Google Website Translator

sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Aasialaistyyliä, leivontaa ja muuta

Etiketti-lehdessä julkaistiin taannoin Sami Kurosen luottoresepti. Hieman myöhemmin saksalaiskaupassa oli myynnissä ruukussa thaibasilikaa, jota muistin tässä reseptissä käytettävän. Hain kasvin, töppäsin ruukkuun parvekkeelle ja nyt käytin osan siitä tähän ruokaan.
 

Thaibasilika-kanaa kahdelle

Thaibasil chicken
2 rkl seesamiöljyä 
1 salottisipuli
4 valkosipulin kynttä
1 chili tai ripaus chilihiutaleita
1 kevätsipulia
0,5 ruukullista thaibasilikaa
400 g broilerin jauhelihaa
1 rkl soijakastiketta
2 rkl kalakastiketta
1 tl sokeria
0,5 tl mustapippuria
1 limen mehu
 
Silppua salottisipuli, murskaa valkosipulinkynnet. Jos käytät tuoretta chiliä, poista siemenet ja viipaloi se. Leikkaa kevätsipulit renkaiksi. Silppua thaibasilika.
Ruskista broilerinjauheliha 1 rkl seesamiöljyä. Nosta jauhelihat hetkeksi sivuun odottamaan.
Lisää paistinpannulle 1 rkl seesamiöljyä ja kuullota siinä salottisipulia hetki. Lisää valkosipulit ja chili. Kypsennä n. 1 min.
Lisää pannulle kypsä broilerinjauheliha, kevätsipuli ja thaibasilika. Mausta soijakastikkeella, kalakastikkeella, sokerilla ja mustapippurilla ja anna lämmetä hetki. Purista sekaan lopuksi ennen tarjoilua limen mehu. 
Tarjoa jasmiiniriisin kera ja paista päälle kananmuna (löysällä keltuaisella).
Alkuperäinen resepti: Etiketti 1/2021
 
Keitin kanapaistoksen kanssa nautittavaksi tietysti aivan liian suuren määrän jasmiiniriisiä, joten sen käytin heti perään hyvin samanhenkiseen aasialaiseen pyttipannuun eli paistettuun riisiin. Hajamielisyydessäni unohdin paistoksesta pois siihen oleellisesti kuuluvat kanamunat, se virhe tuli korjattua myöhemmin.

Paistettu riisi

Fried rice
1 rkl seesamiöljyä
1 kevätsipuli
2 valkosipulin kynttä
1 paprika
kourallinen thaibasilikaa
pakasteherneitä ja maissia
2 dl pakastettuja kanttarelleja
1 rkl seesamiöljyä
3 dl keitettyä (jasmiini)riisiä
2 tl raastettua inkivääriä tai inkivääritahnaa
1 rkl sitruunaruohotahnaa
2 kananmunaa
1 rkl misotahnaa
1 rkl soijakastiketta
2 rkl kalakastiketta
1 tl sokeria
1 rkl sitruunamehua
korianteria
 
Leikkaa kevätsipuli renkaiksi ja murskaa valkosipulin kynnet. Poista paprikoista kanta ja siemenet ja kuutioi liha. 
Kuumenna paistinpannulla 1 rkl seesamiöljyä ja lisää kevätsipulit, valkosipulinkynnet, thaibasilika, paprikakuutiot ja pakastetut herneet ja maissi. Kuullottele niitä pari minuuttia. Lisää sienet ja jatka kuullottamista, kunnes sienistä irronnut neste haihtuu. Siirrä vihannekset paistinpannun toiseen reunaan. 
Lisää pannulle 1 rkl seesamiöljyä ja riisit. Paista riisejä, kunnes ne saavat väriä pintaan. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja riko joukkoon 2 kananmunaa. Riko niiden rakenne ja sekoita ne paistoksen joukkoon. Jatka paistamista sekoittaen, kunnes muna on hyytynyt.
Lisää paistokseen inkivääri, sitruunaruoho ja misotahna ja sekoita hyvin. 
Mausta paistos soijakastikkeella, kalakastikkeella ja sokerilla. Lisää lopuksi sitruunamehu ja anna lämmetä hieman. 
Koristele annos korianterisilpulla.

Farmikeittiössä TVssä tehtiin taannoin salaatti murskatuista avomaankurkuista. Vaikka löysinkin jo saksalaiskaupasta kotimaisia avomaankurkkuja, niissä on vielä paksut kuoret, joten parhaimmillaan tämä salaatti on hieman myöhemmin kesällä. 
Salaatti maustettiin za'atar mausteseoksella. Katselin jo, mistä sitä tilaisin, kunnes löysin Viimeistä murua myöten-blogista za'atarin reseptin. Ei maustetta tarvinnutkaan tilata mistään, kaikki aineet löytyivät kotoa.

Za'atar mausteseos

Za'atar spice
2 rkl kuivattua timjamia
1 rkl kuivattua oreganoa
1 rkl kuivattua minttua
2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
1 rkl kuivattua sumakkia (tai kuivattua sitruunankuorta)
(ripaus suolaa)

Jos sinulla ei ole valmiiksi paahdettuja seesaminsiemeniä, paahda tavallisia seesaminsiemeniä kuivalla pannulla.
Annostele kaikki ainekset kannelliseen purkkiin ja ravista sekaisin. Itse en lisännyt joukkoon suolaa.
Alkuperäinen resepti: https://viimeistamuruamyoten.com/zaatar-mausteseos/

Murskattu kurkkusalaatti

Smached cucumber salad
4 avomaan kurkkua
1 punasipuli
125 g retiisejä
reilusti tuoretta minttua
1 tl za'atar mausteseosta
suolaa, mustapippuria
0,5 sitruunan mehu (n. 2 rkl)
3 rkl oliiviöljyä

