Google Website Translator

torstai 28. toukokuuta 2020

Villiyrttejä ja leivontaa

Villiyrtit
Vietin tiistaina mukavan muutaman tunnin rupeaman läheisellä metsäalueella Pilvilammella keräillen pötyä pöytään. Pusseihin päätyi nokkosta, maitohorsmaa ja ketunleipää. Mukaan olisi kelvannut myös poimulehti salaattiin ja voikukan kukinnot hilloksi. Mutta niitä ei metsästä tai puhtaista paikoista löytynyt. Teiden varsilta kyllä, mutta saivat jäädä sinne jatkamaan touhujaan. Samalla löytyi retkellä myös samanmielinen keräilevä uusi tuttavuus, naapuri kaiken lisäksi. Kuten jo aiemmin totesin, matkailu avartaa.

Puhdistelin kasvit illalla ja laitoin ne jääkaappiin odottamaan sateiseksi luvattua seuraavaa päivää. Makeita leipomuksia lukuun ottamatta ruokiin käytettiin villikasveja täydennettynä kaupan tuotteilla.
Alkupalaksi valitsin pekoniin käärityt maitohorsmat.  Ne voi paistaa uunissa, kuten itse tein, tai grillata kauniin ruskeaksi. Tein samalla myös nokkos-perunarieskoja ja niiden päälle ketunleipäpestoa. Ketunleipiä saa metsästä poimia n. litran. Kun ne puhdistaa ja painelee tiiviisti astiaan, tuloksena on 5 dl pestoainesta. Rieskat käyvät toki pääruoankin kanssa.

Maitohorsma-pekonikääröt

Maitohorsma-pekonikääröt6-8 maitohorsman versoa/syöjä
2 pekonisiivua

Pese maitohorsmat, varsinkin tupsut ja leikkaa pätkä varren alaosasta. Asettele 3-4 maitohorsman versoa nipuksi ja kääri niiden ympärille pekonisiivu ylhäältä alas. Asettele kääröt paistonkestävään astiaan ja paista +250 ºC uunissa keskitasolla n. 15 min. Jos mahdollista, asettele kääröt vuokaan niin, että tyviosa on korkeammalla (esim. uuniastian reunan varassa) ja latvaosan tupsut astian pohjalla. Tarjoile sellaisenaan.

Nokkos-perunarieska (18-20 kpl)

Nokkos-perunarieskat1 dl ryöpättyjä nokkosia (0,5 dl kuivattuja)
1 kg perunoita
1 tl suolaa
0,25 tl jauhettua muskottia
2 dl perunoiden keitinvettä tai maitoa
1,5 dl ohrajauhoja
3,5-4 dl vehnäjauhoja

Jos käytät tuoreita nokkosia, pese, perkaa ja ryöppää ne. Sulata pakastetut. Keitä perunat samassa vedessä, jossa ryöppäsit nokkoset.
Kuori ja keitä perunat kypsiksi, ota talteen keitinvesi.
Soseuta perunat ja lisää joukkoon ryöpätyt tai kuivatut nokkoset ja mausteet. Kaada joukkoon perunoiden keitinvesi/maito ja sekoita sose tasaiseksi.
Lisää joukkoon erinä jauhot sekoittaen taikina lusikalla tasaiseksi.
Nostele leivinpaperilla päällystetylle uunipellille (2 kpl) ruokalusikalla nokareita taikinasta. Taputtele nokareet jauhotulla kädellä n. 0,5 cm paksuisiksi leipäsiksi. Pistele rieskat haarukalla ja paista 250 ºC uunin keskitasolla, kunnes rieskat saavat hieman väriä (enemmän tai vähemmän). Rieskat ovat parhaimmillaan lämpimänä, jälkikäteen ne voi lämmittää leivänpaahtimessa.

Ketunleipäpesto

Ketunleipäpesto5 dl ketunleipiä (tiiviinä)
2 dl auringonkukan siemeniä
2 dl oliivi- tai rypsiöljyä
0,5 tl suolaa
2 rkl parmesaani- tai grano pagano-raastetta
(sitruunamehua)

Pese ketunleivät ja kuivata niitä hetki (sanomalehti)paperin päällä (voit kokeilla myös salaattilinkoa).
Annostele kaikki aineet astiaan ja soseuta sauvasekoittimella tai blenderissä. Tarkasta maku, halutessasi hieman kirpeää hapokkuutta lisää joukkoon 1-2 tl sitruunamehua. Käytä pesto levitteenä tai vaikka spagettikastikkeena. Ylimääräisen peston voi pakastaa.

Lämpimille ruoille on hieman hankala antaa mahdollisia annoskokoja. Oma uunimunakkaani käy esimerkiksi pääruokana 1-2 kahdelle hengelle riippuen syöjän ja nälän koosta, lisukkeen taas 3-4lle. Kalavuoasta taas riittää 2 nälkäiselle tai 3-4 vähemmän nälkäiselle.

Nokkos-tomaatti-fetauunimunakas

Uunimunakas4 kananmunaa
1 dl kermaa tai maitoa
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl paprikajauhetta
ripaus jauhettua muskottia
1 dl ryöpättyjä nokkosia tai 0,5 dl kuivattuja
150 g fetajuustoa
(tuoreita basilikanlehtiä)
125 g kirsikkatomaatteja
suolaa

Vatkaa kulhossa sekaisin munat, kerma ja mausteet. Lisää joukkoon nokkoset ja murennettu fetajuusto. Varo suolan lisäämisen kanssa, sillä feta on suolaista (itse en käyttänyt lainkaan lisäsuolaa).
Kaada massa voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Painele massan pinnalle basilikanlehdet ja puolitetut kirsikkatomaatit.
Paista 200 ºC uunin keskitasolla n. 20 min. Munakkaan pitää olla hyytynyt, muttei kuiva. Tarjoile lämpimänä.

Kalanyytti

Kalanyytti1 kesäkurpitsa (150-200 g)
n. 150 g maitohorsman versoja
200-300 g kalafileitä (turska, ahven, kuha, siika jne.)
suolaa, sitruunapippuria
1 luomusitruuna
voita
tilliä

Pese ja siivuta kesäkurpitsa. Pese maitohorsmat. Siivuta sitruuna.
Vuoraa uunivuoka niin reiluilla paloilla alumiinifoliota, että voit taittaa reunat annoksen päälle. Laita folion päälle leivinpaperi samoin reiluina paloina. Lado vuokaan ensin kesäkurpitsasiivut ja päälle maitohorsmat. Mausta suolalla ja sitruunapippurilla.
Kuivaa kalafileet ja mausta ne suolalla ja sitruunapippurilla. Nosta fileet vuokaan päällimmäiseksi. Lado päälle sitruunaviipaleita ja muutama nokare voita.
Sulje paketti huolellisesti taittamalla päälle ensin leivinpaperin sivut ja sitten alumiinifolio. Paista 200 ºC uunin keskitasolla n. 20 min. Avaa nyytti (varo kuumaa höyryä) ja koristele paistos tillillä. Tarjoa esim. uunimunakkaan tai uusien perunoiden kanssa.

