Google Website Translator

sunnuntai 30. elokuuta 2020

Mennyt viikko sisälsi syyssatoa, taidetta ja designia

Takana on taas mielenkiintoinen viikko. Kävin alkuviikosta kauppareissulla ja ohikulkiessani silmäilin himokkaasti naapuritalon marjoja täynnä olevia aroniapensaita. Koska aronia on aivan syötävä marja, ajattelin vilkaista ystävästämme netistä, mitä niistä sanotaan. Aroniamarjat ovat erittäin terveellisiä, tosin hapottomia ja joskus kitkeriäkin. Mutta noihin pikkuvikoihin löytyi korjauskeinot: hapottomuuteen aronioiden yhdistäminen johonkin hapokkaaseen, esim. mustikkaan tai omenaan ja kitkeryyteen joko odottaminen ensi pakkasiin (joopa joo) tai marjojen pakastaminen ennen käyttöä. Siis terveellisiä ja käyttökelpoisia jonkun kaverina. Hyvä, täytyy ehdottomasti laittaa kokeiluun esim. leivonnassa.

Olin jo jonkin aikaa ajatellut tämän vuoden omena-asioita. Halusin omenia paitsi leivontaan ja ruoanlaittoon, myös kuivattavaksi. Kuivasin ensimmäisen kerran omenia pari vuotta sitten ja totesin, että ne ovat kivaa naposteltavaa sellaisenaan ja oiva lisä aamupuuroon tai jogurttiin myslin/leseiden kaveriksi. Koska Vaasanseudun Omenapörssi ei enää vedä ilmoittajia, lykkäsin keskiviikkona puolilta päivin Fb:iin seudun eri puskaradiosivuille ilmoituksen, jossa kyselin lähialueelta ylimääräisiä omenia haettavaksi. Ei mennyt kuin tunnin verran, niin läheltä ilmoitti henkilö, että heillä olisi omenoita yli oman tarpeen. Sovimme hakuajan ja iltapäivällä polkaisin noutamaan saalista. Tuli muovikassillinen Valkeaa Kuulasta. 
Iltasella sitten valmisteltiin n. puolet saaliista kuivattavaksi. Omenaporalla siemenet pois ja loput viipaleiksi. Olin aiemmin kuivannut omenat uunissa, mutta kun sinne ei mahdu kerralla kuin 2 pellillistä (ei muuten ole enempää peltejäkään) ja kuivausaika/erä on n. 12 tuntia. Siispä ajattelin kokeilla myös vanhanaikasta kuivaustapaa. Pujottelin omenarinkuloita puuvillalankaan ja ripustin ne kylpyhuoneeseen lähelle lämmityselementtiä kuivumaan. Niiden kuivuminen tosin tulee kestämään useamman päivän, joten lopputulos selviää ensi viikolla. On muuten hauska ajatella, miltä entisaikaan näytti maalaistupa omenoiden kypsymisaikaan, kun niitä omenarinkuloita tuvan naisväki pujotteli keppeihin ja ripusti katonrajaan kuivumaan. Niitä oli taatusti himppasen enemmän kuin minulla naruillani kylppärissä. Mahtoi tupa tuoksua ja näyttää viikon verran kuin jouluun valmistautuneelta. 

Jo keskiviikko-iltana omenoita putsatessani mieleeni muistui aroniasta mainittu hapokkaaseen yhdistäminen leivottaessa ja kehittelin mielessäni aronia-omenapiirakkaa. Torstaina aamupäivällä kipaisin sitten keräämään talteen pussillisen aronianmarjoja (joku oli muuten käynyt samalla asialla jo ennen minua), putsasin ja pesin ne, pussitin ja lykkäsin pakkaseen.

Torstaina oli ohjelmassa muutakin kivaa. Vaasan Sieniseura ilmoitti alkuviikosta lehdessä oppaan kanssa tehtävästä sieniretkestä torstaina alkuillasta Vanhassa Vaasassa Hovioikeuden metsässä. Koppa kainaloon, sieniveitsi ja paperipusseja mukaan, saappaat jalkaan ja pyörän päälle. Väkeä osallistui tusinan verran ja vaikka kuivuuden takia emme löytäneet mitään sieni-apajia, ainakin itse sain suoraan paistettavia sieniä koriin parin iltaleivän verran ja lisäksi muutaman rouskun etikkasieneksi. 

Syötäviä sieniä: Lehmän- ja ruskotatti, Verirengasseitikki, Jauhosieni, Limanuljaskat ja pussissa rouskut
Tärkeämpää oli kuitenkin se, että saimme tutustua meille niin moneen uuteen sienilajikkeeseen, koska yksittäisiä erilaisia sieniä alueelta löytyi todella kiitettävästi. Näitä Sieniseuran retkiä on luvassa syksyn mittaan enemmänkin ja aion osallistua ainakin niihin, jotka tehdään lähialueelle. Autoton kun olen. Yleensä Marttayhdistyksemme on syksyisin järjestänyt myös sieniretken, mutta tänä vuonna korona on pelästyttänyt jäsenemme ja retkeä ei järjestetä. Paikallisen Marttaliiton sieniretki taas on maksullinen ja suuntautuu vielä tuntemattomalle alueelle, johon täytyy hankkiutua omalla ajoneuvolla. Ei voi ottaa riskiä, että se olisi pyörämatkan päässä. Joten suosin jälleen Sieniseuraa, jonka jäsen olen. Kannattaisi muuten kaikkien Vaasassa asuvien ja sienistä kiinnostuneiden liittyä Vaasan Sieniseuraan ja muualla asuvien omaan paikalliseen sieniseuraansa.

