Google Website Translator

tiistai 30. kesäkuuta 2020

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Ukkokissan terkut

Ukko-kissa lepää
Ukko tässä, moro. Esitän näitä juttujani tässä sellaisena juhannusaikana, niin kun mami sitä nimittää. Se häipys matto kainalossa johonkin pesutupaan. Hulluks tääl on elo mennyt. Jos ei se rahtaa noita mattoja ja sitä mäntysuopaa johonkin, niin se repii noita kiipeilyratoja ikkunoista alas, kerää kaikkee hyvää raavittavaa sohvalta ja sängyltä ja sit tuo niitä takasin ihan eri hajusina kun miten olin ne jättäny. Ja huiskii rättien, lemuaineiden ja hurruttimien kanssa pitkin kämppää. Välillä se söpöttää jotain kevätsiivouksesta. Hölmön touhuu, ennen tääl hais mun merkeille ja vielä vähän Akalle ja Hetalle, nyt täällä haisee kaiken maailman "syreenit" ja mäntysuovat. Ei tykkää.

Kissankarvoja Mut ei mun noista mamman hulluuskohtauksista pitänyt kirjottaa vaan siitä, mitä me kaks tehdään täällä päivisin. Kyllä se mamma on aika ajoin ihan kivaa seuraa. Se kampaa mua sellaisella sukajutskalla. Mä kyllä vähän ihmettelen. Vaikka onkin kuuma, niin mamma sanoo, että mun päivittäisistä karvakasoista ois voinu jo ajat sitten tehdä tumput. Ei kuulemma enää tarttis uhata sohvaa raapiessa, että musta tulee sen talvihanskat. Kun ne ois jo kudottu noista karvoista. Kummaa höpötystä, mä tiedän olevani mamman pupupoika eikä musta muutenkaan tulis kun korkeintaan toisen käden tumppu. Satun nimittäin oleen tällänen treenattu, sutjakka ja kotikissan ihannepainonen (n. 4,5 kg). Sääli tosin, aatelkaa miten ihanaa noi karvaklöntit olis ollut yrjötä vaikka keskelle mamman sähkyä. Hih.

Sit me leikitään sillä lentävällä huiskalla. Se on kivaa, vaikka onneks meit ei asu täällä ko minä ja mamma. Jos nimittäin joku muu kattois meijän touhuu, niin sais hyvät naurut. Vaikka mä oon piiruu vaille 12 v. ja oikestaan jo sellanen "senjori" (pah, sanon minä), niin mamma se vasta kalkkis on. Kun se lähtee sohvalta juoksee keittiöön se huiskanpää perässä, niin on kun puu-ukko koittas karata. Mä saan aina sen huiskan puolvälissä kiinni. Sitä paitsi me on kehitetty yhdessä myös sellanen kahden lelun leikki. Mulla kun on sellanen "kissaputki". Sekin on kiva oleskelu- ja läpijuoksujuttu. Niin et nyt me on yhdistetty huiska- ja putkileikkiminen. Kattokaa vaikka tosta jutusta, jotka mamma nimittää viteoksi. Sen jälkeen kun ootte ihaillu mun valokuvauksellisia otteita.






Viime ajat on ollu aika kuuma. Mun kivoja juttuja onkin mennä partsille ottaan vähä soolista. Siel on kivan lämmintä ja rauhallista, useimmiten. Paitsi kun noi lokinpirut lentelee ulkopuolella ja kiljuu ko syötävät. Yksi aamu mamma sai raivarin, kun se meni sauhutteleen (yök) ja huomas, että ne törppötirput oli levittänyt kissanhiekkajätepussin sisällön pitkin parveketta ja pisteeks Iiin päälle tehny lentokakat (monet) sen vastapestyyn ikkunaan. Jestas, että se murmutti pitkään: "Just muutama viikko sitten pesin ikkunan ja nyt se on tuon näköinen. Vielä helteellä, pitää pestä jäljet pois vasta iltamyöhään.". Kuka hiiskatti muutamasta pulunpaskasta ikkunassa välittää, kunhan siitä näkee käkättää noita tirppuja.



Muutenkin mä pelkään, että tää helle alkaa pehmentää mamin päätä. Se kattelee aina joskus sellasesta tabletiks nimitetystä jotain Istaramia. Tyhmä nimi muuten, tabletti. Oon mäkin joskus joutunu ottamaan mamin pakottamana sellasia matotabletteja, mutta tota tablettia en todellakaan niele, vaikka mami kuinka yrittäis. Nyt eksyin aiheesta. Kyllä mäkin joskus makoilen sohvalla mamin vieressä ja kattelen niitä sen kuvia, sivusilmällä. No eilen se löys sellasen, missä oli kissakamu ja näytti sitä mulle. Se kamu jutteli mulle ja totta kai mä vastailin. Olis ollu muutenkin kiva leikkiä sen kanssa, mutta se raukka oli kai ollu niin kauheella laihiksella ja niin ohut, etten mä löytäny sitä. Mut toi mami vaan alko huisisti ensin nauraan (selvä pään pehmeneminen, tosissaanhan mä ja kamu oltiin) ja sitten se otti puhelimen ja alko kuvaan. Mitä ihmeen kuvaamista tässä meiän keskinäisessä kanssakäymisessä (pehmeepään sanonta) nyt oli?


