Google Website Translator

torstai 30. huhtikuuta 2020

Kotivappu

Vappupöytä
Tänä vuonna vappu on erilainen siinä mielessä, että isommat vapputapahtumat on peruttu. Ei vapputoria, esiintymisiä eikä vappupäivän yhteispiknikkiä. Tosin ei mikään estä tänäkään vappuna järjestämästä pientä kotivappuriehaa muutaman ystävän kesken tai kokoontumasta vappupäivän piknikille tai lounaalle perheen kesken tai ystävien kanssa kotona, omassa pihassa tai vaikka metsässä/puistossa. Kunhan tarkastaa ennen metsään tai puistoon menoa, ettei isolla määrällä muita ihmisiä ole samat ajatukset. Myös esim. munkkien, donitsien tai churrojen yhteisleipojaiset somen avulla ovat hauska idea.

Meillä syödään tänä vappuna sekä suolaista että makeaa vappupurtavaa ja nautitaan simaa ja valkkaria. Suolaisiksi paloiksi valitsin 80-luvun voileipiä ja salaattia sekä pasteijoita. Leipänä käytin itse leivottua soodaleipää, mutta mikä tahansa tekijälle/syöjälle mieluinen leipä käy. Leivistä voi leikata kuoret pois ja yhdistää leivän useammasta palasta.

Metsästäjänleipä 2:lle

Metsästäjänleipä2 reilua palaa paahdettua leipää
koristeeksi muutama persiljanoksa
Jauhelihapihvi:
1,5 dl kermaviiliä
0,75 dl korppujauhoja
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 kananmuna
1 tl paprikajauhetta
suolaa, mustapippuria, persiljasilppua
300 g jauhelihaa
öljyä paistamiseen
Sienimuhennos:
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
öljyä
1 ltr tuoreita tai suolattuja metsä- tai herkkusieniä tai 2 dl pakastettuja
0,25 tl curryjauhetta
0,25 tl kuivattua rakuunaa
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl kermaa
0,5-1 rkl soijakastiketta
valkopippuria

Raasta sipuli ja silppua valkosipulinkynsi.
Sekoita kulhossa kaikki jauhelihapihviainekset hyvin keskenään. Vaivaa taikinaa kunnolla käsin, jotta se pysyy kasassa paistettaessa. Anna turvota n. 30 min.  Muotoile kostutetuin käsin jauhelihasta pihvejä (ei liian paksuja). Paista ne (pannulla kuuma pannu alussa, alempi lämpötila lopussa) joko paistinpannulla tai uunissa 200 ºC. Lisäohjeita täältä.
Tee pihvien turvotessa sienimuhennos. Puhdista tuoreet sienet, huuhdo suolasienet tai sulata pakastetut. Pilko sienet tarvittaessa.
Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulia öljyssä miedolla lämmöllä n. 10 min, lisää kuullotuksen lopussa valkosipulisilppu.
Lisää pannulle sipulien joukkoon sienet ja paista niitä (3-4), kunnes vesi niistä on haihtunut. Mausta seos paiston loppuvaiheessa curryjauheella ja rakuunalla.
Lisää pannulle voi ja kun se on sulanut, vehnäjauhot. Anna vehnäjauhojen kysyä hetki voissa paistuen ja lisää sitten kerma pienissä erissä. Sekoita kermaerien lisäämisten välillä seos tasaiseksi. Mausta sienimuhennos soijakastikkeella ja valkosipulilla.
Kokoa annos. Nosta kevyesti paahdetun leivän päälle ensin jauhelihapihvi ja sen päälle reilusti sienimuhennosta. Koristele persiljanoksilla. Voit myös persiljan sijasta ripotella leivän päälle juustoraastetta ja gratinoida leivän nopeasti uunissa grillivastuksen alla.

Oskarinleipä 2lle

Choron-kastike2 reilua palaa paahdettua leipää
koristeeksi muutama persiljanoksa
2 kpl porsaan ohutleikkeitä tai vasikanleikkeitä
(tai valmiita wienerleikkeitä)
vehnäjauhoja, suolaa, mustapippuria
1 kananmuna
korppujauhoja tai pankoa
öljyä tai voi-öljyseosta paistamiseen
Choron-kastiketta (kts. alla)
4 tuoretta parsaa tai purkkiparsatankoa
katkarapuja

Jos käytät tuoretta parsaa, keitä ne kypsiksi ja jäähdytä kylmässä vedessä. Valuta purkkiparsa. Sulata katkaravut pakkauksen ohjeen mukaan.
Ota liha lämpiämään huoneenlämpöön n. 30 min ennen paistoa ja kuivaa se. Tee Choron-kastikkeen mausteliemi.
Nuiji leikkeitä tarvittaessa ohuemmiksi kämmensyrjällä. Jaa 3:lle lautaselle leivitysaineet siten, että 1. tulee suolalla ja mustapippurilla maustettu vehnäjauho, 2. kananmuna, jonka rakenne vatkataan rikki haarukalla ja 3. korppu- tai pankojauho.
Lämmitä rasva paistinpannulla keskilämmöllä. Leivitä leikkeet ja paista ne, älä polta. Lisäohjeita leivitykseen ja paistamiseen täältä.
Pidä leikkeet lämpimänä ja valmista loppuun Choron-kastike alla olevan ohjeen mukaan.
Kokoa annos. Nosta kevyesti paahdetun leivän päälle ensin lihaleike ja sen päälle reilusti Choron-kastiketta, sitten parsatangot (2/lipä) ja lopuksi katkaravut. Koristele muutamalla persiljanoksalla.

Choron-kastike

Mausteliemi:
2 salottisipuli
1 dl valkoviiniä
0,75 dl valkoviinietikkaa
2 rkl sitruunamehua
kokonaisia musta- ja valkopippureita (n. 15-20 kpl kumpaakin)
Laita kaikki mausteliemen ainekset kattilaan ja keitä lientä kokoon, kunnes sitä on jäljellä n. 0,5 dl. Siivilöi ja jäähdytä liemi.
Kastike:
0,5 dl maustelientä
3 huoneenlämpöistä kananmunan keltuaista
150 g voita
1 rkl tomaattipyreetä
1 tl kuivattua rakuunaa
(suolaa, mustapippuria)

Kuutioi voi pieniksi kuutioiksi ja jätä huoneen lämpöön odottamaan.
Sekoita vatkaten kulhossa tai pikkukattilassa keltuaiset ja mausteliemi sekaisin. Nosta astia juuri ja juuri kiehuvan vesihauteen päälle ja kypsennä koko ajan vatkaten, kunnes seos sakenee. Nosta seoskattila kylmään tai jääveteen. Vatkaa sekaan kuutioitu voi, kunnes se on sulanut. Mausta kastike tomaattipyreellä, rakuunalla ja tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla.
Jos kastike juoksettuu valmistettaessa, yritä pelastaa se lisäämällä heti juoksettumisen huomatessasi joukkoon jääpala tai pari lusikallista kylmää vettä ja vatkaamalla kastiketta voimakkaasti. Choron-kastike täytyy syödä heti valmistamisen jälkeen tai kylmänä, sitä ei voi lämmittää uudestaan.

Koska sekä sieniä että katkarapuja (käytä salaattiin ne katkaravut, joita et arvele tarvitsevasi Oscarinleipien päälle) oli ylimääräistä, salaatiksi laitoin sieni- ja katkarapusalaatit. Katkaravuille tein kastikkeeksi Rhode Island-kastikkeen, mutta kevyemmän siitä saa maustamalla salaatin vain öljystä, sitruunamehusta, suolasta ja mustapippurista sekoitetulla kastikkeella.

Vanhanaikainen katkarapusalaatti Rhode Island-kastikkeella

Rhode Island-kastikejää- tai jäävuorisalaattia
miniluumutomaatteja, kurkkua
2 kovaksi keitettyä kananmunaa
50 g herneitä
1-2 avokadoa
sitruunamehua
n. 100-150 g katkarapuja
Rhode Island-kastike:
1 dl majoneesia
1 dl Creme Fraichea
1 pieni valkosipulin kynsi murskana
1 rkl tomaattipyreetä
1 rkl punaviinietikkaa
n. 6 tippaa tabascoa
sitruunankuoriraastetta, suolaa

Tee ensin kastike. Sekoita ainekset hyvin keskenään ja nosta jääkaappiin maustumaan.
Keitä salaatin kananmunat kovaksi (n. 8 min), kuori ne ja leikkaa lohkoiksi. Keitä herneet kananmunien keitinvedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Puolita luumutomaatit ja kuutioi kurkku. Puolita avokado, poista siemen ja kuori puolikkaat. Siivuta tai kuutioi avokadon liha ja ripottele päälle sitruunamehua tummenemisen estämiseksi.
Revi salaattikulhoon salaatti, lisää tomaatit, kurkut ja herneet. Voit joko levittää tämän pohjan laakealle tarjoiluvadille ja levittää päälle kananmunalohkot, avokadon ja katkaravut tai sekoittaa kaikki salaatin ainekset suoraan kulhoon. Laita kastike erilliseen astiaan, josta syöjät saavat annostella sen itse.

Meuhkasin edellisviikolla riisin vaihtamisesta ohraan, mutta tällä kertaa tein kuitenkin muna-riisipasteijoita. Ensi kerralla kokeilen samaa ohralla. Pasteijoita tuli vajaasta paketillisesta torttutaikinalevyjä 12 kpl. Tuorejuustona voi käyttää joko maustamaton tai maustettua, itse valitsin yrtti-valkosipulituorejuuston. Jos käytät maustamatonta, lisää täytemassan joukkoon suolaa, mustapippuri ja yrttejä (kuivattuja tai tuoreita).