Uusia ja vanhoja sienituttavuuksia: Oranssi kärpässieni, Herkkutatti, Lehmäntatti, Keltasarvikka (hyytelösieni), Jauhosieni ja Haperovieras
Perjantain suuntasin kaupungille tämän kesän viimeiselle opastetulle kierrokselle. Kyseessä oli Taide & Desing-kierros Vaasan keskustassa ja koska olin ainoa osanottaja, sain ylellisen yksityisen opastuskierroksen.
Aloitimme kierroksen nykyisen Ritzin, entisen Suomen Pankin talon kohdalta. Talon on suunnitellut myös eduskuntatalon suunnittelun takana oleva arkkitehti J.S. Siren. Hänen suunnittelemiaan taloja löytyy muualtakin Vaasasta, Hovioikeudenpuistikolta ja Kauppapuistikolta (KOP, Tiklas). Talon seinistä löytyy myös 2 reliefiä, joista toinen oli peitetty mutta Kirkkopuistikon puoleinen, elinkeinoelämää kuvaava Emil Filénin reliefi nähtävillä.

Seuraavaksi siirryimme Design-puolelle ja piipahdimme Kirkkopuistikolla kotiaan pitävään Tenho Design-kivijalkamyymälään. Myymälän pääasiallinen myyntituote ovat vinyylilevyt, mutta löytyi sieltä paljon muutakin. Ihania irlantilaisia tweedhattuja ja -liivejä (enimmäkseen miehille, nyt nopeasti mukaan naistenmallisto), englantilaisia tukevia kenkiä, omistajan itsensä suunnittelemia koruja ja käyttöesineitä sekä esim. levykaappeja. Se, mikä kaupan valikoimassa yllätti, oli tarjoilla olevat pohjanmaalaista puusepäntaitoa edustavat sähkötyöpöydät. Ne eivät olleet mitään metalli-melamiinipöytiä, vaan todellakin Pohjanmaalla puusta tehtyjä design-sähköpöytiä, tyylikkäitä ja hyvällä maulla suunniteltuja.
Siirtyessämme eteenpäin moikkasimme ohimennen myös Kirkkopuistikon päässä könöttävää Topeliusta (Emil Wikström).

Reittimme johti nyt Hovioikeudenpuistikolle, jonka varrella riittääkin katsomista. Kaupungintalon/Kirkon puistikosta käsin Hovioikeudenpuistikkoa vahtii Joachin Kurténin patsas. Mies oli perustamassa aikanaan Vaasa Osakepankkia, jonka pääkonttori löytyi ja konttorin talo löytyy vieläkin Hovioikeudenpuistikolta. Kannattaa piipahtaa sisään, esim. entisen pankkisalin katon stukkokoristelut ja lasimaalaukset ovat aivan upeita. Lisäksi pankki oli siitä erikoinen, että sen pääkonttori oli Vaasassa ja sivukonttori Helsingissä, mikä sodan aikana Vaasan ollessa hetken maan pääkaupunki vaikutti paljon mm. siihen, että pankki sai oikeuden painaa seteleitä Suomelle. Edelleen Hovioikeudenpuistikon varrelta löytyy kuvanveistäjä Erkki Kanniston v. 2005-2006 paljastettu 3 patsaan kokonaisuus (kuvassa Varjoja metsässä).


Kävellessämme eteenpäin piti tietysti pysähtyä ihailemaan 1900-luvun alussa pystytettyä Hartmanin taloa ja sen upeita, taiteilija John Munsterhjelmin suunnittelemia patsaita (seppä ja puutarhassa työskennellyt nainen). Tiesittekö muuten, että katolla näkyvässä pömpelissä (niitä on katoilla 2, toinen ei käytössä) on upeat saunan ympärille tehdyt edustus- ja kestitystilat? Niihin ei tosin pääse, jollei tunne jotakuta Hartmanin suvusta.
Me vaasalaiset olemme varmaan jokainen kulkeneet Hovioikeudenpuistikon Rewell Centerin ja Citymarketin välisellä aukiolla matkalla jonnekin. Onko kukaan huomannut katsahtaa jalkoihinsa, tuolta aukiolta kivetyksestä löytyy lista Vaasan ystävyyskaupungeista ystävyydensolmimisvuosineen.






Ohjelmassa oli tietysti myös piipahdus Vaasanpuistikolla sijaitsevassa v. 1902 avatussa Kauppahallissa kaikkine erikoisliikkeineen. Joulunaikaan oiva asiointipaikka sekä joulupöydän tarjontaa että uniikkilahjoja hankkiville. Koukkasimme vielä Hovioikeudenpuistikon aseman puoleisessa päässä sijaitsevaan Verketin kivijalkamyymälään. Sieltä löytyi monipuolista tarjontaa aina paikallisten suunnittelijoiden ja valmistajien vaatteista asusteisiin ja käyttö- sekä ylellisyystarvikkeisiin ja designiin.