Hei, nyt rapisee avain ovessa. Täytyy mennä takas rapsupuuhun köllimään, ettei mami epäile. Jos ihmettelette, kuinka tää jutun teko multa onnistu, niin oon kohta 12 v. kattonu mamin touhuja. Toistamalla oppii tyhminkin minikarvaton ja eläin, sanoo mami. Enkä mä oo tyhmä, kaukana siitä. Moikka.

Ukko

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Juhannuksen aikaista ja jälkeistä elämää

Uudet perunat nyytissä
Nyt, kun eletään parasta grillikautta ja kirsikatkin ovat tulleet kauppaan, ajattelin kirjoitella ylös muutaman reseptin juhannukselta ja sen jälkeiseltä ajalta.
Ribsit marinadissa kuuluvat ainakin omaan juhannukseeni. Nyt käyttämäni kolamarinadin lisäksi minulla on plakkarissa myös kirsikkamarinadi/kastike, jota aion testata heinäkuussa. Seurakseen ribsit saivat uuden erän pikkelöityä melonia. Se kun sattui olemaan hyvää näidenkin kanssa. Lisäksi uunissa hautuivat Marttojen reseptillä tehdyt uudet perunat nyytissä.
Oma ribsipalani painoi 850 g, mutta marinadista riittää useampaankin lihakiloon.

Kolamarinoidut ribsit

Kolamarinoidut ribsitmarinoimattomia, maustamattomia ribsejä
Marinadi:
1 dl öljyä
2 dl coca-colajuomaa
4 tl SAM chili-hunajaa (tai tavallista hunajaa + 0,5 tl chililastuja)
1 dl siirappia tai fariinisokeria
2 tl savupaprikajauhetta
2 tl jauhettua maustepippuria
2 rkl soijakastiketta
3 valkosipulinkynttä murskattuna

Sekoita marinadiaineet keskenään kulhossa tai purkissa. Kaada marinadi isoon pakastepussiin ja laita marinoitava liha pussiin. Pyörittele pussia, jotta kastike leviää kaikkialle lihaan. Anna marinoitua mieluiten yön yli jääkaapissa, mutta vähintää 3 tuntia.
Nosta liha huoneenlämpöön vähintään 1 h ennen paistoa.
Lämmitä uuni 150 ºC. Vuoraa uunipelti ensin niin suurella alumiinifoliopalalla ja sitten leivinpaperilla, että ylimenevät osat riittävät lihanpalan peittämiseen. Anna ylimääräisen marinadin valua lihasta pussiin ja nosta liha pellille leivinpaperin päälle. Sulje paketin reunat ja päädyt. Älä kaada marinadia pois.
Paista lihaa uunin keskitasolla 1,5 h. Tarkasta lihan kypsyys, se saa olla haarukalla koetettaessa pehmeää ja alkaa irtoilemaan. Paista tarvittaessa hieman lisää.
Nosta uunivuoka pois uunista, nosta uunin lämpötila 200 ºC ja ota käyttöön grillivastukset. Poista liha paketista uunipannulle. Voitele ribsipalan pinta ja sivut marinadilla. (Käyttäessäsi grilliä nosta marinadilla sivelty pala grillille ja paista molemmin puolin.). Nosta uunipannu takaisin uuniin mahdollisimman ylös ja anna paistua n. 5 min värin ja rapeuden saamiseksi. Käännä pala, sivele pinta marinadilla ja paista myös toista puolta n. 5 min.
Nosta uunipannu pois uunista/grillistä ja peitä se alumiinifoliolla. Anna levätä 10-15 min. ennen tarjoilua.
Nostaessasi lihapalaa grillistä tai uunipannusta tarjoiluastiaan ole varovainen, koska tällä tavalla valmistetusta lihasta luut pyrkivät lentämään ulos, nostele siis esim. leveällä lastalla, ei tarttumalla luusta kiinni.

Tein aiemmin keväällä kanaviillokkia. Huomasin ostoksilla käytyäni, että olin kaupassa tehnyt pienen mokan kanan kanssa. Raa'an kanan sijasta kassiin oli sujahtanut valmiiksi grillattu kana. Siitä piti tehdä jotain, joten puolet lihoista meni kanasalaattiin ja toinen puoli riivittynä pakkaseen. Koska keväinen salaatti oli niin maistuva, tein sitä uudelleen väli-/iltapalaksi.

Kanasalaatti grillatusta kanasta

Kanasalaatti grillatusta kanasta200 g kypsää broilerinlihaa
salaattia
100 g vihreitä papuja
100 g pakastemaissia
125 g luumu- tai kirsikkatomaatteja
150 g kurkkua
0,5 dl kuivattua omenaa
0,5 dl paahdettuja siemeniä (seesam, auringonkukka, kurpitsa)
Kastike:
1 dl Créme Fraîchea
1 dl majoneesia
1 rkl sitruunan mehua
1 tl curryjauhetta
0,5 tl sitruunaruohotahnaa
suolaa, mustapippuria
2,5 tl mango-, ananas- tai banaanisosetta

Sekoita kaikki kastikeainekset hyvin sekaisin astiassa. Peitä astia tuorekelmulla ja laita jääkaappiin maustumaan.
Jos käytät pakastepapuja, keitä pavut ja maissi samassa kattilassa kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaisesti. Tuoreita papuja käyttäessäsi keitä ensin pavut, sitten maissi. Huuhtele vihannekset molemmissa tapauksissa heti keiton jälkeen kylmällä vedellä ja valuta.
Revi kananliha annospaloiksi. Puolita tomaatit ja kuutioi kurkku. Paahda siemenet kuivalla paistinpannulla.
Revi salaattikulhoon salaatti. Lisää muut esikäsitellyt salaattiaineet siemeniä lukuunottamatta. Kaada päälle kastike. Sekoita hyvin salaatiksi.
Lisää salaattiin paahdetut siemenet juuri ennen tarjoilua ja sekoita vielä kerran.

