Google Website Translator

maanantai 27. tammikuuta 2020

Epookkia ja dekkareita

Vuosi on kiva aloittaa tarkastelemalla muutamaa pyhien aikana luettua kirjaa. Tai ei vain pyhien, vaan kunnon flunssankin aikana.

Belgravia books
Downtown Abbeyn käsikirjoittaja tuo luettavaksemme Lontoon 1800-luvun lopun elämää kirjassaan Belgravia (Julian Felloves). Mutta kirjan tarina alkaa Brysselistä, jossa armeijan hankkija James Trenchard perheineen asuu johtuen sotatilanteesta. Isä James on armeijan aatelisten päälliköiden suosiossa työssään osoittamiensa taitojen takia ja samalla äärimmäisen kunnianhimoinen pyrkiessään ylhäisiin piireihin, joihin ei oikeastaan kuulu. Vaimo Anne taas ei hyväksy miehensä pyrkyryyttä, mutta suvaitsee sen. Perheen kaunotar, tytär Sophia on rakastunut aateliseen sotilaaseen, Bellasin jaarlin poikaan Edmund Brockenhurstiin. Tarina alkaa tanssiaisista, jotka Edmundin täti järjestää ja johon yläluokkien tuttavuuteen pyrkivä James Trechard perheineen saa myös kutsun Sophien ja Edmundin myötävaikutuksella. On kuitenkin Waterloon taistelua edeltävä ilta, nuoret sotilaat lähtevät taisteluun kesken tanssien ja Edmund saa surmansa. Hän on kuitenkin ennen kuolemaansa mennyt salaa naimisiin Sophien kanssa tai ainakin tyttö kuvittelee niin, kunnes näkee sotaan lähtevien sotilaiden joukossa heidät vihkineen papin. Koko vihkiminen näyttää huijaukselta, mutta sillä on seurauksensa. Sophie on raskaana, synnyttää pojan ja kuolee synnytykseen. Poika annetaan lapsettomalle pappisperheelle Popelle kasvatettavaksi kuin omanaan.
Hypätään 20-30 vuotta eteenpäin ja Lontooseen. James Trechard on edelleen yhtä pyrkyrimäinen, mutta eronnut armeijasta ja toimii rakennuttajana yhdessä arkkitehti Thomas Cubittin ja tämän veljen kanssa. Kiitos Jamesin kaiken nielevän pyrkyryyden hänen vaimonsa Anne saa kutsun Lady Brockenhurtin ystävän iltapäiväteetilaisuuteen ja itse Lady rupattelee hänen kanssaan kertoen ainoan poikansa ja perillisen kuoleman aiheuttamasta suuresta surusta. Silloin Anne Trechard tajuaa, että hänen on kerrottava Lady Brockenhurstille Sophien ja Edmundin pojasta, Charles Popesta. Vaikka poika olisikin avioliiton ulkopuolella syntynyt ja hänen oman tyttärensä maine olisi vaarassa. Niinpä Anne kertoo pojasta Lady Brockenhurstille vannottaen tätä pitämään salaisuuden. Charles Pope saa kuitenkin aloittelevana puuvillatehtailijana Lontoossa yllättävää huomiota paitsi rouvilta Brockenhurst ja Trenchard, myös nyt lapsettomien aatelisten Brockenhurstien joskus tulevan perillisen, veljenpojan Johnin ja Sophien veljen osalta. Tosin miespuolisten henkilöhahmojen kohdalla puhuu kateus ja rahanhimo. Olisi varmaan kiva lukaista, miten kaikki päättyy. Kipittäkää siis kirjastoon tai kirjakauppaa.
Rakastan näitä epookkikirjoja. Englantilainen luokkajako, siihen hämmingin aiheuttaminen, rakkaustarina x2, kaikki vetosi minuun. Tosin kirjan juonikulku on kuin lukisi TV-sarjan tai elokuvan käsikirjoitusta, muttei haitannut. Sinne vaan, uppoutumaan 1800-luvun monimutkaiseen elämään.
Helmet lukuhaaste kohdat 15, 37

