Google Website Translator

sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Metsän antimia

Olen yrittänyt keräillä talteen hieman sitä, mitä metsä tarjoaa. Taannoisella sieniretkellä saimme paitsi sieniä myös Marttojen, Arktisten Aromien ja Maa- ja metsätalousministeriön vihkosen sienistä ja sieniresepteistä. Koska monet resepteistä osuivat kohdalleen saatuun saaliiseen nähden, olen näissä sieniresepteissäni soveltanut vihkosen ohjeita.
 
Pizza tehdessäni käytin itse kanttarelleja, mutta aivan yhtä hyvin siihen sopisivat mitkä tahansa metsäsienet.

Sienipizza uunipellillinen

Pohja:
Mushroom pizza
410 g vehnäjauhoja (hienoja)
290 g vettä
3 g tuorehiivaa tai 1 g kuivahiivaa
11 g suolaa 
11 g öljyä
Täyte:
2 punasipulia
2 rkl öljyä
1 ltr tuoreita tai 4 dl pakastettuja, sulatettuja sieniä
suolaa, mustapippuria
1 rasia (200 g) Créme Fraîchea 
200 g emmental-mozzarellaraastetta
140 g pekonia

Pohjan teko nykyisin käyttämälläni ohjeella vaatii yli vuorokauden valmistamisajan, mutta pohjan koostumus on sen arvoinen. Pohjan teko-ohjeen löydät täältä. Varmuuden varoiksi lyhyt kertaus. Sekoita kulhossa vesi+tuorehiiva ja jauhot/jauhot+kuivahiiva+vesi. Lisää suola ja vaivaa taikinaa, kunnes siitä tulee kiinteää. Lisää öljy ja jatka vaivaamista, kunnes se imeytyy taikinaan, jatka vaivaamista, kunnes taikina on sileää ja kimmoisaa. Muotoile taikinasta pallo ja anna levätä leivinliinalla peitettynä n. 1 h. 
Vaivaa taikinaa vielä kerran, jotta siitä tulee vielä joustavampaa ja kiinteämpää. Peitä taikinakulho ilmatiiviisti tuorekelmulla ja laita se jääkaappiin vuorokaudeksi.
Vuorokauden jälkeen ota taikina jääkaapista ja muotoile siitä pallo. Peitä taikina uudestaan tuorekelmulla ja anna seistä huoneenlämmössä, kunnes taikina "rentoutuu" (n. 2 h).
Kun pohjataikina on käynyt läpi kaikki valmistamisvaiheet, levitä uunipellille leivinpaperi ja jauhota se kevyesti. Kaada pohjataikina pellille ja venytä sitä jauhotetuin käsin, kunnes se peittää tasaisesti koko pellin. Jos osaat pyörittää taikinaa ennen pellille asettamista, tee se.  
Tee täyte. Silppua sipuli. Sulata tai puhdista ja pilko sienet. Lirauta paistinpannulle öljyä ja hauduta sipuleita pannulla matalalla lämmöllä (3), kunnes ne ovat pehmenneet ja saaneet hieman väriä (älä polta). Nosta hieman lämpöä (4) ja lisää pannulle sienisilppu. Anna paistua, kunnes sienistä on haihtunut neste. Nosta pannu pois liedeltä.
Lisää hieman jäähtyneeseen sienisipuliseokseen Créme Fraîche ja juustoraaste. Sekoita.
Siivuta pekoniviipaleet poikittain ja nosta ne toiselle, kylmälle paistinpannulle. Paista viipaleet rapeiksi yläkeskilämmöllä (4-5). Lämmitä samaan aikaan uuni 275 ºC.
Levitä pellille pohjan päälle sienitäyte ja ripottele lopuksi päällimmäiseksi pekonimuruset. Paista uunin alakeskitasolla n. 15 min, kunnes pizza on saavuttanut haluamasi värin. Nauti kuumana tekemäsi kalasienisalaatin tai vihersalaatin kanssa.
 
Salaateista noin yleensä muuten sanottakoon, että sekä salaatit että kastikkeet tulisi sekoittaa tarjoilupäivän aamuna, jotta ne olisivat parhaimmillaan tarjoiltaessa. Myös maku kannattaa tarkastaa vasta ennen tarjoilua. Salaatissa käytin tällä kertaa karvarouskuja.

Savulohi-rouskusalaatti

2 dl tuoreita karvarouskuja
Smoked salmon-mushroom salad
1 punasipuli
2-3 omenaa
0,5 rkl sitruunamehua
n. 3 cm pala lehtisellerin vartta
200 g miniluumutomaatteja
250 g pala lämminsavulohta tai muuta savukalaa
suolaa, mustapippuria
0,25 tl curryjauhetta
0,5 rkl sitruunamehua 
1 rkl tillisilppua
1 rkl ruohosipulisilppua
3 dl maustamatonta jogurttia

Keitä puhdistetut rouskut reilussa vedessä n. 15 min. Kaada vesi pois, jäähdytä sienet ja kuutioi ne. (Tässä vaiheessa voit halutessasi pakastaa sienet ja käyttää ne salaattiin myöhemmin tai jatkaa heti tuoreilla sienillä. Molempien kohdalla toimitaan jatkossa samoin, sulatettujen tai juuri keitettyjen). Kaada sienet siivilään, ripottele päälle hieman suolaa ja laita sienien päälle paino, valuta pois ylimääräinen neste.
Silppua sipuli ja kuutioi omenanliha. Jos vatsasi ei kestä tuoretta sipulia, kuullota niitä hetki paistinpannulla tai mikroaaltouunissa. Laita sipulisilppu ja omenat salaattikulhoon, sekoita joukkoon sitruunamehua (omenat eivät tummu).
Viipaloi lehtisellerin varsi, pese ja puolita tomaatit ja lisää kaikki salaattikulhoon. Lisää sinne myös valuneet sienet ja nahasta eroteltu, revitty savukalan liha. Mausta salaatti suolalla, mustapippurilla, curryjauheella ja sitruunamehulla. Lisää joukkoon silputtu tilli ja ruohosipuli ja viimeiseksi jogurtti. Sekoita hyvin ja laita maustumaan jääkaappiin.
 
Tein myöhemmin viikonlopuksi myös sienikiusauksen, johon käytin poimimani litran verran sikurirouskuja. Kiusauksen maku riippuu tietysti siitä, mitä sieniä käyttää. Lisäksi tarkoitukseni oli laitta joukkoon tuoreita yrttejä, jotka tietysti hössöttäessa unohtuivat. Totesin, että niitä olisin kaivannut, joten laita sekaan sekoitusvaiheessa tuoretta tai pakastettua yrttiä, esim. persiljaa, timjamia, basilikaa tai rakuunaa.
 

Sienikiusaus

Sienikiusaus
1 kg perunoita
2 sipulia
1 rkl öljyä
4 dl metsäsieniä keitettynä tai paistettuna
1 dl mantelirouhetta
1 tl suolaa
0,5 tl curryjauhetta
0,25 tl jauhettua muskottia
0,5 tl jauhettua mustapippuria
tuoreita tai pakastettuja yrttejä
2,5-3 dl maustettua kermaa (esim. juusto- tai kolmen sipulin kermaa)
Pinnalle:
juustoraastetta

Pese ja tarvittaessa kuori perunat ja leikkaa ne suikaleiksi. Pane suikaleet hetkeksi kylmään veteen.
Kuori ja silppua sipuli. Laita silppu kulhoon, kaada päälle öljy ja kuumenna silppua pari minuuttia mikrossa.
Jos käytät pakastettuja tai keitettyjä sieniä, laita silputut sienet hetkeksi siivilään ja paino päälle, valuta sienistä pois ylimääräinen neste.
Valuta perunat ja kaada ne voideltuun uunivuokaan. Lisää vuokaan haudutetut sipulit, valutetut tai paistetut sienet, mantelirouhe, yrtit ja mausteet. Sekoita. Kaada joukkoon lopuksi kerma ja sirottele päälle juustoraastetta.
Paista 175 ºC uunissa alakeskitasolla n. 1,5 h. Tarkista perunoiden kypsyys haarukalla. Tarjoa salaatin kanssa.

