jäähtynyt riisipuuro ja kermavaahto ja jaa vanukas tarjoiluastioihin. Anna hyytyä vähintään 2 tuntia. Nauti luumuhillokkeen tai marjahillon kanssa.

Havuja maljakossaSulateltuamme aikamme aamiaista lähdimme happihyppelylle tarkoituksena hakea lähimetsästä muutama kuusenoksa maljakkoon. Kaupungin puisto-osasto oli ystävällisesti katkonut pajujen lisäksi myös n. 1 m pituisen kuusenpoikasen. Harmittaa, etten ollut aiemmin käynyt katsomassa paikkoja, koska muutamaa päivää aiemmin olisin raahannut sen pikkukuusen kotiin joulukuuseksi. Nyt jouluaattona piti tyytyä niihin oksiin. Oksat maljakkoon ja sohvalle katsomaan lumiukkoa ja joulurauhan julistusta. Joulurauhan julistuksen aikana nautimme Tytsyn edellispäivänä leipomia joulutorttuja, pipareita ja hehkuviiniglögiä. Tytsy oli valinnut joulusaunan sijasta joulusuihkun, joten ei kun puhdasta päälle ja rentoutumaan TVn joulumusiikin tahtiin.

Glögi ja joulutortut

Joulun alkupalat
Iltapäivällä oli joulupöydän aika. Olimme sopineet, ettemme syö kaikkea jouluruokaa putkeen, vaan pidämme alkupalojen, pääruoan ja jälkiruoan välillä muutaman tunnin tauot. Aloitimme siis alkupaloista. Tarjoilla oli lihaleikkeitä, juustoja ja kalaa. Tämän joulumme ehdoton hitti olivat kalat. Itse olin edellispäivänä tehnyt lämminsavulohiterriinin. Tytsy halusi kylmäsavulohta, jonka mausteeksi tein creme fraichesta ja piparjuuritahnasta kyytipojan (1 prk creme fraichea, piparjuuritahnaa maun mukaan, Worchester-kastiketta, suolaa ja pippuria). Lisäksi löytyi sinappisilliä ja katkarapusalaattia. Lisukkeina löytyi mummon kurkkuja, pikkelöityä punasipulia ja marinoituja herkkusieniä.

Yrttimarinoidut herkkusienet

Yrttimarinoidut herkkusienet2,5 dl vettä
0,5 dl öljyä
0,5 sipulia hienonnettuna
0,5 sitruunan mehu
0,5 tl kuivattua timjamia
1-2 valkosipulin kynttä
1,5 tl suolaa
7 kokonaista mustapippuria
200 g herkkusieniä
hienonnettua persiljaa

Puhdista harjalla herkkusienet ja puolita ne. Silppua sipuli, persilja ja valkosipuli.
Annostele kattilaan kaikki muut aineet paitsi sienet ja persilja. ja kiehauta liemi. Lisää sekaan sienet ja anna hautua hetken aikaa.
Nosta sienet reikäkauhalla liemestä tarjoiluastiaan ja jäähdytä sienet ja liemi erikseen. Lisää tarjoiluastiaan sienten sekaan muutama ruokalusikallista lientä ja persiljasilppu. Sekoita.

Alkupalapöydässä olivat myös rosolli kermavaahtokastikkeineen ja leipätarjotin. Leipänä löytyi karjalanpiirakoita munavoineen, ruisleipää ja hapankorppuja. Kivana yhdistelmänä kokeilin myös ruisleipää, munavoita ja sinappisilliä. Tuli hyvä suolainen pala.

Laatikot ja kalkkuna
Tauon jälkeen, jona aikana Tytsy katseli jouluohjelmia ja itse otin pienet päikkärit, pääsimme pääruokaan. Koska söimme kahdestaan, jätimme tänä vuonna ruokalistalta pois perunalaatikon ja Tytsyn dieetin takia vaihdoimme kinkun kalkkunaksi (tosin tuo valikoiva dieetti ei estänyt Tytsyä syömästä joulusuklaata ja lakuja urakalla). Valintamme pääruokapöytään olivat siis porkkanalaatikko, jossa oli riisin sijasta ohraa ja bataattilaatikko, molemmissa lisämausteena ripaus muskottia. Kalkkunafileerulla sai päälleen sinappihunnun ja pankoleivityksen. Kastike oli tehty aiemmin laitettuun kastikepohjaan terästämällä sitä appelsiinimehulla, appelsiininkuoriraasteella ja inkiväärillä. Rosolli toimi myös tällä kierroksella salaattina. 

