Google Website Translator

tiistai 17. marraskuuta 2020

Laiska - Lazy


 

Ei se laiska oo, vaan se on niin irti tästä mailmasta.

- Sanonta Evijärvi


Pieni Lintu - MakroTex challengeimage-in-ing: weekly photo linkup

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Maustesekoitukset

Olen jo useampia vuosia sekoittanut itse joitakin mausteseoksia. Aloitin tämän "harrastuksen" esinnäkin siksi, että saan tuoretta tavaraa ja tiedän itse seosten sisällön. Toinen syy oli suola. Kun kaupasta ostaa valmiin mausteseoksen, siinä on 30-60 % suolaa. Suola maksaa 40-60 senttiä/kg. Valmiit mausteseokset maksavat € 30,00 - 60,00/kg. Silti niissä voi olla aineista 50% suolaa ja loput muuta tavaraa. Onneksi nyt esim. Meira on alkanut sekoittaa suolattomia mausteseoksia. Mutta kuinka moni meistä katsoo perunamaustetta tai grillausmaustetta hyllystä ottaessaan, onko ainelistan ensimmäinen ainesosa suola?

Olen sekoittanut yleisesti käyttämiäni mausteseoksia pitemmän aikaa ja siksi en voi tarkemmin kertoa, mistä olen vinkkejä kerännyt. Curry-mausteen ohjeen olen ensimmäisenä napannut kirjasta Erinomaista, kotitekoista (Valitut Palat) vuonna 2008, joten jostain siltä ajalta sekoitukseni ovat peräisin. Hieman tuunattuna tosin. Eipä silti, lyön vetoa, että jokaisella ranskalaisrouvalla on oma salainen Herbes de Provence-sekoitus ja jokaisella intialaisella perheenemännällä oma curryjauheseos. Omista seoksistani olen joskus julkaissut kurpitsamausteen ohjeen, mutta laitan sen tänne uudestaan. Muistakaa toki, että tehdessänne omia mausteseoksianne, tutustukaa netissä mahdollisuuksiin, tehkää seoksia ja jättäkää niitä tehdessänne suola pois seoksesta ja lisätkää sitä jälkikäteen ruokaanne. Tiedätte, mitä ruoassanne on. Yrtinkasvattajat, kuivatkaa talveksi yrttejänne, hienontakaa ne ja käyttäkää mausteseoksissa. Monia mausteita on tarjoilla myös joko siemeninä tai jauheena. Jos ranteessa riittää ruista, ostakaa siemeniä ja jauhakaa ne itse morttelissa. Toki jauheetkin käyvät hyvin, tarkastakaa vain pussin päiväykset. En viitsi mainita mausteseoksien resepteissä, että kaikki käytetyt mausteosat olen joko ostanut valmiina jauheena tai jauhanut siemenistä morttelissa. Kaikki ainekset ovat jauheena, yrtit kuivattuna ja sormissa hienonnettuna.

Curry

0,5 dl korianteria
2 rkl kurkumaa
2 tl juustokuminaa (jeeraa)
2 tl inkivääriä
2 tl maustepippuria
1 tl kanelia
1 tl sellerin tai fenkolin siemeniä
1 tl mustapippuria
0,25 tl cayennepippuria tai chiliä
1 tl valkosipulia
1 tl muskottia

Mittaa kaikki ainekset kannella suljettavaan purkkiin. Sulje kansi ja ravista aineet hyvin sekaisin.

Herbes de Provence

2 rkl timjamia
1,5 rkl meiramia
1,5 rkl kynteliä
1 rkl rosmariinia
0,5 rkl rakuunaa
0,5 rkl basilikaa
0,5 rkl fenkolia (siemenistä jauhettuna)
0,5 tl salviaa
0,5 tl minttua
0,5 tl kirveliä
0,5 tl laventelia

Mittaa kaikki ainekset kannella suljettavaan purkkiin. Sulje kansi ja ravista aineet hyvin sekaisin.
 

Kurpitsamauste

1 rkl kanelia
0,5 tl inkivääriä
0,5 tl muskottia
0,25 tl neilikkaa
0,25 tl maustepippuria
 
Mittaa kaikki ainekset kannella suljettavaan purkkiin. Sulje kansi ja ravista aineet hyvin sekaisin. 

