Google Website Translator

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Tähtiä ja Bill Clintonia

Viime viikolla vietimme Kirjan ja Ruusun päivää.  Pitäisi kai kirjoittaa kotimaisesta kirjallisuudesta. Vaikka luen paljon suomalaisten kirjailijoiden kirjoja, tällä kertaa lukukokemuksen kohteeksi valikoituivat kuitenkin ulkomaiset kirjoittajat.

Seitsemän sisarta (Lucinda Riley) aloittaa kirjasarjan, jonka viimeiset osat (6-7) eivät ole ilmestyneet vielä edes englanniksi. Ensimmäinen osa kertoo vanhimman sisaren, Maian tarinan. Kuusi adoptoitua sisarusta ovat saapuneet Sveitsiin juuri kuolleen isänsä Pa Saltin omistamalle saarelle kuullakseen hänen testamenttinsa. Sisarukset on kaikki nimetty Seitsemän sisaren eli Plebeijien tähtikuvion mukaan, mutta heitä on vain 6. Saaren ja rahavarojensa lisäksi isä on testamentin luvun yhteydessä jättänyt jokaiselle tyttärelleen kirjeen ja vihjeen siitä, mistä he ovat peräisin. Olisi tyttärien oma asia, haluavatko he etsiä alkuperänsä.
Maia, sisarista vanhin, on ainoa joka vielä asuu saarella. Hän on nuoruuden pettymyksen takia vetäytynyt kuoreensa ja huolimatta menestyksekkäästä urastaan kääntäjänä ei ole halunnut jättää turvallista kotiaan. Saatuaan hieman myöhemmin viestin hänet nuoruudessa pettäneeltä mieheltä tämän aikeista tulla tapaamaan häntä Maia selvittää synnyinpaikkansa koordinaatit Brasiliaan ja lähtee sinne ottamaan selvää syntyperästään. Hän löytää talon, johon hänelle annetut koordinaatit osoittavat ja talosta vanhan, sairaan naisen palvelijansa kanssa. Vanhus ei kuitenkaan ole vielä valmis tunnustamaan häntä sukulaisekseen. Maia tarvitsee apua ja sen hän saa saman tien otettuaan yhteyttä brasilialaiseen kirjailijaan ja historioitsijaan Floriano Quintelasiin, jonka kirjan Maia on juuri kääntänyt portugalista ranskaksi. Mies osoittautuu sinnikkääksi suostuttelijaksi ja tutkijaksi ystävyyden lisäksi ja lopulta Maian sukutarina kaikessa karuudessaan aukeaa hänelle. Samalla löytyy myös rakkaus ja sisältö elämään. Maian tarinan ohella kirjassa kuljetetaan hänen 80 aiemmin eläneen isoisoäitinsä tarinaa. Siinä tarinassa italialaissyntyinen isä haluaa Maian isoisoäidin Izabelan naimisiin Brasilian arvostetuimpaan sukuun statuksensa kohottamiseksi. Ennen avioliittoaan Izabelan matkustaa Pariisiin Kristus-patsaan suunnittelijan ja rakentajan da Silva Costan perheen kanssa, jonka tytär oli hänen paras ystävänsä. Pariisissa hän rakastuu kuvanveistäjä Paul Landowskin, patsaan tekijän, apulaiseen Laurent Brouillyniin. Izabella palaa kuitenkin Rio de Janeiroon ja menee naimisiin. Kaupunkiin matkustaa myös Laurent valvomaan patsaan kokoamista ja nuorten välille syntyy salarakkaussuhde. Izabella asuu juopon miehensä ja tämän kontrolloivien vanhempien kanssa perheen kartanossa, johon Maian koordinaatit ovat osoittaneet. Salarakkaussuhteesta syntyy tytär, mutta loppujen lopuksi Laurentin matkustaessa takaisin Ranskaan Izabella jää Brasiliaan ja uskottelee miehelleen lapsen olevan tämän. Tästä sukutarina jatkuu vähitellen vihdoin taipuneen ja Maian sukulaisuuden hyväksyneenä vanhan rouvan, Maian isoäidin tarina tähän päivään. Tutkiessaan tämän vanhan tarinan mutkia Maia ja Floriano ovat vähitellen rakastuneet ja ...