Jälkiruokaa sienistä en keksinyt. Ehkä joku juustotarjotin pekonisienillä olisi laskettavissa jälkiruoaksi. Tai sienikakku (ilman sieniä). Niinpä tein jälkiruokaa mustikoista, metsästähän nekin tulevat.

Mustikkapannacotta ja mustikkakastike

2 dl mustikoita
Blueberry pannacotta
2 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
0,5 vaniljatankoa tai 0,5 tl vaniljatahnaa
1,5 dl Multi-hyytelösokeria tai 3 liivatelehteä
Kastike:
2 dl mustikkamehua
1 dl mustaherukkamehutiivistettä
1 rkl perunajauhoja
tai:
2 dl mustikkalikööriä
1 dl mustikkamehua
1 rkl perunajauhoja

Soseuta mustikat sauvasekoittimella.
Jos käytät liivatelehtiä, pane ne likoamaan kylmään veteen n. 10 minuutiksi.
Annostele kattilaan maito, kerma, hyytelösokeri. Jos käytät vaniljatahnaa, lisää sekin kattilaan. Jos käytät vaniljatankoa, halkaise tanko ja raavi sisältä siemenet kattilaan. Heitä sekaan myös vaniljatangon kuoret. Anna kiehua n. 2 min. Jos käytät liivatteita, ota pieni erä kiehunutta maitolientä, sekoita liivatteet siihen ja vatkaa takaisin kattilaan ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.
Nosta kattila pois liedeltä. Poista vaniljatangon kuoret. Lisää sekaan mustikkasose hyvin sekoittaen. Kaada seos annoskulhoihin. Anna pannacottien hyytyä jääkapissa vähintään 2 h, mieluummin yön yli.
Tee kastike. Laita kattilaan kaikki kastikeainekset ja sekoita. Lämmitä kastike koko ajan vispilällä sekoittaen, kunnes kastike ensin sakenee ja sitten pulpahtaa kerran. Nosta kattila pois liedeltä. Jäähdytä kastike, laita pannacotta lautaselle ja kaada jäähtynyt kastike päälle. Koristele mustikoilla.

Kristiina

torstai 24. syyskuuta 2020

Dekkarifestivaali 2020

Dekkarifestivaalit pidettiin tänä vuonna 19.9.2020 virtuaalisena. Mielestäni tosi fantastista, koska kerrankin me Kehä III ulkopuolella asuvat saatoimme osallistua tapahtumaan tarvitsematta matkustaa koronalinkoon. Vaikka dekkaristit varmasti haluaisivat puhua suoraan yleisölle, minusta tämä festaritapa oli huomattava parannus entiseen ainakin katsojien kannalta. Osa esitetyistä haastatteluista oli tehty etukäteen, osa tuli suorana festaristudiolta. Lisää tällaista ainakin minun mielestäni.

Tervetulotoivotuksen jälkeen ensimmäisenä haastattelijana toimi Leena Lehtolainen, joka haastatteli ruotsalaiskirjailija Håkan Nesseriä sekä tämän uusimmasta kirjasta, Vasenkätisten seura, että yleensä heidän yhteisistä tunnoistaan dekkarin kirjoittamisesta. Haastattelussa vilahtelivat Nesserin kirjasarjojen sankarit, Euroopassa poliisina toimiva komisario Van Veeteren ja ruotsalainen komisario Barbarotti, jotka Nesserin uusimmassa dekkarissa tapaavat.


Seuraavaksi pääsivät ääneen ihan oikeat poliisit, Kale Puonti ja Niko Rantsi. Kale Puonti, rikoskonstaapeli, on kirjoittanut Helsingin huumeryhmän työstä kertovan kirjan Manni, joka aloittaa uuden kirjasarjan. Niko Rantsi taas on KRPn rikosylikonstaapeli, jonka esikoisromaani on Sinun puolestasi vuodatettu. Paljon puhuttu aihe haastattelussa oli heidän työnsä ja sen näkyminen molempien kirjoissa. Tokihan haastattelijan oli selvitettävä, mikä osa kummankin kirjassa oli fiktiolla ja oliko teoksissa myös työn puolesta tosiasioihin perustuvia asioita. Se selvisi, että vaikka kirjoissa poliisin perustyö perustuu totuuteen, molemmat kirjat ovat juoneltaan fiktiivisiä.


Seuraavana tuli ensimmäinen oman päiväni kohokohta, kun kirjailija Anna Tarasova haastatteli Maria Wern-kirjojen kirjoittajaa Anna Janssonia. Oli mukava kuulla Anna Janssonin kertovan tavallisesta päivästään ja siitä, miten kirjan juoni siinä päivien kuluessa syntyy. Anna Jansson vaikutti erittäin työteliäältä kirjailijalta, koska viimeisimmän nyt Suomessa julkaistun kirjan Viimeiset sydänlyönnit jälkeen hän on toimittanut kustantajalleen seuraavan käsikirjoituksen ja kirjoittaa jo taas uutta kirjaa.


Tykitys sen kuin jatkui. Seuraavaksi seuraan liittyivät Jone Nikulan haastateltavanaan muutama lempidekkaristini eli ehdottomasti Christian Rönnbacka ja Jukka Sipilä sekä uusi tuttavuus, Seppo Mustaluoto. Oli jännää seurata haastattelua kirjailijoiden taustojen takia. Seppo Mustaluoto on entinen ammattisotilas, Christian Rönnbacka poliisi ja Jukka Sipilä rikostoimittaja. Oli mukava kuulla heidän taustansa vaikutuksesta kirjan yksityiskohtaisuuteen ja sisältöön. 
 
 
Seuraavaksi hypättiin hieman erilaiseen, tosin dekkarinomaiseen genreen eli kauhukirjoihin. Kustannustoimittaja Antti Bergin haastateltavana olivat oma niskakarvojeni nostattaja, vaasalainen Marko Hautala ja toisen kirjansa, Varjojen saari kirjoittanut Patricia Bertényi. Hautalan uusin kirja Pimeän arkkitehti sijoittuu jälleen Vaasaan ja tavalliselta tuntuvaan kerrostaloon. En millään malttaisi odottaa, että saan sen tilauksestani kirjastosta. Oli viihdyttävää kuulla heidän pohdiskelevan ihmisten pimeää puolta sekä itsessään, tosielämässä että kirjoissaan.


Pimeän puolen jälkeen siirryttiin taas enemmän dekkaripuolelle. Tässä vaiheessa oli mukavaa huomata, miten aiemmin haastateltu Juha Sipilä siirtyi haastattelijaksi ja haastattelija Leena Lehtolainen haastateltavaksi. Piristävää. Juha Sipilän tentattavaksi olivat tulleet Leena Lehtolainen, Matti Laine ja Max Seeck. Viimeksi mainittu on saamassa kirjaansa jopa amerikkalaiseksi elokuvaksi (toivottavasti, ainakin oikeudet on ostettu), joten hyvässä seurassa oltiin.