Muna-riisipasteijat

Muna-riisipasteijat6 kpl torttu- tai lehtitaikinalevyjä
1 kananmuna voiteluun
Täyte:
0,5 dl puuroriisiä
1,5 dl vettä, suolaa
1 kovaksi keitetty kananmuna
0,5 tl paprikajauhetta
0,25 paketillista (á 200 g) tuorejuustoa

Keitä riisi pakkauksen ohjeiden mukaan. Keitä muna(t) koviksi (n. 8 min). Sulata taikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan. Riko lasiin tai kuppiin voiteluun tarvittava kananmuna ja riko sen rakenne.
Murskaa keitetyt, kuoritut munat kulhossa haarukalla hienoksi. Lisää joukkoon keitetty riisi, mausteet ja tuorejuusto ja sekoita tasaiseksi massaksi.
Puolita sulaneet taikinalevyt. Annostele jokaiselle levynpuolikkaalle vajaa ruokalusikallinen täytettä. Sivele taikinaneliön 2 vierekkäistä sivua kananmunalla ja taita voitelemattomat sivut yhteen voideltujen kanssa kolmioksi. Painele reunat kiinni haarukalla ja nosta valmiit pasteijat leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Voitele valmiit pasteija kananmunalla ja pistele ne haarukalla. Paista 225 ºC uunin keskitasolla n. 15 min, kunnes pasteijat saavat kauniin värin.

Munkit
Donitsi, munkkirinkilä, munkki. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Itse nimitän munkkirinkilöitä donitseiksi. Tänä vuonna väänsin hillomunkkitaikinani donitseiksi, joista puolet kuorrutin lakritsisokerilla (erittäin hienoa sokeria + raakalakritsijauhetta) ja toisen puolen suolakinuskilla. Hyvät ohjeet donitsien leipomiseen saat täältä. Periaatteessa donitsi on munkki, johon toisen nostatusvaiheen jälkeen tehdään reikä keskelle.

Tarvitsin suolakinuskia paitsi munkkien kuorrutukseen myös jäätelöön, joten laitetaan senkin ohjeita mukaan.


Suolakinuski

Suolakinuskidonitsit2 dl fariinisokeria
2 rkl vettä
2 dl kermaa (vispi tai kuohu)
nokare voita
suolaa

Annostele kattilaan sokeri ja vesi ja keitä, kunnes sokeri on sulanut. Kaada joukkoon kerma erissä koko ajan samalla sekoittaen. Keitä seosta hiljalleen, kunnes se sakenee. Nosta pois levyltä ja sekoita joukkoon voi, kunnes se on sulanut. Mausta suolalla maun mukaan. Anna jäähtyä.

Tähän jäähtyneeseen kinuskiseokseen kastoin lämpimät donitsit toiselta puolelta. Kuorrutetut donitsit voi halutessaan koristella nonparelleilla. Kuorrutuksen jälkeen ne on hyvä nostaa ainakin tunniksi jääkaappiin jähmettymään.

Churroladot
Makeiksi makupaloiksi tein myös puolen taikinan verran Kinuskikissan Churroladoksia jäätelötäytteellä. Koska lisäsin Kinuskikissan taikinareseptiin hieman sitruunankuoriraastetta ja pyöräytin churroladokset samassa lakritsisokerissa, jossa donitsitkin, halusin laittaa sisälle jäätelöksi sitruunajäätelöä. Jäätelön perusmassaa tulee tehtyä kuitenkin kerralla sen verran iso annos, että laiton puoleen siitä makuaineeksi jäljelle jääneen sokerikinuskin. Näin sain 2 erilaista, herkullista jäätelö vappupöytään.

Sitruunajäätelö ja Suolakinuskijäätelö

SitruunajäätelöJäätelön perusmassa:
5 dl kuohukermaa
1 prk (397 g) kondensoitua maitoa
1 vaniljatanko
Sitruunajäätelö:
n. puolet jäätelön perusmassasta
2-3 rkl sitruunamehua ja 0,25 sitruunan raastettu kuori
Suolakinuskijäätelö:
n. puolet jäätelön perusmassasta
donitsien kuorruttamisesta yli jäänyt suolakinuski

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon esim. nuolijalla kondensoitu maito ja halkaistusta vaniljatangosta kaavitut siemenet.
Sitruunajäätelö:
Lisää n. puoleen määrään jäätelön perusmassasta sitruunamehu ja kuoriraaste. Sekoita hyvin esim. nuolijalla ja kaada massa joko silikonivuokiin tai yhteen säilytysastiaan. Anna olla pakastimessa yön yli.
Suolakinuskijäätelö
Suolakinuskijäätelö:
Lisää pakastusastiaan n. 0,25 jäätelön perusmassasta, sitten suolakinuski (jätä muutama lusikallinen raidoitusta varten) ja päälle vielä 0,25 jäätelön perusmassasta. Sekoita jäätelöä nuolijalla, aineiden ei välttämättä tarvitse sekoittua aivan tasaiseksi. Kaada loppu sokerikinuski massa päälle ja sekoita niin, että kinuski jää raidoiksi. Pakasta yön yli.



Siinähän sitä taas oli. Sitten vaan vappua viettämään.

Valokuvaus Kotoisaa vappua


Kristiina

tiistai 28. huhtikuuta 2020

Kukka - Flower

Scilla


If every tiny flower wanted to be a rose, spring would lose its loveliness.
- Therese of Lisieux


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Kirjoja naisista ja kirjoista

Tällä kertaa tuli luettua e-kirjoja, kun ei kirjasto nyt palvele ja omat kirjat on niin moneen kertaan luettu, että tarvitsin vaihtelua ja uusia lukukokemuksia.

Fredrik Backman
Olen aiemmin kirjoittanut Fredrik Backmanin kirjasta Mummo sanoo hei ja anteeksi ja maininnut siinä yhteydessä nyt lukemani kirjan Britt-Marie kävi täällä (Fredrik Backman). Tämän kirjan päähenkilö on 63-vuotias Britt-Marie, ruotsalainen naispuolinen mielensäpahoittaja. Hän on ollut 40 vuotta naimisissa Kentin kanssa kotirouvana, joka on hoitanut sekä kotinsa että Kentin ja tämän lapset säntillisen jämptisti omien sääntöjensä ja listojensa mukaan. Tosin Kentin ja lapsipuoltensa mielestä Britt-Marie on passiivis-agressiivinen ja sosiaalisesti kykenemätön, Kent on saanut perheessä hoitaa ihmissuhteet, huumorin ja kaikki muut asiat kotia lukuun ottamatta. Omassa mielessään Britt-Marien avioliitto on ollut juuri sellainen kuin avioliiton pitääkin olla. Kunnes Kentin saamasta sydänkohtauksesta ilmoittaa hänelle nuori naisihminen. Britt-Marie ei voi ummistaa enää silmiään siltä, että ilta toisensa jälkeen jo pitkään hänen miehensä paidat ovat haisseet hajuvedelle ja pizzalle ja nyt hänen maljansa on täynnä. Hän muuttaa pois kotoa ja hakee työvoimatoimistosta töitä. Omasta mielestään tämä kodin hengetär on erittäin pätevä työnhakija 40 vuoden kotonaolon jälkeen. Työvoimatoimiston tyttö on ehkä eri mieltä, mutta se ei Britt-Marieta ja hänen listojaan hetkauta. Niinpä Britt-Marie löytää itsensä nuorisotalon väliaikaisena kiinteistönhoitajana Borgista, jossa kaikki muu paitsi pizzeria (jossa myös kauppa-, posti-, huoltamo-, terveyskeskus- ym. palvelut) ja jalkapallo on lakkautettu. Pesti on väliaikainen, sillä myös nuorisotalo on lakkautuslistalla. Lähimpään kaupunkiin, johon kaikki Borgista on siirtynyt, on 20 km päässä. Borgissa on vain pizzerian pitäjä Joku, sekalainen seurakunta muita asukkaita sekä lapset ja nuoret, jotka pelaavat jalkapalloa lakkautetussa joukkueessa. Britt-Marien saapuminen kaupunkiin tapahtuu huonoissa merkeissä, sillä ajettuaan ensimmäisiä kertoja 40 vuoteen autoa ja pysähdyttyään pizzerian eteen Britt-Marie saa heti autosta ulos astuessaan jalkapallosta päähänsä ja päätyy makaamaan tajuntansa menettäneenä pizzerian lattialle. Joka on hänen mielestään hirvittävän likainen kuten myös koko muu pizzeria ja nuorisotalo. Ja asukkaat näin tarkan ja säntillisen, joskin omasta mielestään suvaitsevaisen ja kohteliaan ihmisen (ulkopuolisten mielestä jankuttavan jäykkiksen) mielestä enemmän kuin outoja.
Borgin lapsien ainoa tekeminen on jalkapallon pelaaminen ja he haluaisivat osallistua pian kaupungissa pidettävään jalkapalloturnaukseen. Mutta heillä ei ole valmentajaa, joka on pakollinen osallistumiselle. Niinpä ikään kuin vahingossa jalkapalloa inhoavasta Britt-Mariesta tulee lasten valmentaja. Tällä tavoin hän pääsee vähitellen sisälle borgilaisten elämään. Ensimmäisen kerran elämässään Britt-Mariesta alkaa tuntua, että joku näkee hänet, hän on arvokas ja hyödyllinen ihminen. Pikku hiljaa Britt-Marie oppii ottamaan itse ohjat elämässään, oppii tekemään arkisia asioita, jotka Kent on aiemmin hoitanut ja saa pikkuhiljaa selville muiden asukkaiden salaisuuksia, murheita ja iloja ja opettaa myös heille omia omituisia arvojaan ja tapojaan. Onhan paikkakunnalla apuna myös Joku, Britt-Marieen ihastunut poliisi Sven ja vuokraemäntä/ex-jalkapalloilija/apuvalmentaja Bank ja tietysti lapset. Sitten paikalle saapuu Kent vanhoine tapoineen ja ohjat ottavine maneereineen hakemaan vaimoaan kotiin. Miten lopuksi käy Borgin, jalkapallon, Britt-Marien "miesten" ja hänen elämänsä?
Kuten aina, Fredrik Backmanin hieman kuivanväärä huumori puri minuun. Pidän hänen tyylisestään huumorista. Ja vaikka kirjassa asioita käsitellään mustan huumorin avulla, pohjavireeltään tarina on surullinen kasvukertomus. Sekä Britt-Marie että lapset oppivat itsestään uutta jokapäiväisen elämän soljuessa eteenpäin. Erityisesti Britt-Marie oppii näkemään sekä itsensä että muut uusin silmin. En ymmärrä, miten kukaan ei pitäisi tästä kirjasta ja suosittelen lämpimästi lukemaan sen.
Helmet-lukuhaaste kohdat 9, 14