Sitruuna-lakritsileivokset ja Dumble-kauralastut
Pitihän sitä jotain makeaakin leipoa jälkiruoaksi ja herkutteluun. Mielessäni on ollut 2 Kinuskikissan reseptiä, joita halusin kokeilla. Niinpä tein jälkiruoaksi sitruuna-lakritsileivoksia. Koska kyseessä oli näiden torttujen ensimmäinen kokeilukerta, tein ne muuten aivan reseptin mukaan, mutta johtuen vuokani koosta 1,5-kertaisena. Lisäksi kaupassamme ei ollut hopeatoffeepusseja, joten tein kuorrutteen lakritsifudgekarkeista. Pohja ei kohonnut kunnolla, vaan jäi litteäksi, mutta maku oli kohdallaan.
Herkutteluun valitsin Dumble-kauralastut, taas reseptin mukaan käyttäen kuitenkin uusia mansikanmakuisia Dumble-karkkeja (koko pussi ./. 1 karkki, oli pakko maistaa). Tuli arvioitua hieman väärin lastujen leviämismäärä, mutta onpahan enemmän herkuteltavaa/lastu.

Kristiina

tiistai 26. toukokuuta 2020

lauantai 23. toukokuuta 2020

Leppoisa viikko

Kulunut viikko on ollut pääosin aurinkoinen ja leppoisan mukava. Tiistaina tulla tupsahti hieman vettä, josta tilanteesta paikalliset pulut nauttivat pihalla. Muuten päivät ovat olleet pelkkää auringonpaistetta. Mikä ihana tekosyy siirtää ikkunoiden pesua.


Älkää menkö Biltemaan, pääsette eroon rahoistanne. :) Ei vaan, kaikella hyvällä, olen iloinen, että meillä on Biltema. Minulla oli edellisviikolla aika hammaslääkärillä kaupungissa (ei porausta, vain arviotarkastus vakuutusyhtiölle) ja ajattelin samalla hakea Biltemasta uuden sisäkumin vanhaan pyörään. Takarengas kun on ollut tyhjänä syksystä asti. Valojakin olisi pitänyt ajanmukaistaa uutta lakia vastaaviksi (takavalo+heijastimet). Edellispäivänä oli postissa tullut Bilteman mainoslehtinen ja huomasin siitä, että heillä oli tarjouksessa edullinen 3-vaihteinen peruspyörä. Aikani ajatusta pyöriteltyäni ostinkin sisäkumin ja valojen sijasta jotain niiden väliin eli uuden pyörän. Oli korkea aika, sen vanhan mummomankelin renkaat kun tyhjenevät säännöllisesti ja sekä nuo valot ja heijastimet että vaihteet puuttuivat. Nyt on taas kiva aloittaa pyöräilykausi.


Ostotapahtumassa oli toki pieni hikkakin. Koeajon jälkeen selvisi, että pyörää ei osteta pyöränä vaan pakettina, josta kootaan pyörä. Iso paketti, ei autoa eikä yrityksellä kotiinkuljetusta. Ratkaisukin löytyi. Jätin pyörän koottavaksi liikkeessa. He ilmoittivat, koska se oli valmis ja kävin tällä viikolla hakemassa sen ja ajoin uutukaisellani kotiin. Tuli näppärästi hoidettua kotiinkuljetus.

Kotiin ajellessani huomasin, että muualla kuin kotinurkissa kevät oli ottanut oivan harppauksen eteenpäin. Huomaatteko, matkailu avaa uusia näkökulmia. Kun lähdin perjantaina omaa lähikauppaani hieman kauemmaksi ostosreissulle (joo, pari kilometriä matkaa Lidliin), otin mukaan kameran ja tulin mutkien kautta takaisin. Matkalla kuvasin uudelleen heräävä kasvustoa. Olisin kuvannut myös eläväisiä, mutta ne olivat nopeita ja itse olin hidas objektiivin vaihdossa. Niille sitten oma, erillinen reissu.

Valkovuokkoja ja rentukoita
Keltavuokkoja
Samalla, kun kiersin tutun vuokkopaikan luota eteenpäin, silmiini osui pikkuruinen, mutta kaunis maanpeitekasvi. Koska olen tällainen Google-luonnonkuvaaja (otan kuvat kaikesta, josta mielestäni kannattaa ja sitten alan vertailemaan kuviani Googlen kuvakirjastoihin etsiäkseni lajin, jonka kuvasin), kuvasin tuon kauniin kuvan ja laitoin kuvan Instaan ja FBkiin kysyen lajia, kun en itse sitä löytänyt. Ei mennyt montaa hetkeä, kun sain vastauksen, kasvi oli maahumala.

Maahumala
Onnenpensas

Keisarinpikarililja
Keltajäkälä
Vaahterassa on vasta nuppuja ja kukkia, ei vielä lehtiä

Viimeisen pätkän kotiin ajan metsän läpi ja pitihän sielläkin pysähtyä ottamaan muutama kuva. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi siihen, että Muumimaailman Hattivatit ovat vaeltaneet jo tänne asti.

Nuori metsäkorte

Pari viikkoa sitten Makrotex-haasteessa julkaisin kuvia nupullaan olevista kevään kasveista. Nyt ne ovat jo hieman kehittyneempiä, mutta eivät silti vielä "aikuisia".

Paju
Taikinamarja
Toivottavasti ensi viikolla on yhtä hyvä tuuri ilmojen ja kasvien suhteen. Tarkoitus olisi jonakin päivänä piipahtaa Pilvilammelle hakemaan pöytään nokkosia, maitohorsmia ja ketunleipää. Saaliin mukaan näkee, miten ne vääntyvät ruoaksi. Jos samalla viitsisi rehata kameran mukaan uusien kuvien toivossa. Sen näkee sitten.

Kristiina

torstai 21. toukokuuta 2020

Tuoretta ananasta ja jauhelihaa

Pineapple
Viikonloppuna oli taas aikaa miettiä viikon ruokia. Miten ollakaan, jostain tuli mieleeni, että olisi taas kiva tehdä koristeiksi ananaskukkia. Minkä koristeeksi, se jäi auki. Nappasin siis kaupassa käydessäni kassiin aika hulppean kokoisen ananaksen. Alkuviikon pääruoaksi ajattelin tehdä jauhelihasta sipulipihvejä peruna-parsakaalimuusin kanssa. Kukkia päätin tehdä tusinan verran, loppuananaksen käyttö kai selviäisi aikaa myöten. 

Ensin käsiteltiin ananas. Töyhtö pois (siitä voi yrittää kasvattaa huonekasvin), ananas poikittain puoliksi ja kuorettomaksi. Leikkasin 12 ohutta siivua ananaskukiksi kuivattavaksi. Loput kevythillosin ja soseutin. Koska ananakseni oli suht kookas, sosetta tulikin sitten moneen tarkoitukseen.

Ananassose

0,5 ananasta
1 dl vettä
1 dl tummaa sokeria

Kuutioi kuorittu ananasliha. Kiehauta kattilassa kaikki aineet, anna kiehua n. 10 min. Siivilöi ananaspalat liemestä (ota liemi talteen ja laimenna juotavaksi). Soseuta ananakset sauvasekoittimella tai blenderissä.

Jauhelihapihvi+muusi
Tein ensin jälkiruoat, vaikka niiden reseptit ovat vasta tämän postauksen lopussa. Koska ananassosetta jäi niidenkin jälkeen, vaihtuivat sipulipihvit jauhelihapihveiksi ananas-sipulikastikkeessa. Koska tarvitsin itse isomman erän jauhelihapihvejä (osa myöhemmin käytettäväksi), tein omat pihvini 700 g nauta-sikajauhelihaa (18 pihviä), mutta perusresepti on se, jota käytän laittaessani pihvejä tai pullia 400 g ihan mitä tahansa jauhelihaa. Omat pihvini paistoin uunissa, mutta pannulla paisto on aivan yhtä hyvä.