Oli korkea aika poistua aivan Vaasan keskustan ytimestä ja jatkoimmekin Pitkäkatua Vaasan Kaupunginteatterin talolle. V. 1906 valmistunut teatteritalo tehtiin alun perin Vaasa Työväentaloksi, jossa toimi myös Vaasan Työväen Teatteri. Sisällissodan aikana talosta löydettiin suojeluskunnan etsinnöissä mm. asekätköjä. Silloin talon näyttämö ja varusteet tuhottiin ja se pääsi jatkamaan teatterina vasta v. 1919.  Pitkäkadulta löytyy myös nykyinen Ateljé Torni, jonka nykyisissä tiloissa on aikanaan toiminut Nymanin makkaratehdas. Tänään tiloissa on taidetoimintaa, taidenäyttelyitä ja taidemyymälä.

Seuraavaksi tiemme johti Vaasan nykyisin taiteen valloittamalle alueelle eli Kasarmialueelle. Olen aina itse kuvitellut vanhan kasarmialueen käsittävän vain Korsholmanpuistikon ja Tiilitehtaankadun välisen alueen mutta tosiasiassa alue on valtava ulottuen aina Kasarminpuistikolta Tiilitehtaankadulle puisine ja tiilisine rakennuksineen ja kaiken keskellä Ortodoksinen kirkko. Alueelta löytyy historiallisesti mainittava talo, jossa asuivat aikanaan säveltäjä Toivo Kuulan vanhemmat ja sitten se on myös Kuulan lapsuudenkoti. Poikkesimme alueen taidelaitoksista sisään Vaasan Taidelainaamoon, jossa en ollut koskaan käynyt. Esillä oli mitä erilaisimpia taideteoksia, joita voi joko ostaa omakseen tai vuokrata ensin kokeiltavaksi tai esiteltäväksi kotiinsa useimmiten € 20,-/kk hintaan. Kätevä tapa kokeilla jonkun mieleisen taulun sopivuutta omaan kotiin tai esitellä kotinsa erityistilaisuudessa todelliseksi taidekodiksi.

Jatkoimme Kasarminkatua Vaasan lääninarkkitehdin C.A.Setterbergin patsaalle. Hän on mies, joka suunnitteli alkuperäisen uuden Vaasan asemakaavan vanhan Vaasan palon jälkeen. Patsaan alaosassa näkyy veistettynä tuo alkuperäinen asemakaava. Huomattavaa on mm. että nykyisten viiden puistokadun sijasta niitä oli alun perin suunniteltu vain 3. Lisäksi yritimme paikantaa suunnitelman "tärkeitä" rakennuksia. Osa niistä on nykyisellä paikallaan, mutta osa on jäänyt aikanaan rakentamatta.

Ehdimme vielä koukkaista Raastuvankadun kulmille tiirailemaan vanhaa vesitornia. Aikanaan se oli avoinna yleisölle, mutta suljettiin jokunen vuosi sitten sisäosien huonon kunnon vuoksi ja on nykyisin Vaasan kiipeilijöiden käytössä. Vesitornin läheisyydessä sijaitsi myös muita vanhoja rakennuksia, mm. nykyinen nuorisotalo Kultsan rakennus, joka on aikanaan ollut Vaasan vanha poliisitalo. Ja sen se on näköinenkin.







Viimeisenä pysähdyspaikkanamme oli Vaasan Taidehalli. Se on näyttelytila, jonne ei ole pääsymaksua ja jossa järjestetään vaihtuvia näyttelyjä. Valitettavasti tämänkertainen näyttely oli hieman iloton ja sotaisa esitellen teoksia psykologiselta kannalta ihmisten sotaisuudesta ja ihmisluonteesta. Täytynee käydä uudemman kerran hieman pirteämmän näyttelyn merkeissä.

Ukko-kisuseni juhli perjantaina 12-vuotissynttäreitään. Koska kerran olin kaupungissa, poikkesin Vaasan Eläinkeskuksesta hakemassa Ukolle ekstrahyvää synttärilahjaksi. Koska meillä on jo ennestään leluja enemmän kuin Ukko haluaa niillä leikkiä, päättelin ruoan ainoaksi oikeaksi keinoksi "lahjoa" Ukkoa. Kuinka ollakaan, laiton kotiin tultuani lahjan ruokakuppiin ja ennen kuin sain kameran kaivettua kaupunkikierroksen jäljiltä esiin muun romun seasta, jälki oli tämän näköistä. Ilmeisesti onnistunut lahja.



Joten onnea sekä Ukolle että hänen enkelisiskolleen Akalle synttäreiden johdosta.



Kristiina

perjantai 28. elokuuta 2020

Juureksia ja mehua

Muutama sadepäivä ja tarjoille ilmestyneet uudet juurekset inspiroivat käyttämään niitä pääruokien pohjana. Koska olin jo pakastanut toukokuussa noukkimani nokkoset, käytin niitä. Nokkosen voi korvata pakastetulla tai tuoreella pinaatilla tai lehtikaalilla. Muskotin voi raastaa myös suoraan pähkinästä ja chilihiutaleet korvata tuoreella chilillä.