Asioidessani kaupassa ennen juhannusta  pakollisia olivat tietysti pieni rasia mansikoita (jestas, mikä kilohinta). Samalla huomasin, että tuoreet kirsikat olivat tulleet myyntiin. Nappasin niitäkin erän mukaan. Koska olin liian laiska/oli liian kuuma alkaa vääntämään niistä marinadia lihalle, löysin sen sijaan netistä jännän teekakkureseptin. Oli pakko kokeilla ja siitä tuli yllättävän pehmeänrapea ja kevyehkö.

Manteli-kirsikkateeleipä

Manteli-kirsikkateeleipä260 g mantelimassaa
60 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
2,5 dl sokeria
3 kananmunaa huoneenlämpöisenä
400 g tuoreita kirsikoita
7,2 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 dl maitoa (ei rasvatonta)
(pari tippaa manteliesanssia tai 1-2 rkl kirsikkalikööriä)
Päälle:
tomusokeria

Puolita tuoreet kirsikat ja poista niistä kivet. Voitele ja korppujauhota 2 kpl. 10 x 20 cm leipävuokaa. Lämmitä uuni 175 ºC.
Vatkaa kulhossa mantelimassa ja pehmeä rasva hyvin sekaisin. Vatkaa sekaan sokeri vähitellen erissä. Lisää sen jälkeen munat yksitellen vatkaten taikinaan hyvin sekaisin (sen pitäisi olla kevyttä ja ilmavaa, vaikkei siltä näytä).
Mittaa erilliseen astiaan jauhot. Ota jauhoista vajaa ruokalusikallinen ja sekoita kirsikoiden kanssa (=jauhota kirsikat). Tämä estää kirsikoita valumasta leivän pohjalle paistovaiheessa.
Sekoita loppuihin jauhoihin leivinjauhe ja suola. Vatkaa taikinaan erissä vuoronperään jauhoja ja maitoa, kunnes kaikki aineet ovat hyvin sekaisin. Mausta halutessasi manteliesanssilla tai kirsikkaliköörillä.
Lusikoi vuokien pohjalle ensin kerros (ohut) taikinaa. Ripottele päälle puolet jauhotetuista kirsikanpuolikkaista (jaettuna kahteen vuokaan). Lisää päälle kerros taikinaa ja sen jälkeen loput kirsikoista. Peitä  lopulla taikinalla. Katso, etteivät vuokasi ole tulleet aivan piripintaan asti täyteen.
Nosta vuoan uuniin alakeskitasolle. Peitä vuoat jo heti pinnan saatua väriä foliolla, jotta pinta ei pala. Paista kakkuja/leipiä n. 1,5 tuntia tai kunnes kokeillessa puutikulla siihen ei enää tartu taikinaa. Nosta vuoat pois uunista ja anna jäähtyä hetken. Kumoa kakut ritilän päälle jäähtymään. Ripottele jäähtyneiden kakkujen päälle siivilän läpi tomusokeria.
Alkuperäinen resepti: https://www.tasteofhome.com/recipes/almond-tea-bread/

Oli muuten mukava nauttia kesän ensimmäiset mansikat ja loput kirsikat ranskalaisen kermavaahdon kanssa. Olisi tavallinenkin kelvannut, mutta kun salaatista jäi se desi Créme Fraîchea.

Olen kuluneiden viikkojen aikana syönyt nautinnolla vesimelonia salaatissa, suolaisena lisukkeena, leivonnaisena ja sellaisenaan. Mutta jossain vaiheessa tulee stoppi. Kuitenkin pöydällä seisoo vielä käsittelemättömänä osa melonista. Olen maksanut siitä ostaessani, ei sitä hävikkinä voi roskiin viskata. Minäpä keksin ratkaisun, jolla kesällä hankittua melonia voi käyttää myöhemminkin. Sanotaan, ettei melonia voi vesipitoisuuden takia pakastaa. Unohda se. Kuori loppu meloni, kuutioi liha ja pakasta se n. 3,5 dl annospusseihin. Ja tee siitä pirtelö/smoothie.

Kookos-vesimelonipirtelö

3,5 dl pakastettuja melonikuutioita
2 dl kookosmaitoa
1-1,5 rkl juoksevaa hunajaa tai vaahterasiirappia
vaniljapastaa (1 tl), -sokeria (1-2 tl) tai (0,5) vaniljatangon siemeniä
Koristeluun:
kookoshiutaleita, suklaarouhetta, mintunlehtiä jne.