Jauhelihapihvit ja ananas-sipulikastike


Jauhelihapihvit
Jauhelihapihvit
1 prk kermaviiliä
1 ps (63 g) sipulikeittoaineksia
0,5 dl korppujauhoja
1 kananmuna
400 g jauhelihaa

Sekoita kulhossa kermaviili, sipulikastikeaines ja korppujauho. Anna turvota n. 15 min. Sekoita joukkoon kananmuna ja lopuksi jauheliha. Vaivaa ainekset erittäin hyvin yhteen (käsin "leipoen").
Muotoile taikinasta kostutetuin käsin pihvejä ja paista joko uunissa tai paistinpannulla öljyssä. Jos paistat pannulla, tee kastike pihvien paiston jälkeen samalla pannulla. Jos paistat pihvit uunissa, paista niitä 225 ºC yläkeskitasolla 15-20 min ja tee kastike sillä välin.

Ananas-sipulikastike
Ananas-sipulikastike
öljyä
1 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl curryjauhetta
ripaus chilihiutaleita
1 iso sipuli tai 0,5 purjoa
1 pieni paprika
2-3 rkl ananassosetta
3 rkl vehnäjauhoa
3-4 dl perunasoseainesten keitinlientä tai vettä
0,5 lihaliemikuutio
1 dl kermaa
suolaa, mustapippuria

Kuori ja silppua sipuli tai pese ja leikkaa purjo siivuiksi. Pese paprika, puolita ja poista siemenet ja valkoiset osat. Kuutioi paprikan liha.
Lämmitä öljy paistinkasarissa ja lisää joukkoon mausteet. Anna makujen irrota 2 min. Lisää sipulit ja paprikat ja anna niiden hautua pehmeiksi keskilämmöllä n. 5-7 min. Lisää pannulle ananassose ja hauduta vielä n. 3 min. Lisää vehnäjauhot ja anna niiden kypsyä 3-5 min.
Lisää joukkoon muusin keitinlientä vähän kerrallaan. Sekoita lisäysten välillä kastike tasaiseksi. Jatka, kunnes kastike on haluamasi paksuista. Lisää lihaliemikuutio murennettuna ja anna kiehua hetken. Lisää sitten kerma ja tarkasta maku, lisää mustapippuria ja suolaa tarvittaessa. Kun kastike taas poreilee, laita jauhelihapihvit kastikkeen sekaan, anna niiden lämmetä hetki. Tarjoa muusin kera.

Peruna-parsakaalimuusi

Peruna-parsakaalimuusi
500 g perunoita
200 g parsakaalia tai broccolinia tuoreena tai pakasteena
vettä, suolaa
suolaa (ja voita) muusiin 

Kuori perunat. Paloittele parsakaalin tai broccolinin varret ja irrottele nuput.
Pane perunat kiehumaan. Jos käytät tuoretta parsakaalia, pane ne kiehumaan samaan aikaan. Jos käytät pakastettua, laita pakaste kiehumaan 3-5 min. ennen perunoiden kypsymistä. Ota keitinvesi talteen valuttaessasi kypsät muusiainekset.
Soseuta peruna-parsakaaliseos joko survimella tai esim. vatkaimella. Lisää joukkoon suolaa ja keitinvettä, kunnes muusin koostumus on sellaista kuin haluat. Voit lisätä joukkoon muutaman nokareen voita.
Käytä loppu keitinliemi kastikkeeseen.

Ananassosetta upposi myös jälkiruokiin. Osa vääntyi kuppikakuiksi (12 kpl) ja osa jäätelöksi. Halusin tehdä jäätelöä, koska edellinen itse tehty oli loppunut. Jos et tee jäätelöä, käytä sosetta kastikkeen lisäksi tai sijasta esim. lisänä ylijääneeseen kuppikakun kuorrutteeseen. Sekoita siihen ananassose ja jogurttia ja saat välipalan.

Ananaskuppikakut inkivääri-mascarponekermakuorrutteella

Inkivääri-mascarponekermakuorrute
Muffinsit:
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
50 g voita 
1 dl fariini- tai ruokosokeria
2 dl ananassosetta
0,5 limen mehu ja kuoriraaste
1 prk (200 ml) kookoskermaa
Kuorrute:
2 dl vispikermaa
125 g mascarpone-tuorejuustoa
0,5 dl sokeria + 2-3 rkl tomusokeri
1 tl vaniljasokeria
1 tl jauhettua inkivääriä

Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään kulhossa.
Sulata voi ja sekoita siihen sokeri, ananassose ja limen mehu+kuoriraaste. Kaada voiseos jauhojen joukkoon kulhoon, samoin kookoskerma. Sekoita ainekset tasaiseksi esim. nuolijalla, vältä liikaa sekoittamista.
Laita muffinivuoat muffinipellin koloihin/uunipellille tai voitele muffinipellin kolot kevyesti öljyllä. Täytä taikinalla hiukan yli puolen välin. Paista 175 ºC uunissa alakeskitasolla 30-35 min tai kunnes taikinaa ei enää tikulla koitettaessa tartu tikkuun. Jäähdytä.
Tee kuorrute. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon esim. nuolijalla mascarpone, sokerit ja inkivääri. Täytä pursotinpussi kuorrutteella ja pursota muffinien päälle. Voit myös lusikoida kuorrutteen. Koristele ananaskukilla.

Olen iki-ihastunut suosittuun jäätelöpohjaan. Se on helppotekoinen, aineksia sen tekemiseen tarvitaan vain 3 ja sen tekoon pystyy jokainen, jolla on vatkain ja pakastin. Makuvaihtoehtoja pystyy jalostamaan sitten itse aivan oman mielensä mukaan.

Ananasjäätelö

Ananasjäätelö5 dl kuohu- tai vispikermaa
1 prk (397 g) kondensoitua maitoa
1 vaniljatangon siemenet tai 2 tl vaniljasokeria
n. 1,5 dl ananassosetta

Vispaa kerma napakaksi vaahdoksi. Lisää nuolijalla joukkoon kondensoitu maito ja vaniljansiemenet/sokeri. Kaada puolet jäätelömassasta pakastusastiaan, levitä väliin ananassose ja sitten loppu jäätelömassa. Sekoita seos niin, että ananassoseesta saa jäädä raitoja jäätelöön. Pakasta mieluimmin yön yli, ota pehmenemään ennen tarjoilua.

Kristiina

tiistai 19. toukokuuta 2020

"Kaunis" kevät - "Beautiful" spring



Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, raekuurosta vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.
- Suomalaista sananlaskua mukaillen


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Huumoria Korsosta ja Intiasta

Lupasin ennen vappua syventyä muutamaan humoristiseksi mainittuun kirjaan ja teinkin juuri niin.