Mia Kankimäki
Naiset joita ajattelen öisin (Mia Kankimäki) on kertomus aikansa rohkeista tutkimusmatkailija- ja taiteilijanaisista 1700-1800 luvuilta. Naisten elämää ovat yleensä säädelleet miehet, sosiaalinen ympäristö ja tavat/odotukset, mutta Kankimäen kirjaan yksityiskohtaisemmin tarkasteltavaksi valitut yönaiset ovat tehneet elämässään asiat toisin. Kuten on tehnyt myös kirjailija itse, 42-vuotiaana työstään irtisanoutunut, lapseton ja miehetön, kotimaassaan vanhempiensa ullakolla asuva nainen. Hän päättää matkustaa maailmalle naistensa perässä ottaakseen heistä selvää ja päätyy niukkien rahavarojensa ja apurahojen avulla matkustamaan Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Samalla, kun Kankimäki tarkastelee ja pohdiskelee omia matkojaan, tutkimuksiaan, aineistoaan, ympäristöään ja työtään, hän kirjoittaa myös valitsemien 10 yönaisen elämästä, teoista ja saavutuksista sekä heidän luonteestaan. Kirja on jaettu 3 osaa. Ensimmäinen osa Afrikka käsittelee Karen Blixenin (1885-1962). Toisessa osassa Tutkimusmatkailijat ovat pääosassa naiset, jotka aikanaan tekivät sitä, mitä vain miesten uskottiin voivan tehdä: matkustivat yksin ympäri maailmaa kuka milläkin syyllä ja tutustuivat paikallisiin oloihin, tapoihin, ihmisiin, uskomuksiin ja ympäristöön, keräsivät tieteellistä aineistoa ja kirjoittivat menestyskirjoja kokemuksistaan. Näistä naisista Kankimäki ottaa tarkempaan käsittelyyn 5 naista: Isabella Bird (1831-1904), Ida Pfeiffer (1797-1858), Mary Kingsley (1862-1900), Alexandra David-Neel (1868-1969) ja Nellie Bly (1864-1922). Kolmannessa osassa mukana ovat naispuoliset Taiteilijat. He ovat naisia, jotka ovat saavuttaneet kunniaa ja mainetta alalla, jota hallitsivat miehet: Sofonisba Anguissola (n.1532-1625), Lavinia Fontana (1552-1614), Artemisia Gentilechi (1593-1654) ja japanilainen Yayoi Kusama (1929-). Kirjaili kertoo naisten elämästä ja teoista, poimii heidän elämästään iskulauseita vinkeiksi mahdollisille tuleville yönaisille, siteeraa heidän kirjoittamiaan viestejä ja kirjeitä ja kirjoittaa heille menneisyyteen pieni viestejä itseltään.
Toisaalta oli ilahduttavaa lukea kirjailija omia humoristisesti ja itseironisesti ruotimia pelkoja, matkojen ja aineiston hakemisen hankaluuksia ja matkan vaikeita ja erityisesti kohokohtia. Välillä teksti tuntui kuitenkin kääntyvän valituksen ja itsesäälin puolelle, mikä tuntui turhauttavalta. Kirjan historialliset henkilöitä käsittelevät osat olivat mielenkiintoisia ja jopa yksityiskohtaisen tarkkoja paikoitellen, mutta hyppiminen kirjailin oman elämän ja hänen yönaistensa elämän ja matkojen välillä oli aika ajoin hankalaa. Lisäksi minua hämmensi kirjan viimeinen yönainen, japanilaistaiteilija Yayoi Kusama mielisairauksineen ja pakkomielteineen täynnä seksuaalisuutta, itseihailua ja omahyväisyyttä. Hippiajan Euroopassa hän ei ollut mitään erikoista, erikoiseksi ja yönaiseksi hänet voi kategorisoida korkeintaan japanilaisen yhteiskunnan tapojen rikkojana, maanikkona ja täysin itseensä käpertyneenä outolintuna. Sekä nykyajan että historian toimia ja tuntoja tutkivana sekä tieto- että kaunokirjana tämä teos on kuitenkin lukemisen arvoinen.
Helmet-lukuhaaste kohdat 6, 9, 16, 29, 39, 44

Donna Leon
Kun nyt puhutaan naisista ja kirjoista, kolmas lukemani kirja Ansionsa mukaan (Donna Leon) yhdistää nämä molemmat. Vaikka pääosan poliisi Guido Brunetti onkin mies, kirjassa vahvana vaikuttajana ja voimanaisena on myös hänen vaimonsa Paola ja kaikkiosaava sihteeri neiti Elettra. Tällä kertaa Brunetti kutsutaan apuun, kun venetsialaisessa kirjastossa, Biblioteka Merulassa, huomataan, että joku on vienyt sekä arvokkaita antiikkikirjoja että leikannut toisista irti sivuja, jotka myös ovat kadonneet. Epäilys on kohdistunut amerikkalaiseen tutkijaan, joka on lukenut käsikirjastossa hävinneitä tai turmeltuja teoksia ja joka nyt on hävinnyt Venetsiasta. Tutkijan kirjastolle esittämät henkilöllisyyspaperit ja suositukset osoittautuvat vääriksi. Mitä asiasta tietävät kirjaston johtaja, vahtimestari ja kirjaston vakiokävijä, entinen pappi Tertuliano? Miten aineisto on saatu ulos kirjastosta ja kaupiteltua halukkaille? Ovatko varkaudet tilaustöitä ja onko ne tehnyt vain yksi henkilö? Tutkimuksissa käy ilmi, että kansainväliset pimeät markkinat ovat erittäin raakoja ja että tämä ei ole yksittäistapaus, vaan vastaavaa on tapahtunut ympäri sekä Italian että Euroopan. Brunettilla, Vianellolla ja senora Elettralla on mielenkiintoinen, työteliäs tutkinta edessään.
Olen itse dekkareiden ystävä. Niitä kun voi lukea eri tavoilla. Joko yrittäen koko ajan itse selvittää jutun ennen loppuratkaisua saatujen vinkkien avulla tai antaa mennä vaan suoden kirjailijan/kirjan etsivän tehdä työnsä ja esittää loppuratkaisun. Donna Leonin/Brunettin loppuratkaisut ovat usein erittäin yllättäviä lukijankin kannalta. Niin oli tälläkin kertaa. Lisäksi pidän Brunetti-kirjojen ratkaisun etsimisen aikana vallitsevasta leppoisasta tunnelmasta kirjoineen, perhe-elämisineen, keskusteluineen, aterioineen ja viineineen, kunnes humahdetaan arvoituksen ratkaisuun.
Helmet-lukuhaaste kohdat 7, 16, 24, 25, 41

Vappuviikoksi olen varustautunut humoristisilla kirjoilla. Yrittelen lukea Mikael Berstrandin Göran Borg-kirjasarjan osat 1. ja 3., toisen osan olen jo aiemmin lukenut ja siitä kirjoittanut. Lisäksi oli pakko hankkia Paula Norosen Tarja Kulho-kirja. Että leppoisasti kohti vappua.

Kristiina

torstai 23. huhtikuuta 2020

Kasviksia, kandisokeria ja simaa

Hernepihviateria
Tuli taas sellainen "siivotaan nurkkia"-hetki tälläkin viikolla. Pakkasessa kun oli joulun aikoihin hankittu hernepussi, jolle ei silloin ollutkaan käyttöä. Jossain olivat ohitseni vilahtaneet sanat hernepihvi ja aikani selailtuani lehtipinoa löysin sen. Ei kelvannut ohje minulle ihan sellaisenaan, mutta antoi hyvän pohjan. Mietin aikani, mikä sopisi tarjottavaksi hernepihvien kanssa. Sitten muistin kaapissa olevan Myllärin kaurarouhepussin ja sen kyljessä joskus näkemäni kauraisen couscousin ohjeen. Aterian ainekset olivat koossa ja melkein kaikki kotimaisia.