Seuraavana haastatteluun tulivat minulle kaksi uutta tuttavuutta eli Eva Franz ja Arttu Tuominen (etänä) sekä hyvinkin tuttu Pauliina Susi. Mukavaa tässä festareiden seuraamisessa oli se, että jo tuttujen kirjailijoiden joukosta löytyi muutama uusikin luettava, jotka on jatkossa otettava lukulistalle. 


Viimeisenä kirjailijana vuoron sai FM, tyyliasiantuntija, päätoimittaja ja yrittäjä Mirva Saukkola, joka on aiemmin kirjoittanut lähinnä tietokirjallisuutta. Nyt mestaritanssija Hanna Karttunen haastatteli häntä kuitenkin uudesta aluevaltauksesta, jännäristä Silkkiä, safiireja ja salaisuuksia. Toki haastattelussa kävi ilmi, että Saukkolan osa-alueena pysyy edelleen tyyli ja muoti, mutta teksti on vain muuttunut faktasta fiktioksi. 


Näin lipsahti 4 h lauantaista kuunnellessa ja katsellessa haastatteluja samalla muutakin touhuten. Yleensä, kun käyn kirja- ja Littfesteillä paikan päällä, valitsen seurattavaksi tuttuja kirjailijoita. Tämä nettiseuraaminen toi tietooni myös uusia tuttavuuksia. Eikä tarvinnut kuluttaa jalkojaan kiertämällä paikan päällä vaan sai nauttia tilaisuudesta ihan kotona. Toivoisinkin, että jatkossa järjestäjät tarjoaisivat mahdollisuuden seurata näitä tilaisuuksia paitsi paikan päällä myös netin kautta. Säästyy rahaa ja vaivaa, mutta saa saman nautinnon. Olisi vielä mukavaa, jos kaikki kustantajat pääsisivät sopimukseen yhteisestä kevät- ja syksyuutuusluettelosta, jotta jokaista uutuuskirjaluetteloa ei tarvitsisi hankkia kaikilta kustantajilta erikseen. Sama koskee vuoden kirjallisuusfestivaaleja, vuoden tilaisuudet yksissä kansissa olisi helpompaa kuin yritys noukkia FBsta ja Instagramista kaikkien eri festivaalien mainoksia.

Lopuksi tilaisuus päättyi festareiden suojelijan, Leena Lehtolaisen loppusanoihin. Tosin hän toivoi, että ensi vuonna kirjailijat pääsisivät jälleen kasvokkain lukijoidensa kanssa. Minä taas toivon ensi vuonnakin nettilähetystä.


Kristiina

P.S. Jos et ehtinyt mukaan, voit katsella haastattelut nyt jälkikäteen täältä.

tiistai 22. syyskuuta 2020

Taivas - Sky

 
Sky


Vaikka pilviverho taivaan nyt peittää
Synkät varjonsa heittää
En surra saa
Valoisampaan tuo kesä taas

- Pepe Willberg


Pieni Lintu - MakroTex challengeimage-in-ing: weekly photo linkup

sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Viikon viinirypäle

Jokin aika sitten huomasin kaupan tarjouksessa viinirypäleitä. Toki niistä pidän, mutta nykyisin ne myydään n. 500 g rasioissa ja ei tuo maha ihan puolta kilo viinirypäleitä kerralla vedä. Ei se mitään, tokihan niitä voi käyttää ruoanlaitossa siinä missä muitakin hedelmiä. Siitä vaan hommiin.

Salaatin viinirypäleiden uunissapaahtoidean löysin savusuolaa.fi-sivuilta. Tosin olen joskus aiemminkin paahtanut uunissa viinirypäleitä ruokaani varten. Salaatteja laittaessani teen yleensä aina kastikkeen ensin kannelliseen purkkiin ja laitan sen maustumaan jääkaappiin. Jollen sitten tyydy ripottelemaan salaatin päälle vain öljyä ja sitruunamehua tai balsamiviinietikkaa.

Viinirypälesalaatti

Viinirypäleet:
Viinirypälesalaatti
500 g siemenettömiä viinirypäleitä
2 rkl öljyä
1 tl kanelia
0,5 tl maustepippuria
0,25 tl suolaa
Salaatti:
n. 75 g salaattia (esim. jää- tai keräsalaattia)
100 g miniluumutomaatteja
200 g halloumia tai grillijuustoa
öljyä
50 g paahdettuja pähkinöitä tai manteleita
Kastike:
1 rkl tahinia
1 tl soijakastiketta
2 murskattua valkosipulin kynttä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 tl hunajaa
0,5 sitruunan mehu
mustapippuria

Aloita sekoittamalla kaikki kastikeainekset kannellisessa purkissa, ravista hyvin ja laita jääkaappiin maustumaan.
Paahda viinirypäleet. Lämmitä uuni 200 ºC. Päällystä uunipelti tai -vuoka leivinpaperilla. Kaada sille öljy ja mausteet, sekoita. Jaa rypäleet tortuiksi ja nosta ne pellille hieroen jokaiseen terttuun kauttaaltaan mausteöljyä. Paista rypäleitä uunin alatasolla n. 15 min, kunnes ne hieman mehustuvat ja jopa halkeilevat. Jäähdytä.
Kuutio juusto ja paista kuutioita paistinpannulla tilkassa öljyä, kunnes ne saavat kauniin värin. Jäähdytä.
Jos et käytä valmiiksi paahdettuja pähkinöitä (cashew, suolapähkinä), paahda pähkinät.
Kokoa salaatti. Revi kulhoon salaatti ja puolita sekaan pestyt tomaatit. Lisää viinirypäleet, juustokuutiot ja pähkinät. Sekoita. Kaada kastike sekaan tai tarjoa erikseen itse annosteltavaksi.

Löysin minulle uuden alueen viinirypäleiden käytöstä pääruoassa. Itselläni oli muutama idea, ajatuksissani olivat possu ja viinirypäleet.  Loppujen lopuksi netistä löytyi resepti, joka sopi ajatuksiini ja pakastimen sisältöön. Tosin ruoan voisi tehdä aivan samalla reseptillä vaihtaen kanafileet possuleikkeiksi.

Viinirypälekana

Viinirypälekana
2 sipuli
2 rkl voita
800 g kana leikkeitä tai reisipaloja
öljyä
2,1 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
0,5 tl chilijauhetta
0,25 tl kuivattua timjamia
0,25 tl maustepippuria
2 dl kuivaa punaviiniä
1,2 dl kanalientä
300 g kivettömiä viinirypäleitä
(persiljaa koristeluun)

Kuori sipuli ja leikkaa se renkaiksi tai puolirenkaiksi. Pese viinirypäleet hyvin.
Sulata tilavalla paistinpannulla voi miedolla lämmöllä (3) ja paista voissa sipulia n. 20 min välillä sekoittaen, kunnes sipulit ovat pehmenneet ja saaneet kauniin ruskean värin. Siirrä sipulit lautaselle odottamaan.
Lämmitä uuni 200 ºC. 
Sekoita kulhossa jauhot ja mausteet. Leivitä kananpalat jauhoseoksessa. Karista ylimääräinen jauho pois. Nosta lieden lämpötilaa (4-5) ja kaada samalle pannulle, jossa paistoit sipulit öljyä. Paista leivitetyt kananpalat muutamassa erässä pannulla n. 2 min/puoli, kunnes ne ovat saaneet kauniin värin. Nosta paistuneet kanat uunivuokaan. Kaada päälle haudutetut sipulit ja lisää sinne 2/3 viinirypäleistä.
Kun olet paistanut kanat, anna paistinpannun hieman jäähtyä ja kaada pannulle punaviini ja kanaliemi. Anna liemen kiehua hetken. Rapsuta kiehumisen aikana kaikki paistojäännökset paistinpannulta liemeen. Kaada liemi uunivuokaan kanojen ja rypäleiden päälle. Peitä vuoka kannella ja nosta se uunin alakeskitasolle. Anna hautua uunissa 20 min. Nosta sen jälkeen vuoka uunista, ripottele päälle loput viinirypäleistä, valele kanoja ja rypäleitä liemellä ja paista annosta uunissa vielä 10 min. Nauti riisin ja salaatin kanssa.
Alkuperäinen resepti: https://pinchofyum.com/skillet-chicken-with-grapes-and-caramelized-onions

Jälkiruoan kohdalla minulla oli selvä visio sillä hetkellä, kun näin rypäleet. Niin vahvasti tuli esiin keikauskakku.
 