Laita blenderiin tai kulhoon jäiset melonikuutiot, kookosmaito, siirappi/sokeri ja vanilja. Heti, kun mahdollista (älä hajota konettasi umpijäisillä meloneilla), sekoita blenderissä tai sauvasekoittimella aineet pirtelöksi. Kaada lasiin ja koristele annos kookoshiutaleilla tai suklaarouheella. Nauti heti, varo kuitenkin aivojen jäätymisreaktiota.

Kerron nyt jo samalla etukäteen, että heinä-elokuussa blogini postaukset tulevat olemaan säännöllisen epäsäännöllisiä. Heinäkuun alussa vien tietokoneeni käyttöjärjestelmän päivitykseen (yhyy, hyvästi rakas XP). Nykyisin kun päivitys ei tunnu enää onnistuvan yötyönä itse tehtynä levykkeeltä vaan tapahtuu netin kautta tai liikkeessä. Sen jälkeen tulee tietysti kaikkien muiden ohjelmien ja lisäosien asennus kotona, jotta kone edes jotenkin pelaisi. Lisäksi heinäkuussa pitää ehtiä marjametsään ja sieniäkin pitäisi haahuilla. Tietysti myös muita tuotteita pitää hankkia/kerätä pakkaseen ja säilykkeiksi. Joten kaiken tämän hässäkän keskellä teen postauksia vain silloin, kun siihen on aikaa. Syksyllä palataan sitten taas hieman vakiintuneempaan aikatauluun. Välissä löytyy kuvasaldoa (jos ehdin kamerallakaan huiskimaan) myös Facebookista ja Instasta.

Kristiina

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Alkulan promenaadi

Juhannusaattoa tuli juhlistettua paitsi hyvällä ruoalla myös opastetulla kierroksella Vaasassa Alkulan tilan alueella. Alkulan kierros oli ikään kuin jatkumo Vanhan Vaasan kierrokselle, sillä aikanaan Alkulan alue oli, ainakin niin sen itse kuvailisin, Vaasan esikaupunkialue.


Alun perin nykyinen Alkulan alue on kuulunut Korsholman linnanläänin alueisiin ja sanotaan, että sisääntuloväylän vieressä seisova kuusi merkkasi jo 1300-luvulla Korsholman valtaherran Bo Gripin alueiden rajaa. Nykyinen kuusi tuskin on kuitenkaan siltä ajalta. Sen sijaan alueen lähempi historia alkaa 1700-luvun alkupuolelta, kun alueella sijaitsivat tupakkapellot ja Suomen ehkä ensimmäinen tupakkakehräämö. Tupakkatila oli pitkään Bladhin ja Falanderin (Wasastjerna) sukujen hallussa. V. 1847 osan alueesta osti August Alexander Levón, proviisori, joka antoi omalle alueelleen nimen Alkula. Aluksi Levón perusti alueelle kemiallisen tehtaan, mutta myöhemmin hän sai luvan ja pystytti paikalle Suomen ensimmäisen höyrymyllyn. Suuri osa nyt paikalla näkyvistä raunioista ja kivijaloista ovat siten peräisin Levónin ajoilta. Kuten esimerkiksi 14 x 8 m kokoisen työläisten asunnon kivijalka.








Läheltä työläisten asuntolan kivijalkaa löytyvät entisen sepän pajan rauniot. Koska sepän paja sijaitsi kaupungin muurien ulkopuolella, on kyseessä ollut yksityisyrittäjän paja. Läheisyydestä löytyy paljon merkkejä erilaisista talous- ja muista rakennuksista.



Levón oli kiinnostunut myös kasveista, joita 4H-yhdistys, Vaasa-Mustasaarioppaat ja Vaasa viheralueyksikkö ovat nyt pyrkineen tuomaan esiin alueella. Tällaisia kasveja ovat mm. juhannusruusu ja humala, jota entisaikaan viljeltiin alueella oluen panemista ja verojen maksua varten. Mieltymys kasveihin näkyy myös päätalon takana (entinen pääsisäänkäynti kaupungista), jossa on entisöity laaja sireenikaari.



Talousrakennuksista alueella löytyy myös vanha hevostalli, jossa jo tuolloin hyödynnettiin maan lämmön- ja kylmänsäilyttämisominaisuuksia. Se on ilmeisesti laajennettu aikanaan vanhan maakellarin paikalle ja pohja oli kaivettu kuoppaan maahan, jolloin talli pysyi viileänä/lämpimänä vuodenajasta riippuen.



Kuten aiemmin mainitsin, Alkulaan perustettiin Suomen ensimmäinen höyrymylly leivän tekoa varten. Leivän ystävät tuntevat varmaan vielä tänäkin päivänä myytävät Vaasan Höyrymyllyn leivät. Sen juuret löytyvät juuri Alkulasta. Viljamakasiiniin (18 x 11 m), josta näkyy vielä kivijalka, tuotiin aikanaan ympäristön maakunnista viljasatoa. Sieltä vilja siirrettiin itse höyrymyllyyn rakennusten yläosassa kulkevaa "ilmasiltaa" pitkin. Vaikka Alkula ei vahingoittunut Vaasan palossa, toimittuaan vielä aikansa näissä vanhoissa tiloissa Levón päätti siirtää myllyn uuteen kaupunkiin. Vanhasta tehtaasta on jäljellä enää kivijalka, itse tehdasrakennus siirrettiin aikanaan ilmeisesti Karperöhön.