Näiden seosten lisäksi on mahdollista sekoittaa itse cajunmaustetta, jauhelihamaustetta, sialle, naudalle, kanalle, kalalle ja riistalle tarkoitettuja seoksia ja makeissa esim. oma piparkakkumausteseos. Voit hakea kirjoista tai netistä valmiita seoksia ja muokata ne oman maun mukaan. Mieti, miten yleensä maustat esim. jauhelihan tai piparkakut ja tee mausteseos sitä tietoa käyttäen. Sama muuten pätee myös tahnoihin, esim currytahnaa voi tehdä itse.

Kristiina

torstai 12. marraskuuta 2020

Postisesonki on alkamassa - toimiiko posti?

Olen jo muutaman kerran aiemminkin kirjoittanut postin sekä kirje- että varsinkin pakettipalveluista. Postin itsensä antaman infon mukaan postin on vähentänyt jatkuvasti henkilökuntaa ja "huonontanut" palvelutasoa, koska kirje-, mainos- ja lehtipostin määrä on netin takia jatkuvasti vähentynyt. No ei paljon paranna niiden käyttötarvetta, jos posti ei tule perille tai tulee milloin sattuu ja mihin sattuu. 

Kohta on alkamassa postin vuoden sesonkiaika eli joulu. Jaossa pitäisivät olla sekä joulukortit että lahjoiksi tilatut/lähetetyt paketit. Pystyykö nykyinen posti enää vastaamaan tähän palvelun kysyntään? Luin hiljan lehdestä, että posti irtisanoo taas lisää henkilökuntaa. En ilmeisesti ole oikein perillä nykyisestä työlainsäädännöstä. Voiko ensin irtisanoa henkilökuntaa ja sitten palkata joulun ajaksi ruuhkatyöntekijöitä? 
 
Ennen joulua kulkee tänä vuonna koronankin takia varmaan ennätysmäärä paketteja. Posti on poistanut toimipisteitä ja mainostaa kovasti SmartPost-palvelua. Kuitenkin on kiistatta alueita, kuten oma asuinalueeni Vaasan Ristinummi, jolla postin lokerikkopalvelu on riittämätön. Huomaan jatkuvasti, että kun pakettini ovat osoitetut oman alueeni kaupassa sijaitsevaan lokerikkoon, ne päätyvät 3 km päähän lähimpään postin palvelupisteeseen ja jäävät sinne. Kun asiakaspalvelusta kysyy syytä tähän, kerrotaan joka kerta, että lokerot ovat täynnä ja jakelun kuljettaja päättää, mitkä paketit menevät lokeroihin ja mitkä palautuvat takaisin palvelupisteeseen noudettavaksi sieltä. Jos lokerot ovat jo nyt ympäri vuoden aina liian täynnä, mikä tulee olemaan tilanne marras-joulukuussa? Tämä jatkuva tilanne osoittaa, että ainakin meillä kaupunginosassa on liian vähän lokeroja asukkaiden pakettiliikenteeseen suhteutettuna. Enkä todellakaan usko, että olemme ainoa paikka tässä tilanteessa. Tilannetta on jatkunut jo toista vuotta, eikä Posti ole tehnyt mitään asiantilan korjaamiseksi ja lokeromäärän lisäämiseksi. Pyöräilyaikaan tuon 3 km/suunta pystyy vielä hoitamaan pyörällä, mutta marras-joulukuussa sään muuttuessa liukkaaksi ja loskaiseksi ainakin minä pakkaan pyörän talviteloille enkä todellakaan hae pakettejani kävellen. Minun onneni on, että taloyhtiössämme on oma lokerikko, johon postipaketit voi useimmiten ohjata ja siellä on tilaa, koska sinne on pääsy vain talon asukkailla. Postin korjattua heidän ATK-järjestelmässä olleen vikansa paketit myös yleisesti päätyvät tuohon lokerikkoon. Mutta kaikilla pelkästään tässä kaupunginosassa ei ole yhtä hyvää tuuria ja he joutuvat hakemaan pakettinsa kauempaa. Jos ei ole autoa, tilanne on hankala. Retuuta paketti kotiin kävelle (älä tilaa isoja, painavia tavaroita) tai maksa Postille kotiinkuljetuksesta erikseen. Ei hyvä tilanne Postin imagon kannalta, kun palvelupisteitä ei ole ja lokerikkojakelu ei toimi.