Viinirypälekeikauskakku

Pohja:
Viinirypälekeikauskakku
200 g kivettömiä viinirypäleitä
40 g voita tai margariinia + 10 g vuokaan
2 rkl sitruunamehua
1 dl fariinisokeria
Taikina:
4 kanamunaa
2,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhoja
1 tl suolaa
1,5 tl kanelia
2 dl porkkanaraastetta (n. 40 g)
0,5 dl öljyä
 
Lämmitä uuni 175 ºC. Vuoraa Ø22-24 cm vuoan pohja leivinpaperilla. Voitele reunat voilla (ulota reunavoitelua hieman pohjan reunoille, niin leivinpaperi "liimautuu" pohjaan). Pese ja raasta porkkanat.
Pese ja puolita viinirypäleet. Sulata kattilassa rasva ja sekoita joukkoon sitruunamehu ja fariinisokeri. Kaada seos kakkuvuoan pohjalla. Asettele päälle puolitetut viinirypäleet leikkuupinta alaspäin.
Taikinaa varten sekoita kuivat aineet keskenään. Riko kulhoon munat ja lisää sokeri. Vatkaa kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kulhoon muut aineet ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan viinirypäleiden päälle.
Paista uunin alakeskitasolla n. 45 min tai kunnes taikina ei tartu tikkuun kokeiltaessa. Jos pinta uhkaa tummeta liikaa, peitä vuoka foliolla paiston loppuvaiheessa.
Anna kakun jäähtyä hieman ja kumoa se sitten tarjoiluvadille. Tarjoa sellaisenaan tai esim. vaniljakastikkeen kanssa.

Kristiina

perjantai 18. syyskuuta 2020

Sieniretkellä ja myrskytuhoja

Olen jälleen käynyt sieniretkellä viime lauantaina. Tällä kertaa metsäreissu tuotti hieman enemmän saalista kuin pari viikkoa sitten tekemäni  retki. Tosin alku ei ollut kovin lupaava. Olimme edellisen retken aikana puhuneet toisesta retkestä tänä viikonloppuna, mutta lehdissä ei ollut näkynyt mitään ilmoitusta siitä. Lueskelin siinä kaikessa rauhassa aamun lehteä ja ajattelin huvikseni käydä Sieniyhdistyksen nettisivuilla katsomassa ilmoituksia tulevista tapahtumista. Sieltä huomasin, että juuri sinä päivänä oli ohjelmassa yhteisretki Vaasan Ladun kanssa Pilvilammen alueella. Aloitusaika klo 10.00 ja ilmoituksen katsoin klo 9.20. Onneksi minulla on lyhyt matka, joten äkkiä vaatteet päälle, tavarat kasaan ja pyörän selkään. En ollut ehtinyt edes syödä aamiaista, onneksi retken lopuksi oli luvassa Vaasan Ladun tarjoamat grillatut makkarat saalista tutkittaessa. 

Retki tehtiin Pilvilammella kulkien Vaasan Ladun uusinta luontopolkua pitkin oppainamme 3 Vaasa Sieniyhdistyksen jäsentä. Pääasia oli jälleen uusiin ja erilaisiin sieniin tutustuminen, mutta tällä kertaa saatiin saaliitakin. Siitä myöhemmin. On kivaa, kun asiantuntijan opastuksella saa tietää metsässä niistä oudoimmistakin sienistä, joita sieltä näin syysaikaan löytyy. Valtaosa tämän hetken sienistä tuossa metsässä oli valitettavasti seitikkejä. Vaikka ne eivät kaikki olekaan myrkyllisiä vaan jopa syötäviä (esim. edellisen retkeni Verirengasseitikki), ei kai ole suositeltavaa kerätä niitä, jos ei tunne eri seitikkejä erittäin hyvin.
 
Hassuja sieniä: Rustonupikka (hyytelösieni), Veriseitikki (värjäyssieni), Sudenmaito (ei oikeastaan sieni, lahottaja) ja Töppönuijakas

Onnistuimme tällä retkellä törmäämään myös kahteen Suomen myrkyllisimpään sieneen. "Herkullista", vai mitä? Harvoin saa oikein asiantuntijan suusta kuulla, että näitä kahta sientä ei saa missään tapauksessa poimia. Törmäsimme myös kolmanteen, erittäin myrkylliseen pulkkosieneen, mutta siitä en tullut ottaneeksi kuvia. Kaikki kolme ovat kuolettavan myrkyllisiä, niiden kavereihin kuuluu vielä kavalakärpässieni.

Valkokärpässieni ja Suippomyrkkyseitikki

Hassujen ja myrkyllisten uutisten jälkeen ne hyvät. Retki oli kaiken kaikkiaan tuottoisa sekä niille, jotka halusivat oppia uusia sienilajeja että niille, jotka halusivat saalista. Retkemme kesti n. 3 h, jonka aikana eri osanottajat saivat kasaan yhteenlaskien mahtavan kanttarellisaaliin. Häpeäkseni minun on myönnettävä, että kävelin onneni ohitse, luojan lykky olin hakenut 2 päivää aiemmin torilta litran kanttarelleja. Joten tulevan sienipizzani raaka-aineet on turvattu.


Löysimme matkan varrelta myös syksyn ensimmäiset suppilovahverot, jotka tosin olivat vielä pieniä. Aion mennä jokusen ajan päästä katselemaan lisää samaa lajia. Lisäksi eräs osanottajista oli löytänyt karvarouskuja, joita ei itse tarvinnut, joten sain ne. Samalla retkellä jaetusta esitteestä löysin salaattireseptin, johon nuo rouskut käytän (ei sienisalaatti).
 

Jokaista sienistä kiinnostunutta kehotetaan opettelemaan syksyisin yksi sieni, jota voi poimia ja valmistaa ruoaksi myrkyttämättä itseään tai ystäviään tai olemaan inhoamatta tehtyä ruokaa. Itse löysin retkellämme tämänvuotisen sieneni. Se on sikurirousku. Täysin uusi tuttavuus minulle, muistuttaa ulkonäöltään ensin katsoen kangasrouskua. Ero löytyy alapuolelta, kangasrousku on heltoiltaan vaaleampi ja vaaleavartisempi kuin sikurirousku. Seitikeistä (niistä metsän täyttävistä ruskeista sienistä) sen erottaa taas siitä, että maitiaisneste on runsasta ja valkoista, kun se seitikeillä on veden väristä.  Lisäksi sikurirousku erotuksen muihin yleisesti poimittuihin rouskuihin ei ole kitkerä vaan voidaan käsitellä suoraan pannulle keittämättä. Eli myös helposti valmistettava sieni. Näitä uusia tuttavuuksia keräsinkin mukavan saaliin, joka myöhemmin muotoutuu ehkä pyöryköiksi tai kiusaukseksi. 