Kierroksemme päättyi Alkulan päärakennukseen. Tupakkatehtailun ja Levónin omistuksen alkuaikoina rakennuksessa ei ollut nykyisen pääsisäänkäynnin molemmin puolin näkyviä lisäsiipiä, ne on lisätty vasta Levónin aikana. Nykyinen pääsisäänkäynti ei myöskään ollut aikanaan pääsisäänkäynti, ymmärrettävästi. Koska vanha Vaasan kaupunki sijaitsi silloin nykyisestä sisäänkäynnistä katsottuna talon takana, pääsisäänkäynti oli talon nykyisellä takapuolella.
Levónin kuoleman jälkeen tila siirtyi mm. maanviljelys- ja asuinkäyttöön. Pieni hyppäystieto Falanderin omistuksen ajalta on se, että rakennus toimi aikanaan muutaman vuoden ortodoksisena kirkkona (1818-1822).



Vuodesta 1994 alkaen Alkulan päärakennuksen tiloissa on toiminut 4H-yhdistys. Aluetta on entisöity ja sinne on luotu mm. polut opaskyltteineen. Lisäksi alueella on vuokrapalstoja, eläimiä (puput ja kanat+kukko, ennen myös lampaat), nuorisotoimintaa ja tänä vuonna kylvetty luonnonkasvialue pörriäisille.



Kristiina

torstai 18. kesäkuuta 2020

Meloni juhlistaa juhannusta

Vesimeloni
Juhannukseen mennään vesimelonin voimin. Toki jonakin viikonlopun päivänä pitää syödä myös perinteistä eli kolamarinoituja ribsejä (uunissa tehtynä kiitos kerrostalon + metsäpalovaroituksen), uusia perunoita, silliä ja paistettua sipulia.
Vesimeloni onkin minulle harvinaisempaa herkkua, koska yksinasuja tulee harvemmin ostaneeksi edes kokonaista minivesimelonia. Vaikka siitä pitäisi. Nyt tuli ostettua. Jos koolla on isompi porukka, voi ostaa sen oikein ison vesimelonin ja tehdä reseptit kertoimella. 
Olemassa olevat vesimelonireseptit ovat paljolti salaatteja ja jonkinlaista jälkiruoan tapaista melonijäätä tai juomaa. Itselläni oli taas kauan muhinut takaraivossa ajatus melonijuustokakusta ja tavasta toteuttaa se. Salaattiini kipinän iski Kodin Kuvalehden resepti grillatuista meloni-halloumivartaista. Suolaisen ruoan pikkelöity vesimeloni olisi toiminut varmasti myös ribsien lisukkeena, mutta tällä kertaa valitsin jotain muuta.

Salaatin voi tehdä pöytään myös ilman salaatinlehtiä, se toimii sellaisenaankin. Mutta itse pidän värikkäistä salaatinlehdistä ja salaattisekoituksista. Käytin tällä kertaa liilanvihreää Järvenkylän Ruustinnan salaattia.

Vesimeloni-halloumisalaatti

Meloni-halloumisalaattisalaattia
0,5 kg pala vesimelonia
1 pkt (200 g) halloumia
ripaus mustapippuria
öljyä paistamiseen
4 tomaattia
20 cm pala kurkkua
(suolapähkinöitä tai paahdettua hasselpähkinärouhetta)
Kastike:
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1 tl kuivattua lipstikkaa
0,5 dl öljyä (rypsi tai oliivi)
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl limen mehua
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
(Annoksen päälle:
1 tl sumakkia)

Annostele kaikki kastikeainekset kannelliseen lasipurkkiin, ravista ja laita kastike jääkaappiin maustumaan.
Kuori vesimeloni ja kuutioi liha. Kuivaa halloumi ja kuutioi se. Leikkaa tomaatit puoliksi, poista kanta ja kuutioi tomaatit. Kuutioi kurkku. Jos käytät suolapähkinöitä, rouhi ne karkeaksi rouheeksi tai paahda hasselpähkinärouhe.
Lämmitä öljy paistinpannulla ja rouhi joukkoon ripaus mustapippuria myllystä. Paista halloumikuutioihin kaunis pinta (n. 5-7 min). 
Revi salaatti tarjoilukulhoon. Lisää joukkoon melonikuutiot, jäähtynyt halloumi, tomaatit ja kurkku. Sekoita. Voit valuttaa kastikkeen salaatin joukkoon ennen sekoittamista tai tarjota sen erillisenä lasipurkista. Lisää pähkinärouhe salaattiin juuri ennen tarjoilua ja sekoittamista. Ripottele sekaan samalla hieman sumakkia. 