Sitten tulee erikseen vielä postikorttirumba. Itse rakastan nimenomaan paperisten joulukorttien lähettämistä ja saamista. Saapuneet kortit on mukava asetella näkyviin ja pitää esillä muistutuksena joulunajasta ja ystävistä pitkälle tammikuun puolelle. Miksi sitten vuosi vuodelta lähetettyjen postikorttien määrä vähenee? Oma vaikutuksensa on ollut tekstiviesteillä ja sosiaalisella medialla. Ystävälle tai tuttavalle lähetettävä postikortti eli muistutus omasta olemassaolosta ja muistamisesta on korvattu lähettämällä joulutoivotus tekstiviestillä. Vaikka itsekin lähettelen niitä, ne eivät mielestäni korvaa paperista joulukorttia. Ei sitä myöskään korvaa Facebookiin tai Instagramiin laitettu yleinen hyvän joulun toivotus. Oman osansa paperisten postikorttien korvaamisella muilla medioilla on ollut postin kulun epävarmuus. Meneekö terveiseni perille ja koska menee? Itse muistan äidilleni toissa vuonna hyvissä ajoin lähettämäni äitienpäiväkortin. Kysyin sitten äitienpäivänä puhelimessa, että tulihan kortti perille. Ei ollut tullut. Viikon päästä kysyin samaa. Ei ollut vieläkään tullut. Rupesimme jo naureskelemaan, että eipähän tarvitse lähettää seuraavana vuonna korttia, kun kuluvan vuoden kortti tulee varmasti siksi perille. Kaksi viikkoa myöhemmin kortti oli vihdoin tullut perille. Kun nämä tapaukset toistuvat tarpeeksi usein tai kun joulukortti tulee perille helmikuussa, ymmärrän miksi ihmiset ovat siirtyneet tekstiviesteihin. Lähetetään nyt kuitenkin vielä niitä oikeita postikortteja ja toivotaan sormet ristissä, että Postilla riittää kapasiteettiä ja kykyä toimittaa ne ajoissa perille. 

Jos emme käytä nykyistä postilaitosta ja mikäli Posti nykyisellään ei tee ryhtiliikettä ja toteuta sille asetettuja toiveita ja odotuksia, missä olemme 10 vuoden päästä? Joko luukkupostia jaetaan 1 krt/viikko ja paketteja voi noutaa vain yhdestä pisteestä/kaupunki (ja taas ei lasketa mukaan pääkaupunkiseutua) tai posti- ja pakettitoimitukset yksityistetään ja niitä jaetaan vain taajaan asutuilla, liiketaloudellisesti kannattavilla alueilla. Muut hakekoon postinsa "isolta kirkolta" eli lähimmästä isommasta kaupungista. Tai kommunikoikoon muulla tavoin kuten tekstareilla, sähköpostitse ja 3D-tulostimien avulla. Tai yksityisiä kuljetuspalveluja käyttäen. Kauhistuttaakin ajatella tilannetta, jossa olisimme, jos tietoliikenneyhteyksiin tulisi häiriö tai ne katkeaisivat ja samaan aikaan kommunikointi muulla tavalla, esim. postitse, olisi huomattavasti vaikeutunut eikä enää valtion hallinnassa. Mitä me silloin tekisimme? Pidetään valtiollinen posti toimivana omalta osaltamme. Toisaalta Postin pitäisi hoitaa postin ja pakettien jakelu eikä ryhtyä kilpailemaan yksityisten yrittäjien kanssa esim. kuljetus- ja logistiikka-alalla. Kukin tyylillään ja omalla tontillaan. Ryhdistäytyköön siis Posti ja sen paikallisjakelu niin toivottavasti myös me palvelunkäyttäjät ryhdistäydymme.

Kristiina

tiistai 10. marraskuuta 2020

Marraskuu - November

 


Marraskuun iltoina nähdä voi kummia, hämärän hahmoja, varjoja tummia.

- Kuukausirunot Birgitmummu


Pieni Lintu - MakroTex challengeimage-in-ing: weekly photo linkup

sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Kaalia, kalaa, juureksia ja marjoja - kaikki kotimaista

Kuusenkerkkäpestolohi lisukkeineen
Kävin välillä ulkomaisten sesonkituotteiden puolella mutta nyt palasin nauttimaan kotimaisen sadon tuotteista. Kiitos kotimaisten viljelijöiden, jo kurpitsajuhlan päätuotteita löytyi kotimaisena. Myös tämän syksyn kaalit ovat kotimaisia valtaosin ja tietenkin juurekset. 
Salaattini syntyi yhdistelmänä omista suunnitelmistani ja syksyn S-ketjun ruusukaalicesarsalaatista. Olin jo kauan halunnut yhdistää pekonin ja ruusukaalin ja nyt se onnistui. Salaatti käy sekä lämpimästä lounassalaatista että kylmästä lisuke- tai iltapalasalaatista. Leipänä voi käyttää joko kaupan leipää tai itse tehtyä (itse tein 1. version täysjyväpaahtoleivästä, toisen kurpitsaleivästä). Mikä parasta, kuivahtaneen tai vahingossa murentuneen leivän palat uppoavat tähän salaattiin.