Sarjan toinen osa, Myrskyn sisar (Lucinda Riley) kertoo toiseksi vanhimmasta sisaresta, Ally D'Aplièsesta. Hän on aikanaan musiikkiopistossa koulutettu huilisti, mutta taitavana purjehtijana ryhtynyt opiskelun jälkeen ammattipurjehtijaksi. Lisäksi hän on isänsä kuoleman aikaan palavasti rakastunut purjeveneensä päällikköön Theoon, joka vastaa tunteisiin ja pari salakihlautuu. Theo kuitenkin kuolee pian kihlautumisen jälkeen vaarallisessa purjehduskisassa, jonka miehistöstä hän oli määrännyt Allyn poistumaan rakkautensa takia. Murheen murtama Ally vetäytyy suremaan Theon äidin luokse Lontooseen. Tietäen, ettei voi jäädä sinne määrättömäksi ajaksi Ally etsii omien koordinaattiensa osoittaman paikan ja päätyy Norjaan. Johtolangat vievät hänet Ibsen-museoon Osloon ja sieltä edelleen Bergeniin Per Gynt musiikkinäytelmän ensiesityksen kautta Edvard Griegin jäljille. Bergenissä hän tutustuu Per Gyntin esityksen sankarittaren Anna Larvikin pojanpoikaan, viulisti Tomiin ja ystävystyy tämän kanssa päästen tutustumaan myös heidän kotitaloonsa, jossa Tom asuu. Hän pääsee Tomin kautta tapaamaan nerokasta, juoppoa pianistia, Tomin isää. Isän kautta Ally saa tietää, että tosiasiassa hän on Tomin kaksoissisar. Samaan aikaa Ally huomaa odottavansa Theon lasta ja päättää Tomin neuvosta jäädä Norjaan asumaan tämän tai oikeastaan heidän yhteiseen taloonsa. Valmisteilla on myös suuri konserttitapahtuma, jossa Ally lupautuu soittamaan huilua.
Samaan aikaan Allyn tarinan kanssa kuljetetaan tarinaa Anna Larvikinsta, tämän muuttuessa vähitellen hienosti laulavasta pienestä maalaistytöstä musiikkinäytelmien suurenmoiseksi tähdeksi. Mukana on myös tarina hänen miehestään Jensistä sekä Edvard Griegistä, Annan rakastajasta ja hänen lapsensa isästä.
Toisaalta pidin näistä molemmista lukujärkäleistä ensilukemalla. Molemmissa oli jännä tarina. Kun luin molemmat läpi toisen kerran, en voinut itselleni mitään. Hypin suurelta osin yli historiasta kertovat osat, koska minua kiinnosti enemmän se, mitä itse päähenkilölle tapahtui. Vaikka historialliset osat ovat sinänsä kiinnostavia, ne on kirjoissa venytetty niin pitkiksi ja täysin arkipäiväisistä asioista kerrotuksi, että ne saavat kirjat tuntumaan ajoittain pitkäveteiseltä. Ei ihme, että opukset saadaan venymään 600-700 sivuisiksi. Mieluimmin olisin itse keskittynyt lukemaan kustakin tytöstä ja heidän elämästään ja jättänyt historiaosuuden tiivistetyksi yhden luvun kertomukseksi.

Ollessani kerran poistumassa jo kirjastosta silmiini osui kirja Kadonnut presidentti (Bill Clinton, James Patterson). Tiesin toki jännityskirjailija James Pattersonin, mutta mitä tekemistä Clintonilla oli kirjoittajana hänen kanssaan. Pakko ottaa mukaan ja lukea. 
Yhdysvaltojen presidentti joutuu kuulusteluihin puhelustaan terroristijohtajalle. Pahin vainoaja on edustajanhuoneen puhemies, joka haluaa presidentiksi nykyisen presidentin paikalle. Vallassa oleva presidentti Duncan on kuitenkin saanut tietoonsa, että Yhdysvaltoihin ollaan kohdistamassa massiivinen kyberhyökkäys tarkoituksena lamauttaa koko maan tietoverkot ja alentaa maa Keskiaikaan, joka on myös annettu koodinimeksi salaiselle operaatiolle. Saatuaan yhteyden kahteen operaation suunnittelussa mukana olleeseen henkilöön, joista toinen tapetaan, presidentti piiloutuu salaiseen paikkaan maan parhaiden tietokoneasiantuntijoiden kanssa aiotun viruksen eliminoimiseksi. Samaan aikaan hänelle selviää, että joku hänen lähimmistä apulaisistaan on petturi, joka on paljastanut hänen yrityksensä estää kyberhyökkäys ja saada tekijät kiinni. Alkaa ankara kilpajuoksu aikaa vastaan ja samalla jonkinasteinen juonittelu vallasta presidentin ollessa saavuttamattomissa.