Donna Leon books
Välipäivinä on ihana lukea dekkareita. Komisario Brunettin luoviminen Venetsian poliisilaitoksen ihmemaailmassa ja yleensä rappeutuvassa Venetsiassa kuuluu suosikkeihini. Nuoruuden lähde (Donna Leon) alkaa illalliskutsuista, joihin komisario Brunetti vaimoineen osallistuu appivanhempiensa kotona, tosin emäntänä toimii hyväntekeväisyyttä harjoittava kreivitär Lando-Continuin. Kreivitär pyytää illan lopuksi Brunettia käymään luonaan, hänellä on asiaa. Hänen pojantyttärensä on teini-iässä heitetty kanavaan ja tyttö miltein hukkui. Kiitos paikallisen "juopon" tyttö pelastui, mutta taantui 7-vuotiaan tasolle. Ennen kuolemaansa kreivitar haluaa tietää, mitä ja miksi tämä tapahtui. Brunetti suostuu tutkimaan asiaa, mutta vain hieman vasemmalla kädellä. Kun tytön pelastanut paikallinen asukas löytyy kuolleena, Brunettin antennit nousevat ylös. Brunetti saa avukseen naiskomisario Griffonin, joka osoittautuu arvokkaaksi avuksi jutun ratkaisemisessa. Jutun ratkaisun ja lopun saatte lukea itse, mutta se kannattaa. Saatte nauttia paitsi italialaisista ruoista Brunettin päivällispöydässä myös mielenkiintoisista keskusteluista Brunetin perheessä.
Helmet lukuhaaste kohdat 24, 41, 42

Ackte Raija Oranen books
Ackte! (Raija Oranen) kertoo Aino Ackten elämästä hänen lähdettyään opiskelemaan Pariisiin 18-vuotiaana aina loppuun asti. Aino matkusti oopperalaulua opiskelemaan äitinsä kanssa Pariisiin äidin entisten opettajien johdolla. Tosin tässä vaiheessa äiti pyrki vaikuttamaan kaikkeen Ainon opetuksessa ja hänen urakehityksessään. Tämä kirja antaa erittäin omituisen kuvan Achten (alkuperäinen sukunimi) perheestä. Äiti on pettynyt menetettyyn lupaavan laulajan elämänsä avioliiton ja lapsien myötä ja kohtelee lapsiaan todella huonosti. Isä taas on juoppo taiteilija, joka yrittää hyvitellä äidin ilkeyttä, kunnes itsekin Ainon menestyksen myötä yhtyy siihen. Lapset, sisarukset Aino ja Irma, olivat loistavia laulajia, mutta äiti ei antanut heidän lapsuudessaan tyttöjen laulaa, kielto oli ehdoton. Tytöt kuitenkin lauloivat ankarankin rangaistuksen uhalla. Samaan aikaan Aino on rakastunut arkkipiispan poikaan, fennomaaniin Heikki Renvalliin ja haluaa tämän kanssa naimisiin. Vuosien vetkuttelun jälkeen pari meneekin naimisiin huolimatta Ainon rakastumisesta ennen avioliittoa hänen muotokuvansa maalanneeseen Albert Järnefeltiin ja Ainon korviin kantautuneista huhuista Heikin naisseikkailuista. Pari saa 2 lasta vaikka Heikki asuu Suomessa ajamassa suomalaisuusasiaa, kun taas Aino liikkuu Pariisin lisäksi myös muualla maailmassa, mm. Amerikassa ja ehtii juuri ja juuri piipahtaa Suomessa tovin kesäisin. Jo keski-iän kynnyksellä ja innostuneena ajatuksesta Savonlinnassa järjestettävistä oopperajuhlista Ainolle selviää, että Heikillä todella on taas uusi rakastajatar ja hän eroaa miehestään. Rakastuminen samassa talossa asuvaan Bruno Jalanderiin ja avioliitto tämän vaimon kuoltua ei tuonut sen enempää iloa hänelle, koska Aino halusi äänensä heikennyttyä edelleen menestystä Euroopassa, matkusti sinne ja totesi uransa olevan mennyttä. Samaan aikaan uusi aviomies alkoi sairastella ja vietti isoimman osan loppuelämästään Euroopan kylpylöissä Ainon palattua Suomeen ahkeroimaan oopperajuhlia ja pienimuotoista esiintymistä Suomessa. Lapset, jotka olivat imeväisikää lukuun ottamatta suurimman osan elämästää olleet Heikin hoidossa ja vieraantuneet äidistään, ei ollut paljon iloa ja apua äidilleen ja he elivät omaa elämäänsä Ainosta riippumatta.
Jotenkin tämä elämäntarina oli todella surullista luettavaa. Lapsi, jota äiti oli halventanut koko hänen elämänsä. Aviomies, rakastettu, joka osoittautui oman asiansa ajajaksi ja häntä-heikiksi. Ennen kaikkea nuoruuden kauneus ja oivallinen ääni, jotka pettivät keski-iässä. Samoin jatkuva pyrkimys maineeseen ja kunniaan, jotka nekin loppujen lopuksi kestivät vain rajallisen ajan. Toki Aino Ackte vielä myöhemmällä iällä niitti kunniaa Savonlinnan oopperajuhlista ym., mutta ei enää saanut kansainvälistä kunnioitusta ja aiemmin saavuttamaansa mainetta. Hän oli vieroittanut elämästään sekä aviomiehensä että lapsensa. Toki hänellä oli ystävänsä, mutta riittikö se?
Helmet lukuhaaste kohdat 15, 18

Kristiina