Ruusukaali-pekonicesarsalaatti

Ruusukaali-pekonicesarsalaatti
3 palaa täysjyväpaahtoleipää tai muuta leipää
2 rkl öljyä
1 tl Herbes de Provence-yrttisekoitusta
1 pkt (140 g pekonia)
400 g ruusukaalia
Kastike:
1 valkosipulin kynsi
1 kananmuna
4 anjovisfileetä
2 rkl sitruunanmehua
1 tl Dijon-sinappia
0,5 tl mustapippuria
1 tl hunajaa
1 dl öljyä
 
Kuutio leipäpalat. Leikkaa pekoni suikaleiksi. Huuhtele ruusukaalit, leikkaa niistä pois kova kanta ja suikaloi ne.
Lämmitä paistinpannulla öljy. Lisää sekaan Herbes de Provence-mausteseos (tai mieleisiäsi yrttejä) ja leipäkuutiot. Paista leivät kevyen ruskeiksi. Nosta paistinpannu pois liedeltä odottamaan.
Levitä pekonisuikaleet kylmälle paistinpannulle. Nosta pannu liedelle kuumentumaan ja jatka pekonien paistoa, kunnes ne ruskistuvat rapeiksi. Jos sait pekonia, josta rasva ei helposti irtoa vaan pekonit alkavat tarttua pannuun, lisää pannulle liraus öljyä tuloksen parantamiseksi. Nosta rapeutuneet pekonit pannulta talouspaperilla vuoratulle lautaselle, jätä pekonirasva pannuun.
Nostele pannulle pekonirasvaan ruusukaalisuikaleet ja laske hieman lieden lämpötilaa (3). Paista ruusukaalisuikaleita pannulla n. 5 min, kunnes ne lämpenevät ja hieman pehmenevät säilyttäen kuitenkin purutuntuman ja kauniin vihreän värin. Sekoita aina välillä, älä ruskista kaalia.
Laita kaikki kastikeainekset öljyä lukuun ottamatta korkeaan astiaan. Hienonna ne sauvasekoittimella. Lisää lopuksi sekaan öljy ohuena nauhana sauvasekoittimen koko ajan käydessä.
Lisää paistinpannulle ruusukaalien joukkoon leipäkuutiot ja pekonisuikaleet ja anna lämmetä aivan hetki (1-2 min). Nosta pannu liedeltä ja sekoita lopuksi sekaan kastike. Nauti lämpimänä tai kylmänä lounassalaattina, lisukkeena tai iltapalana.

Suomalainen menestysresepti-ohjelman voitti tänä vuonna suomalainen pesto ja kuusenkerkän ystävänä ostin sitä purkillisen sopivana ajankohtana käytettäväksi. Se ajankohta sattui tulemaan nyt, kun pakkasessa oli kotimainen lohifilee ja kaupasta sai lisukkeeksi kotimaisia juureksia. 

Kuusenkerkkäpestolohi

Kuusenkerkkäpestolohi
1 lohifilee (800-1000 g)
suolaa
0,5 sitruunan mehu
1 prk (140 g) kuusenkerkkäpestoa (tai itse tehtyä pestoa)

Huuhtele fileen nahkapuoli ja kuivaa filee talouspaperilla. Laita filee leivinpaperilla peitetylle uunipannulle nahkapuoli alaspäin. Leikkaa fileen pintaan 5-6 poikittaista viiltoa (ei ihan läpi fileen).
Ripottele fileelle suolaa ja purista päälle sitruunan mehu. Levitä lopuksi pesto fileen pinnalle tasaiseksi kerrokseksi niin, että pesto menee myös sisään leikattuihin viiltoihin.
Paista kalaa 180 ºC uunissa keskitasolla n. 20 min. Voit lopuksi kääntää päälle ylägrillivastuksen ja paistaa sillä vielä muutaman minuutin (ei pakko). Anna kalan vetäytyä paiston jälkeen hetken aikaa.

