Google Website Translator

torstai 29. marraskuuta 2018

Rikoksia ja nainen intissä

Käytyäni kuulemassa Christian Rönnbackaa aloitin hänen kirjojensa lukemisen sarjan kahdesta ensimmäisestä kirjasta.

Operaatio Troijalainen (Christian Rönnbacka) aloittaa suomalaispoliisi Antti Hautalehdosta kertovan sarjan. Kirjan alussa Hautalehto on töissä viimeistä päivää Keskusrikospoliisissa. Etenemistoiveidensa takia hän aloittaa uudet työt Porvoon poliisin teknisessä tutkinnassa. Itse Hautalehto on ronskin huumorintajun omaava hieman alle nelikymppinen, ei ainakaan epäedullisen ulkomuodon omaava, liikunnallinen rikosylikonstaapeli. Häneltä sujuvat erätaidot, lomailu kaverin Lasse mökillä Porvoon saaristossa, ryyppääminen aina silloin tällöin vapaalla, paljasjalkajuoksu ja vanhan talon kunnostaminen itselleen. Antilla on myös taipumus hieman vääntää lakia tutkimustensa aikana. Muutettuaan Porvoon poliisiin hänen ensimmäinen paikkansa ennen siirtymistä tekniseen tutkintaan on ilmoitusten vastaanotossa. Tästä alusta päästäänkin sitten kirjan kolmeen rinnakkain juoksevaan juonikäänteeseen.
Porvoossa Antin tiskivuorolla asemalle saapuu tanssistudion omistaja Heli, joka on muutama vuosi aiemmin joutunut raiskatuksi ilmoittamatta siitä poliisille. Nyt kuitenkin raiskaaja on ilmestynyt uudelleen kuvioihin jättäen Helin tuulilasiin viestin. Mies oli löytänyt Helin ja uhkailee naista, jos tämä ei suostu tapaamaan ja "seurustelemaan". Antti suhtautuu myötätuntoisesti Heliin ja lupautuu auttamaan häntä. Samaan aikaan Antin entisellä työpaikalla Keskusrikospoliisissa tutkitaan huumesalakuljetusjuttua ja löydetään mahdollisuus ujuttaa liigaan oma mies, jolla tulisi olla peitetyökoulutus ja sujuva ruotsin kielen taito. Antin ruotsin taito, kontaktit Ruotsin poliisiin ja peitetyökoulutus tekevät hänestä sopivimman kandidaatin peitehenkilöksi. Tarvitaan vain hänen suostumuksensa ja lupa Porvoosta. Antti lupautuu ja vaaralliseksi osoittautuva operaatio käynnistyy. Kolmas humoristinen juoni on Porvoossa puutarhatonttuja ihmisten pihoilla öisin ammuskeleva tuntematon "sarjatonttumurhaaja".
Kirjassa oli suomalaisen poliisityön tasaiseen arkeen verrattuna todella vauhtia ja vaarallisia tilanteitä. Ja hurttia huumoria yllin kyllin. Jos mielidekkareita ovat Agatha Christien tapaiset hitaasti etenevät, totiset kirjat Rönnbackan Antti Hautalehto-teokset eivät ehkä sovellu lukijalleen. Mutta minun lukemistooni ne istuvat mitä parhaiten. Minä pidin siitä, että tapahtumat etenivät koko ajan ilman turhia katkoksia ja siitä, että poliisit oli kuvattu inhimillisinä, yksilöllisinä ja huumorintajuisina toiminnan ihmisinä. Onneksi sarjan toinen kirja odotti lukemista heti tämän jälkeen ja loputkin luen kun saan käsiini.

Antti Hautalehdon tarina jatkuu kirjassa Julma (Christian Rönnbacka).  Kirja alkaa, kun Antti saa ylennyksen tutkinnanjohtajaksi Porvoossa. Eteen tulee ensin outo tapaus, jossa joku on varastanut pikku tytön alushousut pyykkituvasta. Se ei kiinnitä erityisemmin huomiota. Täyshäly käynnistyy, kun pedofiili kaappaa nuoren tytön, hyväksikäyttää häntä ja vapauttaa lapsen 48 tunnin päästä. Hetken päästä sama toistuu uudelleen. Asialla tuntuu olevan ammattilainen, koska hän ei jätä jälkiä juuri ollenkaan. Miten hänet löydetään, ennen kuin hyväksikäytön lisäksi tapahtuu murha? Ja mitä tekijän päässä liikkuu, kun toinen kaapattu, sairas tyttö vapautetaan melkein heti?
Antin tutkinnanjohtajan viran alku saa samaan aikaan toisenkin vaikean käänteen. Ruotsin poliisilta tulee viesti, että edellisen osan kärsinyt huumeliiga on luvannut ison palkkion Antin tappamisesta. Hän saa peräänsä ruotsalaiset ammattilaiset. Pedofiliatapauksia tulisi tutkia tehokkaasti ja samalla yrittää välttää menettämästä omaa henkeään. Onneksi ystävä Lars osoittautuu jälkimmäisessä tehtävässä mainioksi apuriksi.
Sama vauhdikas ensimmäisen osan tahti jatkuu tässä ja toivottavasti muissakin Hautalehto-kirjoissa. Lukiessa ei juuri ehdi henkeä vetämään tapahtumien edetessä. Samoin huumorin kukka kukkii ja hienoista romantiikkaakin leijuu ilmassa. Pidän edelleen, tuli heitetty pikainen 1 vrk lukuputki nämä kaksi kirjaa ahmiessa.

Kun naiset alkoivat päästä armeijaan, olin itse jo liian vanha. Mutta minua on aina haluttanut tietää, miten tässä uudessa käänteessä kävi. Niinpä, kun luin lehdestä asiasta tehdystä kirjasta Häiriö! Nainen intissä (Kaisa-Maria Tölli), se oli pakko lukea. Kirja sisälsi paljon tilastotietoa, mutta myös kiitettävästi armeijan käyneiden naisten ja miesten kommentteja sekä yhteenvetoja parantamisesta. Ongelmakohtia tuntuivat olevan esim. naisten vapaaehtoisuus verrattuna miesten pakollisuuteen, huono informointi ennen asepalvelukseen astumista ja majoitus. Nyt naiset majoitetaan erillistupiin. Tällöin ei synny täysipainoista yhteishenkeä ja naiset tuntuvat jäävän yhteistoiminnan ja informoinnin ulkopuolelle. Ongelmaksi koettiin myös varusteet. Varsinkin taisteluvarustus. Nykyisten säännösten mukaan varustus saa muodostaa enintään tietyn prosenttiosuuden sotilaan omasta painosta. Mutta nämä painot on laskettu miessotilaiden (keskipaino n. 70+ kg) mukaan. Naisten keskipaino on 15-20 kg vähemmän, mutta varustus sama kuin miehillä, joten se voi muodostaa jopa 50% naissotilaan painosta. Hassua olivat myös sotilaiden alusvaatteet. Naisille ei armeijassa jaeta omia, erityismateriaaleista valmistettuja alusvaatteita, vaan he joutuvat käyttämään esim. miesten kalsareita. Erikseen tulivat sitten naisten syrjintä, dissaaminen, haukkuminen, ilkeät viestit ja huhut, disinformaatio ja seksuaalinen häirintä. Monet haastatelluista naisista kokivat kohtelun niin syrjiväksi ja ilkeäksi, että saivat siitä kovan kolauksen itsetuntoonsa. Tosin positiivistakin koettiin, hyvin kohdellut naisvarusmiehet kokivat saaneensa lisää itsevarmuutta, ystäviä (toisista naistupalaisista, ei miehistä) ja etua työelämään. Parhaiten armeijassa naisista tuntuivat menestyvän urheilutaustaiset, naiseutensa unohtavat, seksipuheelle immuunit naiset. Paljon tuntuu vielä olevan parantamisen varaa tälläkin saralla ennen kuin naiset koetaan maanpuolustajiksi, ei huoltajiksi. Ikävintä oli lukea tarinoita miehistä (varusmiehistä tai esim. poikaystävistä), joiden egot eivät suvainneet intissä palvelevaa naista ja jotka siksi vaikeuttivat naisen asepalvelusta. Tai niistä hiljaisista miessotilaista, jotka eivät osallistuneet "kiusaamiseen", mutta eivät myöskään tehneet mitään sen vähentämiseksi. Ryhtiliike olisi paikallaan nykyiset ja tulevat varusmiehet.