Kana-meloni-tomaattisalsatortillat

Kana-meloni-tomaattisalsatortilla8 kpl pehmeitä tortillalevyjä

Pikkelöity meloni:
5 dl melonipaloja (n. 0,5 kg pala kuorimatonta melonia)
0,5 tl korianterin siemeniä
0,3 dl silputtua tuoretta tai pakastettua korianteria
0,4 dl valkoviinietikkaa
1 rkl limen mehua
1 nippusipuli (kevätsipuli) silputtuna
0,5 tl hunajaa
0,6 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
Kuori vesimeloni ja kuutioi meloniliha.
Paahda korianterin siemeniä kuivalla, kuumalla pannulla 2-3 min. (saavat alkaa poksahdella). Jäähdytä.
Sekoita pikkelöintikulhossa tai -astiassa silputtu korianteri, paahdetut korianterinsiemenet, valkoviinietikka, limen mehu, hunaja, öljy ja silputtu sipuli. Lisää kulhoon melonikuutiot ja sekoita hyvin. Anna melonien maustua jääkaapissa vähintään 1 tunti välillä sekoittaen.
Pikkelöity meloni alkuperäinen resepti: https://www.epicurious.com/recipes/food/views/country-style-ribs-with-quick-pickled-watermelon

Tomaattisalsa:
500 g tomaattia
1 punasipuli 
1 pieni punainen chili
1 limen raastettu kuori + 1 rkl limen mehua
0,5 dl silputtua tuoretta tai pakastettua korianteria
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1 rkl oliiviöljyä
ripaus sokeria
Puolita tomaatit, poista kanta ja kuutioi. Silppua punasipuli. Murskaa valkosipulinkynsi ja pilko korianteri.
Laita tomaattikuutiot astiaan. Sekoita joukkoon muut aineet ja laita salsa maustumaan jääkaappiin.

Kanaseos:
700 g maustamatonta kanaa suikaloituna
öljyä
2 tl curryjauhetta
1 tl paprikajauhetta
1 valkosipulin kynsi murskattuna
2 kuivattua kafferilimen lehteä
suolaa, mustapippuria
1 prk (150 g) crème fraîchea tai smetanaa
Suikaloi kana.
Lämmitä öljy ja samalla curry- ja paprikajauhe paistinpannussa. Lisää joukkoon kanasuikaleet. Anna paistua hetki, lisää sitten murskattu valkosipulinkynsi ja kämmenellä murskatut kafferilimen lehdet. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Kun kanapalat ovat kypsiä (paisto n. 10 min), siirrä paistipannu pois liedeltä ja anna jäähtyä hieman. Sekoita joukkoon crème fraîche/smetana.

Ota pikkelöidyt melonit ja tomaattisalsa jääkaapista huoneen lämpöön ennen annosten kokoamista. Kaada molemmista tarvittaessa pois hieman ylimääräistä nestettä.
Lämmitä tortillalevyt paketin ohjeen mukaan ja nosta lämmin levy lautaselle. Annostele levylle kanaseosta, pikkelöityä melonia ja tomaattisalsaa. Syö sellaisenaan veitsellä ja haarukalla tai käännä tortillalevyt taskuksi ja syö käsin. Varaa taskusyöntiä varten pöytään paperia käsien pyyhkimiseksi.

Vaikka olenkin makeahiiri, melonijuustokakun halusin olevan hieman vähemmän makea, meloninen. Jos itse pidät makeasta, laita kiilteeseen pari ruokalusikallista sokeria ja lisää hieman sokerimäärää myös kakkuun. Jos haluat käyttää alkoholia, Alkolla on listoillaan tilauksesta toimitettava melonilikööri tai hyllytuotteena Fisk Sour-hapan melonishotti. Koska taivuin kakussani raikkaan kirpeään, valitsin itse jälkimmäisen. Alkoholi ei kuitenkaan ole mitenkään pakollinen.

Vesimelonijuustokakku

VesimelonijuustokakkuPohja:
175 g Domino-keksejä
50 g voita tai leivontamargariinia
Kakku:
1,5 - 2 dl valutettua melonisosetta (n. 850 g -1,2 kg kuorittua meloninlihaa)
4 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)
1 prk (250 g)  maitorahkaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl limen mehua
2 rkl melonilikööriä  tai melonimehua
6 liivatelehteä
3 rkl melonimehua
Kiille:
4 dl melonimehua
4 liivatelehteä
(2 rkl sokeria)