Pese avomaankurkut. Laita ne muovipussiin ja paina niitä lautasella tai paistinpannulla, kunnes kurkuista alkaa irrota nestettä. Kuutio kurkut salaattikulhoon.
Kuori ja viipaloi punasipuli. Pese ja viipaloi retiisit. Lisää sipuli- ja retiisiviipaleet salaattikulhoon. Silppua joukkoon reilusti tuoretta minttua.
Mausta salaatti za'atarilla, suolalla ja mustapippurilla. Purista sitruunamehu ja lisää se sekä oliiviöljy kulhoon ja sekoita hyvin.
Alkuperäinen resepti Farmikeittiössä TV-ohjelma
 
Innostuin jälleen kerran leipomaan. Tällä kertaa oli juustokakkupäivä. Sanomalehdestä huomasin kivan limepiirakkareseptin, jota oli pakko kokeilla. Ongelma syntyi piirakasta ylijääneistä valkuaisista, jotka upotan parin päivän päästä Annin Uunissa-blogin enkelipiirakkaan. Eiköhän siinä ole taas piirasta vähäksi aikaa.

Lime-ricottapiirakka

Lime ricotta pie
Pohja:
100 g voita tai leivontamargariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Täyte:
1 pkt (250 g) ricottaa
1 pkt (200 g) vaniljatuorejuustoa
4 rkl sokeria
ripaus suolaa
2 rkl raastettua limen kuorta
3 rkl limen mehua
3 kananmunankeltuaista
(Koristelu: limeviipaleet, syötävät kukat, marjat, sitruunamelissa, minttu)

Aloita pohjan valmistaminen vatkaamalla huoneenlämpöinen rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna ja sekoita hyvin tasaiseksi.
Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään ja vatkaa ne sekaisin rasva-sokeriseokseen. Kääri taikina kelmuun ja anna levätä jääkaapissa 30 min.
Voitele ja leivitä Ø24 cm vuoka. Taputtele taikina litteäksi ja painele se kevyesti jauhotetuin käsin vuoan pohjalle ja reunoille.
Tee täyte. Pese limetit, raasta kuori ja purista mehu.
Vatkaa ricotta ja tuorejuusto kulhossa tasaiseksi seokseksi. Vatkaa joukkoon ensin sokeri ja suola, sitten limen mehu ja kuoriraaste sekä munankeltuaiset. 
Levitä täyte piirakkapohjan päälle. Paista piirakkaa uunin alatasolla 175 ºC 30 min. Jäähdytä piirakka ja koristele.
Alkuperäinen resepti: Ilkka-Pohjalainen 20.5.2021

Lukuisista mainoksista huomasin Valion lanseeranneen vaniljakreemin, joten syntyi ajatus kokeilla sitä. Tämä oli ensimmäinen, kevään raparperin ja REKOsta ostamani ensimmäisen kotimaisen mansikkarasian inspiroima kokeilu. Ihan syötävä sellaisenaan, mutta jos haluat aivan selvästi erottuvat kerrokset, kannattaa laittaa piirakkaan ensin 1. kerros, sitten paistaa sitä hetken aikaa, jäähdyttää ja vasta sitten lisätä 2. kerros ja jatkaa paistamista.

Raparperi-mansikkajuustopiirakka

Rhubarb strawberry cheesepie
Pohja:
200 g kandisokerikeksejä (LU tai Pirkka)
100 g voita tai leivontamargariinia
Täyte:
2 prk (á 200 g) valmista vaniljakreemiä
2 rs (á 200 g) vaniljatuorejuustoa
4 kananmunaa
2 dl raparperihilloketta
2 dl mansikkahilloa
(vihreää ja punaista elintarvikeväriä)

Murskaa pohjaa varten keksit blenderissä tai kaulimella. Sulata rasva ja sekoita se keksinmurujen joukkoon. Painele seos Ø24 cm piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.
Annostele kulhoon vaniljakreemit, tuorejuustot ja munat. Vatkaa ne sähkövatkaimella tasaiseksi, hieman vaahtomaiseksi seokseksi. Jaa seos puoliksi 2 kulhoon.
Sekoita toisen kulhon seoksen joukkoon mansikkahillo tasaiseksi seokseksi. Jos haluat korostaa seoksen väriä, lisää yhdessä hillon kanssa ripaus punaista elintarvikeväriä.
Sekoita toisen kulhon seoksen joukkoon raparperihilloke. Tämän seoksen väriä voit korostaa vihreällä elintarvikevärillä. 
Kaada piirakkapohjan päälle ensin toinen seoksista ja tasoita se tasaiseksi. Lusikoi sen jälkeen päälle varovasti toinen seoksista. 
Paista piirakkaa 150 ºC uunin alakeskitasolla 1 h. Sammuta sen jälkeen uuni, laita uuninluukku hieman raolleen esim. lusikan avulla ja jätä piirakka uuniin vielä tunniksi. Siirrä valmis piirakka kylmenemään jääkaappiin.
Koristele jäähtynyt piirakka esim. mansikoilla, raparperinkuorisuikaleilla ja mintun tai sitruunamelissanlehdillä.

Löysin tänä vuonna 1. kertaa voikukkia muualtakin kuin tien varsilta ja pääsin kokeilemaan sen valmistusta. Tutkin muiden reseptejä ja tein niiden sekoituksena oman reseptin. En ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen, koska lupauksista huolimatta hillo ei kiinteytynyt jääkaapissa ja jouduin keittämään seosta uudestaan kasaan vielä n. tunnin ja lopputuloksena oli voikukkasiirappia. Jos taas haluat kertaheitolla hillomaisemman tuloksen, kehotan vaihtamaan käyttämäni hillosokerin marmeladisokeriksi.
Voikukkien käsittelyssä suositellaan välttämään kukkien vihreitä osia (voivat tehdä hillon kitkeräksi), joten kelpuutin poimimistani voikukan kukinnoista hilloon mukaan vain keltaisen sisäosan, vihreät kannat ja suojalehdet perkasin pois. Ei muuten kannata säikähtää, jos keitetty hillo tai siirappi tuntuu keittopäivänä hieman kitkerältä, päivän säilytys jääkaapissa ja kitkeryydestä ei ollut enää tietoakaan. Maku tässä siirapissa/marmeladissa sen sijaan on aivan ihana, hieman hunajaan vivahtava. 