Kristiina

P.S. Sain juuri tietää, että olen voittanut Kirsin Kirjanurkka-blogin arvonnassa Max Seeckin uusimman jännitysromaanin Haadeksen kutsu signeerauksella. Jippii.

maanantai 26. marraskuuta 2018

Vaasan joulunavaus 2018

Olimme eilen koko iltapäivän Tytsyn kanssa kaupungilla katsomassa joulunavaustapahtuman ohjelmaa. Ohjelman katselun ohessa ehdimme käydä katselemassa uudistunutta kauppakeskus Espeniä, keskustan jouluvaloihin liittyvää isoa valaistua lumiukkoa ja asioilla muutamassa kaupassa.

Valoja tuli kuvattua sekä valoisaan aikaan että pimeällä. Ehdimme käydä tervehtimässä myös Aava Kertun tilan eläimiä torilla.


Torin lavalla nähtiin useita eri paikallisia ja hieman pitemmänkin matkan takaa tulleita esiintyjiä.

Kuula opiston Pauhuu yhtye, Tiernapojat, Johan&Juristerna, Joululaulu Duo

Vilahtipa paikalle itse joulupukkikin.



Illan pääesiintyjä oli Pepe Willberg. Hän esitti todella kauniisti kunnioittaen vanhan ajan joululauluja. Kuten hän itse asian ilmaisin, hänen joulunavausohjelmistonsa oli kuin suoraan kouluajan laulukirjasta. Mukana hänellä oli viulisti, sellonsoittaja ja pianisti, joten koko esitys oli klassisen perinteinen.




Illan päätti, kuten ennenkin ilotulitus. Arvatkaa, mikä ottaa päähän eniten? Minulla on kallis järjestelmäkamera, kun taas Tytsy kuvaa taskukokoisella puolijärkkärillä. Mutta siinä Tytsyn tupakka-askissa on säätö ilotulituksen kuvaamiselle. Siinä, missä järkkärini lyö tyhjää yrittäessäni kuvata tai yösäädöillä asettaa liian pitkän laukaisinajan (kuvista tulee ilman jalustaa epäselviä), Tytsyn ilotulituskuvat ovat loistavia. Seuraavan kuvasarjan kuvista vain 3 on minun (10% ottamistani kuvista), loput ovat Tytsyn.


Mukava päivä kaiken kaikkiaan. Aika, jonka viivyimme kaupungissa (6 h) vilahti ohi melkein huomaamatta. Toivottavasti tapaamme samoissa merkeissä jälleen ensi vuonna.

Kristiina

perjantai 23. marraskuuta 2018

Puutteita ja kiitollisuuden aiheita

Oletteko kaupoissa asioidessanne huomanneet, että sieltä puuttuu jotain, jota ennen sai ja joka olisi sieltä edelleen ehdottomasti saatava? Minä olen. Listasin lähiajalta 3 tuotetta, joita ennen sai vaivatta ja jotka nyttemmin ovat kadonneet sukupuuttoon.

1) Savupallas. Meillä savupallas kuului aikanaan ehdottomasti joulupöytään ja sitä nautittiin muutenkin aina silloin tällöin. Se kun on äärettömän herkullista. Itsekin jatkoin traditiota nauttimalla jouluna ehdottomasti pallasta. Muutama vuosi sitten se kuitenkin yllättäen katosi kauppojen tiskeiltä. Sitä piti nimittäin yleensä hakea palvelutiskeiltä, ei pakastealtaasta. Savupallaksen saanti on kuulemani mukaan kiinni siitä, miten maailmalla pyydystetään ruijanpallasta. Tässä kohtaa annan piupaut ylikalastukselle ja vientikiintiöille. Minä haluan joulupöytääni savupallasta.
2) Paakkuuntumaton kissanhiekka. Olen käyttänyt kissoillani yli 25 vuotta paakkuuntumatonta hiekkaa (olikohan silloin Väinämöisen aikaan edes olemassa paakkuuntuvaa). Kaikki kissat, sekä edesmenneet että nykyiset ovat siitä pitäneet. Joskus olen paakkuuntumattoman ollessa lopussa joutunut ostamaan paakkuuntuvaa tai puupellettejä. Molempi huonompi. Puupelletit sotkevat vaikeasti siivottavaa purua joka paikkaan. Kun taas en tapaa hillua kakkalaatikoilla koko ajan paakkujen perässä, paakkuuntuva hiekka muuttuu vaihtojen välillä kovaksi savikakkaraksi laatikon pohjalle. Nyt paakkuuntumaton kissanhiekka (K Menu, Top Katti) on kadonnut kaupoista. K-ketju kertoi hiekan valmistuksen loppuneen (loppuiko Hollannista hiekka?) ja S-ketju kertoi, että Top Katti ei enää kuulu sen enempää selittämättömistä syistä tavallisten markettien tuotevalikoimaan (saa Prismasta - en saa minä, kun ei ole millä hakea se sieltä). Joko Top Katti takaisin kaikkiin S-ryhmän kauppoihin tai K-ryhmälle pian uusi vastaava paakkuuntumaton hiekka tilalle. Ne kymmenet erilaiset paakkuuntuvat voivat tehdä hyllyssä tilaa sille yhdelle paakkuuntumattomalle.
3) Apteekin Salmiakki-mixer. Kun Kinuskikissa aikanaan lanseerasi suureen huutoon nousseen salmiakin käytön leivonnassa, naisväki ryntäsi kauppoihin ja kysyntäpiikin takia mixeriä sai kaikista valintamyymälöistä (K, S, Lidl). Mutta kun piikki tasaantui vain normaaliksi kysynnäksi, mixerit katosivat yhtä nopeasti kauppojen hyllyiltä ja ovat nykyisin saataville enää apteekista ja nettikaupoista 2-3 € kalliimpana kuin aikanaan kaupasta. Eivät ihmiset lakanneet käyttämästä mixeriä jatkuvasti leivonnassa, kaikki eivät vain tänä päivänä ryntää samanaikaisesti leipomaan seeprakakku tai mikä se nyt olikaan, joka kysyntäpiikin aiheutti. Kyllä tuo mixer pitäisi kuulua ihan vakiotuotteena leivontatarvikkeiden hyllyyn.

Paljon muitakin tuotteita varmasti löytyisi, kun tarkkaan miettisi. Lisäksi jokaisella se oma Top kolme on erilainen. Yllämainitut nyt ovat vain minun tällä viikolla huomioimani puutteet. Jos mentäisiin 0,5-1 vuosi taaksepäin, niin lista pitenisi huomattavasti.

Vastapainoksi puutteille menin itseeni ja jenkkien Kiitospäivän kunniaksi mietin 3 yksinkertaista asiaa, joista voisin olla kiitollinen. Ei mitään hienoa lapsia ja perhettä, kavereita, työpaikkaa, terveyttä jne. Vaan sellaisia arkielämään vaikuttavia pikku juttuja.