Paula Noronen
Tarja Kulho - Räkkärimarketin kassa (Paula Noronen) oli pakko lukea, koska siitä on puhuttu niin paljon lehdissä ja TVssä. Se on Paula Norosen (Supermarsu-sarja) ensimmäinen aikuisten kirja ja perustuu 90-luvulla Radiomafiassa esitettyihin kuunnelmapätkiin. Niissä Paula Noronen myös esitti Tarja Kulhoa. Tarja Kulho on keski-ikäinen korsolaisen Räkkärimarketin kassa, kahden lapsen äiti ja hänen elämänsä rakkaus on nykyinen miesystävä Reijo. Tosin Tarja on aiemmin ollut naimisissa vanhimman lapsensa Pyryn (17 v.) isän kanssa. Nuoremman, tytär Ulan (8v.) isä on Reijo. Tarja rakastaa työtään kaupan kassana ja sekä työkavereitaan että asiakkaita. Heidän ja perheenjäsentensä kanssa hän harrastaa tarjamaista "filosofointia". Löyhänä lankana rupatteluhetkien ohella kirjassa kulkee erään viinihuuruisen illan seuraus. Yön aikana Tarja on ilmoittautunut Vantaan harrasteopiston "Uusi suunta työelämälle"-kurssille eikä osallistumista voi perua. Siispä sivuille on taltioitu myös Tarjan vastaukset erilaisiin kurssin tehtäviin, joissa Tarja kertoilee sekä nykyisestä että entisestä elämästään ja sen käänteistä.
Olen TV-ohjelmien perusteella Paula Norosen kuivan huumorin ystävä, joten odotin kirjalta paljon. Toki tekstistä löytyy norosmaista huumoria, mutta jotenkin se ei tekstinä uponnut minuun kovin vaikuttavasti. Ehkä olisi lukemisen sijasta pitänyt kuunnella kirja äänikirjana, jonka Noronen itse lukee esittäen Tarjaa kuten kuunnelmissa. Toki lukiessakin sai muutamaan otteeseen hörähdellä. Kaiken kaikkiaan luettava kirja, mutta ei ehkä ennakko-odotusten mukainen.
Helmet-lukuhaaste kohdat 24, 35, 49

Olen joskus kertonut omituisesta taipumuksestani päätyä itselleni ennestään tuntemattomien kirjailijoiden kirjoja lukiessani aloittamaan useampiosaisen kirjakokonaisuuden keskimmäisestä osasta. Niin tapahtui myös tutustuessani ensi kerran Mikael Bergstrandiin ja hänen päähenkilöihinsä Göraniin ja Yogiin. Olin jo välillä unohtanut lupaukseni lukea minua miellyttäneen kirjan muutkin osat, kun ne osuivat eteeni Elisa-kirjan vapunalustarjouksista. Nyt voisin pitää itselleni antamani päätöksen.

Mikael Bergstrand
Sarjan 1. osa Delhin kauneimmat kädet (Mikael Berstrand) palautti heti mieleeni toisen osan (Sumua Darjeelingissä - ja teetä) hassut kommellukset ja ihmiset. Göran Berg on viisikymppinen copywriter, joka on ollut töissä nykyisessä työpaikassaan sen perustamisesta lähtien. Tosin alussa yritys tuotti mainos- ja tiedotusmateriaalia paperisena, tätä nykyä kaikki tuotetaan nettiin. Göranista työstä on mennyt maku eikä hän oikein jaksa nettiasioitakaan, joten suurimman osan päivästä hän viettää katsellen netistä jalkapallojoukkueensa kannattajien chattejä ja kommentteja. Siitä seurauksena hän saa potkut vuoden palkalla ja kahden freelancetyön/vuosi lupauksella. Shokki saa Göranin vetäytymään poikamiesboksiinsa pohtimaan nykyistä tilannetta. Hän on eronnut vuosia sitten exästään Miasta, mutta haikailee yhä tämän perään. Jo aikuisiksi kasvaneista lapsistaan hän on vieraantunut. Muutamaa suhdetta lukuun ottamatta hänen elämässään ei ole uutta varteenotettavaa naista. Nyt ei sitten ole työtäkään, hän on kuulemma jäänyt jälkeen nykykehityksestä. Eräänä iltana Göran vastaa ystävänsä Erikin puheluun ja löytää itsensä ystäväpiirin kokoontumisesta lähikapakasta. Siellä hän kertoo työn menetyksestä (sanoen itse irtisanoutuneensa). Matkaoppaana toimiva Erik näkee hänen lävitseen ja muuttaakseen Göranin kalkkeutuneita elintapoja ja ajatuksenkulkua houkuttelee miehen mukanaan seuraavalle matkalleen Intiaan.
Intia on Göranille todella erilainen kokemus ruuhkineen, helteineen, ihmispaljouksineen ja täysin erilaisine elämäntapoineen. Juuri, kun Göran alkaa suhtautua hieman myönteisemmin uuteen olotilaansa hän saa turistiripulin. Erik joutuu luotsaamaan muuta ryhmää edelleen matkan muihin kohteisiin, mutta lupaa lähettää intialaisen tuttavansa noutamaan Göranin luokseen heti tämän parannuttua. Niin kuvioihin mukaan astuu Yogi, ylipainoinen, mulkosilmäinen, suittu, aina iloinen, positiivinen ja nälkäinen, omaa outo elämänfilosofiaansa ja kielikukkasiaan viljelevä intialainen tekstiilikauppias. Yogista Göran on vielä liian heikko ajelemaan turistibussissa ympäri maata, joten hän kutsuu Göranin vierailulle yhdessä äitinsä kanssa asuttamaan kotiinsa Delhiin. Mieltyneenä Yogiin Göran suostuu. Kotia hallitsee äiti, mutta Yogi onnistuu elämään myös omaa elämäänsä ja onneksi Göran miellyttää äitiäkin. Eräänä päivänä Yogi vie Göranin paikalliseen hienostohotelliin ensin kuntosalille, sitten kylpyyn ja viimeksi kynsihoitoon. Siellä Yogi kertoo salongin omistajalle, ihastuttavalle rouva Preetille Göranin olevan arvostettu ruotsalainen kulttuuritoimittaja, joka aikoo tehdä haastattelun ruotsalaislehtiin rouvan Bollywood-elokuvien lempinäyttelijästä. Göran puolestaan ihastuu rouva Preetiin. Vaikka nainen on naimisissa erittäin rikkaan ja vaikutusvaltaisen intialaisen liikemiehen kanssa, hän alkaa suhteeseen Göranin kanssa. Tykästyneenä intialaiseen elämäntapaan (ainakin Yogin tyyliseen) ja rouva Preetiin Göran päättää jäädä asumaan Intiaan. Hän tekaisee Yogin avulla itselleen lehdistökortin ja yhteyksiä kansainväliseen lehdistöön ja lyhyen tapaamisen perusteella mainitun Bollywood-tähden kanssa tekee hänestä artikkelin, jonka myy ruotsalaislehdille. Innostuneena menestyksestä Göran myy eri lehdille myös muita kirjoituksiaan tienaten taas mukavaa elantoa ja hankkii oman asunnon Delhistä. Koko ajan hänen kannustajanaan, opastajanaan ja siipimiehenään on aina uskollinen Yogi, nyt hänen paras ystävänsä. Uskomattomien sattumusten ja menestysten/menetysten jälkeen Göranin on kuitenkin aikaa jättää Yogi väliaikaisesti ja palata Ruotsiin uutena miehenä, ainakin niin hän itse uskoo.
Kirja on seuraavan osan tapaan alussa tylsähkö, mutta pääsee pian vauhtiin välillä niin lujaa ja hauskasti, että aina ei lukijakaan tahdo pysyä Yogin vauhdin perässä. Varsinkin, jos on varustettu Göranin pessimismillä ja katkeruuden sävyttämällä tapoihinsa ja uskomuksiinsa juurtuneella mielenlaadulla. Välillä joutuu nauramaan ääneen Yogin filosofiaa ja kielen vääntämistä ja välillä niitä tilanteita, joihin jäykkä pohjoismainen Göran joutuu. Jos haluaa pitää huumorihetkiä ja pitää slapstick-tyylistä näihin kirjoihin kannattaa ehdottomasti tarttua. Pitää kuitenkin olla samalla tarkkana, sillä Yogin hullunkurisella kielellä ja hassuilla vertauksilla ilmaisemissa ajatuksissa on yleismaailmallista totuutta ja positiivisuutta, jota me kaikki tarvitsemme.
Helmet-lukuhaaste kohdat 2, 22, 41, 45