Voikukkahillo (siirappi/marmeladi)

Dandelion jam
1 ltr voikukan terälehtiä
7 dl vettä
0,5 sitruunan kuoriraaste + mehu
4 dl hillosokeria/marmeladisokeria

Huuhtele ja valuta voikukan terälehdet ja kaada ne kattilaan. Lisää vesi, sitruunan kuoriraaste ja mehu. Kiehuta seosta n. 10 min, sammuta liesi ja anna hautua vielä n. 20 min.
Surauta seos hienoksi sauvasekoittimella ja siivilöi sen jälkeen neste takaisin kattilaan. Puristele sinne myös siivilään jääneestä "puurosta" pois kaikki neste mahdollisimman tarkkaan. Pois heitettäväksi jää vain kuiva möykky. Voi myös jättää soseuttamisen väliin, mutta silloin hillon maku on todennäköisesti hieman miedompi.
Laita kattila takaisin liedelle, lisää joukkoon sokeri ja keitä seos uudestaan. Jos käytit marmeladisokeria, voit purkittaa hillon desinfioituihin purkkeihin kun sokeri on kokonaan sulanut, jäähdyttää seoksen ja antaa sen seistä jääkaapissa seuraavaan päivään, jonka jälkeen "marmeladi" on valmista käytettäväksi. Jos käytit hillosokeria, anna seoksen kiehua hiljalleen ilman kantta n. tunnin, jonka jälkeen siirapin voi purkittaa desinfioituihin purkkeihin ja antaa seistä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Kristiina

torstai 27. toukokuuta 2021

Kellotapuli ja mihin rahat hupenivat?

Huomasin lehdestä, että Vanhan Vaasan kirkon kellotapulilla oli tänään avoimet ovet eli sinne pääsi tutustumaan myös sisältä. Pyöra vaan alle ja paikan päälle. Olen kyllä kiertänyt aluetta sekä itsekseni että opastetulla kierroksella, mutta aiemmin kellotapuli on aina ollut suljettu. Se on rakennettu 1675. Vaasan palossa sen puinen katto paloi ja kello romahti alas, vain kivestä rakennetut osat säilyivät. Myöhemmin 1990-2000 luvulla tapuliin on rakennettu uusi katto, metalliportaat ja puinen, yläosan kietävä tasanne. 
 



 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Hassua käynnissä oli se, että muistin vasta noustuani ylöspäin yli puoleenväliin portaita, että minulla on korkean paikan kammo. Ja portaina ovat vain läpinäkyvät ritilät. Alastulo olikin sitten metkan näköistä: molemmat kädet kaiteessa kiinni, katse tiukasti vastapäisessä kiviseinässa askelma kerrallaan. Sen verran se oli oudon näköistä, että paikan esittelijä kiipesi alastullessani jonkin matkaa portaita ylöspäin minua vastaan. 
 
Jäin hiljan ihmettelemään tämän kuun rahanmenoa. Piti oikein listata, mihin sitä on arkimenojen lisäksi tullut rahaansa hassattua. Ja löytyihän sitä yhtä ja toista.

Teen yleensä keväisin ns. kevyen kenttähuollon polkupyörälle eli pesen ja rasvaan sen ja pumppaan renkaat talven jäljiltä. Muu meni hyvin, mutta kun piti pumpata renkaat, yllätyin. Poistaessani venttiilin hatun edessäni oli täysin aiemmasta poikkeavan näköinen venttiili. Itse taas omistin vanhanaikaisen, tavallisen pumpun. Yrittelin muutaman kerran renkaiden pumppausta jopa vippaskonstein ja sain sitä vain tyhjenemään lisää. Soitin ongelmasta Biltemaan, josta pyörän viime vuonna ostin. Asia ei ihan selvinnyt, koska pyörän malli oli unohtunut ottaa ylös eikä pyörän papereita löytynyt siihen hätään (tein henkisen muistiinpanon: etsi pyörän paperit. En ole vielä etsinyt.) Asiakaspalvelija tykkäsi, että rengas pitäisi voida pumpata tavallisella pumpulla, mutta pyysi kuvaa venttiilistä sähköpostilla, jotta muussa tapauksessa voisi suositella välikappaletta tai uutta pumppua. Menin kuvaamaan venttiiliä ja yrittämään vielä kerran pumppausta. Kuvat tulivat otettua, mutta pumppausyrityksessä vanha pumppu irtisanoi työsuhteensa. En lähettänyt sähköpostia, vaan hyppäsin bussiin, ajoin venttiilinkuvineni Biltemaan ja ostin uuden pumpun. Sillä pumppaaminen onnistui, tosin hieman mutkikkaasti. Nyt pääsee taas ajelemaan.

Olen suunnitellut kuun lopussa pienen sähkögrillin hankkimista parvekkeelle. Lidlissä näkyi olevan grillausvarusteita tarjouksessa, joten päätin jo nyt hankkia pizzakiven, pizzalapion, halsterin (rakastan halstrattuja muikkuja, lapsuudesta asti mökillämme juhannusperinne) ja grillivartaat telineineen. Onnistuin sadepäivien takia käymään paikallisessa saksalaiskaupassa sen verran myöhään, että pizzalapiot ja grillivartaat olivat loppuneen. Kassiin eksyivät vain halsteri ja pizzakivi, hyvä niinkin. Ehkä saamme jossain vaiheessa kesää uuden kierroksen noille puuttumaan jääneille tuotteille. Näin sitä kiivetään perse edellä puuhun, ensin hankitaan grillausvälineitä ja sitten toivotaan, että rahat riittävät grilliinkin.