Kanelisokerikorppu1) Täysjyväkorput. Olin viikolla vatsataudissa ja muutenkin vatsalla jännittäjänä pötsi tuppaa aika ajoin menemään sekaisin. Asiantilan korjaamiseen ja muuhunkin iltanautiskeluun tarvitsen täysjyväkorppuja (kaneli- ja sokerivastaavat eivät aja samaa asiaa). Lidl poisti tuotevalikoimastaan käyttämäni edulliset täysjyväkorput ja merkkikorppujen hinnassa maksan myös merkistä. Siispä olen kiitollinen siitä, että minulla on kyky ja mahdollisuus leipoa itse täysjyväkorppuni. Pieni satsaus aikaan, sähköön ja tarvikkeisiin ja hoplaa. Yhdellä leipomissessiolla taiotaan kaappiin syömistä odottamaan 40-50 korppua.
2) REKO. En ole vähään aikaan piipahtanut REKOssa tai tilannut sieltä tavaraa (aina, kun olen halunnut munia, lampaan niskakiekkoja tai karjalanpiirakoita, ne ovat olleet joko loppu tai niitä ei ole ollut tarjoilla). Nyt tarvitsin luullista sianlihaa uuden kastikepohjasatsin keittämistä varten. En tiedä, olemmeko me nykyihmiset kyvyttömiä käyttämään luiden aromia antavia ominaisuuksia hyväksemme, mutta marketeista ei kerta kaikkiaan löydy kuin sitä luutonta, melko rasvatonta loppuun asti hiottua lihaa. Onneksi REKOn kautta tuottajalta kysymällä sain sopivan palan luullista possunlapaa, joten taas löytyy joulupöydän ja muutaman muunkin ruoan kyytipojasta itse tehtyä kastikepohjaa.
20 euro banknote on ground3) 20€ ylimääräistä rahaa mustana perjantaina. Olin päättänyt käyttää Black Friday-tarjouksia hyväkseni löytääkseni itselleni uudet talvicollagehousut. Kriteerini ovat hieman monimutkaiset: vaalean harmaat (kissankarvat eivät näy), lahkeissa ei saa olla resoria (vähälännät jalkani vaativat aina housujen lyhentämistä), tarpeeksi paksut talvikäyttöön ja tietenkin oikea hinta. Ravasin 3-4 kaupassa, mutta en löytänyt hakemaani. Vaaleanharmaita kyllä, liian ohuita kyllä, resorilla varustettuja kyllä, mutta kaikkiin kolmeen kriteeriin yhtä aikaa sopivia en. Mutta rahat löysivät silti kohteen. Nykyinen kylpytakkini, oikeastaan "koko ajan päällä kotona, kun kämppä on niin kylmä"-takkini, on jo tosi kulahtanut ja täynnä eri syistä syntyneitä reikiä. Onneksi kauppoja kiertäessäni löysin yhdestä liikkeestä marjapuuronpunaisen, nykyisen kaltaisen uuden kylpytakin tuolla "ylimääräisellä" rahalla. Koska pyrin nykyisin olemaan ostamatta mitään, mitä en tarvitse (lukuun ottamatta keittiötarvikkeita ja käsilaukkuja sekä muuta vastaavaa sälää), olen sitä mieltä, että ulkomuotoni siisteys kissojen silmissä vaati ehdottomasti uuden kotipompan.

Siinä oli minun lähiajan vaatimaton Top kolmoseni molemmilta osa-alueilta. Mietipä itse, mitkä olisivat sinun kolmosesi?

Kristiina

tiistai 20. marraskuuta 2018

Karkki - Candy



Sugar and spice and all things nice, that's what little bears are made of
-Modified from an English nursery rhyme


Pieni Lintu - MakroTex challenge

maanantai 19. marraskuuta 2018

Lindströmiä ja kifliä

Jostain syystä muilla Lindströmin pihvit ovat aina punajuurenpunaisia, mutta minun pihvini maistuvat punajuurelta ja muistuttavat jauhelihapihviä väriltään. Outoa. Pitäisi kai reseptiin lisätä punajuuren määrää. Mutta enpä lisännyt, koska pihvit maistuvat minulle näinkin, haaleita mutta makuisia.

Lindströmin pihvit

Lindströmin pihvit0,6 dl korppujauhoja
1,2 dl ruokakermaa
0,6 dl etikkapunajuurten lientä
180 g etikkapunajuuria
2 punasipulia
1 pieni tai 0,5 iso maustekurkku
500 g nauta-sikajauhelihaa
1 kananmuna
0,5 tl kuivattua timjamia tai 1 tl tuoreita timjamin lehtiä
2 tl kapriksia
1,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

Sekoita kulhossa korppujauhot (voit käyttää myös couscousia tai vanhaa vaaleata leipää), kerma ja punajuurten liemi ja anna turvota n. 0,5 h.
Raasta etikkapunajuuret raastimen hienolla terällä. Jos käytät tuoreita punajuuria, keitä, jäähdytä ja kuori ne ennen raastamista. Silppua sipuli pieneksi. Kuutioi maustekurkku ja pieni veitsellä kaprikset.
Lisää korppujauhomassan joukkoon muut ainekset ja sekoita tasaiseksi massaksi. Muotoile massasta pihvejä leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Paista pihvejä uunissa 225 ºC n. 25 min. Voit paistaa pihvit myös voi-öljyseoksessa paistinpannulla keskilämpötilalla (4). Pannulla paistaessasi varo pihvien hajoamista kääntämisen aikana.

Perinteisesti Lindströmin pihvit tarjotaan perunamuusin ja ruskistettujen sipulien kanssa. Laiskamato (nälkä) yllätti enkä jaksanut kuoria perunoita ja tehdä muusia. Siispä hulautin perunat kattilaan kiehumaan ja väänsin niiden ja pihvien seuraksi nopean kastikkeen.

Sienikermakastike

Sienikermakastike200 g sieniä (tuoreita herkkusieniä, pakastettuja metsäsieniä)
öljyä
1 sipuli
2 rkl vehnäjauhoja
0,5 tl curryjauhetta
0,5 tl kuivattua timjamia tai 1 tl tuoretta
(persiljaa)
suolaa, mustapippuria

Silppua sipuli.
Pilko tuoreet sienet ja paista niitä paistinpannulla, kunnes ylimääräinen neste haihtuu. Lisää öljy ja sipulit ja anna hautua n. 10 min.
Lisää pannulle jauho ja mausteet. Anna kypsyä hetken. Lisää kerma 2-3 erässä ja sekoita tasaiseksi. Anna hautua n. 5 min kannen alla.

Seesam-mozzarellasalaatti itämaisittain

Seesam-mozzarellasalaatti  itämaisittain100 g vihreitä papuja
pavun tai muita ituja
1 porkkana
0,5 kurkkua
1 tomaatti
Mozzarellasiivut:
1 mozzarellapallo
1 kananmuna
1-2 rkl seesaminsiemeniä
suolaa, mustapippuria
öljyä
salaattia (esim. endiivi tai jäävuori)
Kastike:
2 limen mehu
2 rkl seesamöljyä
2-3 tl inkivääritahnaa
2 tl sitruunaruohotahnaa
2 murskattua valkosipulinkynttä
ripaus chilihiutaleita
4-5 tippaa kalakastiketta
2-3 tl hunajaa
1 tl ruohosipulisilppua
2 tl tuoretta tai pakastettua korianteria

Tee ensin kastike. Sekoita kaikki ainekset lasipurkissa, sulje kansi ja ravista. Maista ja lisää aineita makusi mukaan. Siirrä kastikepurkki jääkaappiin tasaantumaan.
Keitä pavut pakkauksen ohjeen mukaan ja pilko ne 2-3 cm paloiksi. Höylää porkkanasta ja kurkusta esim. juustohöylällä pitkiä siivuja ja pilko ne papujen kanssa samanpituisiksi. Kuutioi tomaatti.
Tee mozzarellaviipaleet. Leikkaa mozzarellapallo viipaleiksi. Riko muna lautaselle ja vatkaa haarukalla sen rakenne rikki. Kaada seesamsiemenet toiselle lautaselle. Leivitä mozzarellasiivut pyörittämällä niitä ensin kananmunassa ja sitten seesaminsiemenissä. Lämmitä öljy paistinpannulla ja paista mozzarellasiivuja pannulla n. 5 min. Anna jäähtyä hetki.
Sekoita pavut, idut, porkkana- ja kurkkulastut ja tomaattikuutiot kulhossa. Jos käytettävissä ei ole salaatti, joka voisi toimia tarjoilualustana, revi myös salaatit sekaan. Sekoita joukkoon jäähtyneet mozzarellapallot ja mausta kastikkeella (tai nosta kastikepullo erikseen tarjoilupöytään).