Vihertävä perunakeitto

Vihertävä perunakeitto1 rkl öljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
60 g (2 kpl) sellerin vartta
150 g (2-3) porkkanaa
1 l vettä
2 kana-/kasvisliemikuutiota tai 1 fondi
1 kg perunoita
ripaus jauhettua muskottia ja chilihiutaleita
yrttisuolaa, mustapippuria
150 g yrttimaustettua tuorejuustoa
2 dl pakastettua nokkosta/pinaattia 
Tarjoiluun:
ruohosipulisilppua, juustoraastetta (cheddar)

Silppua sipuli ja murskaa valkosipulinkynsi. Pese sellerinvarret ja porkkanat ja viipaloi ne. Pese (ja kuori) perunat ja leikkaa ne lohkoiksi. Jos käytät tuoreita nokkosia tai pinaattia, irrota lehdet varsista ja huuhdo ne sekä silppua hieman pienemmiksi. Irrota tuoreesta lehtikaalista paksu varsi ja silppu huuhdotut lehtiosat hieman pienemmiksi.
Lämmitä kattilassa öljy ja kuullota siinä sipulisilppua miedolla lämmöllä n. 5 min. Lisää joukkoon valkosipuli sekä porkkana- ja selleriviipaleet. Kuullota toiset 5 min.
Lisää kattilaan vesi, liemikuutiot/fondi ja perunapalat. Mausta muskotilla, chilillä, yrttisuolalla ja mustapippurilla. Anna kiehua, kunnes perunat ovat melkein kypsiä. Lisää joukkoon tuorejuusto ja vihreä. Anna keiton kiehua, kunnes perunat ovat kypsiä ja juusto sulanut ja sekoittunut joukkoon.
Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Tarjoa ruohosipulisilpun ja raastetun juuston sekä tuoreiden sämpylöiden kanssa.

Tein keiton kaveriksi juuressämpylöitä. Näissä sämpylöissä käytetään paahdettuja uunijuureksia. Voit paahtaa juurekset joko varta vasten sämpylöitä varten tai hulauttaa grilliruoan seuraksi tehtävien uunijuuresten joukkoon hieman ekstraa ja käyttää ne myöhemmin sämpyläjuureksina. Juurekset voi valita aivan oman maun mukaan: porkkana, selleri, palsternakka, punajuuri, peruna, sipuli jne. Jos käytät muuhun tarkoitukseen tehtyjä uunijuureksia, lirauta taikinaan sen sekoittamisen loppuvaiheessa n. 0,5 dl öljyä. Taikinaan käytettävän veden lämpötila määräytyy hiivan ja juuresten lämpimyyden mukaan eli vastapaahdetut juurekset=viileää vettä taikinaan, aiemmin paahdetut juurekset=lämmintä vettä. Myös jauhojen koostumusta voi vaihdella, omaan valintaani vaikutti vain grahamjauhojen loppuminen.

Juuressämpylät

JuuressämpylätJuurekset:
500-600 g raakoja juureksia (= n. 350-400 g paahdettuja juureksia)
1 dl öljyä
1 tl suolaa
Taikina:
350-400 g soseutettuja uunijuureksia
4 dl vettä
50 g tuorehiivaa tai 2 ps kuivahiivaa
2 rkl hunajaa
1 tl yrttisuolaa tai 1 tl suolaa + 1 tl Herbs de Provence-yrttimaustetta
ripaus jauhettua muskottia
2,5 dl grahamjauhoja
8-10 dl sämpyläjauhoja
(0,5 dl öljyä)
Päälle:
vettä voiteluun
kurpitsansiemeniä

Jos teet juurekset varta vasten sämpylöitä varten, pese ja pilko käyttämäsi juurekset uunivuokaan. Lirauta päälle öljy ja suola, pyöritä käsin sekaisin. Paahda juureksi uunin keskitasolla 250 ºC n. 30 min, kunnes juurekset ovat pehmenneet ja saaneet hieman väriä.
Laita juurekset kulhoon ja soseuta ne esim. sauvasekoittimella (lisää öljyä hieman tarvittaessa kylmiin juureksiin). Lisää joukkoon vesi niin, että juures-vesiseos on hiivan vaatiman lämpöinen (tuore kädenlämpöinen, kuivahiiva +42 ºC). Murusta seokseen tuorehiiva ja sekoita, kunnes hiiva on sulanut ja sekoittunut (jos käytät kuivahiivaa, lisää se vasta jauhoihin sekoitettuna). Lisää hunaja ja suola ja sekoita.
Lisää jauhoja (+kuivahiiva ensimmäisiin desilitroihin jauhoja) vähitellen, kunnes taikina tuntuu sämpylätaikinalta. Vaivaa taikinaa n. 10 min. Jos käytit aiemmin tehtyjä, yli jääneitä uunijuureksia, lisää tässä vaiheessa taikinaan n. 0,5 dl öljyä vaivaten sen hyvin taikinan sekaan. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota lämpimässä n. 45 min.
Kaada taikina jauhotetulle alustalle, vaivaa pois ilmakuplat ja jaa taikina 20 osaan. Muotoile palasista rouheita sämpylöitä leivinpaperilla päällystetylle leivinpellille. Peitä sämpylät liinalla ja anna kohota n. 30 min.
Voitele kohonneet sämpylät vedellä ja ripottele päälle kurpitsansiemeniä. Paista sämpylöitä 225 ºC n. 15 min. Jäädytä pellillä peittämättöminä (rapea kuori) tai peitettynä (pehmeät sämpylät). Nauti.