Tässä kuussa oli myös aika ajatella parvekeistutuksia. Halusin viime vuoden tapaan toiseen parvekelaatikkoon tomaatteja ja paprikoita, toiseen tulevat kesäkukat. Koska en ollut varma, saisinko Vaasan kukkamyymälöistä pensastomaatteja tai minipaprikoita, päädyin tilaamaan taimet netistä. Sain tilattua sopivia taimia, 3 kutakin, nimikkeillä parveketomaatti ja napostelupaprika. Samaan tilaukseen sisällytin myös amppeliin laitettavaksi 3 kuukausimansikan tainta. Uusi tuttavuus minulle, pitäisi kasvaa metsä- ja puutarhamansikan sekoitusmarjoja. Taimia kotiin odotellessani kävin naapurin kyydissä hakemassa säkillisen multaa ja mullan tultua kaupasta 6 perunaa itämään ämpäri-istuttamista varten. Kesäkukat haen vasta kuun vaihteessa paikallisesta kukkapihasta.

Parvekkeen vihertarjontaa tulevat kesällä lisäämään yrtit. Hain alkukuusta pari pussia siemeniä ja laitoin purkkeihin persiljaa, ruohosipulia, timjamia ja basilikaa. Muutama viikko sitten täydensin yrttikokoelmaa, kun huomasin saksalaiskaupassa myynnissä thaibasilikaa ruukussa. Koska minulla oli plakkarissa resepti, jossa sitä tarvitaan, hain itselleni ruukun, jonka kasvin istutin uuteen, hieman isompaan ruukkuun. Näin saan toivon mukaan koko loppukesän tuoretta thaibasilikaa ja loput kuivaan tai pakastan syksyllä. Jos nuo istuttamani siemenet eivät idä/kasva tyydyttävästi, teen yrttien osalta saman kuin viime vuonna eli haen kaupasta valmiita ruukkuyrttejä ja uudelleenistutan ne. Se on helppo tapa saada hieno yrttitarha, joka kasvaa upeasti koko kesän parvekkeen koristeena ja ruoka-annosten lisänä. Valitettavasti ainakaan minulta ei kesän jälkeen siirto sisään kasvamaan onnistu (tuppaavat sisällä kuolemaan), joten loppusyksystä on edessä käsittely talven käyttöön muulla tavalla.

Haikailin REKOsta uutta erää kotimaista valkosipulia, edelliset loppuivat juuri. Ei löytynyt vielä myynnistä valkosipulia, mutta muuta tilattavaa kyllä. Ensimmäiseksi huomasin myynnissä mansikka-amppeleita. Viime vuonna myöhästyin niiden hankkimisesta REKOn kautta, nyt en. Vaikka olin varannut amppeliin jo kuukausimansikat ajattelin, että kyllä siihen seinätankoon mahtuu 2 amppelia. Nyt en ole asiasta niinkään varma, mutta katsotaan, kun taimeni tulevat. Lisäksi myynnissä oli taas jauhettua hauenfileetä. Oli pakko tilata, siitä saa niin ihania ruokia. Vaikkapa pihvejä haukihampurilaisiin siinä tulevassa grillissä. Samalla hain vuoden ensimmäisen rasia kotimaisia mansikoita, munia ja kurkkua. 

Näin sitä saatiin shoppailemalla ihan kivasti rahaa kulumaan. Vielä täytyy tuhlata rahaa siihen grilliin. Lisäksi minulla on ennakkotilauksessa Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta-kirjasarjan viimeinen, salaperäinen osa. Sen englanninkielisen version pitäisi ilmestyä tämän kuun lopussa. En malttaisi odottaa. Ja alkusyksystä, kun olen saanut molemmat koronarokotukset, pitäisi matkustaa Vantaalle äitiäni katsomaan (hän sai juuri oman toisen rokotuksensa). Ei tuota rahanmenoa näköjään voi estää. Rahantulon ja -säästämisen kanssa onkin sitten eri asia.

Kristiina

tiistai 25. toukokuuta 2021

Kukka - Flower

 


A flower does not think of competing with the flower next to it. It just blooms.

- Zen Shin


Pieni Lintu - MakroTex challengeimage-in-ing: weekly photo linkup

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Saamelaisista, elokuvakuningattaresta ja stalkkauksesta