Joululahjat
Pääruoan jälkeen oli vuorossa lahjojen antaminen. Tytsy oli tuonut mukanaan myös ystäviltään saamansa lahjat, joiden availua seurailin. Itse sain Tytsyltä minulle sopivat lahjat eli paksun ristikkolehden, suklaapäällysteisiä pähkinöitä ja uudenuutukaisen teemukin, josta jo Tapanin iltana nautin teetä iltapalan seurana. Myös kissat olivat saaneet omat lahjansa, 2 seinälle kiinnitettävää rapsuseinää (jotka tosin ovat vielä postissa matkalla). Sen lisäksi ne nauttivat samaan aikaan meidän aikataulumme kanssa syötävät herkkunsa, alkuruoan aikaan herkkutikkuja ja pääruoan aikaan extrahyvää kissan kostearuokaa. Kuten oma urvahdukseni ruoan jälkeen, myös kissoilta herkkuruokailu söi voimat ja niiden oman pääruoan jälkeen oli mukava nukahtaa palvelijan uudelle sängylle.

Jouluväsymys

Suklaamousse ja vadelmakastike
Jälkkäriksi Tytsy oli vatkannut kokoon helpon suklaamoussen tummasta suklaasta ja sen kanssa paseeratun vadelmakastikkeen. Tosin olimme niin täynnä, että jälkiruoka nautittiin vasta joulupäivän aamuna. Mutta syötiin kuitenkin hyvällä ruokahalulla. Ja päälle lähdettiin lyhyelle aamulenkille. Palataksemme joulun TV-ohjelmien pariin, lähinnä lastenohjelmien. Kaiken kaikkiaan leppoisa ja suht kiireetön/riidaton joulu pyhineen.


Kristiina

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Lautashävikki

Trashed vegetables in LuxembourgPaljon näkee puhetta kauppojen, ravintoloiden ja kotitalouksien ruokahävikistä. Ruoan myyntipäivät vanhenevat ja ostettu ruoka jää käyttämättä tai valmistettu ruoka syömättä. Myös ravintoloiden valmistama, aterioilta yli jäänyt ruoka on herättänyt huomiota. Näitä hävikkejä on viime aikoina suitsittu tehokkaasti kauppojen omilla menetelmillä, valistuksella kotitalouksille ja ravintoloiden annoskokojen muuntelulla ja asiakastarkkailulla sekä ylijäämäannosten myynnillä ulos. Sen sijaan lautashävikki-ilmiöön hätkähdin viimeistään luettuani ISn artikkelista Ikaalisten kylpylän keittiöpäällikön kertomuksen syyslomien aikaisesta lautashävikistä (valmistushävikki 3,5 kg/päivä, lautashävikki 43 kg/päivä).  Hän joutui toteamaan mm. että syyslomien aikaan suurimman lautashävikin aiheuttivat nuo ilmastoahdistuksesta eniten möykkäävät 5-20 vuotiaat nuoret. Pieni sitaatti artikkelista:

"Yllätyit toki varmasti itsekin, ettet jaksanutkaan syödä puolta kiloa pekonia, 20kpl nakkeja, 10 kpl lihapullaa, 4 viipaletta leipää, kahta kulhoa jugurttia, kolmea kanamunaa, lautasellista munakokkelia, puolikasta vesimelonia, neljää pikkupullaa, kahta lasia mehua ja viittä kuppia kahvia?"

Samasta ilmiöstä on kärsitty myös ruotsinlaivoilla, buffettiravintoloissa, kouluissa ja päiväkodeissa, sairaaloissa, hoitolaitoksissa ja jopa kotona. Silmät vetävät enemmän kuin vatsa. On ehkä vaikea käsittää, että seisovasta pöydästä ja kotona kattilasta voi aina hakea lisää, mutta se syömätön, lautaselle lastattu ruoka on auttamattomasti hävikkiä. Ravintoloissa, ruokaloissa ja laivoilla on suitsittu tätä lautashävikkiä lautasten kokoa pienentämällä, jakamalla ruokia annospaloihin kokonaisten tarjoamisen sijasta ja huomauttamalla siitä, että lautaselle pitäisi ottaa vain sen verran kun jaksaa syödä. Mutta niitä hamstereita löytyy aina. Aikuisissa se ryhmä tuntuu olevan miehet, nuorissa koko kirjo. Ei se tarjoiltu ruoka kotona tai ulkona syödessä ihan äkkiä lopu, syömättä jättämällä kyllä.