Olen joskus maininnut, että selailen joutessani läpi vanhaa kotitalouden oppikirjaani ja ensimmäistä ostamaani keittokirjaa (Keittotaito v. 1980) saadakseni ideoita. Löysin jo talvella viimeksi mainitusta jälkiruokaohjeen, jota päätin joskus kokeilla. Koska oli aika käyttää vanhoja mehuja pois ja epäilin ohjeen onnistumista, kokeilin sitä alkuperäisellä ohjeella. Se onnistui ja alkuperäinen ohje tuotti jälkiruokaa kokonaiselle komppanialle. Joten laitan tähän ohjeen puolitettuna, jotta ette joudu ruokkimaan hääseuruetta boolimaljasta. Alkuperäinen ohje oli tehty karpalomehusta, itse tein mustaherukasta ja uskon, että mikä tahansa mehutiiviste kelpaa. Jälkiruokaan käytettävä sokerimäärä taas riippuu siitä, onko mehu makeutettu vai ei. Maista mehu-vesiseosta ennen sokerin lisäämistä.

Vatkattu mehuhyytelö

Mehuvaahto2,5 dl kotitekoista mehua (laimentamatonta) tai kaupan mehutiivistettä
1,5 dl vettä
(1,5 dl sokeria)
4 liivatelehteä
 
Liota liivatelehtiä n. 10 min kylmässä vedessä.
Mittaa kattilaan vesi, mehu, tarvittaessa sokeri ja kiehauta. Sulata liivatelehdet kuumaan seokseen hyvin sekoittaen.
Kaada kuuma neste ISOON kulhoon ja nosta kulho esim. tiskialtaaseen laskettuun kylmään veteen. Vatkaa seosta sähkövatkaimen täydellä teholla, kunnes se jäähtyy, vaahtoutuu ja alkaa hyytyä. Mitä pitempään vatkaat, sitä vähemmän lopulliseen jälkiruokaan muodostuu marjahyytelöä pohjalle (itse vatkasin n. 20 min). Kaada vaahto tarjoiluastiaan, peitä astia tuorekelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa ainakin 4 h, mieluimmin yön yli.
Tarjoile sellaisenaan tai kermavaahdon/marjojen kanssa. Annostellessa muista, että pohjalla on aina ainakin hieman mehuhyytelöä ja loppu on pehmeää. ilmavaa vaahtoa.

Kristiina

tiistai 25. elokuuta 2020

Kesämuistoja - Summer memories



Kesä jonka kerran elää saan
Mielestä ei haihdu milloinkaan
Tuo lämmön unelmiin
Ja päiviin syksyisiin
- Laulusta "Muista kesän", sanat Rauno Lehtinen


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Tosielämän rikoksia

Kun kirjastomme vihdoin aukesi koulujen loputtua, sain hakea huisin kasan varaamiani kirjoja. Niissä sitten piisasikin lukemista koko kesäksi. Nyt yritän hieman purkaa sen kasan saldoa.


Kesällä on kiva lukea dekkareita. Niiden lisäksi tilauksiini kuului myös muutama tosielämän suomalaisia rikoksia käsitellyt kirja. Niiden varaaminen alkoi uusimmasta eli Helsingin murhahistoria - 110 tarinaa henkirikoksista (Pauli Jokinen). Kirjassa kerrotut murhapaikat ja -tapaukset perustuvat kirjailijan vetämiin Murhakävelykierroksiin ja tapaukset on kirjassa jaoteltu alueittain. Minkä ymmärtää kävelykierroksista, ei koko kaupunkia voi millään juosta läpi yhdellä kierroksella. Kirja sisältää helsinkiläisiä murhatapauksia 1800-luvun lopulta tähän päivään. Jokaisesta tapauksesta, sekä selvitetystä että selvittämättömästä, kerrotaan lyhyesti henkilöstä, tilanteesta ja mahdollisesta tekijästä. Kun reilulla 200 sivulla käsitellään 110 murhaa, on ymmärrettävää, että kertomukset ovat hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä ilman kovin merkillisiä yksityiskohtia. Entisenä pääkaupunkiseutulaisena kirja oli minulle mielenkiintoista luettavaa, mutta ehkä ikänsä muualla asuneelle kirjaan oli ympätty liian paljon tapauksia liian lyhyinä versioina. Parhaiten kirja kai toimisi oppaana Helsingissä vierailevalle, joka haluaa käyttää puoli päivää vierailustaan katuja kävellen ja samalla oppaasta tutkien kunkin kävelyalueen murhapaikkoja, jos sellaisesta lomailusta on kiinnostunut.
Helmet-likuhaaste kohdat 7, 49