Hernepihvit ja jogurttikastike

HernepihvitPihvit:
400 g pakasteherneitä
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
0,5 dl tuoretta minttua
100 g turkkilaista jogurttia
0,75 dl korppujauhoja
3 kananmunaa
0,5 sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria
5-6 tippaa tabascoa
(1-2 rkl vehnä- tai perunajauhoja)
öljyä tai öljy-voiseosta paistamiseen
Jogurttikastike:
100 g turkkilaista jogurttia
0,25 dl tuoretta minttua
(0,25 dl herneenversoja)
0,25-0,5 sitruunan kuori raastettuna
0,5 sitruunan mehu
1 tl hunajaa tai sokeria
suolaa, mustapippuria
Koristeeksi:
herneenversoja
Tee pihvimassa. Sulata herneet siivilässä hanan alla kuumalla vedellä. Pieni sipuli ja valkosipulinkynsi, silppua minttua (ja herneenversoja) hieman. Laita nämä aineet kulhoon ja surauta massaksi teho- tai sauvasekoittimella (ei tarvitse olla aivan mössöä, jätä hieman karkeutta).
Lisää kulhoon jogurtti, korppujauhot, munat, sitruunamehu ja mausteet. Anna turvota jääkapissa vähintään 15 min.
Tee sillä välin kastike. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan.
Kun pihvitaikina on turvonnut, tarkista taikina. Jos se vaikuttaa hyvin löysältä, lisää joukkoon hieman jauhoja ja sekoita.
Käytä paistamiseen tavallista tai lettupannua. Lämmitä rasva miedolla lämmöllä (3) ja annostele pannulle taikinaa ohuehkoksi letuksi. Käytä koko ajan mietoa lämpöä (3), koska liian kuumalla levyllä letut palavat paistopinnalta ja jäävät muuten löysäksi = murenevat käännettäessä. Paista lettuja ensin yhdeltä puolelta, kunnes ne saavat kauniin värin ja tuntuvat pysyvän kasassa käännettäessä. Paista myös toiselle puolelle kaunis väri. Jatka näin, kunnes koko taikina on paistettu (n. 20-25 kpl pihvejä). Nauti kastikkeen ja herneenversojen kanssa.
Hernepihvien alkuperäinen resepti: Kodin kuvalehti 5/2020

Koska ehjän hernepihvin onnistumisen edellytys on alhaisen lämpötilan käyttö, pannulla pöytään paistettavat pihvit valmistuvat aika hitaasti. Jos syöjiä on monta ja ruoka halutaan pöytään kaikille kerralla, ehdotan että erillispaiston sijaan 1) paistat koko pihvierän kerralla uunissa tai 2) paistat pihvit edellisenä iltana ja ennen ruokailua vaan lämmität pihvit uunissa, mikrossa tai pannulla.

Juuri nyt ja yleensäkin meitä kehotetaan ostamaan enemmän kotimaista. Suomalainen kotiruokamaakari kuluttaa vuodessa aikamoisen määrän riisiä ja esim. viljasta valmistettua couscousia. Kuitenkin voisimme korvata suurimman osan tuosta tuontitavarasta ohrasta ja kaurasta tehdyillä kotimaisilla tuotteilla. Kannattaa kokeilla esim. ohrasuurimoita puurossa, leivonnassa ja laatikoissa ja kaurarouhetta risotossa ja couscousissa.
Seuraava kaurainen couscousohje on otettu Myllärin pussin kyljestä. Koska kokeilin itse reseptiä vasta ensimmäistä kertaa, resepti on melko lailla tarkasti pussin resepti. Seuraavaksi pitänee harkita risottoa, jossa paprikankin voi korvata jollain kotimaassa viljellyllä.

Kaurainen couscous

Kauracouscous3 rkl öljyä
1 valkosipulin kynsi silputtuna
1 tl raastettua inkivääriä tai inkivääritahnaa
1 sipuli
1 porkkana
0,5-1 paprika
2,5 dl Myllärin Gluteenitonta Kaurarouhetta
3 dl kasvislientä (vesi+0,5 kuutiota)
(3 rkl korintteja tai rusinoita)
1 rkl raastettua sitruunankuorta
1 rkl silputtua ruohosipulia
ripaus kuivattua minttua

Kuutioi sipuli, Kuori porkkana ja kuutioi sekin. Pese paprika ja poista siitä kanta ja siemenet, kuutioi liha.
Lämmitä öljy paistokasarissa. Lisää silputtu valkosipuli ja inkivääri, anna mausteiden makujen irrota n. 2 min.
Lisää kasariin sipuli-, porkkana- ja paprikakuutiot sekä kaurarouhe. Anna ainesten kuumentua n. 3 min välillä sekoittaen.
Lisää kasariin kasvisliemi ja minttu. Katkaise lämpö levyltä ja anna hautua levyllä kannen alla n. 5 min. Lisää lopussa rusinat (itse en käyttänyt), sitruunankuoriraaste ja ruohosipuli ja sekoita. Voit koristella tuoreella mintulla.
Alkuperäinen resepti: Myllärin Gluteeniton Kaurarouhe-pussi

Kuinka moni on kuullut kandisokerista? En ainakaan minä ennen kuin reilu kuukausi sitten. Ostan aina välillä kaupasta Bastogne-keksejä, koska ne ovat hyviä sellaisenaan ja sopivat ihanasti jälkiruokien kanssa käytettäviksi. Aloin kerran tutkia ostamaani keksipakettia löytääkseni niiden maun salaisuuden, ei se pelkkä kaneli ollut. Ja siellä kummitteli tuo kandisokeri. Netistä huomasin, että sokeri kuuluu DanSukkerin valikoimaan ja sitä löytyy ainakin marketeista jopa täällä Vaasassa. Kaupunkireissulla nappasin mukaani paketin ja ajattelin alkajaisiksi kokeilla sen, kanelin ja vaniljan yhdistelmää pannukakussa.

Kandisokeri-kanelipannukakku

Kandisokeri-kanelipannukakku
1 l maitoa
4 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
0,75-1 dl kandisokeria
1 tl suolaa
1,5 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
1 dl öljyä tai sulatettua voita/margariinia

Ota maidosta erikseen 2 dl. Kaada se kattilaan ja lisää joukkoon suuret kandisokerikiteet. Lämmitä hellalla, kunnes kandisokeri on sulanut. Jäähdytä hieman. (Jos käytät sulatettua voita tai margariinia, voit sulattaa sokerin myös siihen).
Sekoita kulhossa maito ja munat hyvin sekaisin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää munamaitoon. Lisää lopuksi jäähtynyt kandisokeriseos ja rasva. Anna taikinan turvota 0,5-1 h.
Lämmitä uuni 225 ºC. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle reunalliselle leivinpellille. Paista pannukakku uunin alatasolla n. 30-35 min, kunnes pinta on saanut kauniin värin ja pannukakku tuntuu kypsältä. Nauti sellaisenaan tai hillon/jäätelön kanssa.

Vappu on ensi viikolla. Tämä vuonna laitoin vaihteeksi simakattilallisen pörisemään. Valintani simavaihtoehdoista oli hunajasima.

Hunajasima

3 l vettä
350-400 g hunajaa
1-1,5 sitruunaa
1-2 kanelitankoa
0,5 tl katajanmarjoja
0,5 tl kuivahiivaa
Pulloon:
1 tl sokeria
rusinoita

Pese sitruuna hyvin (tai käytä luomua) ja kuori se ohuelti perunankuorimaveitsellä. Purista mehu.
Annostele kattilaan vesi, hunaja, sitruunankuoret ja -mehu, kanelitanko ja katajanmarjat. Kiehauta ja anna sen jälkeen hiljalleen jäähtyä sammutetulla liedellä, kunnes liemen lämpötila on 42 ºC.  Sekoita joukkoon kuivahiiva ja anna seistä huoneenlämmössä 1 vrk.
Laita simapullojen pohjalle lusikallinen sokeria ja rusinoita. Siivilöi sima pulloihin ja anna olla jääkaapissa n. viikon. Kun rusinat ovat nousseet pinnalle, sima on valmista nautittavaksi. Vappuna sitten nähdään, minkä herkun kyytipoikana sima toimii.

Kristiina

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Lattialla - On the floor

Cat on the floor


I did not trip and fall. I attacked the floor and I believe I am winning.
-Anonymous


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Nopeaa arkisapuskaa

Viikolla tuli tehtyä ihan normiarkiruokaa eli lihamakaronilaatikkoa. Tosin ei sitä jauhelihaa, makaronia ja munamaitoa. Teinkin erilaisen makaronilaatikon. Tässä laatikossa on se hyvä puoli, että sen voi halutessaan tehdä maidottomana jättämällä juustoraasteen pois ja munattomana käyttämällä munamaitoon vain kookosmaitoa ja 1 dl kanalientä. Kookosmaito kun jähmettyy uunissa.

Kookos-kananpojanjauhelihamakaronilaatikko

Kookos-kananpojanjauhelihamakaronilaatikko1 ps (400 g) tummaa makaronia
vettä, suolaa + kanaliemikuutio(ita)
öljyä
1 sipuli
1 tl paprikajauhetta
1 tl chili- tai curryjauhetta
1-2 porkkanaa tai 1 prk tomaattimurskaa
suolaa, mustapippuria
400 g kanapojan/broilerinjauhelihaa
o,5 tl kuivattua basilikaa
1 prk (400 ml) kookosmaitoa
1-2 dl makaronien keittolientä
(1 muna, suolaa, pippuria)
Päälle:
juustoraastetta

Kuori ja silppua sipuli, pese porkkanat ja raasta ne raastimen karkealla terällä. Lämmitä uuni 175 ºC.
Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan (- 1 minuutti keittoajasta) kanaliemessä. Valuta makaronit, ota talteen 2 dl makaronien keittolientä.
Lämmitä öljy paistinpannulla keskilämmöllä. Lisää sipulit ja kuullota hiljalleen 7 min. Nosta lieden lämpötilaa 1 aste (4). Lisää pannulle paprikajauhe ja chili- tai curryjauhe sekä porkkanaraaste. Anna hautua vielä n. 3 min. Lisää pannulle jauheliha ja anna sen kypsyä läpikypsäksi sekoittaen välillä. Jos käytät porkkanan sijasta tomaattimurskaa, lisää se tässä vaiheessa ja anna porista hetki, jotta liika neste haihtuu. Mausta suolalla ja pippurilla, tarkasta maut.
Annostele uunivuokaan puolet makaroneista, jauhelihaseos ja loput makaronit ja sekoita hyvin.
Sekoita erillisessä astiassa huoneenlämpöinen, ravistettu kaakaomaito ja makaronin keitinliemi sekä halutessasi muna. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Kaada liemi tasaisesti uunivuokaan makaroni-jauhelihaseokseen. Ripottele päälle juustoraastetta (maidottomassa versiossa vaikka korppujauhoja).
Paista laatikkoa uunin keskitasolla n. 50 min. Paiston lopussa voit ottaa kannen pois ja nostaa vuoan hieman ylemmäksi, jotta pinta saa kauniin värin. 