Mikael Berstrand
Kun 2 ensimmäisen osan tapahtumat sijoittuvat isolta osalta Intiaan, kolmannessa osassa Omenalaakson guru (Mikael Bergstrand) seikkaillaankin sitten pääasiallisesti Ruotsissa. Alkuasetelma vain muistuttaa kovasti 1. osaa. Göran on taas työtön ja vuoden kestänyt suhde terapeutti Karin Brunell Torstenssonin  kanssa rakoilee, koska Göran on naisen mielestään sitoutumiskammoinen. Vähillä rahavaroillaan Göran matkustaa kirjan alussa vihdoinkin pidettäviin Yogin häihin ja lähtee nuorenparin kutsusta heidän mukaansa jopa häämatkalle. Paluu Ruotsiin on ankea, Göran joutuu työelämäkursseille, näkee eräänä iltana Karinin vieraan miehen kanssa menossa tämän kotiin ja elämä tuntuu taas kovin ankealta. Kaikki Intiassa koettu hyvä on kadonnut. Juuri epätoivon ollessa syvimmillään hänen ovensa taakse tupsahtaa Yogi. Mies on Saksassa messuilla ollessaan päättänyt poiketa Göranin luokse. Lisäksi, tietoisena Göranin työttömyydestä, Yogi on päättänyt tehdä ystävästään tekstiilituotteittensa Ruotsin edustaja. Johon Göran joutuu toteamaan, ettei tule mitään, häneltä puuttuu Yogin mielenlaatu, elämänasenne ja rentous. Sen sijaan Göran ja Yogi saavat Göranin äidin sulhaselta tarjouksen asua tämän kesähuvilassa kesän ajan, jos Göran hoitaa siellä ollessaan alueen ruohonleikkauksen ja rikkaruohojen kitkemisen palkkaa vastaan.
Göran ja Yogi tupsahtavat Omenalaaksoon Skånen maaseudulle ja varsinkin Yogi herättää pian laajempaa huomiota alueella. Hänen tempauksensa, ruokatapansa ja Yogisofiansa saavat suurimmalta osalta paikallisia ja kauempaakin tulijoilta myönteisen vastaanoton jopa siinä määrin, että Göranin ja Yogin ympärille kertyvät aktiviteetit ja henkilömäärä saavat palstatilaa paikallislehdessä. Samalla ilmaantuvat myös vastustajat. Tai oikeammin yksi, miesten tilapäiskodin siivoojan veli Erik. Erään huvipuistoretken innoittamana Yogi kertoo Göranille, että tämän tehtävä on vetää mörökölli-Erik kuorestaan ja saada hänet muuttamaan kaikkia kohtaan kiukkuista elämänasennettaan. Göranin ei auta kuin ryhtyä toimeen. Raivostuessaan viimein ukolle tämän valituksista Göran tajuaa samalla omat virheensä ja vajavaisuutensa ja voi alkaa kokoamaan uudelleen omaakin elämäänsä.
Kun 2 ensimmäistä osaa tapahtuivat pääasiassa Intiassa Göranin ihmetellessä paikallista elämänmenoa ja tapoja, kolmannessa osassa saa Yogi puolestaa ihmetellä ruotsalaisten elämän kummallisuuksia ja niiden syitä. Intiassa sattui monia hullunkurisia kömmähdyksiä joko Göranin tietämättömyyden ja ymmärtämättömyyden tai Yogin suoraviivaisuuden ja rehellisyyden takia. Viimeisessä osassa niitä sattuu paitsi Yogin edelleen samanlaisen luonteen vuoksi myös siksi, että Yogi ei aina ymmärrä ruotsalaisia ja heidän tapojaan. Pohjoismaisten ihmisten sulkeutuneisuus ja jäykkyys ovat Yogille täysin vieraita piirteitä. Samalla kirjat ovat kertomus ystävyydestä ja ystävien keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Göran oppii ymmärtämään ja muuttamaan itseään vasta, kun hän alkaa ymmärtää myös muita ihmisiä osittain Yoginkin näkökulmasta. Yogille taas koko elämä on uuden oppimista. Jos haluaa leppoisaa kesälukemista, kannattaa tähän kirjatrioon ehdottomasti tarttua.
Helmet-lukuhaaste kohdat 2, 22, 33, 41

Kristiina

torstai 14. toukokuuta 2020

Postin pakettipalvelu haisee

Suomen Postin logoOlen todella pottuuntunut Postin pakettijakelun toimintaan ainakin Vaasassa. Paketit eivät vahingossakaan tule sinne, mihin olen ne pyytänyt toimittamaan OmaPosti-palvelussa, vaan ne ilmoitetaan säännöllisesti haettavaksi lähimmästä postin palvelevasta noutopisteestä. Sinne taas on kotoani 3 km kävelymatka yhteen suuntaan, kas kun minulla ei ole autoa ja pyörästä on kumi puhki. Uuden kumin saan, kun seuraavan kerran asioin kaupungissa. 

Olen tämän vuoden aikana vastaanottanut reilut 10 pakettia, joista 2 on tullut osoittamaani Smartpost-lokeroon. Muut ovat jääneet/palanneet takaisin Huutoniemen palvelupisteeseen, josta minun on käsketty ne noutaa. Olen joka kerta soittanut asiasta postin asiakaspalveluun. Sieltä on valiteltu tapahtunutta, joskus jopa tarkastettu, että Smartpostin lokerikossa Ristinummella on tilaa ja luvattu ohjata paketti "uudelleen" sinne. Tuloksena on joka kerta seuraavana päivänä uusi ilmoitus nouto-osoitteena edelleen Huutoniemi. Olen tähän mennessä joutunut niin monta kertaa pyytämään tutuiltani kyytiä paketin hakuun, että en kehtaa enää tehdä sitä. Käyn myös toki mielelläni kävelylenkillä, mutta mieluummin metsässä enkä 6 km kävelyteitä asutusalueella. Kummastelen myös niitä "runsaan pakettimäärän takia täysiä Smartpost-lokerikkoja". Ristinummi ei ole kovin iso alue ja meillä on täällä 2 erillistä lokeropaikkaa, toinen S-Marketilla ja toinen täällä omassa taloyhtiössämme. Kuitenkin postin pakettijakelun toiminnasta päätellen molemmat ovat koko ajan täynnä eikä pakettejani ole kai siksi jätetty niihin. Loppukädessä pakettien kuljettaja kuulemma päättää, jättääkö paketin lokeroon vai viekö Huutoniemelle. Itselläni on vähitellen herännyt epäilys, etteivät kuljettajat aina viitsi poiketa kaikilla lokerikoilla, vaan ajavat muutaman kautta ja vievät loput paketit palvelupisteeseen. Tai sitten minun ja sitä kautta lähettäjän ohjeistus on aivan turha, postissa niitä ei viitsitä vain lukea vaan mennään heille helpoimman kautta.