Se on tuo sosiaalinen media siitä kiva, että siellä törmää aina johonkin uuteen. Itse törmäsin kivoihin aprikoosilla täytettyihin leivonnaisiin nimeltään Kiffles, joita kuvan julkaisija kertoi leipovansa joka joulu suvun vanhalla reseptillä käyttäen täytteenä luumua tai aprikoosia. Aikani asiaa tutkittuani selvisi, että kyseessä oli itäeurooppalainen Kifli, joka perinteisesti täytetään pähkinärouheisella täytteellä. Näin joulun alla nappasin idean alkuperäisestä reseptistä ja tein niitä kahdella eri täytteellä.

Kifli

Kifli
Taikina:
340 g tuorejuustoa
340 g voita tai leivontamargariinia
n. 7,2 dl vehnäjauhoja
tomusokeria
Täyte 1:
300 g aprikoosimarmeladia
Täyte2:
0,85 dl glögimehua
100 g pehmeitä viikunoita
0,5 dl maapähkinävoita
1 rkl siirappia
ripaus suolaa
Voiteluun:
1 kananmuna
Päälle:
tomusokeria

Tee taikina esim. edellisenä iltana. Annostele tuorejuusto ja huoneenlämpöinen voi kulhoon. Vatkaa hyvin sekaisin (käytä taikinakoukkuja). Lisää jauhoja osissa, kunnes tuloksena on pehmeä taikina. Tee loppuvaivaus käsin kulhossa, kunnes taikina on tasainen pallo. Kääri taikina tuorekelmuun ja laita jääkaappiin 2-3 tunniksi tai yön yli jähmettymään.
Tee viikunatäyte. Kaada kattilaan glögimehu ja kiehauta. Paloittele viikunat. Lisää viikunapalat glögin sekaan kattilaan ja anna kiehua hiljaisella n. 10 min. Soseuta sauvasekoittimella.
Annostele kattilaan maapähkinävoi, siirappi ja suola ja sekoita tasaiseksi massaksi. Jäähdytä.
Ota kovettunut taikinapallo jääkaapista ja jaa se 4 osaan. Pane osat, joita et vielä käsittele, takaisin jääkaappiin. Kaada lautaselle tomusokeria ja pyöritä taikinapallo ensin tomusokerissa. Muotoilo sitten käsin pallosta suorakaide tomusokeroidulla leivinalustalla. Käännä suorakaiteen ylä- ja alakolmannes keskelle päällekkäin (kuin tekisit voitaikinaa, mutta ilman voikerrosta väliin). Muotoile möykky vielä kaksi kertaa suorakaiteeksi ja käännä. Kauli taikina n. 21x21 cm levyksi, josta leikkaat 7x7 cm neliöitä. Laita ylimääräinen taikina takaisin jääkaappiin. Toista sama kaikille 4 palalle.
Laita kohtuullinen määrä taytettä jokaiseen neliöön levittämällä täyte vinottain kulmasta kulmaan. Käännä neliöt Täytteettömien kulmien suuntaisesti rullalle ja asettele pellille niin, että päälle tuleva kulma nojaa peltiin.
Voitele rullat kananmunalla ja paista 175 ºC uunin ylemmällä keskitasolla n. 20-25 min., kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Ripottele hieman jäähtyneiden kiflien päälle tomusokeria.
Alkuperäinen resepti: http://apronstringsbaking.blogspot.com/2010/12/kifflesa-christmas-tradition.html?m=1

Sen verran vielä, että tehkää tuon rullauksen kanssa niin kuin minä neuvon, ei niin kuin minä tein. Ajattelin nimittäin, että mitä turhia rullailemaan, nostan vaan kulmat leivonnaisen päälle ristikkäin. Vaikka nipistin päällimmäistä kulmaa kiinni taikinaan ja voitelin kiflit, niistä n. puolet aukesi uunissa paiston aikana.

Kuten olette varmaan huomanneet leipoessani ensimmäistä kertaa jotain tuotetta noudatan alkuperäistä reseptiä. Haluan tietää, miltä sen tulee maistua ja näyttää. Vasta seuraavalla kerralla voi sitten luoda leivonnaiseen tai ruokaan oman twistin. On vaikea tietää, mitä haluaa omaksi kädenjäljekseen, jos ei ensin tiedä, miltä se originaali maistuu.

Kristiina

perjantai 16. marraskuuta 2018

Köyhyys/Vähävaraisuus

Suomessa on kaikki hyvin. Työttömyys vähenee, kulutus kasvaa, vienti vetää, rahaa tulee ovista ja ikkunoista valtiolle ja kunnille. Siitä pitäisi riittää myös vähäosaisille. Mutta onko asia näin?

https://www.flickr.com/photos/museovirastonkuvakokoelmat/20709738181
Kävin viikko sitten viemässä tuttavalleni käpyjä. Hän työskentelee vapaaehtoisena jakamassa lähelläni olevassa kyläkeskuksessa ruoka-avustuksia tarvitseville. Mennessäni sinne paikka oli täynnä ruoka-avun hakijoita, useimmat heistä vanhuksia tai äitejä. Tuli jotenkin masentunut olo siitä, että vanhojen ihmisten täytyy hakea ilmaista ruokaa saadakseen rahansa riittämään. 
Viikolla Yle uutisoi, miten köyhimmillä perheillä ei ole varaa ostaa lapsille talvivaatteita, jopa kirpparivaatteet on hinnoiteltu liian kalliiksi. Tai jos vähävarainen perhe sijoittaa kaikki liikenevät rahat lasten talvivaatteisiin, millaisissa vaatteissa aikuiset sitten liikkuvat talvella? Onneksi Suomesta löytyy vielä seurakuntia ja hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka auttavat näitä vähävaraisia vaatteiden ja ruoan hankinnassa. Mutta tilanne menee tässäkin kohtaa kinkkiseksi, jos jokin tarpeellinen kalliimpi laite hajoaa. Miten käy jos asioiden hoitamisen kannalta välttämätön puhelin tai tietokone hajoaa?