Tällä kertaa tartuin saamelaisuutta käsittelevään kirjaan Halla Helle (Niillas Holmberg). Tamperelainen nuorimies Samu on saanut pappisisänsä kautta kiinnostuksen Lappiin ja saamelaisiin, tosin suomalaisten kirjoittamien kirjojen kautta suodatettuna. Lisäksi hän on ihastunut maailmallakin menestyneen lappilaistaitelija Elle Hallalan, taiteilijanimeltään Halla Helle, töihin ja modernilta vaikuttavaan elämäntyyliin. Hieman saameakin opiskellut Samu saa työpaikan Utsjoelta kirjastosta, muuttaa paikkakunnalle, tutustuu Elleen ja alkaa seurustella tämän kanssa siten kuin luonnonlapsen kanssa voi seurustella asuen suurinpiirtein tämän kanssa. Hän tutustuu jotenkin paikkakuntalaisiin, mutta pitää heitä salailevina, hieman kaukaisina ja vaikkakin luonnon ehdoilla elävinä myös kumman epärationaalisina modernien asioiden sekä käyttäjinä että vastustajina. Mutta Samu haluaisi myös oppia lisää saamelaisuudesta ja saamelaisista ymmärtääkseen heitä ja heidän kulttuuriaan ja ajattelutapaansa.
Isoäitinsä sairastuttua ja kuoltua Elle tuntuu lopettaneen maalaamisen, masentuneen lamaantumistilaan asti ja vetäytyy sitten perheen kalastusmökille tunturiin. Hän kertoo Samulle aikovansa jatkossa elää vanhojen perinteiden mukaan. Koska vanhojen perinteiden ja luonnonelämän noudattaminen ei mahdollista entisenlaista elämää lantalaisten tapojen ja länsimaisen kulutuskulttuurin mukaisesti, Ellen on ristiriitoja välttääkseen luovuttava maalaamisesta. Elle kertoo myös kuuluvansa aktivistiryhmään, joka haluaa eroon suomalaisten kolonialismista ja saamelaisten elämän ohjailusta etelästä käsin huolimatta saamelaisen näennäisestä, ei todellisesta, päätäntävallasta koskien omia alueitaan ja asioitaan. Vaikka Samu epäilee määritelmän koskevan myös hänen jättämistään, Elle jatkaa yhteydenpitoa lähettämällä miehelle runomuotoon kirjoitettuja uniaan. Jonkin verran psykologiaa opiskellut Samu haluaa auttaa Ellen takaisin taiteen pariin yrittämällä tulkita näitä unia ja selvittelemällä, mikä sellainen Ellessä on vikana, että se estää häntä maalaamasta. Pitkät keskustelut Ellen ja muiden saamelaisten kanssa auttavat Samua vähitellen pääsemään syvemmälle saamelaiseen kulttuuriin, heidän ajatuksiinsa ja tarinoihinsa.
Tämä kirja on täysin jotain muuta kuin mitä olen aiemmin lukenut. Kirjassa ei juuri tapahdu mitään muuta kuin arkisia asioita. Sitä enemmän tarkastellaan sekä kokonaisen kansan ja että yksilön ristiriitoja perinteisen ja modernin elämän välillä. Kirjan vanhempi polvi edustaa perinteitä ja tarinoita, mutta pääosassa ovat nuoremmat ihmiset. He ovat imeneet modernia elämäntapaa, mutta heidän tulisi tuntea myös vanhat tavat, historia ja yhteiskunnallinen tilanne voidakseen elää saamelaiselämää sellaisena kuin pitäisi säilyäkseen saamelaisina. Kirjassa ajatellaan ja puhutaan erilaisuudesta, samanlaisuudesta, arvoista ja poliittisesta ohjailusta paljon. Välillä vähän liikaakin, Samun omat ajatukset ja päätelmät sekä käydyt keskustelut tuntuvat paikka paikoin pitkäveteisiltä, saarnaavilta ja psykologiaan perehtymättömästä jopa yli hilseen meneviltä. Mutta lukiessa tajuaa, että nämäkin asiat ovat tarpeen ymmärtääkseen kirjan henkilöitä, menneisyyttä, elämäntapaa ja tarinoita, saadakseen käsityksen saamelaisista ja kasvaakseen Samun myötä ymmärtämään ristiriitoja ja meille "etelän" ihmisille vierasta kulttuuria. Alussa kirjan lukeminen tuntui jopa pakonomaiselta ja pitkäveteisiltä, mutta sulkiessani takakannen totesin, etten missään nimessä olisi jättänyt sitä lukematta. Jonkinlainen tunne siitä, että ymmärrän jotain tästä alkuperäiskansasta ja sen ongelmista paremmin kuin ennen on palkitseva tunne. Suosittelen ehdottomasti ainakin jokaiselle lantalaiselle luettavaksi.
Helmet-lukuhaaste kohdat 8, 12, 17, 28, 29, 34, 49, 50
 
Olen aina pitänyt Meryl Streepistä näyttelijänä ja kun käteeni osui kirja Meryl Streep valkokankaan kuningatar (Erin Carlson), siihen oli pakko tarttua. Varsinkin, kun tarinaa voi kertoa ja kommentoida elämänkerran kohde itse ja melkein kaikki muutkin hänestä kertovat ovat vielä elossa.  Kirja hipaisee Merylin nuoruutta ja hänen elokuviaan ja keskittyy enemmänkin häneen itseensä ja persoonallisuuteensa. Kirjan perusteella Meryl Streepillä on jo ennen suuntautumista näyttelijäksi ollut ihmeellinen taito omaksua erilaisia hahmoja ja sisäistää ne täysin, muuttua tuoksi omaksumakseen hahmoksi. Itse Meryl Streep kokee esimerkiksi teini-iässä omaksuneensa hahmonsa koulun suosituista tytöistä ja muuttuneensa heidän kaltaisekseen sekä ulkoisesti että sisäisesti näytellen olematta todellisuudessa he. Sekä arvostelijoiden, ohjaajien että kanssanäyttelijöiden mielestä hän on tehnyt samaa kautta uransa, solahtanut täysin työtä tehdessään näyttelemäkseen hahmoksi ja sopeuttanut persoonaansa myös työn ulkopuolella näyttelemänsä hahmon kaltaiseksi ja siten vaikeasti selvää otettavaksi. Mutta ainakin näyttelijättären itsensä mukaan tuo muutos ei seuraa mukana kotiin ja ystävien keskinäiseen kanssakäymiseen työn ulkopuolella. Maryl Streepillä on takanaan myös hollywoodilaisittain harvinainen, pitkä avioliitto yhden ainoan miehen kanssa ja hän on samanaikaisesti uransa kanssa synnyttänyt ja kasvattanut 4 lasta. Työssään hän on ollut aina täsmällinen, ystävällinen ja avulias muita näyttelijöitä kohtaan. Hänellä tuntuu lisäksi olevan ilmiömäinen kyky omaksua vieraita kieli ja puhetyylejä ja halu opetella hallitsemaan esittämänsä henkilön taidot (muusikon, keittiöhengettären, oopperalaulajan jne). Meryl Streep on myös loistava laulajana. Lisäksi hän ajaa aktiivisesti naisasiaa, varsinkin elokuvateollisuudessa työskentelevien naisten sekä toimii luonnonsuojelun, ihmisoikeuksien ja lehdistönvapauden puolestapuhujana. Ja omistaa terävän pään ja kielen eikä kaihda tuoda julki mielipiteitään julkisesti. Meryl Streepin elokuvaosista kirjassa kerrotaan hänen valmistautumisestaan osaan ja jonkin verran vaikeuksista jonkin henkilöhahmon omaksumisessa tai Merylin omasta tulkinnasta roolista. Mutta koska arvostettuja rooleja on ollut niin paljon, kirja kertoo hyvin vähän tapahtumista erillisten elokuvien teon aikana ja itse elokuvien teosta. Monet todella hyvät elokuvat kuitataan kirjassa ikään kuin sivutapahtumana lähinnä Marylin valmistautumisen ja tulkinnan kannalta. 
Helmet-lukuhaaste kohdat 4, 13, 17, 26, 37