Arkiruoan kyytipoikana salaattikin on kiva, itse tyydyin tällä kertaa salaatin sijasta etikkapunajuurisiivuihin. Ja tietysti hyvään leipään. No, ainakin näkkileipään. Jälkiruoan sijasta valitsin arjeksi hedelmätarjottimen, josta saa ottaa jälkkäriksi mieleisensä hedelmän/hedelmät. Tällä tavalla keittiössä ei tarvitse seistä kun 15-20 min. saadakseen aikaan pääruoan lisukkeineen ja jälkiruoan.

Lauantai-aamu taas oli otollinen tilaisuus käyttää aamiaispuuroon jämiä. Pääsiäisen jälkeen oli jäänyt erinäisiä maitotuotteiden pohjia (jogurtti, raejuusto, salaattikastike) ja löytyipä kaapista parit hiutalepussin pohjatkin (tattari, siemenhiutalepuuro), joten ei kun niistä aamupuuro. Mitään reseptiä on vaikea antaa, koska kaikki riippuu keittäjän jääkaapin jämäsisällöstä. Omassani oli n. 5-6 dl vettä+maitotuotteita, ripaus suolaa, 3 dl hiutaleita ja kiehumisen aikana loraus hunajaa.  Tuli muuten vahingossa gluteeniton puuro, kun nuo siemenhiutalepuuroainekset olivat gluteenittomia. Sitten vain päälle voisilmä ja mukaan pari paahtoleipää. Keksin muuten tänä aamuna korvata voisilmän yhden tuoreen luumun kuutioidulla lihalla.

Kristiina

torstai 16. huhtikuuta 2020

Ukon päivät nyt

Ukko on ollut nyt 3 viikkoa kahden kanssani. Valitettavasti Ukon kannalta se tarkoittaa myös sitä, ettei enää ole leikkikavereita, joiden kanssa kuluttaa energiaa, painia ja leikkiä. Eikä kumppaneita, jotka nuolisivat hankalat paikat esim. niskasta tai korvista. Eikä lämmintä, pehmeää kehräävää kaveria, jonka vieressä nukkuisi päikkärit tai yöunet. Tai kilpailisi ruoasta.

Kissa syö
Kaukalolla on hieman vähemmän ruuhkaa kuin ennen
Olen ainoana kumppanina pyrkinyt jotenkin kompensoimaan kaverin puutetta. Aamuaterian, rapsutus- ja huomiohetken ja aamupäivänokosten jälkeen harjaan yleensä Ukon päivittäin. Ehkä se hieman helpottaa hänen yksinäisen elämän stressiään, pitää turkkia kunnossa ja samalla suo meille kahdenkeskisen hetken.

Kissan harjaus

Myös nukkuminen on Ukolle hieman hankala asia tätä nykyä. Ukko ei ole koskaan ollut mikään kyljessä nyhjääjä. Kun Hetan paikka oli ehdottomasti mahaa vasten painautuneena sängyssä, valitsivat kauhukakarat toisin. Pienenä ne vielä nukkuivat polvitaipeeseeni käpristyneinä, mutta vanhemmiten ne siirtyivät nukkumaan kahdestaan sängyn jalkopäähän. Päikkärit taas Ukko aiemmin nukkui yleensä sängyssä petauspatjan alle kaivautuneena. Nykytilanteessa se käpertyy joskus päikkäreille sänkyyn, mutta ei enää vällyjen alle vaan ihan sängyn päälle. Usein se kuitenkin valitsee paikakseen ruokapöydän tuolin keittiössä, raapimispuun pesälaatikon tai satunnaisesti myös köllähtää sohvalle viereeni. Yöt se viettää samoissa paikoissa. Ennen oli mukava nukahtaa kehräävän, lämpimän siskon viereen, mutta kylmän palvelijan jalkopäässä ei aina ole yhtä kivaa. Siksi kai kiertävä yöpymispaikkakin.

Kissan nukkumapaikat

Pois ovat jääneet myös aktiviteetit kavereiden kanssa: takaa-ajot, paini ja muuten vaan härnääminen. Ukolla oli myös omat yksinleikkinsä: pallot, vinkulelut ja aktiviteettilelu. Laserista Ukko ei erityisemmin välittänyt aiemminkaan, kun muut juoksivat hulluna punaisen täplän perässä Ukko istui arvokkaan näköisenä rapsupuussa tai sohvalla katsellen. 
Nyt olen yrittänyt leikittää sitä joka päivä. Tällä hetkellä sitä saattaa hetkellisesti kiinnostaa tabletilla pyörivä hiiri, mutta muuten se leikkii vaan keppi+naru tai keppi+höyhenet-leluilla. Pallot ja hiiret eivät juuri nyt jaksa kiinnostaa. Energiansa sen on kuitenkin johonkin kulutettava, joten leikimme sen kanssa nyt noita keppileikkejä.

Kissan leikitys
Ukko leikkii kepin ja narun päässä olevalla lelulla
Leikimme iltaisin myös höyhenkepillä. Siitä kuvasin lyhyen videon, josta näkyy, että vaikka leikki on välillä laiskanlaista, saa Ukko vielä itseensä vauhtiakin. Tosin Ukkokin on jo yli 11 v., vanhus siis jo meidän iässämme.



Kristiina

tiistai 14. huhtikuuta 2020

lauantai 11. huhtikuuta 2020

Pääsiäisen alku-, pää-, ja jälkiruoka

Alkupalaksi valitsin tänä vuonna parsakauden kunniaksi bruchettat. Vielä parsa on tosin ulkolaista, mutta touko-kesäkuussa sitä saa jo kotimaisena ja bruchettat käyvät hienosti myös esim. aamiaisleiviksi kesällä. Leipänä käytän mieluimmin täysjyväleipiä, esim. pitkulainen leipä, maalaislimppu tai patonki. Tee bruchettat pitkulaisen leivän parista ensimmäisestä/viimeisestä viipaleesta, maalaisleivän puolitetuista viipaleista tai patongista vinottain leikatuista viipaleista. Kun paahdat parsoja uunissa, paahda samalla salaattiin käytettävät parsat.

Parsa-uppomunabruchetta 4:lle

Parsa-uppomunabruchetta0,5 dl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
4 viipaletta leipää
4 tankoa parsaa
oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria, ripaus sokeria
4 kananmunaa
vettä
suolaa, mustapippuria, ruohosipulisilppua

Sekota edellisenä iltana oliiviöljy ja murskattu valkosipulin kynsi ja anna maustua yön yli.
Kuumenna uuni 200 ºC.
Katkaise parsatangoista pois puiseva tyvi ja kuori tarvittaessa (kotimaisia ei tarvitse yleensä kuoria). Levitä parsat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Roiskuta päälle öljyä, suolaa, pippuria ja sokeria. Pyörittele parsoja, jotta öljy ja mausteet leviävät. Leivät voit paahtaa joko leivinpaahtimessa tai laittaa ne sopivan kokoisina samalle uunipellille paahtumaan.
Paahda n. 10 min, ota pois uunista ja puolita parsat. Voitele paahdetut leivät oliiviöljy-valkosipuliseoksella ja nosta päälle 2 parsanpuolikasta/leipä. Tee päälle uppomunat.
Yleensä keitän uppomunat vesi-tikkaseoksessa kattilassa, mutta tällä kertaa päädyin kokeilemaan niiden keittoa mikrossa. Munat voi tehdä muiden sinesten paahtuessa uunissa.
Valuta tee/kahvikuppiin kylmää vettä ja riko joukkoon kananmuna niin, että muna peittyy vedellä. Peitä astia tuorekelmulla tai lautasella. Kuumenna vesi+muna mikrossa n. 1,5 min (riippuu mikron tehosta). Kaada muna kupista esim. reikäkauhalle, anna hieman valua ja aseta uppomuna päällimmäiseksi leivälle. Jos teet munia vain yhden kerrallaan, vaihda joka munan jälkeen kupin vesi uuteen, kylmään veteen.
Ripottele munan päälle suolaa ja mustapippuria ja koko leivälle vielä ruohosipulisilppua.
P.S. Tuli mikrouppomuna kokeiltua ja ainakin omalta kohdaltani huonoksi todettua. Valkuainen pyrki jäämään raa'aksi, kun taas keltuainen kypsyi liikaa. Palasin vesi-etikka-kattilalinjalle.

Lammaskaali
Pääruokana pöytään nostettiin tuttu lammaskaali. Sen verran vaihdoin tänä vuonna reseptiä, että korvasin n. puolet lihaliemestä tummalla oluella. Kaverikseen pöytään lammaskaali sai salaatin ja mämminäkkäriä.