https://pxhere.com/en/photo/1106174
Kun näistä asioista mainitsee, ovat kommentit usein kielteisiä. Puhuimme jossakin tilanteessa kalliista tavaroista (elektroniikasta) ja vähistä rahavaroista. Mainitsin tuon talvivaatejutun, jolloin joku heti tokaisi "...mutta on kyllä varaa ostaa 800 € puhelin tai kalliit nettiyhteydet". Tuskin oikeasti vähävarainen lapsilisillä tai pienellä palkalla hankkii markkinoiden kalleinta puhelinta. Nettiyhteydet taas alkavat nyky-yhteiskunnassa olla pakolliset, jos meinaa asioida pankin kanssa tai hoitaa paperityöt viranomaisiin päin. Myös palveluiden keskittäminen ja sen aiheuttamat pitkät välimatkat kutistuvat netin myötä. Pois jäävät pankkien palvelumaksut ja joukkoliikenteen maksut asiointireissuilla.
Toki tuohon "köyhien" joukkoon mahtuu niitäkin, jotka tahallaan ryhtyvät tukiloiseksi valtion kustannuksella eivätkä edes yritä muuta. Tai niitä, jotka kieltäytyvät ystävän tavaroiden vastaanottamisesta lapsille, koska ne ovat väärää merkkiä. Mutta eiköhän heitä ole koko porukasta vain pieni osa. Suurin osa (eläkeläiset, vammaiset, pitkäaikaistyöttömät, opiskelun tosissaan ottavat, yksin elävät, yksinhuoltajat jne.) on aidosti toimeentulonsa kanssa juuri ja juuri vedenpinnan yläpuolella kitkuttelevia. Täytyy sanoa, että kun lukee köyhistä tai huonosti toimeentulevista kommentteja (menkääpä joskus piipahtamaan Vauva.fi-sivuille katselemaan heitä mollaavia kommentteja), joukossa on joskus mielestäni jopa mauttomuuteen asti meneviä ryöpsähdyksiä. Kuten kolmatta lasta odottavalle äidille, joka itse teki pätkätöitä ja jonka mies ei puutteellisen koulutuksen takia löytänyt töitä heitetty "ukko voi kouluttautua ja jos kerran niin huonosti tullaan jo ennestään toimeen, pitikö ryhtyä tuppaamaan maailmaan vielä uutta ruokittavaa lasta!". 

https://pixabay.com/fi/sodan-runtelemassa-pakolaisten-huono-2069727/
Mikähän siinä on, että hyvin tai kohtuullisesti toimeentulevat ovat niin vihaisia ja ilkeitä sanoissaan ja ajatuksissaan vähempiosaisia kohtaan? Iskeekö huono omatunto vai paha mieli omien "state of the art"-laitteiden, kodin sisustusinnon ja ulkomaanmatkojen takia? Vai tuleeko mieleen, että tuolla ei ole töitä ja saa lorvailla vaan kotona ja kuitenkin sillä on telkkari, puhelin ja tietokone niin kun minullakin. Miksi minun pitää raataa niiden eteen kun toi on hankkinut ne panematta tikkua ristiin? Kun ajatellaan, ketkä kuuluvat niihin kaikkein varattomimpiin ihmisiin, minusta ilkeily ja syyttely ovat turhia. Samoin ne kaikki "hyvät" neuvot siitä, miten säästetään missäkin asiassa. Eivätköhän ne kaikki ole jo entuudestaan pienituloisten tiedossa ja käytössä. Se ei kuitenkaan nykypäivänä enää tahdo riittää, varsinkin jos eläkeläinen, vammainen, työtön, yksineläjä tai yksinhuoltaja haluaa itselleen (tai lapsilleen) muutakin elämää kuin sen kotona nyhjäämisen, TVn katselun ja kirjaston kirjojen lukemisen. Onneksi meillä löytyy vielä seurakunta ja järjestöjä, jotka auttavat elämisen perustarpeiden ylläpitämisessä. Samoin käytettävissä ovat ilmaistapahtumat, seurakuntien ja järjestöjen harrastustoiminta, joissa vuosimaksut ovat 0-50 €, perinteinen ilmainen liikunta ja kirjastot monipuolisine tarjontoineen. Koittakaapa te vähäosaisia laiskoiksi tai loisiksi syyttelevät, ilkeyksiä ja neuvoja heittelevät ihmiset sen sijaan elää esim. 6 kk peruskansaneläkkeellä tai työttömyyskorvauksella toimeentulevan elämää (nettotulo käteen 500-700 €/kk + asumistuki). Nähtäisiin, miten te tulisitte toimeen ja mitä kikkoja keksisitte, kun kengät tai puhelin hajoavat tai sairastutte yllättäen ja joudutte valitsemaan joko lääkkeet tai syömisen? Miten hyvää, ravitsevaa ja trendikästä ruokaa syötte rahoillanne? Mitä harrastatte ja miten käytte ulkona, kun pakollisten menojen jälkeen kuukaudessa jää esim. 20 € käytettäväksi muihin menoihin?

https://pixabay.com/fi/sormi-k%C3%A4si-osoittaa-suunta-kohta-1922074/Kautta historian paremmin toimeen tulleet ovat puhuneet suureen ääneen siitä, että köyhyys/vähävaraisuus on asianomaisen oma vika. Aina. Paitsi silloin, kun parempiosainen on oman toimintansa takia pudonnut yhtäkkiä köyhäksi. Silloin vika on ollutkin kaikissa muissa. Joten on aika lakata syyttelemästä ja edes hetki yrittää asettua toisen asemaan. Meneekö yhteiskunnassa rahanjako aivan oikein, kun vauraampi väestönosa voi nousukauden aikana entistä pulleammin ja köyhä väestönosa entistä huonommin? Yritykset kuittaavat entistä parempia tukia ja jakaessaan osakkailleen pulleita osinkoja potkivat pois "ylimääräisiä" työntekijöitä. Kunnat toteuttavat lainarahalla mitä erilaisimpia "kehityshankkeita" ja nostavat samaan aikaan veroprosenttia lainakulujen maksamiseksi peruspalveluiden rapautuessa. Vähävaraisten tukien määrät pienenevät hintojen kallistuessa. Ne sormet voisi syyttävänä sojottamisen sijaan laittaa vapaaehtois- ja järjestötoimintaan. Tai kutomiseen ja leipomiseen naapurille tai tuntemattomalle. Kolikon tai tavaran voisi välillä laittaa ulkomaisen kummilapsen sijasta Pelastusarmeijan joulupataan ja ruokakortti-, lahjapaketti tai eläinruokakeräykseen. Omat ylimääräiset tavarat voisi laitta kiertoon lahjoittamalla tai myymällä kirppiksellä kohtuuhintaan. Ilmaistapahtumien määrää voisi lisätä. Mahdollisuuksia on monia. Ennen kaikkea vähemmän antipatiaa ja enemmän jos ei nyt sympatiaa niin ainakin empatiaa.

Kristiina

tiistai 13. marraskuuta 2018

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Klassikko: Munakasrulla

Viime viikolla tuli sen verran urakalla makeaa, että tällä kertaa on tarjoilla vain suolaista.

Munakasrulla on klassikko menneisyydestä, joka sopii myös nykypäivään. Se on helppo tapa piilottaa esim. ylijääneet kastikkeet arkiruokapöydässä. Se sopii illanistujaisiin, brunssipöytään ja jopa voileipäkakun korvikkeeksi juhliin. Täytteeksi voi laittaa aivan mitä hyvänsä: lihaa, kanaa, kasviksia, juustoja jne. Omani sai täytteeksi kanakastikkeen.