Uunilanttukuutiot

Uunilanttukuutiot
1-2 lanttua
40 g voita
0,5 tl suolaa
1 rkl hunajaa
 
Pese ja kuori lantut. Kuutio ne n. 2x2 cm kuutioiksi.
Laita kuutiot uunivuokaan. Ripottele päälle suolaa ja annostele hunaja. Sekoita.  Paloittele päälle voi.
Paista lanttuja 200 ºC uunissa ensin yläosassa, kunnes pinta saa hieman väriä. Siirrä sen jälkeen vuoka keskitasolle ja peitä se kannella tai foliolla. Tarkasta välillä ja sekoita. Jos kuutiot näyttävät kuivuvan, lisää tilkka vettä. Paista n. 40-60 min, kunnes haarukka läpäisee lantut ja ne tuntuvat pehmeiltä. 
 

Gratinoitu kyssäkaali

Gratinoitu kyssäkaali
1 kyssäkaali
voita tai öljyä
2 dl kuohukermaa
suolaa, mustapippuria
ripaus jauhettua muskottipähkinää
1 kananmunan keltuainen
1 dl emmentaljuustoraastetta
 
Kuori kyssäkaalista pois kuori ja sen alla oleva puiseva kerros. Leikkaa kaali n. 1,5x1,5 cm kuutioiksi.
Lämmitä rasva pannulla ja lisää kaalikuutiot. Kääntele kuutioita voissa 2-3 min (älä ruskista) ja lisää kerma. Keitä keskilämpötilalla (3) kaalikuutiot kypsäksi. Mausta kypsät kaalit suolalla, mustapippurilla ja muskotilla.
Kaada jäähtynyt kaaliseos uunipannuun. Sekoita joukkoon munankeltuainen ja ripottele päälle juustoraaste. Kuorruta gratiini nopeasti 250 ºC uunissa, kunnes pinta saa väriä ja seos on kuumennut.
Alkuperäinen resepti: kotiliesi.fi/resepti/eero-makelan-kyssakaaligratiini

Kesän jälkeen pakastimesta löytyy marjoja vähän joka lähtöön. Tällä kertaa yhdistin jälkiruokapiirakkaan aronian ja puolukan. Tämä on siitä hyvä piirakka, että pohjaan ja täytteeseen voi upottaa kaikki maitotuotejämät. Voit käyttää pohjassa jogurtin sijasta rahkaa tai kerma-rahkaseosta ja samoin täytteessä esim. jogurttia tai tuorejuusto-kermaseosta. 

Puolukka-aroniapiirakka

Puolukka-aroniapiirakka
Pohja:
1 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kauraleseitä
1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna
1 dl sulatettua margariinia ja öljyä
1 dl vaniljajogurttia (tai maustamatonta jogurttia + 1 tl vaniljasokeri)
Täyte:
230 g puolukoita (jäisiä)
115 g aroniamarjoja (jäisiä)
(sokeria)
1 prk (250 g) maitorahkaa
1 dl jogurttia
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria

Voitele ja korppujauhota Ø22 cm piirakkavuoka. Esilämmitä uuni 175 ºC.
Sekoita kulhossa pohjan kuivat aineet keskenään. Siirrä ne kulhon toiselle reunalle ja riko toiseen reunaan kananmuna. Lisää sen joukkoon rasva ja jogurtti. Sekoita niitä lusikalla hieman keskenään ja sekoita sitten kaikki aineet tasaiseksi taikinaksi.
Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Tue pohjan reunat ja esipaista pohjaa n. 15 min. uunin yläkeskitasolla.
Sekoita kulhossa puolukat ja aroniamarjat keskenään. Jos et ole kirpeän ystävä, lisää joukkoon hieman sokeria. Marjat saavat olla jäisiä. Levitä marjat hieman jäähtyneen piirakkapohjan päälle.
Sekoita kulhossa rahka, jogurtti, muna ja vaniljasokeri vispilällä sekaisin. Kaada seos piirakkaan tasaisesti marjojen päälle.
Paista piirakka uunin alakeskitasolla n. 45-50 min. Jos pinta uhkaa ruskistua liikaa, peitä piirakka foliolla. Nauti jäätelön tai kinuskikastikkeen kanssa.