Vuoraa irtopohjavuoan (Ø 23 cm) pohja leivinpaperilla. Vuoraa vuoan reunat hieman yli yläreunan yltävillä leivinpaperisuikaleilla tai reunakelmulla tai ainakin öljyä reunat.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Murskaa keksit pohjaa varten blenderissä tai kaulimella muovipussissa. Sulata rasva ja sekoita se keksimurujen joukkoon. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle ja nosta vuoka odottamaan jääkaapppiin.
Kuori meloni ja paloittele liha pienemmäksi. Soseuta liha kulhossa tai blenderissä mieluummin 2-3 erässä. Jokaisen erän soseuttamisen jälkeen kaada sose astian päälle asetettuun siivilään valumaan. Laita päälle paino ja anna erän valua n. 15 min välillä melonisosetta lusikalla käännellen ja painoa hieman kädellä painaen. Kun koko melonilihaerä on käsitelty, sinulla pitäisi olla 1,5-2 dl valutettua melonisosetta ja n. 6-8 dl melonimehua. Pane se osa mehusta, jota et käytä kakkumassan tekoon, tuorekelmulla peitettynä jääkaappiin odottamaan.
Vatkaa kylmä kerma napakaksi vaahdoksi.
Vatkaa toisessa kulhossa tuorejuusto, rahka, sokerit, limen mehu ja likööri tai melonimehu tasaiseksi massaksi.  Lisää sekaan nuolijalla tai lusikalla ensin valutettu melonisose ja sen jälkeen kermavaahto sekoittaen kummallakin kerralla aineet tasaisesti joukkoon.
Kiehauta kattilassa 3 rkl melonimehua. Puristele liivatelehdet kylmästä vedestä ja sulata ne kuuman melonimehun sekaan. Anna nesteen jäähtyä n. huoneenlämpöiseksi ja vatkaa se sen jälkeen ohuena norona valuttaen juustokakkuseoksen joukkoon.
Kauho juustokakkuseos pohjan päälle irtopohjavuokaan tasaiseksi kerrokseksi. Yritä olla sotkematta reunoja yläosasta, jotta kiilteen reunat näyttäisivät kauniilta (no joo, ikuiselle sottapytylle eli minulle ongelma). Kopauta vuokaa pystysuunnassa muutaman kerran pöytään ilmakuplien poistamiseksi ja pinnan tasaamiseksi. Nosta vuoka jääkaappiin hyytymään ainakin 4 tunniksi, mielummin yön yli.
Kun kakku on kunnolla hyytynyt, tehdään päälle kiille. Varaa kiillettä varten tämänkokoiseen vuokaan 4 dl vesimelonimehua.
Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan ja lämmitä 1 dl mehusta kattilassa kiehuvaksi. Jos haluat kakkuun lisämakeutta, lisää mehudesin joukkoon 1-2 rkl sokeria sulamaan. Sulata puristetut liivatelehdet kuumaan mehuun. Kaada liivateseos muun kiillemehun joukkoon koko ajan sekoittaen. Anna kiilteen seistä välillä sekoittaen, kunnes se alkaa hieman jäykistyä, mutta on vielä kaadettavaa (n. 20-30 min.).
Kaada kiille matalalta hitaasti jähmettyneen juustokakun päälle. Nosta jähmettymään jääkaappiin 3-4 tunniksi. Kun kiille on jähmettynyt, siirrä kakku tajoiluvadille (tässä olen huono, nostan yleensä vadille myös irtopohjavuoan pohjaosan) ja koristele halutessasi. Oma tarkoitukseni oli koristella kakku melonipaloilla ja pihlajankukilla. Kakku oli kuitenkin niin kirkas ja kaunis, etten raaskinut.

Tähän koko satsiin käytin sellaisen reilun 2,4 kg painoisen minivesimelonin. Ei jäänyt meloninlihaa koristeluun, jos olisin tahtonutkin. Tarjoilupäivän valmistelu sujuu jouhevasti, kun edellisenä päivänä sekoittaa salaattikastikkeen, pikkelöi melonit, tekee tomaattisalsan ja laittaa kakun pohjan + kakkumassan. Tarjoilupäivänä vaan kiille päälle kakkuun, salaatin sekoitus ja kanojen paisto.

LÄMMINTÄ JA LEPPOISAA JUHANNUSTA KAIKILLE. VAROKAAHAN AVOTULTA!

Aurinkoista juhannusta


Kristiina

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Historiallinen Vanha Vaasa

Lumisen, kylmän ja eristetyn kevään jälkeen alkaa vihdoin tuntua kesäiseltä. Linnut laulavat, kasvit ja puut kukkivat ja joitakin huvituksiakin alkaa löytyä. Itse löysin lehden Menot-palstalta opastetun Vanhan Vaasan iltakävelyn. Koska se oli Vaasan kirkossa esitettävän musiikin (muistilappu itselleni - mene heinäkuussa) lisäksi ainoa lähitapahtuma nyt heti, ilmoittauduin mukaan. Torstai-ilta (tai no, reilu 1,5 h siitä) kuljettiin Vanhassa Vaasassa. Retki aloitettiin Falanderin (Wasastjernan) talon pihasta. Nykyisin tämä ainoa säilynyt Vaasan palon aikainen talo toimii Vanhan Vaasan museona.

Wasastjernan talo

Falanderin talon pihapiirissä on myös uudesta Vaasasta poistettuja varastorakennuksia, ylistarolainen 1700-luvun talo sekä vanha kaivo katoksineen. Heti seuraavalta tontilta löytyy merkki paikasta, josta Vaasan palo sai alkunsa.
Tarkasteltuamme Falanderin talolla olevaa karttaa saimme kuulla mm. että silloisessa Vaasassa oli useampi tori: Pyhän Marian kirkon edessä ollut toripaikka, Hovioikeuden luona ollut ja kolmas, joka löydettiin n. 4 vuotta sitten. Se sijaitsee Postikadun varrella ostoskeskuksen takana ja on nyttemmin kaivettu esiin sen päällä olleen maakerroksen alta. 
Torikatua Liisanlehtoon päin ajettaessa on kuulemma silta yli vanhan kanavan (en ole koskaan huomannut). Mutta kuka uskoisi, että tuo nyt kanootilla kuljettava ja kuivaan aikaan täysin vedetönkin iso oja on aikanaan ollut laivojen kulkema kanava.