Munakasrulla broilertäytteellä

Munakasrulla broilertäytteelläPohja:
6 kananmunaa
5 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl rosmariinia
Täyte:
400 g maustamattomia broilerisuikaleita
öljyä
1 rkl curryjauhetta
1 rkl paprikajauhetta
2 rkl vehnäjauhoja (tai esim. graham- tai täysjyvävehnäjauhoja)
2 dl vettä
1 kanaliemikuutio
2 dl ruokakermaa
2 tl timjamia
200 g tuoreita herkkusieniä tai 1 prk säilöttyjä
1 paprika
100 g vihreitä papuja
suolaa, mustapippuria
100 g juustoraastetta (mozzarella-emmental)

Tee pohja. Vatkaa kananmunien rakenne rikki (älä vaahdota). Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää maito, jauhot ja mausteet hyvin sekoittaen munien joukkoon. Anna taikinan turvota n. 0,5 h. Kaada seos leivinpaperilla vuoratulle reunalliselle uunipellille. Paista pohja uunin alakeskitasolla 225 ºC n. 15 min, kunnes pinta saa kauniin ruskean värin. Nosta kypsä munakaslevy uunista ja kumoa se puhtaalle leivinpaperille. Irrota paiston aikana käytetty pohjaleivinpaperi ja anna rullan jäähtyä.
Täytteeni kastike oli jo aiemmin tehtyä. Se syntyi näin: Kaada paistokasariin öljyä ja anna lämmetä. Lisää paprika- ja curryjauheet ja kuullota hetken aikaa aromien vapauttamiseksi. Lisää kasariin broilerinsuikaleet ja paista, kunnes ne ovat läpikypsiä ja saaneet hieman väriä. Ripottele päälle jauhot ja anna niiden kypsyä hetki. Lisää kanaliemi erissä ja sekoita kastike tasaiseksi. Lopuksi lisätään kerma, timjami ja tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Annetaan hautua hetki, maistetaan.
Kastikkeen kaveriksi rullan täytteeseen käytin paprikaa, vihreitä papuja ja herkkusieniä. Jos kastikkeen tekee vain rullaa varten, voi nämä täytelisukkeet lisätä jo kastikkeeseen sen tekovaiheessa yhdessä broilerinsuikaleiden kanssa. Puhdista ja viipaloi herkkusienet tai valuta tölkkiherkkusienet. Poista paprikasta siemenet ja kuutioi paprikanliha. Leikkaa jäiset pavut n. 2-3 cm paloiksi. Laita paistinpannulle tilkka öljyä, lämmitä ja lisää sienet. Paista niitä hetki, kunnes liika neste haihtuu. Lisää paprikakuutiot ja pavut. Anna lämmetä läpikuumaksi. Mausta suolalla ja pippurilla.
Levitä jäähtynyt täyte munakaspohjalle (jos erilliset, ensin kastike sitten lisukkeet). Viimeistele täyte ripottelemalla päälle juustoraaste. Kääri munakas rullaksi kääretortun tapaan leivinpaperia apuna käyttäen ja nosta leivinpaperi levitettynä + rulla uunipellille. Ripottele rullan päälle juustoraastetta ja laita uuniin kuumenemaan, kunnes päällä oleva juustoraaste on sulanut ja rulla täytteineen lämminnyt (n. 10-15 min.). Nosta heti käytettävä rulla tarjoiluastiaan ja nauti salaatin kanssa.

Halloumisalaatti

Halloumisalaatti 2/3 pussia (á 100 g) friseesalaattia 
2 tomaattia 
1/3 kurkkua 
0,5 paprikaa 
tummia siemenettömiä viinirypäleitä 
200 g halloumijuustoa 
1 tl öljyä 
(75 g suolapähkinöitä karkeaksi murskattuina) 
Päälle: suolaa, mustapippuria 
öljyä (oliivi tai rypsi) 
balsamicoa 

Revi salaatti kulhon pohjalle. Pilko tomaatit ja kurkku, kuutioi paprika (poista ensin siemenet ja valkoinen osa sisältä). Lisää kulhoon. Lisää haluamasi määrä viinirypäleitä (puolita isot rypäleet). Mausta salaatti suolalla, mustapippurilla, öljyllä ja balsamicolla. Sekoita. 
Kuutioi halloumi. Laita paistinpannulle tippa öljyä (parilaa käytettäessä öljyä halloumi ennen kuutioimista). Paista paloihin kaunis pinta ja sekoita jäähtyneet juustokuutiot kulhoon salaatin sekaan. Lisää halutessasi suolapähkinät.

Kristiina

P.S. Somen taustatekijöistä kiinnostuneille tämä on ollut mielenkiintoinen viikko. Tortaina Yle 1 esitti Ulkolinjassa ohjelman venäläisistä trollitehtaista (löytyy vielä varmaan Areenasta) ja tänä iltana klo 22.00 Yle Fem esittää dokumentissa The Cleaners  kuvauksen sosiaalisen median sisältömoderaattoreista eli heistä, jotka päättävät siitä sisällöstä, joka sivuilta poistetaan.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Naisia, kummituksia ja rakkautta

Taas on käännelty muutama sivu lukiessa. Tällä kertaa kirjavalikoima on hieman erikoislaatuisempi.

Book
Huonosti käyttäytyvät naiset - prinsessat, jotka pitivät päänsä, jos mahdollista (Linda Rodriquez McRobbie) tarkastelee ylhäisiä, jopa kuninkaallisia naisia, jotka eivät käyttäytyneet yhteiskunnan (miesten) heille asettamien normien ja rajoitusten mukaisesti. Kirjan naiset on jaoteltu miesten/yhteiskunnan heihin kohdistamien rikottujen rajojen mukaisesti lukuihin Taistelijat, Vallankaappaajat, Vehkeilijät, Selviytyjät, Bilettäjät, Lutkat ja Hullut. Mukana on sekä ennemmin tai myöhemmin eläneitä historiallisia naisia että naisia, jotka ovat vielä elossa. Ennen kaikkea naisia, joista on saatavilla jotain tietoja. Naisia, jotka ovat jättäneet jälkensä historiaan, sellaisen jäljen, että heistä on kerrottu muuten niin miehisessä historiassa. Kirjasta löytyy ylen määrin erittäin kiinnostavia kertomuksia kirjailijan sarkastisten kommenttien saattelemana. Eniten ihailin kertomuksia naisista, jotka ovat ottaneet ohjat omiin käsiinsä jäämättä ruikuttamaan kohtaloaan. Sekä naisia, joiden käytöstä nimitettiin hulluudeksi tai outoudeksi, mutta joka usein oli tarkoituksellista hullun leiman hakua saadakseen tehdä, mitä haluaa. Joskus hulluus taas oli miesten keksimää valhetta omaisuuden saamiseksi itselleen.

Book
Maailman merkillisimmät kummitustarinat (Mervi Koski) taas ovat joukko tarinoita, joissa kummittelijat voivat olla muitakin kuin "ihmisiä" ja ihmiskummitukset taas eriluonteisia kuten kohteliaita, suojelevia, ilkeitä tai jopa tuhoisia poltergeistejä. Löytyy kuvauksia mm. linnakummituksista, julkisten rakennusten kummituksista, poltergeisteistä, aavekulkuneuvoista, aave-eläimistä ja kummitustaloista, joissa ei välttämättä voi asua. Tiedättekö, että maailmassa on kirjastoja, joissa todella kummittelee? Pitääpä pitää silmät auki ensi kerralla omassa kirjastossa asioidessa.
Kirjaa on helppo lukea, koska tarinoita ja ilmiöitä ei aleta riipimään kovin monimutkaisesti ja selityksin varustettuna. Parempi niin. Haluan itse iltajutustelussa kuulla sen totena kerrotun kummitusjutun, en selvitystä eri ilmiöistä, niiden alueellisuudesta tai toistumisesta eri kulttuureissa tai siitä, miten nuo kummitukset jaoteltaisiin erilaisten piirteidensä tai tekojensa mukaan. Tämä piirre haittasikin minua lukiessani samaan aikaan toista vastaavaa kirjaa suomalaisista kummituksista. Sitä en jaksanut loppuun sen selittelevän, tutkivan kerronnan ja huonon jäsentelyn takia.