Nyt toivotan kaikille vain ja tapahtumarikasta vappua.

Kristiina

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Äänestäminen

Huomenna on varsinainen äänestyspäivä eduskuntavaaleissa. Jos et ole vielä äänestänyt ennakkoon on korkea aika piristyä ja lähteä äänestämään. Muista, että jokainen äänestämättä jätetty ääni on tilaisuus muille päättä puolestasi. Niin kuin mainokset sanovat, mutta myös totuus. Jos sinä et äänestä, joku muu valitsee ehdokkaan eduskuntaan ja tämä toisen valitsema ehdokas edustaa myös sinua. Olisiko kiva, jos sinua edustaisi joku, joka ei ole asioista yhtään samaa mieltä kuin itse olet?

Toki puolueen mielipide menee aina ehdokkaan/kansanedustajan mielipiteen edelle. Mutta äänestämäsi ehdokas saattaa vaikuttaa puolueen mielipiteeseen. Siksi on niin tärkeää äänestää. Jos me äänestäjät emme vaikuta, vaikuttajina ovat vain ne 200 ihmistä Arkadianmäellä. Omasta mielestäni me kansalaiset olemme tärkeämpiä kuin valitut kansanedustajat, joiden pitää edustaa meidän ääntämme. Menkää siis äänestämään viimeistään huomenna ja kertokaa, mitä mieltä olette.

Kristiina

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Tattia, maissia ja raparperia

Talvella ei oikein saa tuoreita raaka-aineita, joten kiitän ja kumarran niille, jotka keksivät kuivaamisen (ilmeisesti kivikauden ihminen), pakastamisen ja hilloamisen. Tällä kertaa, kun käytössäni oli kuivattuja tatteja, päätin värkätä pastakastikkeen. Piti tulla nopea ruoka nälkään. Onneksi olin pannut jo aamusta sienet likoamaan. No, ei tästä hauduttamisineen ihan pikaruokaa tullut, mutta kun ennakkovalmistelun sienien osalta aloitti aamulla ja lorautti hautumaan heti nälän tullessa pääsi helpolla ja toki tulos palkitsi.

Tattipasta

Tattipasta 3 dl kuivattuja herkkutatteja (tai muita metsäsieniä)
6 dl kylmää vettä 
1 rkl voita tai öljyä 
1 iso sipuli 
2 valkosipulinkynttä 
0,5 tl curryjauhetta 
0,5 tl savupaprikajauhetta 
2 rkl vehnäjauhoja 
2 dl sienten liotusnestettä
1 tl kuivattua timjamia 
2,5 dl kolmen juuston kermaa
mustapippuria, suolaa
kourallinen parmesaani- tai grana pagano-raastetta
persiljaa
Pasta:
250 g tagliatellepastaa tai tuorepastaa
1 ltr vettä 
1 rkl suolaa 
Annoksen päälle:
parmesaani- tai grana pagano-raastetta
persiljaa
(ripaus tryffeliöljyä)