 
Tässä vaiheessa olimme hortoilleet jo 3 h metsässä ja minun syömätön aamiaiseni ilmoitteli puutteellaan. Onneksi pääsimme Vaasan Ladun ylläpitämälle grillikatokselle syömään grillimakkaroita ja tutkimaan päivä saalista.
 

 
 
 
 
Kaiken kaikkiaan huolimatta kiireisestä alusta ja pienestä vesisateesta hauska tapa viettää lauantaipäivästä ainakin osa. Raitista ilmaa ja liikuntaa, hauskaa seuraa, hyvää opastusta ja saalista kotiin vietäväksi. Toivottavasti juttu otetaan uusiksi ensi syksynä.

Kristiina

P.S. Kun nyt metsästä puhutaan, niin kävin tänään katsomassa lähimetsässä tuhoja. Vaikka pihojen puut näkyvät selvinneet Ailasta hyvin, jo lähimetsässä olivat tuhot aikamoisia.

 

Kuvasin eilen hetken aikaa pihan riippakoivua myrskyssä. Kun ajattelee tuon koivun heiluvan tuolla tavalla illalla pimeässä vain katuvalojen valossa, niin kyllä tulee mieleen kummituksen liikehdintä.
 


tiistai 15. syyskuuta 2020

maanantai 14. syyskuuta 2020

Punajuuria, parsakaalia ja ananaskirsikoita

Koska elämme edelleen sadonkorjuun aikaa, jatkan vielä kasviksilla. Piirakan täytteenä on tällä kertaa ihanien suomalaisten marjojen sijasta ulkomaista ananaskirsikkaa. Syynä on se, että olen kesän ajan syönyt niin paljon kotimaisia marjoja kaikissa eri muodoissa että oli pakko pitää pieni tauko.

Olen aina pitänyt sekä punajuuresta että parsakaalista ja nyt tekemäni pääruoan alkuperäisen ohjeen löysin Lidlin reseptilehdestä, jossa se oli vegeruokaohjeissa. Itse muunsin sen maitotuotteita sisältäväksi kasvisruoaksi. Jos annoksesta haluaa vegeversion, voi maidon vaihtaa kaurajuomaksi ja crème fraîchen soijajogurtiksi.

Punajuuriletut parsakaali-sienitäytteellä

Punajuuriletut300 g kypsiä punajuuria paloiteltuna (keitetty tai etikka)
8 dl maitoa
3 dl grahamtäysjyväjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
4-5 oksaa tuoretta timjamia tai 0,5 tl kuivattua
voi-öljyseosta paistamiseen
Parsakaali-sienitäyte
1 sipuli
300 g raakaa parsakaalia
Parsakaali-sienitäyte
500 g tuoreita tai 3 dl pakastettuja herkku- tai metsäsieniä
250 g (pakaste)herneitä
öljyä paistamiseen
0,25 sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria
1 tl kuivattua meiramia tai tuoretta maun mukaan
1 prk (200 g) Crème Fraîchea
0,75 dl erilaisia siemeniä tai siemensekoitusta
(tuoretta minttua)

Paahda täytteeseen tulevat siemenet kuivalla pannulla ja siirrä ne erilliseen astiaan odottamaan.
Mittaa kaikki lettutaikinan ainekset sekoituskulhoon ja soseuta ne sauvasekoittimella. Anna taikinan turvota n. 30 min.
Tee täyte. Silppua sipuli. Paloittele parsakaali (myös varsiosa). Paloittele sienet.
Jos käytät tuoreita sieniä, laita ne ensin kuivalle pannulle ja paista, kunnes niistä irtoava neste on haihtunut. Jos käytät pakastesieniä, anna sienten hautua kuivalla pannulla, kunnes ylimääräinen neste haihtuu.
Lisää paistinpannulle öljyä ja parsakaali ja sipuli. Anna paistua miedolla lämmöllä (3-4), kunnes kasvikset ovat hieman pehmenneet, n. 10 min. Lisää (jäiset) herneet ja paista vielä pari minuuttia.
Mausta täyte sitruunamehulla, suolalla, mustapippurilla ja meiramilla. Mausteita saa tulla hieman yläkanttiin. Sekoita joukkoon Crème Fraîche ja siirrä täyte odottamaan.
Paista letut voi-öljyseoksessa miedolla lämmöllä (3-4). Alkuperäisessä ohjeessa kehotettiin paistamaan hieman normaalilettuja paksumpia lettuja kääntämisen helpottamiseksi. Itse kokeilin sitä, mutta en ollut tyytyväinen. Niinpä tein lopuista letuista ohuempia levittämällä taikinaa lusikan avulla pannulla ja paistamalla 1. puolta miedolla lämmöllä (3), kunnes myös näkyvillä oleva 2. puoli oli hyytynyt. Sen jälkeen käänsin
ohuemman letun vaivatta.
Täytä paistettu lettu vihannestäytteellä. Ennen täytteen levittämistä letulle sekoita täytteeseen vielä paahdetut siemenet ja halutessasi tuoreita mintunlehtiä silputtuna. Voit levittää täytteen lämpimän letun päälle ja syödä sellaisenaan. Letun voi myös taittaa taskuksi kuten tortillan ja lusikoida täytteen aikaansaatuun taskuun. Tai täytteen voi levittää letun keskelle ja pyöräyttää letun sitten rullaksi kuten krepin. Krepeiksi pyöräytettyjen lettujen päälle voi halutessaan ripotella juustoraastetta ja lämmittää ne uunissa, kunnes juustoraaste sulaa ja täyte lämpiää.
Alkuperäinen resepti: Liedellä 3/20

Kinuskikissalla oli sivuillaan satokauteen sopiva piirakkaohje Punaherukka-ansa. En kuitenkaan ole punaherukan ylimpiä ystäviä, joten ajattelin tekeväni piirakan kirsikoista. Asioin Lidlissä piirakan suunnitteluvaiheessa, mutta siellä ei ollutkaan kirsikoita. Käteen tarttui kuitenkin paketti ananaskirsikoita ja päätös katsoa tuoreita (mieluummin) tai pakastekirsikoita vielä paikalliskaupasta. Vaan eipä ollut sielläkään kirsikoita (joiden kotimainen satokausi on parhaillaan), vain niitä samoja ananaskirsikoita, joten päädyin niihin. Lopputulos olikin todella onnistunut, pidin ananaskirsikoiden kirpeänmakeasta, hedelmäisestä mausta.