Sulje silmäsi ja laske kymmeneen
(Liane Moriarty) on hieman erilainen rakkaus- ja ihmissuhdetarina. 35-vuotiaalla hypnoterapeutti Ellenillä on takanaan 3 kariutunutta pitkäaikaista suhdetta ja nyt hän tapailee netin kautta löytämäänsä Patrickia, leskeksi vuosia aikaisemmin jäänyttä 8-vuotiaan pojan maanmittari-isää. Molemmat ovat kiinnostuneita toisistaan ja Ellenin mielestä suhteesta voisi tulla jotain. Neljänsillä treffeillä mies kertoo Ellenille, että hänellä on stalkkari. Nainen on hänen entinen avovaimonsa Saskia, jonka kanssa mies oli aloittanut 3 vuotta kestäneen suhteen aivan liian pian vaimonsa kuoleman jälkeen. Kun Patrick lopetti suhteen, nainen alkoi seurata häntä kaikkialle, lähettelee jatkuvasti tekstiviestejä ja kirjeitä, yrittää tapaamisia ja on luultavasti keksinyt keinon päästä sisään Patrickin ja hänen poikansa asuntoon ja käy siellä aina joskus, kun koti on tyhjä. Patrick on ajatellut lähestymiskieltoa ja rikosilmoituksen tekoa, mutta osaksi saamattomuuttaan ja osaksi huonon omantunnon takia on jättänyt sen tekemättä. Ellen ei pelästy asiaa, pikemminkin kiinnostuu tilanteesta ja niin parin seurustelu jatkuu. Ellen ei tiedä, että itse asiassa hän tuntee naisen jo eri nimellä asiakkaanaan. Ellen tulee vahingossa raskaaksi, pari muutta yhteen ja koko ajan mukana heidän elämässään roikkuu Saskia. Mukana ovat myös Ellenin äiti ja vaikea äiti-tytärsuhde sekä puuttuva isä, Patricin kuollut vaimo ja tämän vanhemmat. Patrickin perhe ja molempien ystävät sekä Ellenin entiset kumppanitkin vaikuttavat suhteeseen. Sotkua kerrakseen ennen kuin yhden yllättävän yön tapahtumat alkavat selvittää kaikkien kolmen päähenkilön, Ellenin, Patrickin ja Saskian keskinäisiä ja henkilökohtaisia suhteita.
Liane Moriartylla on loistava tapa käsitellä pinnalta päin yksinkertaiselta näyttäviä ihmissuhteita ja saada lukijansa tajuamaan, että ne eivät ole yksinkertaisia. Kahden tai useamman ihmisen välinen suhde ei koskaan ole vain niiden ihmisten välinen suhde, vaan joka kerta hänen kirjoissaan suhteisiin vaikuttava monet muut, joskus yllättävätkin asiat. Näitä monimutkaisia vyyhtejä hän käsittelee empaattisesti ja lämpimästi, mutta kuitenkin osoittaen aina ne hirvittävän monimutkaiset elämän kiemurat kaiken takana.
Helmet-lukuhaaste kohdat 6, 10, 29

Kristiina

torstai 20. toukokuuta 2021

Kysymyksiä kunnallisvaaliehdokkaille

Kunnallisvaalit lähestyvät ja taas pitäisi löytää se omasta mielestä sopivin ehdokas. Tällä kertaa tilanteen tekee vaikeaksi se, ettei oman kunnan ehdokkailta pääse juuri kyselemään heidän mielipiteitään itseään vaivaavista asioista. Toki näemme TVstä puoluejohtajien väittelyjä ja tenttejä, mutta niillä ei ole oikeastaan vaikutusta kuntatasolla muussa kuin puolueen yleisissä linjoissa. Tosin omasta puolestani voin sanoa, että ne puolueet, joiden johtajat keskittyvät vain yleiseen äänten kalasteluun tai ilmaisevat jopa epäsuorasti, että sama ketä äänestät, kunhan äänestät meidän puoluettamme, menettävät automaattisesti minun ääneni. Kunnallispolitiikassa pitäisi vaikkapa paikallisradiossa haastatella alueen puolueiden johtavia henkilöitä alueen ongelmista ja alueella noudatettavasta politiikasta, jotta saisimme edes jonkinlaisen käsityksen puolueiden "lähikannoista". Sellaiset keskustelut ovat ainakin minulta ei-aktiivisena radionkuuntelijana menneet ohi korvien, jos niitä ei ole erikseen lehtien avulla mainostettu. 

Paikallistasolla ehdokkaan voi yrittää löytää vaalikoneen avulla. Mutta en sieltäkään löydä juuri tarkalleen oman alueen ongelmia käsitteleviä kysymyksiä, joihin ehdokkaat olisivat joutuneet vastaamaan. Minulla sen sijaan olisi useita kysymyksiä paikallisille kunnallisvaaliehdokkaille. Tässä aluksi muutama kysymys, joihin haluaisin vastauksia.