Vaasan palon syttymispaikka Vanhan Vaasan 3. tori

Seuraavaksi nousimme hieman takakautta kiertäen Korsholman linnoituksen ja myöhemmin latokartanon entiselle sijaintipaikalle, kaupungin korkeimmalle kohdalle silloin. Nykyisin linnoituksesta ei ole enää mitään jäljellä. No, lukuun ottamatta pieniä merkkejä vallihaudasta ja joitakin pienempien rakennusten perustusten osia. Sinne on kuitenkin aina ennen paloa ollut tarkoitus rakentaa Vaasan maaherran tai kuvernöörin tilat hallintoineen ja sen sijainti suoraan vastapäätä toista suurta hallintorakennusta, hovioikeutta, sai aikaan komean esplanadin sijoittamisen niiden väliin. Siellä promeneerasivat hienot rouvat ja herrat aikanaan jalavien (nykyiset haavat ovat vanhempaa perua) ja ruusujen reunustamalla leveällä esplanadilla. Joskus 1800-luvun lopulla paikallinen muinaismuistoseura pystytti linnoituksen mäelle kiviristin, jonka oli tarkoitus merkitä kristinuskon saapumispaikkaa Suomeen.

Vanhan Vaasan esplanadi Kristinuskon tulopaikka Suomeen

Mekin seurasimme vallasväen reittiä ja teimme promenadin esplanadia pitkin hovioikeudelle, myöhemmin Mustasaaren kirkolle. Sen tarinat osaa varmasti jokainen Vaasassa käynyt. Lyhyesti Vaasaan perustettiin 4. Ruotsin hovioikeus (Suomen 2.) 1776. 10 vuotta myöhemmin sille valmistui oma rakennus (no oli samassa pytingissä myös mm. Suomen ensimmäinen kirjasto ja hallintotiloja). Palon jälkeen hovioikeus siirtyi uuteen Vaasaan ja entinen rakennus muutettiin kirkoksi. Hovioikeuden alueen Runsorin puoleisella nykyisellä metsäalueella on ennen sijainnut kaunis puutarha-alue, josta voi vieläkin nähdä joitain merkkejä.  Samaisessa metsässä sijaitsi aikanaan myös sotavankien kurileiri 24.

Mustasaaren kirkko

Matkalla hovioikeudelta raunioille näkyi jäänteitä eli kivijalka Vaasan entisestä seurahuoneesta ja köyhäintalosta. Minusta tuntui hieman hassulta, että vierekkäin oli rakennettu silloin aikanaan sekä jetsetin juhlimispaikka että köyhien sijoituspaikka. Se kuulemma oli normaalia siihen aikaan. Tosin kehitimme matkalla vitsin, että tuollainen sijoittaminen oli erittäin järkeenkäypää. Kun rahat oli ryypätty loppuun seurahuoneella, asiakas oli helppo kipata aidan yli köyhäintalon pihaan.
Matkalta löytyy myös venäläisten ja ruotsalaisten (suomalaisten) välillä Vaasan herruudesta käydyn taistelun muistomerkki.

Vanhan Vaasan seurahuoneen kivijalka Vaasa 1808 taistelun muistomerkki

Kierroksen päätepiste oli Vanhan Vaasan raunioalue. Alueelle noustaan hovioikeuden puolelta portaat entiselle Triviaalikoululle. Koulun kivijalka on hyvin säilynyt jälki aikanaan suurehkosta, kaksikerroksisesta koulurakennuksesta. Jokaista paikalla opastettua ja hieman muitakin muistutetaan, että Vaasan Triviaalikoulun kuuluisin oppilas oli J.L.Runeberg. Triviaalikoulua vastapäätä oleva portaikko johti aikanaan alueelle, jossa sijaitsivat raatihuone ja sen takana vankila. Vaasan toinen vankila sijaisi nykyisen Mustasaaren nuorisoseurantalon takana.

Vanhan Vaasan rauniot Vanha Vaasa triviaalikoulu

Tälle kierrokselle jäljelle jäivät lopuksi tietysti Pyhän Marian kirkon rauniot ympäristöineen. Kovin läheltä kirkkoa ei tällä hetkellä pääse tarkastelemaan, koska se on raunioille aiheutettujen vandalismituhojen takia aidattu ja suljettu. 
Hieman taas kummastutti tuo 1600–1800-lukujen kaavoitusajattelu. Toisessa kuvassa hieman muuta maastoa matalampi suorakulmainen alue oli aikanaan yksi Vaasan toreista. Vieressä taas varsinaisen kirkon ja kirkkoalueen kiviaidan väliin jäävä alue toimi hautausmaana sen jälkeen, kun porukkaa ei enää haudattu kirkon sisään lattialautojen alle (siis varakkaita asukkaita). Samoin kuin seurahuoneen ja köyhäintalon kohdalla täälläkin olivat vierekkäin hieman riehakas toriväki ja hauta-alue.

Vaasa Pyhän Marian kirkko Vanha Vaasa toriaukio

Kierroksen lopuksi oli ihan pakko päästä katsastamaan kirkon raunioita vastapäätä työskenteleviä Vaasan kaupungin kesätyöntekijöitä, jotka yllätin ilmeisesti iltapaussilla.

Vaasa lampaat kesätöissä

Viikon päästä saatte jatkoa tälle kertomukselle. Minulla on nimittäin paikka varattuna juhannusaattona tämän kierroksen jatkumolle eli vieressä sijaitsevan Alkulan tilan puutarhapromenadille opastuksineen.

Kristiina