Kristiina

Isänpäivää

 


Kristiina

torstai 5. marraskuuta 2020

Kertakäyttöä vai kestoa

Ulkona on pimeää, aamulla ja illalla on pimeää. Niinpä syksystä kevääseen me ihmiset haluamme sisälle ja ulos valoja. Ennen aikaan rakennettiin jäisiä tai lumisia lyhtyjä pihalle ja laitettiin sinne oikeita kynttilöitä. Myös sisällä poltettiin kynttilöitä. Kynttilöistä siirryttiin vähitellen erilaisiin valonauhoihin lamppuineen sisällä ja ulkona. Toki vielä sisällä ja lyhdyissä kynttilöitäkin poltettiin.

Sitten tulivat uudet määräykset ja tavalliset hehkulamput kiellettiin. Enää saa käyttää vain energiansäästölamppuja ja LED-lamppuja. Kun entiset valonauhojen lamput olivat pieniä, vaihdettavia hehkulamppuja, nyt kaupataan vain LED-valonauhoja, -kynttilöitä ja -lyhtyjä. Mikä mielenkiintoisinta, näiden laitteiden LED-lamput eivät ole vaihdettavissa uusiin. Palavathan ne nauhat yhden, kaksi tai useammankin pimeän kauden. Sen jälkeen lamppu on loppuun kulunut eikä tilalle saa uutta. Käyttäjällä on käsissään kasa ongelma- ja muovijätettä. 

Me puhumme ilmastomuutoksen ja jätevuorien takia yhä enemmän kestävästä kulutuksesta ja kierrätyksestä. Suositellaan välttämään "kertakäyttötuotteita" ja ostamaan kestäviä, kierrätettäviä tuotteitä, kierrättämään jo olemassa olevia tuotteita ja hävittämään jätteet oikein. Missä vaiheessa me sitten ajauduimme vaihtamaan vuosikymmeniä kestävät, vaihdettavilla lampuilla varustetut valonauhat ja kyntteliköt kertakäyttöromuun? Sama koskee myös elävien kynttilöiden korvaamista LED-kynttilöillä. 
2 vuotta sitten 7-haarainen, vaihdettavilla lampuilla varustettu kynttelikköni irtisanoi itsensä joulun alla. Kyse ei ollut lampuista, koska niitä minulla oli varalla palaneiden tilalle. Se vain yksinkertaisesti lakkasi toimimasta. Helppo hävittää. Ehjät lamput tarkastuksen jälkeen talteen, mahdolliset rikkinäiset kaupan lamppulokeroon. Johto irti odottamaan uudelleenkäyttöä ja puurunko roskiin. Kun kävin kaupoissa etsimässä uutta tilalle, mitä löysin? Muovirunkoisia kynttelikköjä, jossa oli ei-vaihdettavat LED-lamput. Ostaessani tuollaisen kynttelikön ja kun sen toiminta-aika tulee täyteen muutaman vuoden päästä, minulla on käsissäni kasa ongelmajätettä kiitos kiinteiden lamppujen. Sama koskee esim. tämä päivänä ostettavia kuusen- tai ikkunavaloja.

Itse haluan takaisin valot, joihin löytyy ja voi vaihtaa lamppuja. En halua tuota kertakäyttökamaa. Mutta minkä teet, kun kaupat eivät muuta tarjoa. Miksi valmistajat ja kaupat eivät tarjoa vaihtoehtoja? Koska halvat valaistuslaitteet tulevat kaukomailta, jossa kierrätyksellä ei ole väliä. Ja koska sekä valmistajalle että kaupalle on tulojen takia parempi vaihtoehto tarjota myyntiin kertakäyttökamaa. Osta, käytä, heitä pois ja osta uusi. Minulla on nyt käytössä tuo "moderni" 7-haarainen kynttelikkö ja muutama valonauha LED-valoilla, koska vaihtoehtoja ei ollut tarjoilla. Kuusenvalot ovat kuitenkin edelleen vaihdettavilla lampuilla varustettuja ja lamppuja on onneksi vielä varastossa. Samoin joulutähden sisällä on vaihdettava lamppu. Niin kauan kuin nuo vanhat vehkeet pelaavat, uusiin niitä ei vaihdeta. Eikä meillä polteta LED-kynttilöitä, vaikka olemmekin kissatalous. Vain oikeat kelpaavat. 

Miksi siis ostamme, vain saadaksemme valoa ja koristeita kotiin, tätä kertakäyttöistä ongelmajätettä? Kuluttaja äänestää jaloillaa ja rahapussillaan. Jos emme suostu ostamaan kaupasta tätä roskaa, vaan käytämme vanhoja tuotteita, elävää valoa ja värväämme sähköasiota tuntevan tutun rakentamaan meille kertakäyttövalonauhaa käyttäen uuden, vaihdettavilla valoilla varustetun valonauhan ostamisen sijaan, pakotamme maahantuojat, tuottajat ja kaupat panostamaan kulutusta kestävään, kertakäyttöä välttävään tuotteeseen. En kehota ketään välttämään valoa vaan ajattelemaan aivoillaan ja rahoillaan ennen ostopäätöksen tekoa. Sekä turvautumaan omaan järkeen ja DIY-meininkiin.