Lautashävikki ulkona syödessä on iso pulma, jonka tehokkaaseen eliminoimiseen on ponnekkaasti ryhdytty. Sen pienentämisessä ovat kuitenkin pääosissa asiakkaat eli me syöjät, jotka sen ruoan pöydästä lautasellemme lastaamme. Emme elä enää pula-aikaa vaan yltäkylläisyyden aikakautta. Meidän aivojemme on vain uskottava sitä tosiasiaa, että vatsamme tarvitsee ja vetää vain rajallisen määrän/syöntikerta. Ei siis anneta mielihalujen vaan tarpeen määrätä lautaselle mättäämämme ruuoan määrää. Kotona taas etukäteissuunnittelu ja pakastin ovat ruokamaisterin paras kaveri. Suunnitele etukäteen ruokalistat ja reseptit ja osta vain, mitä tarvitsen. Ja jos myyntierät ovat tarvettasi suuremmat, valmistele loppu joko uudeksi ruoaksi tai käsittele se pakastimeen tulevaa tarvetta varten. Aikuisten tehtävä on myös opastaa jälkipolveaan siihen, miten ruoka annostellaan kattilasta/noutopöydästä omalle lautaselle ja valistaa sen riittävyydestä lisää ottamista ajatellen. Mieluummin kerralla liian vähän kuin liian paljon. Muista myös esimerkin voima. Jos aikuinen hamstraa kotona tai ravintolassa liikaa ruokaa ja jättää sen syömättä, hän jättää jälkikasvulleen tuhlaamisen perinnön. Kohtuus kaikessa, myös ruoan annoskoossa.

Kristiina

perjantai 20. joulukuuta 2019

Laturit ja Vaasan terveyskeskukset

En ole ajokortittomana hirveästi seurannut näitä sähköautoasioita. Sen panin kuitenkin lehdestä merkille jossakin välissä, että jotkut kiihkoilijat (ketkä, sitä en tiedä) vaativat sähköautojen latauspisteitä kerrostalojen ja julkisten tilojen yhteyteen. Siinä vaiheessa rupesi naurattamaan. Kun aikanaan bensa-autot yleistyivät, maahamme luotiin huolto-asemaverkosto, joka vastasi autojen tankkauksesta. Ei silloin tullut kenellekään mieleen vaatia taloyhtiöiden tai julkisten rakennusten yhteyteen bensapumppuja. Se touhu jätettiin asiansa osaaville yrityksille ja yrittäjille. Tuntuu aivan älyttömältä, että taloyhtiöistä tehtäisiin tankkaus(lataus)asemia. Jos ajattelee jo kalliin järjestelmän hankkimiskuluja, rahojen käsittelyn ja paperityön aiheuttamia kuluja ja vaivaa, niin kaikki tuo vain nostaisi vuokria ja vastikkeita ja julkisten rakennusten osalta ylläpitokustannuksia eli painetta kunnallis- ja valtionverotuksen korottamiseen. Unohtakaa tuollainen ylimenevä vouhotus te vaatijat, keskittykää vaan vaatimaan niitä latauspisteitä nykyisten huoltoasemien yhteyteen. Se riittää. Loput palvelevat rakennukset, kuten liikekeskukset tai marketit, voivat pistää pystyyn latausasemia ihan vapaaehtoisesti ilman pakkoa.