Seuraavaksi hypättiin Helsingistä koko Suomen kiinnostaviin rikostapauksiin. Helvetinkone ja 49 muuta suomalaista rikosta (Miika Viljakainen, Lauri Silvander) sisältää 50 rikostapausta ympäri Suomea. Tapausten joukossa on paljon kuolemaan johtaneita rikoksia, mutta mahtuu kirjaan mukaan muutakin kuten viina, lasten kaltoinkohtelu ja bordelli. Rikoksia käsitteleviä sivuja on suunnilleen saman verran kuin edellisessä kirjassa, joten tapausten käsittely on hieman laajempaa. Itse tapaukset on jaettu ajallisesti 1900-luvun vuosikymmenille välille 1920-1980. Jokaisen tapauksen kohdalla kerrotaan selvitetyistä rikoksista paitsi tapaus sellaisenaan myös se, kuinka tapausta on tutkittu ja mitä siitä on lehdissä kirjoitettu tai siitä puhuttu. Jokaisen uuden vuosikymmenen aloittaa yhteenveto vuosikymmenen hengestä ja tilasta, joka toimii hyvin pohjana rikosten laadun arvioinnissa.  Koska tapaukset peilautuvat aikakaudella vallinneisiin olosuhteisiin ja sisältävät tietoja senhetkisistä lehtikirjoitteluista ja ihmisten muisteluista tai kuulustelukertomuksista, kirjan on mielenkiintoista luettavaa.
Helmet lukuhaaste kohdat 4,7

Rikosmuseo kertoo (Mikko Ylikangas) on näistä tosielämän rikoskirjoista paksuin ja sisältää kymmenen rikostapausta, enimmäkseen veritekoja. Tapaukset on kaikki valittu kirjaan Keskusrikospoliisin Rikosmuseossa esiteltyjen esineiden ja tapausten perusteella. Tapauksia käsitellään mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Usein kerrotaan, mitä tapahtui ennen rikoksen varsinaista tekoa, miten juttu selvitettiin ja monesti myös, mitä tapahtui oikeutta haettaessa ja rangaistuksen suorittamisen jälkeen. Tapaukset ajoittuvat 1800-luvun lopulta 1950-luvulle. Tämän päivän ihmisen silmin tapaukset voivat aika ajoin vaikuttaa yllättäviltä, väkivaltaisilta, turhilta ja katkerien, kateellisten ihmisten rikoksilta. Kun ajattelemme nykyelämässämme tapahtuvia rikoksia, kannattaa ottaa käteen tämä kirja. Kyllä ennenkin osattiin ja ehkä hienoisen sivistymättömän metsäläisyyden, hurjapäisyyden ja kännäyksen seurauksena pantiin matalaksi kerralla enemmän kuin yksi uhri, pinoon vain kaikki kerralla. Suosittelen ehdottomasti luettavaksi tämän päivän rikollisuudesta huolestuneille ja muillekin suomalaisesta mielenmaisemasta ja mielenterveydestä kiinnostuneille.
Helmet lukuhaaste kohta 7

Kun lukee nämä kolme kirjaa putkeen, saa aika kieroutuneen kuvan suomalaisista. Näiden tapausten rikollisista moni todennäköisesti kärsi mielenterveysongelmista. Lisäksi he olivat usein kitkeriä kanssaihmisille ja yhteiskunnalle, kateellisia, rahanahneita ja kännissä. Kun järki ei ylipäätänsä pelaa tai ajatuksenkulku menee ihan omia, erikoisia ratojaan ja missään välissä ei huomata, että eihän tässä ole mitään järkeä ja jään taatusti kiinni, omissa sfääreissään liikkuva rikollinen voi tehdä tekosensa äkkipikaisesti, tarkkaan harkiten tai muuten vaan omaa etuaan ajatellen muita huomioimatta. Kyllä ihmislapsi osaa olla kummallinen. Kannattaa joskus näköjään fiktiivisen dekkarin sijasta tutustua tosielämään.

Kristiina

lauantai 22. elokuuta 2020

Taulukon upotus blogisivulle

Marjankeruu on toistaiseksi ohi ja puolukat/sienet odottelevat vielä hieman metsässä, joten tähän syyssadon säilömisen ja pakastamisen väliin löytyi sopiva aukko blogin pienoiselle tuunaukselle.

Taulukon upottaminen blogisivulle

Nämä ohjeet taulukkojen upottamisesta Bloggerin sivuille on tehty käyttäen apuna Googlen Docs ohjelmaa. Käsittääkseni siirron blogisivulle voi tehdä myös käyttäen Microsoftin OneDrivea, siihen löytyvät ohjeet täältä.


 

Taulukon luominen ja Google Docs

Julkaistavan taulukon voi luoda Excelillä ja siirtää sen sitten Docsiin. Jos sinulla ei ole käytössäsi Excel-taulukkolaskentaohjelmaa, voit yrittää näiden ohjeiden soveltamista ilmaisella taulukkolaskentaohjelmalla luotuun taulukkoon. Taulukon luominen on mahdollista myös suoraan Docsin Sheet-välilehdellä.

Excel-taulukon siirrät Docsiin seuraavasti:
Avaa Google Docs ja kirjaudu sisään Google-tunnuksillasi. Valitse vasemmasta ylälaidasta päävalikko
ja avautuvasta valikosta kohta Sheets.
 