Kristiina

tiistai 3. marraskuuta 2020

Pikkuruinen - Tiny

 

Calluna

The older I get, the more I'm conscious of ways very small things can make a change in the world. Tiny little things, but the world is made up of tiny matters, isn't it?

- Sandra Cisneros


Pieni Lintu - MakroTex challengeimage-in-ing: weekly photo linkup

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Kauhua ja henkimaailmaa

Halloweenviikon kunniaksi luin muutaman henkimaailman kirjan. 
 
Minulla oli jo pitkään ollut kirjastosta varauksessa Pimeän arkkitehti (Marko Hautala) ja se tuli haettavaksi sopivasti viikon alussa. Reilu 20-vuotias Joni muuttaa yliopisto-opintojensa takia Helsingistä Vaasaan isänsä ostamaan kaksioon. Kun Joni saapuu talolle ensimmäisen kerran muuttokuormansa kanssa ja kiinteistönvälittäjä esittelee talon tiloja, Joni toteaa naiselle "Täällä on jokin pielessä". Talo ja asunto sekä asuinympäristö saavat hänessä aikaan outoja tuntemuksia ja kuulemaan ulkopuolisia ääniä. Tosin Jonilla on jo nuoruudessa todettu epävirallisesti MD-sairaus (Maladaptive daydreaming - Pakonomainen haaveilu). Se saa aikaan ilmiön, jossa jonkin tapahtuman tai näkymän seurauksena Joni katoaa lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi täysin omaan mielikuvitukseensa erittäin elokuvamaiseen tapaan, jossa tapahtumassa hän on keskiössä. 
Joni tutustuu vähitellen ympäristöönsä yleensä sekä talon joihinkin asukkaisiin. Talossa sen valmistumisesta lähtien asuneeseen entiseen palkkasoturiin Suleviin, yläherran vuokralaiseen Ahmediin, kummalliseen rouva Badenhorstiin ja tämän koiraan Anubikseen ja myös vlogin välityksellä ja myöhemmin henkilökohtaisesti  masennusta potevaan Matilda Kesäsaareen. Löytäessään asunnostaan ensin muutaman vanhan miehen valokuvan ja sitten kumman uhkaavan viestin Joni saa kuulla Sulevilta, että asunnon edellinen asukas oli tappanut vuosi aiemmin oman tyttärensä saunatiloissa ja leikannut irti oman kielensä. Huoneiston ensimmäinen asukas taas oli Sulevin mukaan talon arkkitehti, Aaron Kalli, läpeensä mätä mies Sulevin mukaan. Joni alkaa netin avulla kaivella tietoja Kallista sen lisäksi mitä Sulevi hänelle ehtii kertoa ennen kuolemaansa. Käy ilmi, että Kalli oli kadonnut v. 1973 ja julistettu kuolleeksi 10 vuotta myöhemmin. Sitten huoneiston WC alkaa rapistua ja Ahmedin kanssa Joni toteaa, että jotain on pielessä Jonin WC:ssä. Mitä vielä alkaakaan tapahtua tuossa kummallisessa, tavallisessa mutta kuitenkin poikkeavassa kerrostalossa?
Olen jo ennestään Hautalan vähitellen hiipivän kauhun suuri ihailija. Mielenkiintoani tätä kirjaa kohtaan lisää se, että tuo kauhutalo on sijoitettu keskelle asuinkaupunkiani Vaasaa. Tosin talon sijainti Kirkkopuisto 24 on hieman muokattu todellisesta osoitteesta Kirkkopuistikko 24, jossa osoitteessa olevassa Kirkkopuistossa sijaitsee tosiasiassa Vaasan kirkko. Ihanaa sijoittaa kauhutalo kirkon paikalle. Muutenkin Hautala onnistuu yhdistämään totuutta ja fiktiota. Aaron Kalli on kirjan fiktiivinen henkilö, joka on uransa alkuaikana opiskellut ja työskennellyt yhdessä todellisen arkkitehdin Viljo Revellin kanssa.
Jo kirjan pohjavire on hieman alakuloinen: syksyiseen, uuteen kaupunkiin muuttava nuorimies, jolla on jonkinasteinen mielenterveysvika ja joka on sen takia ollut jo pitkään isänsä panettelun ja alentuvan asenteen uhri. Äiti, joka nuorempana suojeli ja ymmärsi poikaa, on kuollut syöpään useampia vuosia aiemmin. Kerron tässä vain kirjan ensimmäisen puolikkaan tapahtumista pikaisesti, koska en halua enempää pilata hyvää ja vähitellen lukemisen edistyessä yhä hyytävämmäksi käyvää tunnelmaa lukiessanne kirjaa omassa kerrostaloasunnossanne (?) syksyn pimenevässä illassa tuulen humistessa ulkona ja kuulostellessanne samalla rapun kolahduksia ja pamahduksi ja asuntonne ääniä.