Ananaskirsikka-ansa

Ananaskirsikka-ansa
Pohja:
225 g voita tai leivontamargariinia
2 dl sokeria
2 munankeltuaista
5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
Ananaskirsikkatäyte:
300 g ananaskirsikoita
2 rkl perunajauhoja
1 rkl sokeria
Rahkatäyte:
1 dl sokeria
1 tlk vaniljasokeria
1 rkl perunajauhoja
400 g rahkaa
2 munanvalkuaista
Pinnalle:
1/3 pohjataikinasta murustettuna

Rasvaa piirakkavuoka ja halutessasi korppujauhota se. Voit vaihtoehtoisesti vuorata vuoan leivinpaperilla. Lämmitä uuni 200 ºC.
Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset kahteen eri lasiin
Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa joukkoon keltuaiset hyvin sekoittaen niin, että lopputulos on tasainen.
Sekoita erillisessä astiassa jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe keskenään. Vatkaa ne muutamassa erässä kakkutaikinaan. Erottele 1/3 taikinaa päällisen muruja varten, kiedo se tuorekelmuun ja laita jääkaappiin.
Levitä 2/3 pohjataikinasta piirakkavuoan pohjalle ja reunoille (4 cm) tasaisesti. Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan.
Erottele ananaskirsikat suojalehdistä ja pese sekä puolita ne kulhoon. Lisää kulhoon perunajauhot ja sokeri ja sekoita.
Nosta piirakkapohja jääkaapista uunin yläosaan esipaistumaan n. 10-15 min.
Sekoita rahkatäyte. Annostele kulhoon sokerit ja perunajauhot ja sekoita keskenään. Lisää kulhoon rahka ja kananmunanvalkuaiset ja vatkaa seos tasaiseksi ja kiiltäväksi.
Levitä ananaskirsikkatäyte esipaistetun ja hieman jäähtyneen piirakkapohjan päälle. Levitä rahkatäyte ananaskirsikoiden päälle. Ota jääkaapista 1/3 pohjataikinaa ja murusta se piirakan päälle käsin
Paista piirakka uunin alakeskitasolla 200 ºC n. 45 min. Katso piirakkaa aina välillä ja kun pintamuru on saanut kauniin värin, peitä piirakka paiston loppuajaksi foliolla, jotta pintamuru ei pala.
Jäähdytä valmis piirakka.
Alkuperäinen resepti: https://www.kinuskikissa.fi/punaherukka-ansa/

Kristiina

torstai 10. syyskuuta 2020

Raakaleivontareseptien epätarkkuus



Puutun asiaan, joka on minulle täysin tuntematon, mutta johon olen viime aikoina hieman yrittänyt tutustua. Nimittäin raakaleivontaan. Äitini on yli 90-vuotias ja ollut aina kova leipomaan varsinkin marja- ja hedelmäpiirakoita. Viimeisimmät vuodet hän on kuitenkin luopunut uunin käytöstä pelätessään unohtavansa uunin päälle leivonnan jälkeen tai unohtavansa ylipäätänsä, että oli laittanut uunin päälle ja sinne jotain kypsymään. Lupasin lähettää hänelle postitse mansikkahilloa ja samalla syntyi ajatus, että ehkä hänellä olisi käyttöä muutamalle raakapiirakkaohjeelle. Voisin kerätä niitä jokusen ja lähettää hänelle kokeiltavaksi samassa paketissa.

Tässä kohtaa syntyikin ongelma. Koska itse harrastan perinteistä uunileivontaa, perusainesosat on aina mitattu grammoina, desilitroina tai lusikoina. Toki mausteita mitätaan ripauksina tai hyppysellisenä, mutta siinä taas luotetaan leipojan kykyyn maistella tuotostaan ja lisätä tai vähentää maustemäärää oman makunsa mukaan. Lisäksi mainitaan pilkkomistavat, käsittelyyn käytettävät koneet ja niiden vaihtoehdot, reseptien toteutuksessa käytettyjen vuokien koot ja esikäsittely, jäähdytys- ja seisotusajat ja tavat, paistolämpötilat ym. Sen sijaan raakaleipojat julkaistessaan reseptejään tuntuvat räiskivän tuotokseensa vähän mitä sattuu miten sattuu ja tekevän kaiken vähän mutu-tuntumalla. Ei oikein kopioitavaa tai kokeiltavaa reseptiikka nuo julkaistut reseptit ainakaan aloittelijalle.

Otan esiin muutaman perustavaa laatua olevan epäkohdan, joka on pistänyt silmääni:

Vuoka, johon leipoja on piirakkansa tehnyt. Jos reseptin julkaisija on käyttänyt Ø20 cm tai Ø24 cm vuokaa, se olisi syytä mainita. Onhan piirakkaa saatettu tehdä jopa koko uunipellillinen, mutta mistä minä sen tiedän, kun reseptissä ei ole vihjaustakaan käytettystä vuoasta. Oletko esikäsitellyt vuokaa esim. rasvaamalla tai jauhottamalla sen vai kokositko piirakkasi vain suoraan vuokaan (ja millaiseen) ilman mitään esikäsittelyä?

Hyvin usein reseptien ainesmäärät ja laadut ovat erittäin epämääräisiä. Käytetään 3 omenaa, 12 taatelia, öljyä, hieman vettä jne. Olen viime aikoina käsitellyt omenoita (kotimaisia), joiden paino vaihtelee 50 grammasta 250 grammaan. Käytänkö pohjaan siis 150g vai 750 g omenaa? Tähän olisi hyvä saada kappalemäärän sijasta grammamäärä. Raakapiirakkapohjissa usein käytetty raaka-aine on taateli. Mainitaan kyllä taatelien kappalemäärä, muttei tarkenneta taatelilajia. Nykyisin kaupasta saa sesonkiaikaan tuoreita taateleita (supermarket), pussitettuja pehmeitä taateleita ja kuivattuja taateleita. Mikähän näistä minun pitäisi valita sinun reseptiäsi kokeillessani? Kun reseptiin laitetaan lisäksi aineosaksi vain öljy tai vesi ilman vihjaustakaan siihen, kuinka paljon suunnilleen, niin mistä tiedän, puhutaanko noin desistä vai noin tee- tai ruokalusikallisesta? Suuntaa antava määrä tulisi mielellään nimetä (n. 1 tl, n. 1 rkl, n. 0,5 dl jne).

Hyvin usein raakakakun tai -piirakan teko tuntuu olevan erikoisaineilla hifistelyä. Jos asuu Suomen 3ssa suurimmassa kaupungissa, voi sieltä toki löytää erikoisliikkeitä näiden aineiden hankkimiseen. Tai jos on tottunut hankkimaan aineosat netin kautta, niin hyvä niin. Mutta miksi tilaisin agavesiirappia, lucumaa, hampunsiemeniä, raakasitä tai tätä ym. netin kautta käyttääkseni niistä vain ruokalusikallisen tekeillä olevaan raakapiirakkaan ja jättäisin loput seisomaan ikuisuuteen kaappiin?  Entä se mökinmummo, jolla ei ole nettiä ja asioin paikallisessa S-Marketissa? Chiansiemeniä tai psylliumia vielä niistä juuri saa, muttei muita erikoistuotteita. Hyvän raakapiirakan aineet saa paikalliskaupasta, ei netin kautta tai matkustamalla Helsinkiin. Hyvä raakapiirakan ohje on esim. Saara Aallon mustikkapiirakka yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, siihen puutun seuraavassa kohdassa. Mutta pohja on käyttökelpoinen.

Vika, jonka mainitsin tuossa Saara Aallon marjapiirakassa, on täyte. Ohjeessa käytetään tuoreita marjoja. Hei, me elämme Suomessa. Kesällä piirakan teko ei ole ongelma, pitkin kesää tuoreita kotimaisia marjoja on aina saatavilla. Mutta 3/4 vuodesta joudumme kotimaisia marjoja halutessamme turvautumaan vanhaan kunnon pakastimeen ja sinne kesällä kerättyihin marjoihin. Marjapiirakoiden täytteiden tulisi siis olla sovellettu käyttämään pakastemarjoja. Lisäksi esim. suolaisissa ja makeissa piirakoissa pitäisi löytya sesonkivaihtoehtoja, joissa käytetään hedelmiä, juureksia, kalaa ym.  Kuka haluaa käyttää täytteenä mautonta espanjalaista mansikkaa tai perulaista mustikkaa, kun samaan aikaan sesongissa ovat maistuvat ulkolaiset päärynät, mangot, persimonit, kiiwit ym?