Kun sinulla on käytössäsi valmis Excel-taulukko, jonka haluat siirtää blogisivulle, valitse seuraavaksi oikeasta yläkulmasta kansio-merkillä osoitettu tiedostovalitsin.
Saat näkyviin sivuston, jonka kautta voit tuoda taulukkosi Docsiin. Valitse kohta Lähetä ja hae taulukkosi Sheetsiin valitsemalla Valitse tiedosto laitteelta. Viimeistele painamalla Avaa.
Kun taulukkosi on latautunut Docsiin, tiedostonavaussivu sulkeutuu ja palaat Sheets-sivulle. Nyt taulukkosi pitäisi näkyä sivulla.


Uuden taulukon suoraan Docsiin luot seuraavasti:
Jos käytössäsi ei ole taulukko-ohjelmaa, voit luoda uuden taulukon suoraan Docsin Sheet-sivulle. Tee kuten edellisten ohjeiden alussa eli avaa Google Docs, kirjaudu sisään Google-tunnuksilla ja valitse Päävalikosta Sheets.
Uuden taulukon pääset luomaan valitsemalla oikeasta alakulmasta ison +-merkin.
Näytölle aukeaa uusi, nimetön taulukko, johon voit tehdä haluamasi taulukon aivan kuten tavallista taulukko-ohjelmaa käyttäen. Valikkojen kautta voit nimetä taulukkosi, kirjoittaa tarvitsemasi tekstit, tehdä kaavoja soluihin tai sarakkeisiin, aakkostaa luettelot jne.
Jokaisen taulukkoon tekemäsi muutoksen jälkeen taulukko tallentaa itse itseään, joten kun olet valmis, voit palata takaisin Sheetsin etusivulle ja uusi taulukkosi näkyy siellä.

Luodut tai tuodun taulukon upottaminen blogisivulle

Taulukon voi julkaista blogissa esim. keskellä tekstiä joko laittamalla tekstiin linkin, jota käyttäen lukija siirtyy katsomaan taulukkoasi Docsista tai upottamalla taulukko sivulle joko erilliseen välilehteen tai postaukseen tekstin keskelle. Itse tein upotuksen uuteen välilehteen, mutta sama ohje toimii myös upotettaessa taulukko suoraan postauksen tekstin osaksi. Upotettavan "kuvan" koko tulee vain erikseen määritellä kummankin tilanteen mukaan.

Ennen julkaisua on hyvä määritellä taulukon muokkaus- ja julkaisuoikeuksia. Tiedoston omistajat ja muokkaajat voivat julkaista tiedostoja. Jos olet taulukon omistaja (ja olethan sinä, jos olet sen itse tehnyt) etkä halua kenenkään toisen julkaisevan sitä, tee näin:

Avaa julkaistava taulukkosi. Paina taulukon oikeassa yläreunassa näkyvää Jaa-painiketta. Eteesi avautuu valintaruutu Jaa ihmisille ja ryhmille.
Valitse avautuvasta näkymästä ylemmän ruudun yläosassa näkyvä hammasratas (Käyttäjille jakamisen asetukset).
Saat esiin näkymän, jossa lähtökohtaisesti Käyttäjille jakamisen asetusten molemmat vaihtoehdot on valittu.
Poista rastit molemmista ruuduista (1. rastin poiston jälkeen odota hetki, pääset poistamaan sitten myös toisen rastin). Palaa aiempaan näkymään painamalla otsikon vasemmalla puolella olevaa nuolta. Palaat takaisin Jaa ihmisille ja ryhmille-näkymään. Valitse Valmis.

Tämän jälkeen taulukko on valmis julkaistavaksi. Avaa julkaistava Docs-taulukko. Valitse taulukon valikoista Tiedosto -> Julkaise verkossa.

Seuraavaksi sinulle avautuu valikko, jossa voit valita linkityksen tai upotuksen. Koska nämä ohjeet ovat upotukselle, valitse Upotus-välilehti.

Jos olet tehnyt oman taulukon vain yhdestä asiasta, valinta julkaistavaksi on koko asiakirja. Jos kuitenkin sinulla on taulukko, jossa on useampi välilehti eri tarkoituksia varten, voit julkaista koko sen taulukon tai vain jonkin välilehdistä. Lisäksi sinun kannattaa avata lisäasetus Julkaistu sisältö ja asetukset, määrittää sieltä sama julkaistava osa kuin ylempänä ja ruksia vaihtoehto Julkaise uudelleen automaattisesti, kun muutoksia tehdään.
Kun kaikki määritykset on tehty, paina vihreätä Julkaise-painiketta.

Saat näkyviin upotettavan taulukon HTML-koodin. Kopioi koko HTML-koodi.


Siirry blogiisi ja siellä postaukseen tai sivulle, jolla haluat taulukkosi julkaista. Liitä HTML-koodi paikkaan, johon haluat taulukkosi tulevan.