1) Miksi Vaasassa suunnitellaan terveyspalvelujen lakkauttamista lähiöistä ja niiden keskittämistä Keskussairaalan yhteyteen? Itse olen aina mieltänyt asian niin, että terveyspalvelut täytyy olla tarjoilla siellä, missä ihmiset ovat. Miksi Vaasassa taas ajatellaan niin, että ihmisten on vaan mentävä sinne, missä terveyspalvelut ovat kaupungin puolesta tarjoilla? Miten turvataan nopeat ja joustavat palvelut kaikki yhdessä paikassa, kun ei se onnistu nykyäänkään edes suppeammassa mittakaavassa? Tähän yhdistäisin sote-puolelta myös ambulanssipalvelut. Miksi Vaasan alueella ei nykyisin saa ambulanssipalveluja ja -kyytiä jollei potilaalla ole suunnilleen pää kainalossa? Oletetaanko Vaasassa automaattisesti, että jokaisella asukkaalla on auto ja siihen joku kuskiksi tai niin paljon rahaa, että potilas voi ajaa sairaalaan taksilla? Miksi ei enää saa ambulanssia paikalle muuten kuin sen jälkeen, kun hälytyskeskus on arvioinut potilaan tilan hengenvaaralliseksi? Eivät murtunut jalka tai paniikkikohtaus varmasti ole hengenvaarallisia, mutta yksin asuvalle autottomalle potilaalle ne siltä tuntuvat. Kuitenkin hänelle sanotaan, että hanki itse kyyti terveyskeskukseen. Eikö tällaista lasketa hädissään olevan ihmisen heitteillejätöksi? Tämän saman kysymyksen haluaisin heittää myös niille henkilöille, jotka havittelevat luottamustointa uudesta Pohjanmaan hyvinvointipiiristä. Jos nykymeno jatkuu, voidaan piiri nimittää jo ennen perustamistaan pahoinvointipiiriksi.

2) Miksi kaavoitus toimii niin huonosti alueella? Itse asun lähiössä, jossa osa alueen palveluista (parturi-kampaamo, ravintola ja ruokatarjonta) sijaitsevat purku-uhan alla olevassa vanhassa liikekeskuksessa. Tila on purkuvalmis, mutta siellä oleville palveluyrityksille ei ole osoittaa alueelta uutta liiketilaa, koska liiketilaa ei ole tällä hetkellä kaavoitettu alueelle esim. uusien kerrostalojen alakerroksissa (ei niitä uusia talojakaan ole ilmeisesti saatu sijoitetuksi kaavoitukseen tyhjiksi jääneille, aikanaan muuhun tarkoitukseen kaavoitetuille tonteille). Jos lähiöihin ei jää palveluita, niin ei niissä lähiöissä kohta ole enää asukkaitakaan. Kuka haluaisi asumaan lähiöön, johon jäävät tulevaisuudessa ainoiksi palveluiksi ruokakauppa, kirjasto ja bensa-asema? Miksi lähiöiden viihtyvyyteen ja viherrakentamiseen sijoitetaan kiitettävästi rahaa, muttei siihen, että lähiöissäkin palvelut säilyisivät?

3) Vaasan kaupungin tilinpäätös olisi ollut viime vuodelta kuten monelta edelliseltäkin jälleen alijäämäinen ilman valtion koronatukia. Miksi siis Vaasassa jatkuvasti sijoitetaan vähiä rahoja urheilurakentamiseen ja urheiluun? Eikö olisi tähdellisempiäkin sijoituskohteita (infra, sotepalvelut, kulttuuripalvelut, koulutus)? Jää- ja jalkapallotilojen rakentamisia perusteltiin sillä, että ne tuovat lisäarvoa ja siten uusia asukkaita alueelle. Eivätpä ole tuoneet, Vaasa on jatkuvasti muuttotappiollinen ja väestömäärältään pienenevä kaupunki. Ei kukaan valitse uutta asuinkuntaa urheilutilojen ja -mahdollisuuksien perusteella (paitsi ammattiurheilijat). Kyllä siihen vaikuttavat työpaikkojen lisäksi myös muiden tärkeiden palvelujen, kuten koulujen, hoitopaikkojen ja peruspalveluiden tarjonta kaikkialla kaupungin alueella samoin kuin kunnossa olevat peruspalvelut kuten tiet, ulkoilualueet, terveydenhoitopalvelut, hoitopaikat, muu palveluntarjonta kullakin alueella ym. Kyllä se urheilutilojen olemassaolo ja tarjonta sijoittuu aika häntäpäähän ihmisten listoilla. Eikö olisi Vaasassakin aika siirtää kunnan fokus urheilupalveluista muihin kunnan tarjoamiin pakollisiin palveluihin ja jättää urheilupalvelujen tarjoaminen enemmän yksityisille, kuten monissa muissa kaupungeissa on tehty? Niissä urheilutiloja rakentavat ja tarjoavat yksityiset rahoittajat, ei kaupunki.

4) On toki hyvä, että nuorten ja lapsiperheiden asioita jaksetaan pitää etualalla. Mutta tosiasia on, että yhä enenevässä määrin asukkaat koostuvat keski-iän ylittäneistä ja yksin asuvista ihmisistä. Pitkäaikaistyöttömissä on enemmän yli 50-vuotiaita kuin nuoria. Köyhyysrajan alapuolella elää enemmän vanhoja ja yksinäisiä kuin nuoria työikäisiä tai lapsiperheitä. Mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että heidän asiansa ja toimeen tulemisensa saati sitten avuntarpeensa tai mielenterveytensä, liikuntapalveluiden, kotiavun ym. saamisensa ei kiinnosta ehdokkaita lainkaan. Eli siis sekä poliitikot että ehdokkaat ovat jatkuvasti huolissaan vähenevästä väestönosasta, muttei kasvavasta. Kukahan alkaisi kiinnostua myös vanhenevista, vanhoista ja yksinasuvista äänestäjistä?