Laita sienet likoamaan 6 dl vettä ja anna liota paino päällä vähintään 3 h tai aamusta iltaan.
Ota erilleen 2 dl liotusvettä. Kaada sienet ja loppu liotusneste kuivalle paistinpannulle ja laita liesi keskilämmölle. Anna sienten muhia, kunnes liotusvesi on haihtunut.
Silppua nesteen haihtuessa sipuli ja pilko valkosipuli. Laita myös pastavesi kiehumaan suolalla maustettuna.
Kun neste on imeytynyt/haihtunut sienistä, lisää pannulle voi sulamaan. Voin sulattua lisää sipulisilppu, curry ja paprikajauhe. Anna hautua hiljaisella (2-3) n. 5 min., kunnes sipuli on kuullottanut, mutta ei ruskettunut. Hauduttamisen loppuvaiheessa lisää pannulle valkosipulisilppu.
Lisää jauhot, timjami, persilja ja pippuri ja anna kypsyä hetken. Sekoita pannulle ensin talteen ottamasi 2 dl sienten liotuslientä vispilällä kunnes jauhokokkareet ovat tasoittuneet. Lisää kerma ja suola. Anna hautua alhaisella lämpötilalla n. 10 min.
Keitä samaan aikaan pasta ohjeiden mukaan.
Lisää lopuksi kastikkeeseen juustoraaste, anna sulaa, maista ja tarkista mausteet.
Valuta vesi kypsästä pastasta ja lisää valutettu pasta kastikkeen joukkoon. Annostele tattipasta-annos lautaselle, raasta päälle juustoa ja koristele persiljalla. Halutessasi ripsauta päälle ripaus tryffeliöljyä ja kyytipojaksi sitrussalaattia tai vihreää salaattia.

Yleensä maissileivät ovat ohuita lettusia, mutta itse halusin kunnon limppua. Siitä syntyi edellisenä iltana tämä leipä.

Maissilimppu

MaissilimppuEsitaikina:
100 g maissijauhoja
200 g vehnäjauhoja
15 g tuorehiivaa tai 5 g kuivahiivaa
3 dl lämmintä vettä (kädenlämpöistä tuorehiivalle, 42-asteista kuivahiivalle)
Sekoita taikina tasaiseksi ja anna kohota pari tuntia lämpimässä liinan alla. 
Toinen vaihe:
10 g suolaa
0,5 dl rypsiöljyä
0,5 dl hunajaa
n. 300 g (5 dl) vehnäjauhoja

Sekoita kaikki ainekset esitaikinaan tasaiseksi taikinaksi. Vaivaa hyvin. Öljyä kulho ja nosta sinne vaivattu taikina. Anna taikinan nousta n. 1 h.
Vaivaa kohonnut taikina pöydällä ja jaa se kahteen osaan. Muovaa paloista 2 pyöreää limppua,  ripottele päälle maissijauhoa (voit käyttää maissijauhoja myös vaivausalustalla, jolloin pyöritä limput kauttaaltaan maissijauhossa). Nosta leivät leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja anna kohota kaksinkertaiseksi. Paista leipiä 200 ºC uunissa n. 40-45 min. Anna jäähtyä ritilällä.

Jälkiruokani näytti lehdessä niin jännältä, että päätin muokata siitä oman version käyttäen kuitenkin alkuperäistä punosmallia.

Raparperi-mascarponepiirakka pellillinen

Pohja:7
Raparperi-mascarponepiirakka
150 g voita tai margariinia
3 dl sokeria
1,5 tl leivinjauhetta
6 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa
3 dl kermaa
Täyte:
1,5 prk (375 g) mascarponejuustoa
1 iso tai 2 pientä kananmunaa
3 rkl sokeria
1,5 tl vaniljasokeria
(1 tl kanelia tai kuivattua minttua)
500 g raparperia
Pinnalle:
sokeria

Sulata rasva ja anna sen hieman jäähtyä. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää munat, rasva ja kerma ja sekoita taikina sekaisin puuhaarukalla. Riko isoimmat jauhoklimpit puuhaarukalla, pienemmät sekoittuvat taikinaan paistettaessa. Kaada pohjataikina leivinpaperilla vuoratulle leivinpellille ja tasoita nuolijalla. Tee mascarpone-sekoitus. Kaada kaikki aineet raparperia lukuun ottamatta kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Seoksen voi maustaa kevyesti kanelilla tai mintulla. Levitä mascarponeseos varovasti tasaiseksi pohjataikinan päälle nuolijalla. Jätä reunoihin n. 1 cm tilaa. Leikkaa tuoreet, puhdistetut tai pakastetut raparperinvarret n. 5 cm palasiksi. Halkaise palaset pituussuunnassa. Lado palaset korinpohjakuvion mukaan päällimmäiseksi piirakkapohjalle. Ripottele päälle sokeria. Paista piirakkaa ensin uunin alatasolla 200 ºC n. 15 min. Alenna lämpötila 175 ºC ja jatka paistamista vielä n. 20 min.
Täytteen resepti ja idea: Kodin Kuvalehti 11/2018 

Kristiina

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Kerrostaloasumista

Kerrostalossa asumisessa on aina ollut omat kommervenkkinsa. Jotkut asukkaat noudattavat asumisen sääntöjä, jotkut taas viis veisaavat niistä. Itse sain viikonloppuna omat kokemukseni siitä viis veisaamisesta.