Kuten huomaatte, olen tehnyt koodiin jo itse muutoksen sen näkyviin korkeus- ja leveysmäärityksiin. Tein ne koodin loppuun, koodi on itse korjannut niiden sijainnin oikeisiin kohtiin. Koodiin voi tehdä myös muita muutoksia taulukon osien näyttämiseksi tai piilottamiseksi:
  • gid=: Taulukon tunnus.
  • range=: Rivit ja sarakkeet, jotka julkaistaan verkossa. Esimerkki: A1:B14.
  • widget=: Tosi tai epätosi. Jos tosi, taulukon välilehti näkyy alareunassa.
  • headers=: Tosi tai epätosi. Jos tosi, rivien numerot ja sarakkeiden kirjaimet näkyvät.
  • chrome=: Tosi tai epätosi. Jos tosi, nimi ja alatunniste näkyvät

Taulukon päivittäminen ja päivitysten näkyminen blogissa

Jos teet päivityksiä/lisäyksiä suoraan Google Docsissa olevaan taulukkoon, mihinkään muihin toimenpiteisiin ei tarvitse ryhtyä. Voit tehdä lisäyksesi tai muutoksesi taulukkoon, muuttaa laskentakaavoja ja aakkostaa listoja Docsissa ja ne muutokset siirtyvät sellaisenaan suoraan blogisivulle upotettuun taulukkoosi. Päivityksiä tehdessäsi siirtyessäsi sarakkeelta/riviltä toiselle ja esim. aakkostaessasi sivun yläosassa välähtää teksti Tallennetaan ja sitten teksti Tallennettu Driveen. Siitä tiedät, että muutokset ovat siirtyneet myös blogisivullesi upotettuun taulukkoon.

Tästä automaattisesta päivittymisestä myös blogiin voimme kiittää ruksia, jonka laitoimme Julkaise verkossa-vaiheessa kohtaan Julkaistu sisältö ja asetukset -> Julkaise uudelleen automaattisesti, kun muutoksia tehdään. Jos tietysti haluat, etteivät tulevat päivitykset enää näy blogissa, poista ruksi.
Kun tarpeelliset päivitykset on tehty ja viimeisen toimenpiteen (esim. aakkostaminen minulla) jälkeen näet tekstin Tallennettu Driveen on taulukkosi päivitetty myös blogisivulla. Avaa blogi ja teksti/sivu, jolla taulukkosi on ja tarkasta, että kaikki on OK. Olet valmis. Palaa takaisin Sheet-sivulle painamalla sivun vasemmassa yläreunassa olevaa vihreää Sheets-ruutua.

Jos päivität taulukkoa omalla koneellasi esim. Excel-ohjelmalla, prosessi on melkein yhtä yksinkertainen. Tee päivitykset ensin omalla koneellasi sijaitsevaan Excel-taulukkoosi (ilmeisestikin siihen samaan, jonka alun perin toit Docsiin ja julkaisit sieltä). Avaa sitten Docs ->Sheets ->avaa taulukko, jonka olet julkaissut/päivität. Valitse taulukkosi valikosta Tiedosto ->Tuo.

Seuraavaksi voit toimi kuten alussa hakiessasi alkuperäistä taulukkoa Docsiin eli valitse avautuvasta valikosta välilehti Lähetä ja sen jälkeen vaihtoehto Valitse tiedosto laitteelta. Hae päivitetty taulukko tietokoneeltasi ja paina Avaa. Taulukko latautuu Docsiin. Ensimmäisestä latauksesta poiketen näyttöön aukeaa valikko, joka antaa sinun valita, mitä teet uudelleen ladatun taulukon suhteen. Koska päivität entistä taulukkoa, valitse vaihtoehto Korvaa laskentataulukko ja viimeistele työ painamalla Tuo tiedot.

Taulukkoa päivitettäessä ruudulla välähtävät tekstit Käsitellään ja sitten yläreunassa teksti Tallennettu Driveen. Kun näet tuon tekstin Tallennettu Driveen, on taulukkosi samalla päivitetty myös blogiisi. Avaa blogi ja teksti/sivu, jolla taulukkosi on ja tarkasta, että kaikki on OK. Olet valmis. Palaa takaisin Sheet-sivulle painamalla sivun vasemmassa yläreunassa olevaa vihreää Sheets-ruutua.

Toivottavasti taulukon julkaiseminen blogisivulla onnistuu leppoisan jouheasti näillä ohjeilla. Varotoimenpiteenä ohjeistaisin vielä, että mikäli hoidat päivityksesi suoraan Docs Sheets sivulla olevaan taulukkoon, luo siitä aina ennen kopio käsittelemästäsi taulukosta (Tiedosto ->Luo kopio). Näin, jos alkuperäinen taulukko vahingoittuu, voit aina turvautua kopioon.

Kuvan kulmien pyöristystietojen päivitys

Huomasin, että Bloggerin uudistamisen yhteydessä ylläpitäjä oli muutellut blogien perusmallien HTML-koodeja ja minun kuvan kulmien pyöristämiseni oli kadonnut. Kuvat olivat taas normaaleja nelikulmioita ja niiden ympärillä oli raamit. Piti siis tehdä uudestaan raamien ja varjostusten poisto ja kulmien pyöristys. Tehtyäni sen päivitin vanhan ohjeeni blogin kuvien kulmien pyöristyksestä vastaamaan uuden Bloggerin HTML-koodiin tehtäviä muutoksia. Huomaatteko muuten, että vaikka kaikkien muiden postausteni kuvien kulmat ovat taas pyöristettyjä, tämän postauksen eivät. Poistin tästä postauksesta pyöristyksen, koska tekstissä viittaan joihinkin kuvan kohtiin, jotka ovat kulmissa ja pyöristys häiritsi niiden löytämistä. Mitenkähän sen tein?

Kristiina