Ennen viimeisintä pakettiani lähetin postille asiasta reklamaation. Posti vastasi hieman alle kuukauden päästä reklamaatiostani ja kulujen korvauspyynnöstä seuraavasti: "Paketteja liikkuu nyt valtava määrä ja asiakaspalvelumme saa lukuisia yhteydenottoja. Siksi emme tällä hetkellä ota vastaan selvityspyyntöjä vastaanottajalta. Olethan tarvittaessa yhteydessä lähettäjään. Osa paketeista joudutaan ohjaamaan muualle kuin lähimpään noutopisteeseen. Lähetyksen kulkua voit seurata lähetyksen seurannassa tai OmaPosti-sovelluksessa.". En pyytänyt mitään selvitystä, vaan selvästi reklamoin postin pakettijakelupalvelusta ja sen toiminnan aiheuttamasta vaivasta ja kuluista. Mitähän kuluttajaviranomainen olisi mieltä siitä, että Posti ei ota vastaan reklamaatioita toimitustensa epäonnistumisesta? Eikä vastaa vastaanottajien valituksiin. Teen karkean vertauksen: jos sattuisin tilaamaan Prismasta elintarvikkeita kotiinkuljetuksena ja saisin toimituspäivänä ilmoituksen "kun teillä on se ovikoodi ja sen käyttö on monimutkaista, päätimme, että teidän on haettava toimitus itse kaupastamme noutopisteestä. Emme ota runsaan tilausmäärän takia vastaan valituksia tai tiedusteluja, pyydämme noutamaan tilauksenne vielä tänään". Mitenkähän asiakkaat tähän suhtautuisivat, yhtä hyvinhän he voisivat karanteenisuosituksista tai liikkumisvaikeuksista huolimatta yrittää asioida silloin itse kaupassa eikä turhaan tuhlata energiaansa kotiinkuljetuksen tilaamiseen. No, se oli karkea vertaus, kuten mainitsin.

Onko Postin tilanne todella nykyisin näin surkea? Postissa on ollut useampi yt-neuvottelu juuri pakettipuolella, josta on kai potkittu porukkaa pois tasaisin väliajoin ja huononnettu palkkoja. Tässä näemme tuloksen. Paketit eivät löydä sinne, mihin ne on tilattu vaan menevät paikkaan, joka on Postille helpoin ja edullisin. On sitten sattuman kauppaa, koska paketti löytää oikeaan paikkaan ja koska se jätetään ihan muualle noudettavaksi. Eniten minua ottaa päähän, että sama tilanne on ollut käsiteltävänäni kyydin pummaamisineen esim. molempien kissojeni tuhkan kohdalla ja tilatessani eläviä taimia kesäksi parvekkeelle. Hirvittää ajatella, että kissojen tuhkat olisivat seikkailleet pitkin pitäjää palautuksena tai taimet kuolleet postin noutopisteeseen, jos en niillä kerroilla olisi saanut liftiä toisten kyydissä. Tämä kaikki vain Postin surkean palvelun takia. Samaan aikaan minulle on tullut muutama paketti myös muiden kuin Postin kuljettamina ja niiden kanssa ainoa ongelma on ollut valita aika, jolloin paketin saa toimittaa. Ne ovat aina toimineet moitteettomasti.

Kristiina

P.S. Viimeisin paketti tuli eilen vihdoin perille postin kustantamana kotiinkuljetuksena. Postin mukaan vika on heidän järjestelmässään, joka palautti paketin joka kerta noudettavaksi Huutoniemeltä eikä hyväksynyt toimituspaikaksi lokerikkoa. Saa nähdä, viitsinkö kohta tilata enää mitään postimyynnistä. Laitan vielä kuvan pakettini pakettikortista. En tiedä, onko käsin kirjoitettu teksti postin slangia paketin viemisestä vai tarkoitetaanko sillä lähettäjää/vastaanottajaa. Minua nauratti, muita ehkä ei niin paljoa.

Kristiina

tiistai 12. toukokuuta 2020

Toukokuu - May



Lehti kun puhkeaa jokaiseen puuhun, tiedät on saavuttu toukokuuhun.
- Birgit-mummu


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Vanhassa vara parempi

Olen muuttanut lapsuudenkodistani omilleni 80-luvun alussa. Sitä ennen ruoanlaitto oli suurelta osin äitini, ei minun heiniäni. Mitä nyt perusteet oli saatu koulun köksäntunneilta. Muutto pakotti hankkimaan ensimmäisen keittokirjani ja aloin myös hiljalleen kerätä reseptejä ja liimasin niitä kansioon. Nuo vanhat köksän- ja keittokirja sekä reseptikansio ovat joskus kivoja selata ja katsoa sieltä vanhoja reseptejä. Niin tein nytkin. Ensimmäiseksi eteen tuli vanha sitruunakanaresepti, joka tehtiin kokonaisesta kanasta. Ripaus currya lisänä reseptiin ja tuloksena oli koulun vanha kunnon kanaviillokki.

Kanaviillokki

Kanaliemi:
Kanaviillokki
öljyä
1 sipuli
1 porkkana
1 pala (n. 150 g) juuriselleriä
1 palsternakka
1 kokonainen kana tai broileri
1-2 litraa vettä
3 laakerinlehteä
n. 10 kpl kokonaisia valkopippureita
n. 10 kpl kokonaisia maustepippureita
1 tl suolaa
0,5 sitruunaa 
Kastike:
70 g voita
3-4 rkl vehnäjauhoja
1 rkl curryjauhetta
n. 8-10 dl kanan keitinlientä
kananlihaa
suolaa, jauhettua valkopippuria
2/3 sitruunan mehu
2 dl kermaa

Pese juurekset, ei tarvitse pahemmin kuoria. Viipaloi ne suuriksi paloiksi. Lohko puolikas sitruuna. Pese ja kuivaa kana.
Lämmitä öljy kattilan pohjalla ja lisää juurekset. Kuullota niitä n. 10-15 min. Lisää kattilaan kana ja vettä sen verran, että tipu peittyy juuri ja juuri. Anna kiehua, kuori pintaan syntyvä vaahto. Lisää kattilaan laakerinlehdet, pippurit, suola ja sitruunalohkot. Anna kiehua hiljalleen, kunnes kana on läpikypsä ja liha irtoaa helposti luista (kana reilu 2 h, broileri hieman lyhyemmän ajan). Nosta tipu pois kattilasta, voit halutessasi antaa liemen kiehua vielä hetken aikaa. Erottele hieman jäähtyneestä tipusta lihat suupaloina erilliseen astiaan. Siivilöi liemi (muista painella lusikalla siivilässä olevaa juuresmassa, jotta kaikki neste ja maut tulevat talteen). 
Kastikkeen voi tehdä saman tien tai hitaan kaavan kautta, eli jos keität kanan ja liemen edellisenä iltana, laita lihat ja liemi jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää Kuori halutessasi ennen kastikkeen tekoa rasva liemen pinnalta (jos et pidä kananrasvan mausta).
Sulata voi kattilassa tai kasarissa. Lisää vehnäjauhot ja curryjauhe. Anna niiden kypsyä 3-5 min. Lisää joukkoon kanaliemi useammassa erässä, kunnes kastike on haluamasi paksuista (muista suuri määrä kanalihaa ja kerma lisänä kastikepohjaan). Jokaisen nestelisäyksen jälkeen ennen seuraavaa vatkaa käsivispilällä seos tasaiseksi, näin saat paakuttoman kastikkeen. Anna kastikkeen myös kiehahtaa nestelisäysten välillä. 
Kun kastike on haluamasi paksuista, lisää joukkoon aiemmin paloittelemasi kananliha. Mausta kastike suolalla, valkopippurilla ja sitruunan mehulla. Anna kiehua hetki. Lisää lopuksi kerma, anna kiehahtaa ja tarkasta maku. Tarjoa keitetyn riisin tai ohran ja mustaherukkahyytelön kanssa.