Nuorisotalo RistikkaLuin juuri lehdestä, että Vaasassa tullaan parin vuoden sisällä lakkauttamaan kaikki "lähiöterveysasemat" ja siirtämään kaikki terveyskeskustoiminta keskussairaalan yhteyteen. Siis periferiasta palvelu pois. Siirron yhteydessä luvattiin tarkastaa bussivuoroja, jotta kaikilla olisi mahdollisuus päästä julkisella kulkuneuvolla terveyskeskukseen lähiöistä. Ihanaa. Heräänpä vaikka joku aamu (tai yö) vatsataudin kourissa ja töihin pitäisi saada sairaslomalappu. Tällä hetkellä on ollut mahdollisuus kävellä 2 minuutin matka terveyskeskukseen ja päästä max. puolen tunnin odotusajan sisällä aikaa varaamatta terveydenhoitajalle tai lääkärille, jolta sen tarpeellisen lapun on saanut. Kun tulevaisuudessa terveyskeskustoiminta keskitetään ydinkeskustaan, pitää ensin ajaa 1/2 tunnin matka bussilla ilman, että mitään tulee housuun tai oksennuksia syliin. Sitten pitää jonottaa siinä koko kaupungin terveyskeskuksessa ties kuin monta tuntia päästäkseen jonkun vastaanotolle. Nykyiselläänkin keskussairaalan yhteydessä olevalla terveysasemalla voi joutua huonolla tuurilla jonottamaan koko päivän ja lähiöterveysasemat sentään hoitavat omien alueittensa potilaat. Miten sitten, kun koko kaupungin väki pakkaa sinne samalle terveysasemalle? Saako sieltä  pedin kuumeiselle odotuksen ajaksi? Tai, jos jonot ovat tarpeeksi pitkät, pedin yöksi ettei tarvitse välillä ajaa bussilla kotiin ja aloittaa sama rumba alusta seuraavana päivänä? Ei tunnu mukavalta ajatukselta esim. korkeassa kuumeessa tai vatsataudissa ajella bussilla 1/2 tuntia yhteen suuntaan ja sama matka takaisinpäin. Sitä paitsi on ikävää ajatella, että huonolla tuurilla bussimatkan aikana ehtii tartuttamaan sen oman tautinsa pariin muuhunkin ihmiseen.
Vaasa central hospital winter 2019Samassa yhteydessä kaupungin johtava ylilääkäri valitti osittain nykyistä ja tulevaa henkilökuntapulaa, jos hallitus muuttaa hoitotakuuvaatimuksia siten, että nykyisen 3 kuukauden sijasta ihmisen olisi päästävä lääkäriin vähintään 7 päivän sisällä. No voi tuhannen pyssyt. Ajatellaan, että löydän rinnastani kyhmyn ja haluan päästä julkisen terveydenhuollon lääkärille ohjeiden saamista ja kokeiden suorittamista varten. Luuleeko hyvä tohtori, että ihminen tuossa tilanteessa ajattelee niitä teidän resurssiongelmianne? Hän haluaa vastauksia nyt eikä 3 kk päästä. No, jos sattuu olemaan muutama kolikko taskussa, niin taatusti kääntyy yksityisen terveysaseman puoleen. Mutta ellei ole? Kyllä ainakin omasta mielestäni tuo 7 päivää on ehdoton maksimi. Ja miksi muodostaa koko kaupunkiin vain 1 iso terveysasema, jos on selvästä nähtävissä, että jo nyt tuolla vain keskusta-aluetta palvelevalla ja päivystykset hoitavalla terveysasemalla on resurssipula?

Kristiina

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Nettiongelmia

Olen vihdoin ratkaissut viimeisenkin nettiongelmani ja yhteyteni toimii taas (jotenkuten). Vikana oli se, että tässä uudessa asunnossani ei ole taloyhtiön tarjoamaa nettiyhteyttä toisin kuin entisessä. Joten jouduin hankkimaan sen itse kotimokkulan avulla. Tabletti ja puhelin (Android) kyllä löysivät yhteyden vaivatta, mutta tämä pöytäkoneeni eli pääasiallisin koneeni ei sitä tehnyt. Puuttui adapteritikku tähän koneeseen ja sille ohjelma. No, hankin tikun. Valitettavasti vaan sen ohjelmien asentaminen ei onnistunut (kiitos käyttämäni ikivanhan Win käyttöjärjestelmän). Olin jo epätoivoinen, kunnes keksin yrittää viimeistä oljenkortta. Koska entisessä asunnossani vanha reitittimeni ohjelmineen oli toiminut moitteettomasti, löin sen kiinni tuohon mokkulaan ja sen adapteritikun kiinni tähän koneeseen. Ja niin palasi valkeus tähänkin laitteeseen. En kyllä ymmärrä, miksi minulta kesti yli kuukauden keksiä ratkaisu. Tosin oli tärkeämpää purkaa tavarat ja hankkia esim. uusi sänky, vanha kun oli yli 20-vuotias ja päätti kootessa irtisanoa työsuhteensa. Sänky muuten ei ole vielä tullut, pitäisi tulla ensi viikolla (korostin ostaessani, että ennen joulua sen on tultava tai Tytsy joutuu nukkumaan lattialla olevalla patjalla joulunpyhät). Se siitä, jatkan varsinaisia päivityksiä joskus ensi viikolla.

Kristiina