BookHupsu rakkaus (Kaari Utrio) on taas taattua Utriota. Kirja sijoittuu 1800-luvun alkuun. Nuori leskirouva Hedda Becke on saanut serkultaan Nora Werneriltä kirjeen, jossa häntä pyydetään saapumaan Helsinkiin tytön seuralaiseksi, ystäväksi ja opastajaksi. Hän jättää kotiopettajattaren pestinsä ja saapuu Helsinkiin todetakseen kirjeen sisällön erilaiseksi kuin todellisuuden. Noran isä ja äitipuoli eivät olleet tietoisia kutsusta. Lisäksi paikalle saapuu velkojaan isännältä perimään komea aateliskapteeni Harry Lindmark kesken jo aiemmin Heddalle tukalan tilanteen selvittelyn. Hedda on kuitenkin rouva, leski ja itsellinen ammattia harjoittava nainen, joka ei turhaan ylhäisiäkään kumarra. Harry taas rakastuu päätä pahkaa ihmisiä hyväksikäyttävään, tyhjäpäiseen mutta kuvankauniiseen Noraan. Kun vielä talon isäntä kuolla kupsahtaa hetikohta velkaisena tyhjätaskuna, tomera Hedda saa taakakseen kaksi arkielämän edessä avutonta mutta tähtiin kurkottavaa naista ja yhden hyödyttömän miehen. Siirtyillään mökinrähjästä kartanoihin, Helsingistä Kymenlaaksoon. Rakkaus parka saa ihmiset tekemään isoja virheitä ja tuntemaan toivottomuutta. Mukana on myös iso joukko muita enemmän tai vähemmän hassuja tai vakavasti otettavia sivuhenkilöitä. Tuloksena on totaalinen farssi, joka turvalliseen tapaansa lutviutuu lopussa.
Pidän Utrion kirjoista. Toisaalta ne ovat kevyttä romanssikirjallisuutta. Taustalta löytyy kuitenkin aina tutkittua historiallista faktaa ja ajankuvausta, jotka muodostavat uskottavan ja todellisen perustan täydelle fiktiolle. Kirja on mukavaa kevyttä iltalukemista, jossa voi samalla paneutua ajan ilmapiiriin ja tapoihin. Ja välillä naureskella joillekin hassuille henkilöille ja toilauksille.

Kristiina

tiistai 6. marraskuuta 2018

Marraskuu - November



Marraskuun iltoina nähdä voi kummia, hämärän hahmoja, varjoja tummia.
-http://birgitmummu.vikki.fi/Runous/Kuukausirunot.htm


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Suu makiaks

Tälläkin viikolla ja viikonloppuna on tehty "oikeaa" ruokaa. Niistä reseptit myöhemmin. Mutta tämän kerran juttu on omistettu makealle, jälkiruoalle ja leipomuksille. Hypimme kurpitsa-ajasta jouluun. Resepteistä osa on omia kokeilujani, osa muiden kehittämiä ohjeita. Nauttikaa makeasta siinä määrin kuin haluatte.

Aloitetaan kurpitsasta. Kurpitsapiirakan pohjan voi tehdä koska haluaa, mutta jos ajattelette pakastamista, pakastakaa vain pohja ja tehkää kuorrute vasta ennen tarjoilua.

Myskikurpitsan käsittelyyn ennen piirakan tekoa liittyy niiden paahtaminen ja soseutus. Leikkaa kypsä myskikurpitsa pystysuunnassa puoliksi. Poista siemenet lusikalla kuppiin paahtamista varten. Paloittele kurpitsa ja laita palat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille kuoripuoli alaspäin.  Paahda paloja uunissa 180 °C n. 40 min, kunnes liha pehmenee.
Kuori lohkot, laita lihat kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella.


Myskikurpitsapiirakka (pellillinen)

Myskikurpitsapiirakka  (pellillinen)
Pohja:
1 myskikurpitsa (n. 1-1,5 kg) eli 5-7 dl kurpitsasosetta
300 g margariinia sulatettuna ja jäähdytettynä
4 kananmunaa
2 dl fariinisokeria
2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
Kuorrute:
3 dl kuohukermaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa
75 g voita tai margariinia
3,25 dl tomusokeria
1 tl vaniljauutetta tai -sokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kunnolla sekoittaen kurpitsasose ja sulatettu, jäähdytetty rasva.
Sekoita kuivat aineet keskenään.  Lisää ne vähitellen munasokeriseokseen sekoittaen, kunnes taikina on paksun vellin tyylistä.
Levitä taikina tasaiseksi leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
Paista uunin keskiosassa 175 °C n. 35-40 min., tarkasta pohjan kypsyys tikulla. Jäähdytä pohja.
Jos tarjoat piirakkapalat heti, tee kuorrute:
Vatkaa kulhossa kerma napakaksi vaahdoksi.
Vatkaa toisessa kulhossa tuorejuusto ja rasva tasaiseksi. Lisää vaniljauute/-sokeri.
Lisää tomusokeri seokseen muutamassa erässä koko ajan sähkövatkaimella sekoittaen. Vatkaa pari minuuttia.
Lisää sekaan puolet kermavaahdosta nuolijalla hellästi sekoittaen. Lisää loppu kermavaahto sekoittaen jälleen kevyesti.
Levitä kuorrutus jäähtyneen piirakan päälle tasaisesti. Tee pintaan kuvioita lusikalla. Leikkaa piirakka paloiksi. Tarjoile palat sellaisenaan tai koristele vuodenaikaan sopivasti.

Nyt päästäänkin minun viime viikon keittiömokaani. Tarkoitus oli tehdä koristeita kuorruttamalla pretzelsuolakeksejä värjätyllä valkosuklaaseoksella. Käytössäni ei kuitenkaan ollut jauhevärejä (apteekista) tai suklaavärejä, joten aloitin nesteväreillä. Tuloksena oli marenkia muistuttava tuote, joka ei kuitenkaan mennyt hukkaan. Muotoilin siitä kurpitsapallot. Ja tein uuden kuorrutteen kekseille geeliväreillä. Lisätietoja värjäämisestä Kinuskikissan sivuilta.
Koristeet:
2 levyä (100 g/kpl) valkosuklaata
1 rkl öljyä
30 g pretzelkeksejä
elintarvikeväriä (neste/geeli/jauhe) punainen ja keltainen
tummaa suklaata
paahdettuja kurpitsansiemeniä
Kurpitsat:
100 g valkosuklaata
0,5 tl öljyä
punaista ja keltaista nestemäistä elintarvikeväriä
tummaa suklaata
Sulata suklaa vesihauteessa ja sekoita joukkoon öljy.  Lisää värit, kunnes saat aikaiseksi mantelimassamaisen "taikinan". Pyöritä massa palloiksi, uurra kylkiin kurpitsauurteet ja rouhi tummasta suklaasta paloja varsiksi pallojen päälle.
Suklaakuorrutetut pretzelit:
30 g pretzelkekseä
100 g valkosuklaata
ruokaöljyä
jauheväriä tai geelimäistä elintarvikeväriä
tummaa suklaata
Sulata suklaa vesihauteessa. Värjää suklaasula. Kasta prezelkeksit valkosuklaassa, koristele tummasta suklaasta rouhituilla paloilla (kolmio kurpitsan päällä vartena)
Paahdetut kurpitsansiemenet:
Huuhdo kurpitsansiemenet hyvin ja valuta ne. Paahda siemeniä 7-10 min uunissa samalla, kun paistat piirakkapohjaa.

En ole pitkään aikaan tehnyt jäätelöä, joten oli jo korkea aika. Kotona oli ruusuvettä, jossa parasta ennen-päiväys oli menossa umpeen. Siispä valitsin sen jäätelön makuaineeksi.

Ruusu-limejäätelö

Ruusu-limejäätelö 3 dl kuohukermaa
3 kananmunaa
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl glukoosisiirappia
0,5 dl ruusuvettä
0,6 dl limen mehua
(pari tippaa punaista elintarvikeväriä)

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi.
Erottele kananmunien valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Vatkaa valkuainen vaahdoksi.
Lisää keltuaisten joukkoon sokerit ja vatkaa vaaleaksi vaahdoksi. Lisää sekaan glukoosisiirappi, ruusuvesi ja limen mehu. Sekoita tasaiseksi.
Lisää keltuaiskulhoon nuolijalla sekoittaen ensin kermavaahto ja sitten valkuaisvaahto. Jos käytät elintarvikeväriä, lisää se samalla kun lisäät valkuaiset. Sekoita massasta tasainen.
Kaada jäätelömassa pakastuksen kestävään astiaan ja laita pakastimeen. Pakasta jäätelöä ainakin 7 h, mieluimmin yön yli. Pakastuksen alussa sekoita massaa tunnin välein 4-5 kertaa. Ota jäätelö huoneenlämpöön hieman pehmenemään ennen tarjoilua.