Täytyi sitä viillokin kanssa vähän vihreääkin tarjota. Koska minulla kasvaa vielä herneenversoja (kannattaa istuttaa ruukkuun ikkunanlaudalle ihan kaupan kuivatuista herneistä), päädyin väripilkutettuun herneenversosalaattiin. Käytän tylsästi salaateissa usein jäävuori- tai jääsalaattia, koska kaupassamme on hieman huono salaattivalikoima. Kannattaa vaihdella salaatteja ja vaihtaa ne kokonaan välillä vaikka tuoreeseen babypinaattiin, varhaiskaaliin tai pun
ajuuren lehtiin (jos niitä löytää).

Herneenversosalaatti

Herneenversosalaattisalaattia
n. 125 g tomaatteja (kirsikka, miniluumu tai tavallinen)
n. 150 g kurkkua
100 g pakasteherneitä
100 g pakastemaissia
1 nippu herneenversoja
0,5 dl kuivattuja omenaviipaleita
1/3 sitruunan mehu
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Keitä herneet ja maissi (samassa kattilassa) pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja jäähdytä heti kylmällä vedellä, Pilko tomaatit ja kuutioi kurkku. Revi salaatti kulhoon ja lisää joukkoon tomaatti, kurkku, herneet ja maissi. Leikkaa herneenversonippu saksilla pienemmäksi salaattikulhoon (säästä muutama oksa koristeeksi). Purista päälle sitruunanmehu, lisää öljy ja mausteet ja sekoita.

Rye bread
Ei unohdeta pöydästä myöskään Kinuskikissan hyviä ruisleipäsiä. Todella helpot leipoa muun ruoanlaiton ohessa. Taikinan voi tehdä valmiiksi edellisenä iltana samaan aikaan kanan keiton kanssa ja nostattaa kanaliemen keittämisen aikana. Sitten vain uuniin ja kohta pöytään voi nostaa viillokin kanssa tuoreet ruisleipäset. Miksi ostaa ruisleipää kaupasta, kun tällä reseptillä saa 12-13 leipästä pikkuhinnalla.

Samasta kansiosta kuin sitruunakana löytyi ohje myös sitruunajäähdykkeelle (tällä kertaa ainakin sitruunaa piisasi). Hieman piti ohjetta modernisoida, alkuperäisessä kun käytettiin pelkkiä munankeltuaisia. Valkuaiset olisi tosin voinut taas laittaa marengiksi (jota rakastan), mutta rajansa kaikella. Vetäisin jo alkuviikosta 1,5 pellillistä vapun valkuaisista tehtyjä lakritsimarenkeja (ohje alla). Liika on aina liikaa makeassakin.

Sitruunajäähdyke

2 dl kuohukermaa
2 kananmunaa
0,75 dl sokeria
0,5 tl vaniljasokeria
0,5 ison sitruunan mehu ja kuoriraaste
2 liivatelehteä
Koristeluun:
paahdettuja mantelilastuja, sitruunankuoriraastetta tai salmiakkimurskaa ja mintunlehtiä

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Pese sitruuna, purista sitruunamehu ja raasta tarvittaessa kuori.
Vatkaa kerma vaahdoksi. 
Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.
Vatkaa omassa kulhossaan keltuaiset ja sokerit vaahdoksi.
Lämmitä sitruunamehu kiehuvaksi ja sulata siihen puristetut liivatelehdet. Anna jäähtyä n. kädenlämpöiseksi.
Lisää sitruunamehu liivatteineen ohuena nauhana keltuaisvaahtoon hyvin sekoittaen. Lisää sinne myös sitruunankuoriraaste. 
Nostele munankeltuaisvaahdon joukkoon nuolijalla ensin kermavaahto varovasti sekoittaen. Lisää viimeiseksi valkuaisvaahto myös varovasti nuolijalla nostellen.
Kaada massa joko kylmällä vedellä huuhdeltuun vuokaan tai suoraan tarjoiluastioihin ja peitä kelmulla. Nosta jääkaappiin hyytymään useammaksi tunniksi, mieluimmin yön yli. Koristele hyydyke.

Vapusta jäi yli munanvalkuaisia ja donitsien koristeluun käyttämääni lakritsasokeria, joten ne vatkasin marengiksi. Tein tällä kertaa marengin sveitsiläiseen tyyliin.

Lakritsimarengit

3 munanvalkuaista
1,5 dl lakritsisokeria (sokeri + raakalakritsijauhe sekoitetaan keskenään)

Erottele valkuaiset kulhoon ja lisää joukkoon lakritsisokeri.
Laita kattilaan vettä sen verran, ettei päälle asetetun valkuais-sokerikulhon pohja osu veteen. Kiehauta vesi ja nosta kulho kattilan päälle. Vatkaa massaa sähkövatkaimella (pitempi vatkausaika kuin sokeri-valkuaisvaahdolla yleensä), kunnes tuloksena on sitkeä, kiiltavä seos. Nosta marenkitaikina pois kattilan päältä ja vatkaa vaahto vielä viileäksi (kulho kylmässä vedessä nopeuttaa prosessia). 
Annostele marengit (pellille) leivinpaperin päälle joko pursottaen ne tai nostellen lusikalla. Hae marenkien pintaan väriä joko parin minuutin ajan 225 ºC uunissa grillivastuksen alla tai tohottimella. Anna marenkien rapeutua seisottamalla niitä pöydällä ainakin vuorokauden ajan. Säilytä kuivuneita marenkeja lasipurkissa tai lautasella.

Toivotan kaikille äidille ja mummeille hyvää äitienpäivää!!

Happy Mothersday


Kristiina

torstai 7. toukokuuta 2020

Jokamiehenoikeudet

Old Vasa church ruins 07Olisi hyvä löytää kommentoitavaksi jotain valoisaa, mutta valitettavasti aina ensimmäisenä tuppaavat negatiiviset asiat hyppäämään silmille. Yksi niistä oli Vanhan Vaasan ja varsinkin Pyhän Marian kirkon raunioiden kohtalo nykyihmisen käsissä. Ajatella, että nuo seinät ovat olleet olemassa lähelle 500 vuotta ja kestäneet tähän mennessä Vaasan palon, venäläisten valloitusajat, maailmojen sodat ja oman sisällissotamme. Mutta nykypäivän "huolenpitoa" ja vandaalien tuhoamisvimmaa ne eivät enää kohta kestä. Taas niitä ovat tuhonneet sekä luonnonvoimat että oma nuorisomme tavalla, joka vaatii alueen aitaamista ja kävijöiden paikalle pääsyn estämistä. Vain kunnon entisöinti niin, että seinistä tulisi triviaalikoulun tapaan kestävät, säästäisi historiallisesti ainutlaatuiset rauniot vielä tulevillekin sukupolville. Mutta se maksaisi rahaa, jota Vaasan päättäjät eivät raunioihin sijoita. Vaasalla oli varaa sijoittaa kymmeniä miljoonia kaiken maailman urheiluhumputuksiin, joiden oli tarkoitus kääntää kaupungin väkiluvun ja turistien määrä kasvuun. No ei kääntänyt, eivät ihmiset tänne muuta muutaman urheilupaikan takia tule. Mutta kun historiallisesti ainutlaatuisten raunioiden kunnostamiseen pitäisi sijoittaa vaivaiset n. puoli miljoonaa, sitä rahaa ei kyllä löydy. Annetaan vaan liki 500 vuotta kestäneet seinät hävitä Vaasasta. Kyllä ne vaasalaiset ja ulkopaikkakuntalaiset voivat käydä katsomassa niitä urheilupaikkoja, johon rahat ovat menneet.