Yläkerran asukkaista joku keksi soittaa musiikkia perjantain ja lauantain välisen yön. Samaan aikaan yläpuolellani asuva henkilö pudotteli jotain lattiaan vähän väliä. Pauke oli aika muhevaa. Kun vihdoin nukahdin, heräsin keskellä yötä mahtavaan räsähdykseen. Kun pamahdusten ja musiikin pauhulta oli vaikea enää saada unta, kävin lauantain aamuyöstä parvekkeella saadakseni ehkä paremmin selville, mistä se melu tulee. Ihmettelin hieman, miksi jalkojeni alla rahisi, mutta luulin sen johtuvan vain siitä, että yön pakkanen oli jäädyttänyt veden jäähileiksi. Pistin sitten ajatukseni mietintämyssyyn ja vietin onneksi rauhaisan sunnuntain kissojen kanssa, lukien ja katsoen telkkaria.

Maanantaina, kun päivä oli valjennut, menin uudestaan parvekkeelle. Totesin, että ratina ei ollutkaan jäähileitä. Parvekkeeni oli täynnä lasinsirpaleita. Voihan persikka. Ensimmäinen ajatukseni oli "Miten ihmeessä saan ne siivotuksi?" Imuroida niitä ei voi, imurihan siinä hajoaa. Minulla ei ole pitkävartista lattiaharjaa, vain käsiharja pientä sotkua varten. Sitten alkoi sapettaa. Otin yhteyttä naapuriini kysyen, oliko hänen parvekkeellaan lasinsiruja. Hän ilmoitti, että ei, mutta ainakin alakerran naapurini parvekkeen kaiteella oli, samoin nurmikolla parvekkeittemme alla. Ensin epäilin yläkerrassa ikkunan hajonneen. Muistin kuitenkin oman, kivellä hajotetun ikkunani jokunen vuosi sitten. Silloin sirpaleet olivat isoja ja teräviä, kun taas nämä sirpaleet olivat pieniä ja kulmikkaita. Kiitos Internetin selvisi, että tällaisia sirpaleita syntyy todennäköisesti karkaistusta lasista. Olisiko se rysäys, joka minut herätti, ollut esimerkiksi asunnossa hajotettu pöytälasi tai muu vastaava? Sen sijaan, että hajonneet lasinsirut olisi kerätty muovikassiin ja viety roskiin, ne oli todennäköisesti vain dumpattu alas parvekkeelta muiden huoleksi. Tämä on juuri sitä huolimattomuutta kerrostalossa, joka jaksaa ottaa päähän. Sen vielä ymmärrän, että syksyisin parvekelaatikkokasvit kaadetaan parvekkeelta nurmikolle parvekkeen alle, ne maatuvat ja jopa parantavat maan laatua. Mutta lasi tai tupakantumpit, ei kiitos! Meillä on jo roskikset joka rapun pielessä, kunpa niiden yhteyteen saataisiin vielä "tuhkakupit" (ne pitkulaiset tupakoille tarkoitetut säiliöt), niin sekin ongelma helpottuisi.

Tällaista tämä kerrostaloelämä on. Raikuvaa musiikkia, parvekkeelle aika ajoin ilmestyvää ylimääräistä, no jotakin. Jos se ei ole melusaastetta keskellä yötä, se on lasia parvekkeella tai vaikkapa roskapusseja, joita laiskuri ei jaksa viedä roskalaatikkoon vaan jättää roskapussinsa rapun oven pieleen. Tai huonekaluja/kodinkoneita, joita viedään roskakatoksen liepeille sen sijaan, että ne kuljetettaisiin asianmukaiseen paikkaan. 

Tällä hetkellä puhutaan paljon muovin lajittelusta ja sen uusiokäytöstä. Miten voidaan edellyttää muovien tai muiden roskien lajittelua niiltä asukkailta, jotka eivät osaa edes viedä roskiaan roskapönttöön?

Kristiina