Minulla oli aikomus kokeilla Hokkaido-kurpitsaa pannacotassa, mutta ne katosivat kaupoista ennen kuin huomasin ryhtyä ajatuksesta tekoon. Niinpä väänsin pannacottani persimonsellaiseksi.

Persimonpannacotta

Persimonpannacotta 2,5-3 liivatelehteä
4 dl kuohukermaa
1 vaniljatanko
1 dl persimonsosetta (= 1 x 300 g persimoni)
0,5 dl sokeria

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään.
Kaada kerma kattilaan. Halkaise vaniljatanko ja raaputa sisältä siemenet kerman joukkoon. Lisää kattilaan vaniljatangon puolikkaat ja muut aineet, vatkaa tasaiseksi. Keitä n. 15 min. ahkerasti sekoittaen.
Ota kattila liedeltä ja poista vaniljatangot. Purista liivatteista vesi ja lisää ne kattilaan, sekoita hyvin. 
Jaa pannacottamassa tarjoiluastioihin. Siirrä astiat jääkaappiin ja anna hyytyä kunnolla (3-4 h ainakin).
Koristele esim. persimonviipaleella tai sitruunamelissan lehdillä.

Seuraavan ohjeen banoffeesta tarjoiluastioissa löysin netistä. Jos tarvitset pikaista jälkiruokaa osta kotiin purkki valmista vaniljakastiketta ja valmista kinuskikastiketta. 1 minuutin jälkiruoka on valmis. Omassa jälkkärissäni tein molemmat kastikkeet itse.

Banoffee lasissa

Banoffee lasissa Vaniljakastike:
2,5 dl maitoa
1 dl sokeria
1 rkl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
1 tl vaniljauutetta
Kinuskikastike:
1 dl fariinisokeria tai siirappia
2 dl kuohukermaa
nokare voita
2 banaania
keksiä/pipareita murustettuna

Tee vaniljakastike. Sekoita kattilassa kaikki ainekset ja kiehauta miedohkolla lämmöllä (3-4). Anna kastikkeen kiehua ahkerasti sekoittaen, kunnes se on sakeutunut sopivasti. Nosta pois hellalta.
Sekoita kinuskikastiketta varten sokeri/siirappi ja kerma kattilassa. Kiehauta ja anna porista keskilämmöllä (4) n. 5 min välillä sekoittaen. Lisää joukkoon voi ja ja sekoita. Nosta kattila liedeltä.
Kastikkeiden jäähdyttyä kasaa annos. Murusta keksit tarjoiluastioiden pohjalle. Pilko seuraavaksi astiaan banaanit. Valuta päälle ensin kinuskikastiketta ja lisää lopuksi vaniljakastike. Anna annosten viilentyä jonkin aikaa jääkaapissa, samalla mautkin tasaantuvat.
Resepti: https://blogit.meillakotona.fi/lunnileipoo/banoffeen-uusi-tuleminen/

Lisäksi piti kokeilla muutamaa uutta joululeivonnaistapaa. Ne ovat molemmat löytyneet netin kautta. Kokeilin joulutorttuja uudella tavalla eli tähtinä. Muistuttavat ehkä enemmän kukkia kuin tähtiä nämä minun ensikokeiluni, mutta ohjeet tähtien taitteluun löytyivät Pinterestin kautta ja netissä täältä.
Kuulun Kinuskikissa aktiivisiin seuraajiin ja hän oli joku aika sitten yhdistänyt torttu- ja piparkakkutaikinat himoittavan näköisiksi piparitortuiksi joita oli ihan pakko kokeilla. Ei tullut ihan yhtä komeita kuin esikuvansa, mutta syötäviä yhtä lailla.


Kristiina

perjantai 2. marraskuuta 2018

Mahtava päivä Vaasassa

Eilinen oli varsinainen maestrojen päivä. Vaasassa nähtiin presidentti Sauli Niinistö, rouva Jenni Haukio, kapellimestari ja säveltäjä Leif Segerstam sekä yhdistetty orkesteri Vaasan ja Seinäjoen kaupunginorkestereista. Vaasassa kuultiin myös toisena kantaensiesityksenä (1. oli eilen Seinäjoella) Segerstamin presidenttiparin pojalle Aarolle säveltämä sinfonia Ihmisihme.

Aloitin iltapäivän Rewell Centeristä, jonne presidentti saapui tapaamaan kansalaisia. Ja hyvin olivat kansalaiset edustettuna, jo 1/2 tuntia ennen presidentin saapumista Rewell Center oli täynnä innokkaita odottajia.


Saapuihan se katsottavakin eli Sauli Niinistö paikalle ihan ilmoitettuna ajankohtana.



Rouva Jenni Haukio pysytteli lehdistötilaisuuden jälkeen portaiden alaosassa kuuntelemassa miehensä puhetta ja haastatteluja.


Presidentti vastasi ensin kaupunginhallituksen puheenjohtajan Kim Bergin tervetuliaispuheeseen ja joutui sitten toimittaja Stig Nygårdin tentattavaksi.


Täytyy myöntää, että Niinistö oli ajankohtaisista asioista puhuva, leppoisa ja joviaali presidentti ainakin Vaasassa. Lopuksi hän jalkautui yleisön pariin juttelemaan ja jakamaan nimikirjoituksia pyytäjille.

Illalla olin minäkin mukana Kaupungintalossa konsertissa (loppuunmyyty). Onneksi olin käynyt jo Rewell Centerissä, koska Kaupungintalolla paikkani oli parvella ja tämä oli kaikki, mitä siellä näin presidenttiparista:


Yhdistettyjä kaupunginorkestereita johti iki-ihana Leif Segerstam. Kuulimme ensin hänen sinfoniansa nro 319 "Ihmisihme", sitten Benjamin Brittenin sinfonian pianolle ja sellolle op. 36 ja lopuksi Johannes Brahmsin sinfonian nro 4 e-molli op. 98.


 
Brittenin sinfonian soolo-osan esitti Leif Segerstamin tytär Pia Segerstam, upea ja kuulu sellisti sekä Segerstamin omien sanojen mukaan hänen ensimmäinen oma ihmisihmeensä.


Todella mahtavalle musiikkielämykselle annettujen runsaiden, ansaittujen aplodien jälkeen saimme kuulla encorena Unkarilaisen tanssin nro 5. Illan loppuhuipennuksen kapellimestaroi itseoikeutetusti maestro Segerstam laulattamalla sekä orkesteria että yleisöä.

Lopuksi saatte naurut. Kun Leif Segerstam kumarsi presidenttiparille kuvasin tapahtuman parvelta kiikkuen. Yläviistosta en saanut ihmisiä suoraan, joten katselette tapahtumaa vinosta lintuperspektiivistä josta katsoen päähenkilöiltä melkein puuttuvat päät. Sitä paitsi kamerakin taisi olla nurin perin, ainakin päätellen kuvankäsittelyohjelman pyytämistä korjauksista. Että silleen.


Täytyy sanoa, että eilen oli ihanaa olla nimenomaan vaasalainen ainakin kuunnellessa presidentin puhetta ja lukiessa konsertin ohjelmalehtisestä Leif Segerstamin sanoja, hänhän on syntynyt Vaasassa.

Kristiina