Parsa-fenkoli-juustosalaatti

Parsa-fenkoli-juustosalaatti
Jää- tai jäävuorisalaattia
0,5 nippua parsaa
0,5 (n. 150 g) fenkolia
250 g vihreitä kivettömiä viinirypäleitä
1/3 kurkkua
n. 100 g juustoa (Port Salut, Gouda tai muu)
herneenversoja
Kastike:
1 prk (200 g) Bulgarian jogurttia
1,5 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl sitruunamehua
suolaa, mustapippuria

Sekota ensin kastikkeen ainekset ja anna maustua jääkapissa salaatin teon ajan.
Katko parsoista pois puiseva tyvi, kuori tarvittaessa ja paahda niitä 200 ºC uunissa n. 10 min. Jäähdytä hieman ja pilko varret paloiksi. Säästä nuput sellaisenaan.
Huuhdo ja kuivaa salaatti. Suikaloi fenkoli ohuiksi suikaleiksi. Pese viinirypäleet ja puolita isommat, käytä pienet sellaisenaan. Kuutioi juusto ja kurkku.
Revi salaatti kulhoon ja lisää joukkoon parsapalat, fenkolisuikaleet, viinirypäleet, kurkku- ja juustokuutiot. Sekota hyvin ja koristele herneenversoilla.
Tarjoile salaatti ja kastike erikseen.
Alkuperäinen resepti: https://www.valio.fi/reseptit/juustoinen-fenkolisalaatti---resepti/
P.S. Kun salaatissa oli juustoa (kermaista), totesin alkuperäisen kastikkeen huonoksi valinnaksi, koska se vain lisäsi salaatin kermaisuuden/raskauden tunnetta. Niinpä vaihdoin kastikkeen tilalle vain sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria ja se kevensi salaatin sopivaksi raskaalle lammaskaalille.

Mämminäkkäri oli tämän vuoden valintani jäätelön lisäksi mämmiruoaksi. Näkkärin teossa voit käyttää haluamaasi siemencoctailia, pähkinöitä tai pähkinä/mantelirouheita ja vaikka pienen määrän viljahiutaleita. Ole kuitenkin sen verran "nuuka", ettet heitä joukkoon kaikkia mahdollisia siemeniä, pähkinöitä ja hiutaleita. Oma sekoitukseni oli tällä kertaa auringonkukka, seesami, maapähkinät, kurpitsa ja pellava. Jos käytät kokonaisia pähkinöitä tai isoja siemeniä (kurpitsa), hienonna ne morttelissa tai sauva/tehosekottimella ensin pienemmäksi.

Mämmi-siemennäkkäri

Mämmi-siemennäkkäri3,5-4 dl siemeniä ja pähkinöitä
(auringonkukan-, unikon-, seesamin-, kurpitsan-, pellavan- tai chiansiemeniä, eri pähkinöitä.
250 g mämmiä
0,5 dl kiehuvaa vettä

Annostele siemenet kulhoon ja sekota. Lisää kulhoon mämmi ja kiehuva vesi. Sekota tasaiseksi massaksi.
Mittaa pöydälle uuniritilän kokoinen pala leivinpaperia ja kaada taikina sen päälle. Mittaa toinen samanlainen leivinpaperipala ja aseta se taikinan päälle. Ota uunipelti ja paina sen avulla taikina litteäksi. Viimeistele "litistäminen" ohueksi kaulimella.
Poista ylempi leivinpaperi. Leikkaa taikinaan taittourat veitsellä tai taikina/pizzapyörällä. Nosta leivinpaperi taikinoineen uuniritilälle ja paista näkkileipää uunin keskitasolla 150 ºC n. 45 min niin, että pönkität uuninluukun hieman raolleen esim. lusikan avulla paiston ajaksi.
Nosta ritilä näkkileipineen pois uunista ja sammuta uuni. Käännä leipä ritilälle paljas pinta alaspäin ja poista pohjaleivinpaperi. Jos näkkileipä tuntuu vielä hieman pehmeältä, laita ritilä takaisin uuniin ja loppukypsytä näkkäri uunin jälkilämmöllä uunin luukku edelleen raolleen tuettuna. Jäähdytä näkkäri ritilän päällä peittämättä. Taittele leipä annospaloiksi ja säilytä leipiä esim. paperipusissa leipälaatikossa.
Alkuperäinen resepti: Kodin Kuvalehti 2018

Persikka-rahkakuppi ja mämmijäätelö
Jälkkäriksi piti tulla rahka-persikkanyyttejä, mutta huomasin jo ensimmäistä nyyttiä taiteillessani, että olen surkea nyytinkokoaja. Joten tuloksena olivat rahka-persikkakupit. Tarjoiltuna tietyski Kinuskikissa ihanan mämmijäätelön kanssa.




Sitruunarahka-persikkakupit

Sitruunarahka-persikkakupit5 lehti- tai torttutaikinalevyä
0,4-0,5 dl vispikermaa (jäätelöstä ylijäävä kerma)
1 prk (200 g) sitruunarahkaa
1 pieni muna
1 rkl sokeria
1-2 rkl vaniljakreemijauhetta
1 tlk (410/240 g) persikanpuolikkaita tai -lohkoja
Päälle:
tomusokeria

Vispaa kerma ja sitruunarahka vaahdoksi (voit myös vispata kerman erikseen vaahdoksi ja sekoittaa sen viimeisenä muiden aineiden joukkoon). Vispaa joukkoon muna, kunnes seos on tasainen. Lisää sokeri ja vaniljakreemijauhe (tai vaniljasokeria 0,5 tl, jos vispasit kermavaahdon erikseen).
Valuta persikat ja kuutioi ne. Voit myös soseuttaa ne, jos haluat. Sekoita persikkakuutiot rahkaseokseen.
Sulata taikinalevyt pakkauksen ohjeiden mukaan ja puolita ne. Asettele levynpuolikkaat muffinivuoan aukkoihin (=10 kuppia). Paista kuppeja 200 ºC uunissa alatasolla n. 25 min. Anna kuppien jäähtyä kunnolla ennen irrottamista. Koristele kupit tomusokerilla. Nauti mämmijäätelön tai esim. persikkajäätelön kanssa.

Nyt, kun kotoa ei pääse kuin lenkille ja kauppaan, paikkoja on kiva piristää kukilla, pajunkissoilla, tekstiileillä, rairuoholla, tipuilla ja pupuilla ja suklaamunilla. Suklaamunatkin joutuu valitettavasti (hih) syömään ihan itse, koska virpojia ei tänä vuonna käy.

Easter flowers collage

Ei kun vaan minulta ja Ukolta..

Happy Easter

Kristiina

tiistai 7. huhtikuuta 2020

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Paprikaa, pizzaa, puolukkaa ja veriappelsiinia


Pääruokien alkuperäiset reseptit löysin 30.1.2020 julkaistusta Ilkka-Pohjalaisesta. Niitä reseptejä tuunasin sitten oman makuni mukaisiksi. Sekä sämpylät että keittoainesten paahtaminen voidaan tehdä yhdellä uuninlämmityksellä.

Pizzasämpylät

Pizzasämpylät1 tlk (400 g) basilikalla ja oreganolla maustettua tomaattimurskaa
1 dl kuumaa vettä
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 tl hunajaa
1 dl juustoraastetta (esim. emmental)
0,75 dl kuorittuja auringonkukan siemeniä
1 dl vehnä- tai kauraleseitä
1 dl ruisjauhoja
n. 7 dl vehnäjauhoja
Päälle:
1 kananmuna
juustoraastetta

Kaada tomaattimurska leivontakulhoon, surauta se soseeksi sauvasekoittimella. Lisää kuuma vesi ja kuivahiiva, sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon suola, hunaja, auringonkukansiemenet, leseet ja ruisjauho ja sekoita seos tasaiseksi.
Alusta taikinapohjaan vehnäjauhoa, kunnes taikina on pehmeän tarttuvaa. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa n. 45-50 min.
Nosta taikina erittäin hyvin jauhotetulle leivinalustalle, ripottele jauhoja myös taikinan pinnalle. Muotoile taikina pötköksi, lisää tarvittaessa alustalle jauhoja muotoilun aikana. Leikkaa pötköstä 12 suunnilleen samankokoista palaa. Paloja ei tarvitse paljoa muotoilla, sämpylät saavat olla aika rustiikkisen näköisiä. Nostele palat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Peitä sämpylät liinalla ja anna kohota n. 30 min. Lämmitä sillä välin uuni 220 ºC. Sekoita myös sämpylöiden voitelua varten kupissa rakenteeltaan rikottu kananmuna ja juustoraaste. Voitele kohonneet sämpylät muna-juustoraasteseoksella.
Paista alakeskitasolla n. 20-30min, kunnes pinta on kauniin värinen ja sämpylät tuntuvat kypsiltä. Anna jäähtyä peittämättöminä. Kun laitat sämpylän väliin kinkkua, metwurstia tai vaikka paistettua pekonia, sinulla on pizza sämpylän muodossa.

Sämpylät toimivat kaverina paahdetulle paprikakeitolle, molemmissa kun on toisiinsa sopiva makumaailma. Itse käytin keiton lisukkeena tortelloneja, mutta myös jotain täysin muuta on mahdollista käyttää. Esim. leipäkuutioita ja raejuustoa, paahdettuja pähkinöitä ja siemeniä, lehtikaali-,punajuuri- tai bataattishipsejä makuöljyn tai smetanan kanssa jne.

