Google Website Translator

perjantai 28. helmikuuta 2020

Pyttipannua ja sieniä laskiaisviikolla

Jokainen teistä tuntee varmaan pyttipannun. Siihen voi käyttää ylijääneet keitetyt perunat. Lisäksi tarvitaan sipuli ja makkaraa (jos ei ole kasvissyöjä) ja jos makkaraa on jäänyt yli esim. lauantain saunalenkistä, entisaikaan eväiden Suomi-makkarasta tai vaikkapa nauravista nakeista. Nykypäivänä tietysti krakovanmakkarasta tai chorizosta. Itse huomasin, että pakastimessa oli vielä jäljellä pussillinen lanttua, joten päätin tehdä erilaisen pyttipannun. Reseptistä tuli 2 annosta ja kyytipojaksi vanhanaikaisesti etikkapunajuuria ja maustekurkkua.

Lanttupyttipannu

Laskiaisen lanttupyttipannu0,5 - 1 rkl öljyä
1 punasipuli
n. 250 g lanttua (esikeitetty, pakastettu)
0,5 tl yrttisuolaa
1 tl paprikajauhetta
0,5 tl cajunmaustetta
0,5 tl mustapippuria
100 g kalkkunametvurstia
Päälle:
1 kananmuna/annos 

Silppua sipuli. Kuutioi lanttu ja makkara.
Kaada öljy paistinpannulle ja kuumenna pannu miedolla lämmöllä (3). Lisää joukkoon sipuli ja anna sen hautua n. 7-10 min. Lisää joukkoon lanttukuutiot, nosta lämpöä hieman (4) ja anna kuutioiden saada hieman väriä. Lanttu voi olla myös "tuoretta", mutta silloin se on hyvä esikeittää n. 10 min. Lisää paiston aikana mausteet pannulle, jotta nekin saavat makua. 
Lisää lopuksi makkara ja anna kaikkien aineiden sekoittua ja saada makuja toisistaan taas alemmalla lämpötilalla n. 5-10 min.
Annostele annos lautaselle ja paista päälle löysäkeltuainen kananmuna, jonka keltuainen toimii ns. kastikkeena.

Tällä viikolla on laskiaisviikko ja vaikka kuinka rakastan hernekeittoa ja blinejä, yleisiä laskiaisruokia, pidän myös sienistä. Niinpä päätin tänä vuonna tehdä jotain erilaista laskiaiseksi. Tuloksena olivat sieniletut sienimajoneesilla. Koska minulla ei sattunut olemaan jääkaapissa maitoa, kun laitoin kuivatut sienet likoamaan, käytin vettä ja maitojauhetta, mutta sienet voi liottaa myös maidossa. Pääasia, että käytätte liotusliemen lettuihin.

Sieniletut

10 g kuivattuja mustavahakkaita tai muita kuivattuja metsäsieniä
Sieniletut sienimajoneesi
tai n. 2 dl suolattuja tai pakastettuja sieniä
4,5 dl vettä tai maitoa
1 salottisipuli
öljyä tai voita
suolaa, valkopippuria, ripaus currya
Lettutaikina:
4,5 dl sienten liotusnestettä tai 4,5 dl maitoa
(3 rkl maitojauhetta, jos sienet on liotettu vedessä)
2,5 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
suolaa, mustapippuria
0,5 tl kuivattua kirveliä
öljy/voiseosta

Jos käytät kuivattuja sieniä, laita ne veteen tai maitoon likoamaan vähintään muutamaksi tunniksi, mieluimmin kuitenkin jo edellisenä iltana. Siivilöi sienten liotusneste kulhoon ja pilko liotettuja sieniä tarvittaessa. Pilko suolatut tai pakastetut sienet hienoksi. 
Silppua sipuli. 
Hauduta öljyssä tai voissa sipulia paistinpannulla n. 5 min. Lisää joukkoon sienet ja mausteet. Paista, kunnes sienistä on irronnut ylimääräinen neste. Jäähdytä seos.
Tee lettutaikina. Jos liotit sienet vedessä, siivilöi nesteen joukkoon maitojauhe. Jatka siivilöimällä joukkoon vehnäjauhot ja vispaa lopuksi seokseen munat ja mausteet. Anna lettutaikinan turvota vähintään 0,5 tuntia.
Lisää lettutaikinaan jäähtynyt sieni-sipuliseos.
Paista letut joko pikkulettuina tai isommassa pannussa suurempina räiskäleinä.

Sienimajoneesi

100 g suolasieniä
3 rkl majoneesia
suolaa, mustapippuria
(muutama tippa tryffeliöljyä)

Huuhtele suolasienistä ylimääräinen suola siivilässä juoksevassa vedessä. Pilko sienet kuutioiksi.
Laita sienet tarjoiluastiaan ja lisää majoneesi. Mausta pippurilla ja halutessasi öljyllä ja tarkista maku suolan osalta. Tarjoa lettujen päällä.

Laskiaispulla
No, täytyy myöntää, että annoin sen verran periksi laskiaisperinteille, että tein vielä laskiaispullia. Tällä kertaa hillolla ja vaniljakermavaahdolla.

Kristiina

maanantai 17. helmikuuta 2020

Myrskyn jälkeen

Olipahan eilen oikein keli. Vettä tuli koko päivän ja alkuillasta alkoi se paljon puhuttu myrsky. Tuuli niin, että pelkäsin parveketuolien muuttuvan lentäväksi tavaraksi. Shokeeravinta tapahtui kuitenkin tuossa 20.00-21.00 välillä, jolloin satuin itse istumaan parvekkeella. Tiedätte jo varmaan miksi. Yhtäkkiä alkoi kuulua ritinää. Pelkäsin jo, että suoraan edessäni seisova koivu katkeaa. Mutta ei. Pihan sivussa kasvoi sellainen yli viisikerroksisen kerrostalon kokoinen 2-latvainen kuusi ja sen toinen latva runkoineen päivineen rämähti keskelle pihaa suoraan (onneksi) parvekkeeni alle. Kunnon rysäys, joka sai minut ja kissat sisällä pomppaamaan varmaan metrin verran. Kyllä elämässä pitää olla rytinää, mutta ei ihan näin paljon. Soitin aamulla huoltomiehelle, joka kertoi jo olleensa tarkastuskäynnillä ja tuijottaneensa pudonnutta puuta samoin monttu auki. Onneksi raivaajat tulivat pian paikalle ja nyt puuparan toinen puolisko on muisto vain.

Kristiina