Lisää henkimaailman tietoa ammensin lukemalla Suomen Aavemetsästäjät 1-2 (Mika Nikkilä). 1. osassa Mika Nikkilä kertoo, miten hän perusti 2014 alussa veljensä Markuksen kanssa Paranormal Investigation Group Finlandin tarkoituksenaan tutkia rajatiedon ilmentymiä ja saada yhteysiä henkimaailmaan. He eivät ole siis mitään Ghostbustereita, he vain yrittävät käyttämiensä laitteiden avulla ja muutenkin saada yhteyttä henkiin ja tutkia erilaisia niiden aiheuttamia ilmiöitä. Kirjassa käsitellään vuosia 2014-2018, esitellään paikkoja, jossa pojat ovat käyneet, miten he ovat saaneet yhteyksiä ja todentaneet eri ilmiöitä ja mitä heidän käyntiensä aikana on tapahtunut. Aluksi Nikkilät toimivat kahdestaan apunaan joskus joku muu yhtälailla henkimaailmasta kiinnostunut henkilö. Pyyntöjä saapua tutkimaan joku paikka saatiin joskus FB-sivujen kautta. Sen lisäksi miehet ottivat myös itse yhteyksiä mielenkiintoisiin, usein historiallisiin paikkoihin pyytäen saada tutkia paikkojen "henkielämää". Aluksi heidän missionsa herätti paljon epäuskoa ja naureskelua, mutta vähä vähältä tieto heidän toiminnastaan levisi ja heille alkoivat avautua myös julkisten paikkojen ovet. Kun päästään kirjan loppupuolelle, poikien lisäksi ryhmän vakiokokoonpanoon kuului myös valokuvaaja sekä meedio, joka vastaanottaa käyntien aikana henkien viestejä ja tarvittaessa ohjaa apua haluavat henget valoon.
2. osassa käsitellään joitakin ensimmäisestä osasta pois jääneitä vanhempia tapauksia sekä uudempia, vuoden 2019 ja tammikuun 2020 tapauksia. Erona ensimmäiseen kirjaan on myös se, että mukana on ulkopuolisten ihmisten ryhmälle lähettämiä viestejä heidän kokemistaan henkimaailman kohtaamisista. Kun 1. osassa toiminta alkoi autiotaloista ja yksityisasunnoista ja siirtyi sitten vähitellen enemmän julkisiin rakennuksiin, ensin autioihin ja vähitellen vielä toimiviin rakennuksiin, toisessa osassa päästään paljolti mukaan tutkimaan rakennuksia, joissa on edelleen toimintaa ja joissa ulkopuoliset ovat saaneet paranormaaleja kokemuksia.
Täytyy sanoa, että oma käsitykseni tällaisista aavejahdeista perustui aiemmin kokonaan TVn amerikkalaisohjelmiin. Niissä joko meedio käy kertomassa voimaannuttavia viestejä vainajilta, meedio ratkoo rikoksia tai aavemetsästäjät menevät johonkin taloon ja heti alkaa tapahtua outoja. Kirjojen perusteella tämä toiminta saattaa kuitenkin olla aikaa vievää ja joskus puuduttavan tylsää, pitkiin aikoihin ei tapahdu yhtään mitään. Jos nyt ajatellaan, että yksi käynti kestää n. 4 tuntia ja siitä miljöökuvauksineen ja historiikkeineen saadaan aikaan n. 10 sivua tapahtumatekstiä, niin ei tuo homma mitään Ghostbusters-hommaa ole. Mutta mukava seurata, miten joku innostuu tuollaisesta rajatiedostakin ja miten sitä tutkitaan. 

Kristiina