Paahdettu paprikakeitto

Paahdettu paprikakeitto4 (n.1,1 kg) punaista paprikaa
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
70 g tomaattipyreetä
1 l vettä + 1 kasvisliemikuutio
0,5-1 tl kuivattua basilikaa
0,5-1 tl kuivattua oreganoa
1 tl savupaprikajauhetta 
ripaus chilihiutaleita tai 0,5 tuoretta chiliä
2 tl hunajaa
(sitruunamehua)
125 g täytettyjä (aurinkokuiv.tomaatti, juusto, kinkku) tortelloneja, tortellineja, raviolia tai rigatonia
parmesanlastuja tai raejuustoa, basilikanlehtiä koristeluun
Lämmitä uuni 220 ºC. Pese ja puolita paprikat pituussuunnassa, poista kannat ja siemenet sekä sisäosa valkoiset kohdat. Aseta paprikanpuolikkaat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille kuori ylöspäin. Halkaise kuorimattomat sipulit ja asettele ne samalle uunipellille myös kuori ylöspäin. Lisää pellille vielä kokonaiset, kuorimattomat (poista sentään uloin, ohut kuorikerros) valkosipulinkynnet.
Paahdetun paprikakeiton ainekset
Laita pelti uunin yläkeskitasolle ja paahda, kunnes paprikat pilkuttuvat mustiksi (n. 30 min). Voit loppua kohti muuttaa uunin lämmön grillivastukselle, jos siltä näyttää.
Sulje paprikanpuolikkaat muovipussiin tai laita ne kulhoon, jonka peität tuorekelmulla ja anna muhia n. 10 min. Irrota paprikoista kuoret (kitkeriä) ja laita liha blenderiin tai kulhoon. Purista paprikalihan joukkoon sipulit ja valkosipulit kuoristaan. Lisää joukkoon 2 dl vettä ja surauta blenderillä tai sauvasekoittimella sileäksi.
Siirrä keittopohja kattilaan kuumentumaan. Lisää kattilaan myös loppu vesi, kasvisliemikuutio, tomaattipyree, mausteet ja hunaja. Sekoita tasaiseksi. Anna kiehua lempeästi (3-4) n. 15 min. Tarkasta maku. Koska paprikoista ja yrteistä ei koskaan tiedä, keitossa voi olla pieni kitkerä jälkimaku. Lisää silloin keittoon pari ruokalusikallista sitruunamehua tasaamaan kitkeryyttä.
Lisää joukkoon tortellonit, raviolit tai muut täytetyt makaronit ja keitä vielä pari minuuttia, että ne kypsyvät. Lisää vettä tarpeen vaatiessa. Tarjoile parmesaanilastujen tai raejuuston kanssa, koristele halutessasi tuoreella basilikalla. Jos käytät vihanneslastuja, siemeniä tai leipäkuutioita, ripottele ne keittolautaselle keiton päälle vasta juuri ennen tarjoilua.

Jälkiruoaksi tein puolukkapirtelöä, koska kaikki ainekset löytyvät omasta takaa. Käytin omassa pirtelössäni makua antamaan Salted Caramel-makutomusokeria. Jos ei sitä satu olemaan, ei kannata sitä ihan heti lähteä netistä tilailemaan. Laita tilalle hunajaa, tavallista tomusokeria tai erikoishienoa sokeria. Tai käytä maustamiseen/makeuttamiseen omenamarmeladia (jos joululta jäi yli torttujen omena-kanelimarmeladia, heitä jämät pirtelön joukkoon) tai omenasosetta. Ohjeesta tulee pirtelöä 1 iso lasillinen tai 2 hieman pienempää.

Puolukkapirtelö

Puolukkapirtelö2 dl pakastepuolukoita
4 dl vaniljajäätelöä
2 dl kylmää maitoa
1,5-2 rkl Salted Caramel-makutomusokeria
(tai muuta makeutus- ja makuainetta oman maun mukaan)

Annostele jäiset puolukat sekoitusastiaan. Kun ne ovat puoliksi sulaneet, surauta soseeksi sauvasekoittimella (varo, roiskuu). Lisää astiaan jäätelö ja jatka sauvasekoittimella sekoittamista. Lisää lopuksi maitoa ja sekoita tasaiseksi edelleen sauvasekoittimella. Maista ja lisää tomu- tai muu sokeri tai makuaine. Kaada pirtelö tarjoilulasiin ja koristele puolukoilla tai esim. sitruunamelissalla. Nauti heti pillillä, lusikalla tai juomalla.

Nyt täytyy hieman selittää, miksi tämä veriappelsiinimarmeladin resepti on mukana tässä postauksessa. Kyllästyin vihdoin maaliskuussa syömään aina aamiaiseksi puuroa ja ruisleipää. Halusin välillä paahtoleipää. Yleensä leivon käyttämäni vaalean leivän itse, mutta tällä kertaa päätin katsastaa kaupan tarjonnan. Ihastuin Vähäkyröläisen Kotileipomo Pihlajan leipiin, varsinkin Hurjan Viljaiseen ja olen nyt käyttänyt sitä jokusen viikon, no välillä toki Kauraistakin. Syön yleensä 2 "suolaista" leipää teen kanssa, mutta kolmannen haluan olevan makeampi jälkiruokaleipä. Ja mikäs jälkiruokaleivän makeuttaa paremmin kuin marmeladi. Tuosta samaisesta Ilkka-Pohjalaisesta löytyi veriappelsiinimarmeladin resepti. Nyt kun on kotiaikaa, hain kaupasta pussin sesongin veriappelsiineja (tavallinenkin käy) ja tekaisin aamiaismarmeladin.

Veriappelsiinimarmeladi

Veriappelsiinimarmeladi1 kg veriappelsiineja
1,5-2 dl hillosokeria tai hillo-hyytelösokeria
minttua, sitruunamelissaa tai rosmariinia

Kuori appelsiineistä pois kuori valkoisine osineen. Onnistuu parhaiten, kun leikkaa appelsiinin appelsiinin molemmin puolin napakohdat eli hatit valkoisine sisäosineen pois. Tue sen jälkeen appelsiini napakohdasta leikkuulautaa vasten leikkaa terävällä veitsellä appelsiinin muotoija mukaille kuori valkoisine sisäkuorineen irti.
Laita appelsiininlihat blenderiin tai kulhoon ja soseuta (kulhossa sauvasekoittimella, varo, roiskuu).
Kuumenna appelsiinimassa kiehuvaksi kattilassa ja lisää sokeri ja kuivattu tai tuore yrtti. Keitä 10-15 min. Kuori päältä vaahto ja säilö puhtaaseen lasiastiaan. Käytä mahdollisimman tasaisen avaraa lasiastiaa, jokka saat kaiken hillon pois purkista. Hillo/marmeladi sakenee jäähtyessään ja jääkaapissa.
Alkuperäinen resepti: Ilkka-Pohjalainen 30.1.2020

Kristiina

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Dekkari, vaellus ja rakkauden etsintä

Viimeiset kirjastosta lainatut varsinaiset kirjat on luettu, seuraavaksi siirrytään e-kirjoihin.

Christian Rönnbacka
Rakennus 31 (Christina Rönnbacka) tuo taas Antti Hautalehdon tutkimaan kummallisuuksia. Edellisessä osassa Julma Hautalehdon omakotitalo poltettiin, mutta nyt hän on päässyt muuttamaan Nikkilään kerrostaloasuntoon. Ei ihanneratkaisu Antista, mutta asiaa kirkastaa tyttöystävä Leena. Seksi ja yhteinen tekeminen on tyydyttävää. Sen sijaan Hautalehto toteaa saaneensa ihan oman stalkkerin, kun joku lähettelee hänelle rakkauskirjeitä ja jopa verhot ikkunaan, josta ne vielä puuttuvat. Ei mukava tilanne.
Antti Hautalehto palaa juuri sopivasti sairaslomalta ryhtyäkseen tutkimuksenjohtajaksi mitä omituisimpaan juttuun. Porvoon ympäristöstä alkaa löytyä tyhjiä hautoja. Mutta koska ne ovat nimenomaan tyhjiä, tekijä on syyllistynyt korkeintaan vahingontekoon ja siihenkin vaan, jos maanomistaja haluaa nostaa syytteen. Mutta joku taustalla usuttaa median vaatimaan poliisilta toimia. Tällä taustahenkilöllä, Nikkilän entisen mielisairaalan yläkerrassa salaa asuvalla taiteilija Maisterilla/Mestarilla on aivan omat kuvionsa hauta-asian suhteen.
Vihdoin tyhjien kuoppien jälkeen viimeisestä kuopasta löytyykin sitten se ruumis. Tosi outo ruumis. Aikuinen mies vaipoissa, päässään orjantappurakruunu, kiinni isossa ristissä ja pistohaava sydämen kohdalla. Murhan selvittelystä ja omituisesta ruumiista syntyy todella kinkkinen kuvio, joka vähitellen nivoutuu Nikkilän vanhan mielisairaalan, Mestarin ja hänen 6 naisensa ympärille. Nikkilä on muutenkin kiinnostava tapahtumakulissi, jossa hiippailee jos jonkinnäköistä outoa porukkaa omilla asioillaan. Ketkä kaikki siellä oikein rellestävät?
Vaikka kirjasta löytyy vauhtia ja vaihtelevia käänteitä myös humoristinen ote säilyy. Onneksi tällä kertaa eivät luodit viuhu, mitä nyt jokusen kerran kolautetaan jotakuta päähän, sytytetään tulipalo ja annetaan potkuja. Ja Antti koettaa saada selville stalkkerinsa henkilöllisyyden päästäkseen tästä eroon. Tyyli on siistiytynyt ja tällä kertaa saamme lukea sivuilta enemmän järjenkäyttöä ja huumoria, vähemmän henkilöiden ulkoista kohennusta ja luotisadetta tai veitsiä.
Helmet-lukuhaaste kohdat 7, 30