On myös toinen kevään esiin tuoma asia, joka harmittaa minua suuresti. Kun korona on rajoittanut liikunta- ja harrastusmahdollisuuksia, ihmiset ovat alkaneet liikkua enenevässä määrin ulkona luonnossa puistoissa, luontoalueilla ja metsissä. Mennään joko liikuntaa harrastamaan tai vaikka pitemmälle retkelle eväineen ja tavaroineen. Mukana ovat sekä aiemmin liikkuneet ja retkeilleet että untuvikot. Valitettavasti tämä on saanut aikaan sen, että liikkumisen säännöt ovat joko unohtuneet tai niihin ei alunperinkään ole perehdytty. Vaikka meillä mainostetaan paljon jokamiehenoikeuksia, eivät ne eikä yleinen tapa salli aivan kaikkea. On jätetty huomiotta se, ettei sieltä metsästä ihan kaikkea saa riipiä, minkä silmillään näkee. Marjoja, sieniä ja kaloja saa kyllä "pyytää". Villikukkiakin saa poimia, kunhan poimitut kukat tai kasvit eivät ole rauhoitettuja. Samoin sitä, minkä maasta löytää. Mutta oksia, sammalta ym. ei saa ottaa tuoreena ilman lupaa.

Retkeilyyn liittyy vahvasti myös tulenteko. Osoitetuilla tulentekopaikoilla tulen teko esim. makkaranpaistoa varten on sallittua. Mutta nuotiota ei missään nimessä saa laittaa palamaan siihen, missä nälkä yllättää. Se vaatii aina maanomistajan luvan. Lisäksi tulee muistaa, että ruohikkopalo- ja metsäpalovaroituksen aikana kaikenlainen avotulen teko on kielletty. Tämä viimeinen koskee myös roskan polttajia ja oman tonttinsa kulottajia. Viime aikoina olemme saaneet turhan usein lukea lehdistä maastopaloista, jotka ovat saaneet alkunsa tuulisella ilmalla palovaroitusten aikana. Eivätkö retkeilijät tai nurkkiensa siivoojat osaa katsoa aamulla säätiedotusta ja tunnustella keliä ennen pölhöilyä eli tulen sytyttämistä?

Koko perheen/kaveriporukan retkelle ovat aina tervetulleita kaikki porukan jäsenet, myös ne nelijalkaiset. Mutta varsinkin näin keväisin on syytä muistaa, ettei asumaton alue tarkoita, ettei siellä ole muuta elämää. Sekä karva- ja höyhenpeitteistä että vaatetettua. Koiria ei sääntöjen mukaan saa pitää 1.3.-19.8. välisenä aikana lainkaan vapaana muualla kuin pihassa, puutarhassa tai aidatulla alueella ja ympäri vuoden vapaana pito on sallittu ainoastaan maanomistajan luvalla ja aina niin, että eläin on hallinnassa. Vaikka kuinka tuntuu kivalta ajatus päästää vuffe vapaasti juoksemaan metsässä, nyt ja ilman lupaa se ei ole sallittua. Kissojen kohdalla näin selkeitä sääntöjä ei ole. Järjestyslaki kieltää kuitenkin kissojen vapaana pidon esim. kuntopolulla ja muulla sen kaltaisella juoksualueella. Luontoa ajatellen on ulkona liikuttaessa kuitenkin syytä pitää myös kissat kytkettynä. Jos kissan päästää irti metsässä, ei se sieltä kutsuen takaisin tule, joten todennäköisesti se on adios kissalle. Muita eläimiä en edes ajattele vietävän metsäretkelle.

Vihoviimeinen asia ulkoilun lisääntyessä on roskaaminen. Se, jos mikä, sapettaa eniten. Yleinen sääntö on aina ollut, että se mikä viedään luontoon, tuodaan sieltä myös takaisin. Koskee eväskääreitä, tupakka-askeja, nenäliinoja, karkkipapereita ja kaikkea muuta, joka ei ole hävinnyt vatsaan ulkona liikkumisen aikana. Fiksu ottaa mukaan jonkun laatikon, pussin, purkin tai rasian, jonne laittaa jopa tupakantumpit ja ne syödyt purkat. Mieluiten ne roskat kiikutetaan ihan sinne kotitalon roskikseen asti. Ei niitä ulkoalueiden roskiksia ole mitoitettu monen perheen päiväretken roskia varten. Ne ovat satunnaisia roskia, kuten karkkipapereita, mehutetroja tai nenäliinoja varten. Valitettava näky nykypäivänä ovat sallittujen (tai sallimattomien) levähdys- ja tulentekopaikkojen ympäristöjen valtava heitteille jätetty roskamäärä. Puhumattakaan yleisten roskapönttöjen ympäristöstä. Meitä myös miellyttää nimittää Suomen luontoa koskemattomaksi. No ei ole. Pelkästään lähimetsän lenkkeilypolun kiertäminen paljastaa kaikkea muuta kuin koskemattoman luonnon. Ympärillä riittää silmän kantamattomiin roskia alkaen nenäliinoista ja nykyisin kertakäyttöhanskoista ruokakääreisiin ja jopa kokonaisiin luontoon heitettyihin roskapusseihin. Ulos lähdettäessä voi käyttää sen verran aivoja, että pakkaa eväskassiin mukaan muovi- tai paperipussin, johon kerää kaikki aikaansaadut roskat ja vie ne takaisin kotiin. Satunnaisella kuntoliikkujalla,
lenkkeilijällä tai vaikkapa vain kaupassa kävijällä on 99 % takissaan tai housuissaan taskut, jonne ne nenäliinat, hanskat ja karkkipaperit voi sulloa odottamaan kotiinpääsyä. Innostavat "roska päivässä" ja ploggaus-liikkeet, lasten ohjaaminen koulutehtävänä keräämään roskia ym. ovat hyvä alku ympäristön siistipitämisen oppimiselle. Huomioitteni mukaan nuoret ovat osa roskaamisongelmaa, mutta sen juuret löytyvät keski-ikäisistä. Jos vanhemmat heittävät surutta roskansa auton ikkunasta ulos tai tiputtavat ne maahan/jättävät retkipaikalle, niin mistä kummasta se nuoriso oppii siisteyttä? Kyllä se on vanhemman ja keski-ikäisen sukupolven aika mennä itseensä ja miettiä tekemisiään. Ei kenenkään selkä katkea, jos sen roskan kantaa taskussa tai pussissa kotiin ja opettaa samalla nuoremmille, että se on ainoa oikea tapa. Sama koskee myös sitä mamman/papan kallisarvoista menopeliä. Ei siitä tarvitse roskista tehdä, mutta sinnekin voi varata pussit, johon kerätä roskia kotiin vietäväksi. Miksi emme toimi ulkona samoin kuin kotona. Emmehän me kotonakaan viskaa roskaa siihen, missä se kädestä irtoaa. Miksemme noudata siis samaa sääntöä myös autossa tai ulkona luonnossa?

Useimmilla lenkkeilijöillä, kokeneilla ulkoilijoilla ja untuvikkoliikkujilla on käytössään Google. Ennen retkeä tai luontoliikuntaa hakekaapa sieltä esille "jokamiehenoikeudet" ja katsokaa, mitä kuulu oikeuksien lisäksi kiellettyihin asioihin ja velvollisuuksiin. Ja ennen kaikkea, älkää niin innokkaasti pitäkö kiinni kaikista oikeuksista, joista ette tiedä luultavasti mitään. Ainakaan ne, jotka tunkevat toisten tonteille ja talojen lähelle meuhkaten oikeuksistaan, sytyttelevät tulia mihin sattuu, antavat eläintensä juosta vapaana ja roskaavat. Oppikaa mieluummin ne kiellot ja velvollisuudet ja sisäistäkää ne käyttäytyen niiden mukaisesti.

Kristiina