Lopuksi vielä hieman aineiden sekoituksesta ja jälkisäilytyksestä. Useimmat reseptit käyttävät sekoitukseen blenderiä tai tehosekoitinta. Hyvä niille, joilla sellainen on. Mutta useimmin keittiöstä perusvarusteista löytyy sauvasekoitin tai sähkövatkain tekniikan huipentumana. Onnistuuko raakakakun tai piirakan teko niillä? Onko kukaan kokeillut? Monella esim. kerrostaloasujalla tilan määrä on rajallinen eikä siihen keittokomeroon voi valita tusinaa keittiökoneita. Joten tila sallii vain sauvasekoittimen tai korkeintaan huippukeittiössä blenderin. Tehosekoitin ei enää mahdu.
Jälkikäsittelystä tai säilytyksestä ohjeista puuttuu usein tieto siitä, pitääkö raakatuotosta valmistamisen jälkeen seisottaa jääkapissa tai pakastimessa vähintään jonkin ajan ennen nauttimista? Lisäksi ainakin itseäni pienessä taloudessa asuvana kiinnostaa, voiko osan raakakakusta tai -piirakasta pakastaa? Mitään näihin kysymyksiin vastaavaa en ole ohjeista löytänyt.

Monta kysymystä ja epäselvää asiaa untuvikolle raakaleivonnassa. Omat raakaleivontakokeiluni rajoittuvat uunittoman juustokakun tekoon, joten kysymykseni koskaan kokeilemattomana lienee aiheellisia. Jos ruoan harrastajana en näillä ohjeilla uskalla lähteä kokeilemaan ja tuhlaamaan rahaani todennäköiseen epäonnistumiseen, mikä avuksi? Ainakin asialla omistautuneiden pitäisi tehdä äkkikäännös. Selventää, yksinkertaistaa ja tarkentaa ohjeistusta, ainesosia ja muutakin jaettua tietoa. Muuten raakaleivonta jää vain "hienoston" harrastukseksi, ei varteenotettavaksi ruoanlaiton suuntaukseksi. Aikanaan raakaravintokokeilijat ja reseptien tekijät ovat tajunneet ainakin osittain reseptien tarkentamisen ja pelkistämisen idean jokaiselle mahdolliseksi. Tehkääpä raakaleipojat sama. Tällä hetkellä avun haenta tuntuu suuntautuvan ainakin kohdallani kirjastosta löytyviin kirjoihin. Toivottavasti ne eivät toista nettireseptien virheitä.

Kristiina

P.S. Juhlivatko raakaleipojat jatkuvasti kakuilla, kun piirakka- ja pikkupiirakkaohjeet (kuppikakku) ovat niin vähissä? Olen itsekin tottunut tekemään jälkiruoaksi piirakoita ja viikonlopuksi tai juhliin kakkuja. Muttei meillä ainakaan kakkuja arkena pahemmin pistellä.

tiistai 8. syyskuuta 2020

Syyskuu - September

Syyskuu


For it’s a long, long while from May to December
But the days grow short when you reach September.

- Maxwell Anderson


Pieni Lintu - MakroTex challenge

perjantai 4. syyskuuta 2020

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla

Omenat
Tällä kertaa pääosassa resepteissäni on ihana kotimainen omena. Mikä sen sopivampaa näin suomalaisen ruoan päivänä. Eikä ruoille tullut hirveästi hintaa, sillä käytin Puskaradion kautta noutamiani omenoita, kaverilta saatua pinaattia ja naapuripihasta poimimiani aronianmarjoja. Jos ei kaverilta saa pinaattia, paistoksessa voi käyttää myös itse poimittuja nokkosia.

Olin jo valinnut pääruoat ja tarvitsin niitä täydentämään sopivan salaatin. Koska halusin mukaan omenan ja olen lisäksi armoton fenkolifani, noiden kahden aineksen yhdistäminen tuntui luonnolliselta.

Omena-fenkolisalaatti

Omena-fenkolisalaattiKastike:
4 rkl sitruunamehua
2 rkl öljyä
4 tl hunajaa
3 oksaa tuoretta timjamia
suolaa, mustapippuria
Salaatti:
200 g fenkolia
400 g omenaa
hölskyretiisejä 

Mittaa kaikki kastikeainekset (timjamista lehdet) kannelliseen purkkiin. Ravista sekaisin. Kaada kastike salaattikulhon pohjalle.
Poista fenkolista latvaosa ja kova kanta. Raasta tai suikaloi salaattikulhoon ensin fenkoli ja sitten omenat. Sekoita välillä, kastikkeen sitruunamehu estää fenkolia ja omenaa tummenemasta. Lisää lopuksi hölskyretiisit ja koristele salaatti fenkolin latvatupsuilla.

Hölskyretiisit

Hölskyretiisitnippu retiisejä
Liemi:
1 dl vettä
0,5 dl etikkaa
0,35 dl sokeria
1,5 tl suolaa

Sekoita liemen ainekset kannellisessa purkissa ja hölskytä sekaisin. Lisää juokkoon ohueksi leikatut retiisisiivut ja ravista kaikki sekaisin. Anna seisoa jääkaapissa maustumassa ainakin muutama tunti.

Pääruoan pinaatti(nokkos)vuoan reseptin pääosat olen aikanaan kirjannut ylös Jamie Oliverin ruokashowsta joskus joulun alla aikomuksena tehdä sitä joulupöytään. Aikomukseksi se jäi, mutta "resepti" oli tallessa lehtiössä. Nyt, kun olin saanut pakastimeen pinaattia, tuntui oikealta ajalta tehdä se. Tämä paistos on siitä kätevä, että osat voi tehdä ja vuoan koota 1-2 päivää ennen paistoa ja säilyttää jääkaapissa odottamassa.

Pinaatti(nokkos)crumble

Nokkoscrumble1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
öljyä
1 tl kuivattua oreganoa
0,5 tl jauhettua muskottia
500 g pakastettua pinaattia tai nokkosta
suolaa, mustapippuria
125 g Créme Fraîchea
Murukerros:
50 g voita tai margariinia
50 g kaurahiutaleita
50 g vehnäjauhoja
50 g Cheddar-raastetta
suolaa, mustapippuria

Silppua sipuli, murskaa valkosipulinkynsi.
Lämmitä paistokasarissa öljy miedolla keskilämmöllä (3) ja lisää kasariin sipuli. Anna sipulin kuullottua ja pehmetä n. 10 min, älä ruskista. Lisää 7 minuutin kohdalla kasariin valkosipulisilppu, kuivattu oregano ja muskotti.
Kun sipuli on hautunut, lisää joukkoon pakastettu pinaatti tai nokkonen. Anna sulaa ja hautua n. 15 min, kunnes kaikki neste on haihtunut. Mausta seos suolalla ja pippurilla ja tarkista maku (saa olla ripauksen ylimaustettua).
Tee pinaattien hautuessa muruseos. Paloittele rasva. Mittaa kulhoon kaikki ainekset ja nypi seos sekaisin murumaiseksi. Tarkasta maku. Laita jääkaappiin odottamaan.
Jos pinaattisi tai nokkosesi ovat isoina paloina, kaada seos blenderiin tai sauvasekoittimen kulhoon,  lisää joukkoon Créme Fraîche ja aja seos hienommaksi (ei aivan mössöksi). Jos pinaatti/nokkoset ovat jo valmiiksi silputtuja, nosta kasari liedeltä ja lisää joukkoon Créme Fraîchea. Sekoita tasaiseksi.
Kaada uunivuokaan pohjimmaiseksi pinaatti/nokkosseos. Annostele päälle muruseos. Paista 180 ºC alakeskitasolla 45 min.