Markku Turunen
Vaeltaja (Markku Turunen) on kertomus Antti Pentinpoika Myöhäsestä, joka on tuomittu vaeltamaan maan päällä tuomiopäivään asti, jollei hän löydä vilpitöntä rakkautta. Kirjan alussa hän on vielä tavallinen ihminen 1490-luvun Olavinlinnassa, vouti Pietari Kylliäisen alainen ja naimisissa raskaana olevan Kertun kanssa. Sitten Olavinlinnaan tulee tarkastukselle Knut Posse, joka haluaa venäjää osaavan Antin kanssaan Viipuriin. Ei auta kun lähteä ja jättää säikky Kerttu yksin mökkiinsä. Yhdessä muiden miesten tieten Knut Posse ja Antti järjestävät Viipurin pamauksen ja siihen komisteeksi ilotulituksen ja säikäyttävät venäläisjoukot pakosalle. Antti usuttaa venäläisten suojelupyhimystä Andreasta omiaan vastaan ja siitä hyvästä suuttunut Andreas kiroaa Antin ikuiseen sivullisuuteen, josta tämä vapautuu vain jos löytää vilpittömän rakkauden. Niin käykin, että vaikka Antti haavoittuu taistojen lopputiimellyksessä pahasti, hän ei kuole.
Kun itse Knut Posse myöhemmin kuolee, Antti palaa Olavinlinnaan vaan todetakseen, että Kerttu on kadonnut. Kylliäinen kertoo naisen tulleen hulluksi ja synnyttäneen lapsen jossain talossa Anttolassa. Löydettyään oikean talon väki siellä kertoo, että sekä Kerttu että lapsi olivat säikkyjä ja Kerttu vieläpä hullu. Hän oli häipynyt talosta ja jättänyt lapsen talonväen hoidettavaksi, mutta palannut myöhemmin jonkun miehen kanssa ja ottanut lapsen mukaansa. Muuta he eivät tienneet.
Koska Antilla ei ollut mahdollisuutta löytää lastaan, hän päättää lähteä kiertämään maailmaa ja pestautuu laivaan matkalla Rotterdamiin ja ajautuu sieltä edelleen Sevillaan. Sevillassa hän kuulee miehestä nimeltään Magalhaes, joka aikoo purjehtia maailman ympäri ja etsiä samalla uuden reitin Maustesaarille. Antti pestautuu matkalle mukaan ja saa ihan hyvän aseman ensin laivan kirjanpitäjän ja sitten papin apulaisena. Vähitellen kirjan teksti alkoi pitkästyttää minua, koska tätä Magalhaesin matkaa, laivaolosuhteita ja matkalla tehtyjä poikkeamia maihin kuvataan n. 200 sivua. Mutta lopussa Antti pääsee eloonjääneiden pienessä joukossa takaisin Sevillaan ja päättää lähteä pyhiinvaellusmatkalle. Tällä sekä tulevilla matkoillaan Antti kohtaa monia historian tosia ja mielikuvitushenkilöitä, joista suuri osa on Vaeltajia. On Graalin ritari Bors, joka Vaeltajana kehitteli saniteettijärjestelmiä ja vesiklosetteja. On Emil, kujeilija, josta tuli markkinoiden esiintyjä. Muitakin putkahtelee, kuten Ahasverus, joka kielsi Jeesusta lepäämästä ristin tiellä taloonsa nojaten, Lentävän Hollantilaisen kapteeni Hendrick, jolle haettiin morsianta, miehistöineen, roomalainen runoilija Quintus, Wagner tapaamisen alussa ihminen, myöhemmin Vaeltaja. Niin Antti on kirjan aikana vaeltanut jo 500 vuotta.
Kirjassa käydään Antin mukana aina välillä nykypäivässä, ennen kuin hän taas antautuu muistelemaan menneitä. Ei Antti paljon ole 500 vuoden aikana tehnyt löytääkseen rakkautensa, ompahan vaan jo ihmisluonteensa mukaisesti ajelehtinut paikasta toiseen, katsellut tapahtumia hieman sivusta ja puhunut yleensä vaan, jos on kysytty. Tähän kirjaan on kyllä tehty taustatutkimusta perusteellisesti, mutta jotenkin tylsistyin siinä Magalhaesin matkan aikana. Jos haluaa tutustua historiaan ja fiktioon, tämä tarina on ihan hyvä asian harrastajalle. Ei kuitenkaan minulle niin paljoa mieleen, että lukisin toista kertaa.
Helmet lukuhaaste kohdat 15, 22

Jojo Moyes
Ole niin kiltti, älä rakasta häntä (Jojo Moyes)-teoksessa liikutaan kahdella aikakaudella Lontoossa, 1960-luvulla ja 2000-luvulla. Molemmissa etsitään rakkautta ja merkittävää ihmissuhdetta. 200-luvulla Ellie Haworth on toimittaja, jolla on ollut jo yli vuoden suhde naimisissa olevan kirjailija Johnin kanssa. Ellien yksityiselämä on pelkkää jatkuvaa arvailua siitä, mitä miehen viestit todella tarkoittavat, rakastaako John häntä vai haluaako vain seksiä, miksi mies tekee näin tai noin jne. Toimittaja Ellien lehti on muuttamassa uuteen toimitaloon ja Ellie saa tehtäväkseen löytää arkistosta jotain 50 vuoden takaisista rakkauskäsityksistä ja siitä, millaisia pulmia rakkausasiat synnyttivät silloin. Ellie löytää arkistosta kauan sitten käsin kirjoitetun kirjeen, joka liikuttaa häntä syvästi. Kirjeessä B kirjoittaa kuoressa nimetylle naiselle, Jenniferille, erittäin rehellisen tunteistaan kertovan kirjeen ja pyytää siinä myös Jenniferiä lähtemään kanssaan muualle miehen muuttaessa työnsä takia. Ellie haluaa palavasti tietää, miten rakastavaisten kävi.
1960-luvulla kaivosyhtiön rikkaan johtajan vaimo, Jennifer Stirling, herää sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen muistinsa menettäneenä. Jenniferin päästessä kotiin sairaalasta kaikki tuntuu hänestä vieraalta: aviomies, koti, hän itse. Mies on työnsä takia paljon poissa kotoa, mutta onneksi apuna on taloudenhoitaja rva Cordoza ja muutamat hyvät ystävät sekä oma äiti. Mutta kukaan heistä ei kerro Jenniferille, miksi ja missä olosuhteissa hän yleensä joutui auto-onnettomuuteen. Tutustuessaan tarkemmin kotiinsa ja tavaroihinsa Jenny löytää piilotettuina useita vilpittömiä, kauniita rakkauskirjeitä, jotka on allekirjoittanut B. Kuka on B ja oivatko he todella olleet rakastavaisia. Tässä vaiheessa lukija alkaa saada tietoja Jenniferin elämästä ennen onnettomuutta. Lukijalle, mutta ei Jennylle, selviää kirjoittajan olevan lehtimiesraakki Anthony O'Hare. Anthony on entinen sotakirjeenvaihtaja, eronnut yhden pojan isä, joka sai jonkinnäköisen romahduksen ja alkoholimyrkytyksen viimeisimmällä reissullaan ja on joutunut lehdessään kevyempiin tehtäviin, kuten kirjoittamaan rikkaasta asbestikaivosten johtajasta Rivieralle. Lukijalle selviää tekstin edetessä, että Jennifer oli lähdössä pois miehensä luota Anthonyn kanssa hänen joutuessaan auto-onnettomuuteen.
Ellie kuvittelee surkeiden iltojensa jälkeenkin elävänsä omaa unelmaansa, kun hänellä on John. He tapaavat toisiaan aina kun se Johnille sopii. Sitten mies ilmoittaa lähtevänsä lomalle vaimonsa kanssa. Pakko, kuten mies asian ilmaisee. Vähitellen jopa Ellien ystävät alkavat epäillä suhdetta ja arvuuttelevat, mitä Johnin vaimo tuntisi, jos suhde paljastuisi. Samaan aikaan Ellie jatkaa arkistojen penkomista apunaan Rory, mukava ja komea arkistoapulainen. Arkiston johtaja taas on ensivaikutelmalta äreä, epäystävällinen ukko mutta arkistoa pengottaessa paljastuukin jotakuinkin ihmiseksi. Roryn kanssa Ellie saa keskustella kaikenlaisista asioista ja käy tämän kanssa jopa ulkona kavereina, kunnes kerran kaihoisan kännin aikana Ellie ja Rory päätyvät saman peiton alle. Seuraavana aamuna Rorylle selviää vahingossa Ellien sutina Johnin kanssa ja tekee selväksi, ettei ole kiinnostunut tässä tilanteessa monimutkaisista suhteista. Sotkusta huolimatta Ellie jatkaa salaperäisen kirjeen henkilöiden jäljittämistä. Kiitos löytämänsä kirjeen kirjekuoren hän tietää Jenniferin nimen ja postilokero-osoitteen. Ellie jättää lokeroon, joka on edelleen Jenniferin nimissä, tapaamispyynnön. Jennifer ottaakin yhteyttä Ellieen, kutsuu tämän luokseen ja niin Ellie saa tietää loputkin tarinasta ja siitä, mikä on tilanne tällä hetkellä. Hän saa tietää myös B:n oikean nimen ja ryhtyy jäljittämään myös tätä. Samaan aikaan hän alkaa pohtia omaa suhdettaan Johniin (ja hieman myös Rorya). Miten tässä kaikessa lopulta käy, se teidän pitää lukea itse.
Ihania ihmissuhdekoukeroita ja paljon tunteita. Ehkä hieman pitkitetyn tuntuinen, koska asioita oli hieman liikaa monimutkaistettu. Jennifer olisi voinut tehdä ratkaisuja jo paljon aiemmin, samoin Ellie. Mutta kiitos sujuvan kielen ja tapahtumien hyvän juoksutuksen ehkä Jenniferin tarinan loppuosaa lukuun ottamatta helppolukuista ja viihdyttävää. Romantiikannälkäisille ja omat ihmissuhteensa solmuun saattaneille oivaa luettavaa.
Helmet-lukuhaaste kohta 44

Piti palauttaa nämä kirjat kirjaston palautusluukkuun tänään, mutta luinkin aamulla lehdestä, että vielä palauttamattomia kirjoja ei saa enää palauttaa kirjastoon. Ohhoh, no odottavat sitten täällä kunnes palautus on taas sallittua.

Kristiina