Pidän perunarösteistä ja teen niitä aina silloin tällöin,. Nyt ajattelin yhdistää rösteihini omenaa. Yleensä paistan röstit aina voi-öljyseoksessa lettu- tai paistinpannulla. Koska uuni oli valmiiksi kuumana, ajattelin kokeilla tällä kertaa röstien paistamista uunissa. En suosittele. Rösteistä tuli jotenkin "nihkeitä", ei normaaleja rapeita röstejä. Joten suosittelen ja aion itsekin tehdä röstit jatkossa pannulla paistamalla, ei uunissa kuten nyt tein. Taikinasta tuli 18 jauhelihapihvin kokoista röstiä.

Peruna-omenaröstit

Peruna-omenaröstit800 g perunoita
200 g omenaa
0,25 dl sipulinvarsia, purjoa tai ruohosipulia silputtuna
2 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
0,25 tl jauhettua muskottia
pari oksaa tuoretta timjamia tai 0,25 tl kuivattua
suolaa, mustapippuria

Kuori perunat ja raasta ne kulhoon raastimen karkealla terällä. Jos käytät kaupan omenoita, pese ja kuori ne. Muussa tapauksessa pese omenat. Raasta omenat samaan kulhoon perunoiden kanssa. Lisää joukkoon silputtu sipuli (jos käytät tavallista keltasipulia, raasta se).
Sekoita raasteiden joukkoon munat, jauhot ja mausteet. Tarkasta maku.
Paista röstit voi-öljyseoksessa lettupannulla keskilämmöllä (3-4). Mikäli haluat välttämättä kokeilla uunissa paistoa, muotoile röstiseoksesta pihvejä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista ne 225 ºC n. 25 min.

Voitin joku aika sitten Maalahden Limpun Instagram-arvonnassa mm. useamman paketin leipää ja muutaman reseptikirjasen. Koska perjantai-ilta on ainakin tähän asti ollut minun Hercules Poirot-iltani, halusin jotain hyvää naposteltavaa katsellessani TVtä. Reseptikirjasista löysin sopivan naposteltavan eli leipätangot dipin kanssa. Tosin dipistä tuli omenainen omalla reseptilläni. Dippi on siitä kätevä, että muokkaamalla sitä voit tehdä iltapalaksi tai illanistujaisiin myös muuta naposteltavaa. Laita kelmun päälle kylmäsavulohiviipaleita, ripotella päälle tilliä ja voitele viipaleet omena-piparjuurilevitteellä. Käännä sen jälkeen tuotoksesta rulla, anna maustua jääkaapissa ja leikkaa viipaleiksi tarjoiluvadille. Tai sivele leivän päälle levitettä, kuutioi leipä ja kääri päälle viipale kylmäsavulohta ruusukkeeksi, koristele tillillä ja sitruunapalalla ja taas on uusi tarjottava.

Paahdetut leipätangot ja omena-piparjuuridippi

Maalahden Limppuviipaleita (tai muuta makeahkoa limppua)
Paahdetut leipätangot ja omena-piparjuuridippi
öljyä
1 tl persiljasilppua
1 valkosipulin kynsi
suolaa ja mustapippuria
Dippi:
100 g maustamatonta tuorejuustoa
25 g Créme Fraîchea
1,5 tl piparjuuritahnaa
1 keskikokoinen omena raastettuna
1 rkl sitruunamehua
suolaa, mustapippuria

Tee dippi. Raasta omena tarjoiluastiaan. Lisää joukkoon muut ainekset ja tarkasta maku. Peitä tarjoiluastia tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin odottamaan.
Leikkaa leipäviipaleet n. sormen paksuisiksi tangoiksi. Lämmitä öljy paistinpannulla miedolla lämmöllä (3-4) ja lisää joukkoon persiljasilppu ja murskattu valkosipulinkynsi sekä suola ja pippuri. Paahda leipätangot kevyesti pannulla. Nostele ne paahdon jälkeen talouspaperille, jotta ylimääräinen öljy imeytyy paperiin. Nauti heti dipaten. En tiedä, miten niin kävi, mutta päädyin paistelemaan yhä useampia leipäviipaleita, kunnes dippi oli loppu. Niin hyvää naposteltavaa nämä olivat.

Naapuripihassa kasvoi aroniaa, jonka marjoja olin himokkaasti tuijotellut ohikulkiessani. Kun tutkailin aroniaa netistä, sieltä selvisi, että aronia on erittäin suositeltava, ravinteikas marja, tosin hapoton ja joskus kitkerä. Mutta nämä viat olivat helposti korjattavissa: hapottomuus sekoittamalla niitä johonkin hapokkaaseen, esimerkiksi mustikkaan tai omenaan, kitkeryys taas marjojen pakastamisella. Koska olin jo hakenut omenoita, menin vielä noutoretkelle naapuriin, käsittelin marjat ja pakastin ne. Suunnittelin piirakkaa ja tulosta tuli. Käyttämäni omena tässä tapauksessa oli Valkea Kuulas.

Omena-aroniapiirakka

Omena-aroniapiirakkaPohja:
3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
100 g voita tai margariinia
1,5 dl maitoa
5 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhoja
0,5 tl vaniljasokeria
Täyte:
600 g omenakuutioita (n. 800 g omenia)
(kylmää vettä, 0,5 sitruunan mehu)
300 g pakastettuja aroniamarjoja
1,5 dl fariinisokeria
1 dl perunajauhoja
0,5 rkl kanelia
Murukerros:
1 dl sokeria
0,5 dl vaniljasokeria
2,7 dl vehnäjauhoja
83 d voita tai margariinia

Tee ensin murukerros. Sekoita kulhossa kuivat aineet ja lisää kuutioitu rasva. Sekoita ainekset muruiksi ja pane jääkaappiin odottamaan.
Tee piirakkapohja. Lämmitä maito ja rasva kattilassa, kunnes rasva on sulanut. Älä polta pohjaan. Jäähdytä.
Sekoita kuivat aineet (jauho, leivinjauhe, vaniljasokeri) keskenään.
Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon maito-rasvaseos ja erissä kuiva-aineseos. Kaada pohjataikina leivinpaperilla päällystetylle reunalliselle uunipellille ja levitä tasaiseksi.
Kuori kaupan omenat 1 kerrallaan. Poista omenaporalla siemenkota ja kuutioi omenat. Laita ne kuutioimisen jälkeen kulhoon, jossa on vesi-sitruunamehuseosta tummumisen estämiseksi. Nosta kuutiot reikäkauhalla siivilään valumaan hetkeksi.
Sekoita kulhossa omenakuutiot, jäiset aroniamarjat, fariinisokeri, perunajauhot ja kaneli. Annostele sekoitus tasaisesti piirakkapohjan päälle. Ripottele lopuksi päälle murukerros.
Paista piirakka uunin alakeskitasolla 190 ºC n. 40 min. Tarjoa omenajäätelön tai vaniljakermavaahdon kanssa.

Omenajäätelö tehtiin taas vakioreseptillä eli kermaa, vaniljasokeria ja kondensoitua maitoa. Jäätelön voi maustaa toki omenasoseella, mutta tällä kertaa tein sen raastamalla omenaa, valuttamalla raastetta hieman ja sekoittamalla siihen ripauksen kanelia.

Kristiina