5) Avuntarve ja sosiaalipalvelut ja niiden saatavuus. Kerron tämän alustuksen esimerkkinä. Keski-ikäinen, yksin koiransa kanssa asuva ystäväni loukkasi akillesjänteensä, joutui kipsiin ja todettiin tarvitsevan leikkauksen. Koska hän oli pitkällä sairaslomalla, hän putosi Kelan sairauskorvauksen (alimman sellaisen) varaan. Tuloja ei juuri ollut, mutta apua tarvittiin päivittäiseen kaupassakäyntiin, koiran ulkoilutukseen ja siivoamiseen. Ystäväni otti yhteyttä sosiaalitoimeen avunpyyntöineen. Ensimmäinen sieltä esitetty kysymys oli "Onko sinulla omaisuutta?". Kun ystäväni kertoi että on koti, jossa hän asuu ja veljen kanssa yhteisesti pohjoisessa peritty metsätila sekä auto, jota hän tarvitsee työssään, muttei voi nyt kipsin takia käyttää, tyly vastaus oli, että myy ensin omaisuutesi ja käytä ne rahat ja kysy sitten uudestaan. Ei ihminen, joka tarvitsee akuutisti apua kotonaan kipsin ja kävelykiellon takia voi ruveta mitään omaisuutta myymään siinä tilanteessa. Itse olin sitä mieltä, että olisi kannattanut ottaa mieluummin yhteys kirkon diakoniatyöhön kuin kaupungin sosiaalitoimeen. Olin myös ilmeisesti oikeassa. Miksi Vaasan kaupungilla ei ole resursseja auttaa akuuttia apua tarvitsevia ihmisiä ilman, että hänen tarvitsee avun saamisen sijasta alkaa esim. sairastumistilanteessa omaisuutta myymään? Sama koskee myös esim. sairaalasta kotiuttamisia. Ystäväni ollessa leikkauksen jälkeen sairaalassa samalla osastolla makasi yli 70-vuotias yksin asuva potilas molemmat jalat aivan ylös asti kipsattuna. Häntä oltiin huolimatta liikuntakyvyttömästä tilasta kotiuttamassa ja jättämässä kotihoidon ja kuntoutuksen varaan. Miten on mahdollista, että tällaisessa tilanteessa oleva avuton henkilö voidaan lähettää kotiin sairaalasta niin nopeasti? Mistä Vaasassa löytyy kaupungin tarjoama apu akuutteihin, vaikeisiin tilanteisiin silloin, kun apua tarvitaan ilman, että avutonta ihmistä kehotetaan itse hankkimaan apua ja omalla toiminnallaan varat sen saamiseen? Tämäkim on kysymys, johon toivoisin sekä kunnallisvaaliehdokkaiden että tulevan hyvin(?)vointipiirin luottamushenkilöiden vastauksia.

6) Kenen konsulttien ja kaupunginvaltuutettujen yhteinen älynväläys olivat nykyiset, vaalienkin jälkeen jatkuvat "Suomen onnellisin kaupunki" ja "Vaasan onnellisin ihminen"-kampanjat? Voisivatko nämä kampanjat hyväksyneet tahot ja henkilöt julkaista nimensä? On älytöntä alkaa nykytilanteessa (budjettialijäämät, huonotasoinen terveydenhuolto ja sen suunniteltu keskittäminen, väestön väheneminen ja ikärakenteen muuttuminen + korona) alkaa kampanjoimaan onnellisuuden puolesta, se ei ole aitoa. Eikö olisi mieluummin kannattanut lanseerata koko maan laajuinen kampanja, jossa olisi yritetty saada läpi ajatusta Vaasasta monikielisenä kaupunkina, jossa enemmistö on suomalaisia ja että suomen kielellä pätjää arjessa hyvin täälläkin? Se olisi tuonut kaupungille enemmän hyvää lisäarvoa kuin nykyinen, väkisin pinnistetty onnellisuusvouhotus.

Siinä nyt oli muutama minua askarruttava kysymys. Toki niitä olisi enemmänkin, mutta ne ovat enemmän yksityiskohtiin meneviä ja poliitikothan vaalien alla tykkäävät hoitaa suuria linjoja. Milloin muuten puolueet alkavat ottaa enemmän listoilleen ns. sitoutumattomia ehdokkaita? Oikaiskaa, jos olen väärässä, mutta minun käsittääkseni nämä sitoutumattomat valitut eivät ole niin sidottuja puoluekuriin kuin sitoutuneet jäsenet ja voivat näin ollen äänestää kunnanvaltuustossa myös puolueen kannattamaa ehdotusta vastaan. Sellaisia edustajia me tarvitsisimme enemmän päättäviin elimiin. Ja sellaisia, jotka vaivautuisivat ottamaan asioista selvää ennen kuin äänestävät puolesta tai vastaan, eivät vain paina nappia siten, kuin puolueen johto käskee.

Kristiina

tiistai 18. toukokuuta 2021

sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Helppoa ja yksinkertaista ruokaa

Tällä kertaa en ollut monimutkaisella tuulella, joten pyrin tekemään ruokia mahdollisimman yksinkertaisesti.

Linssisalaatti

Lintelsalad
1 prk (380/230g) punaisia linssejä suolavedessä
0,5 kurkkua
250 g kirsikkatomaatteja
100 g maissia(pakastettu)
1 punasipuli
1 rkl kapriksia
1 rkl sitruunamehua
suolaa, mustapippuria
hienonnettua tuoretta basilikaa, minttua tai korianteria
50 g babypinaattia 
salaattia (jää, jäävuori esim.)
200 g fetajuustoa 

Kaada linssit lävikköön ja huuhtele ne kylmällä vedellä. Anna valua
Keitä maissinjyvät pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta. Puolita tomaatit ja kuutioi kurkku. Leikkaa punasipuli siivuiksi. Kuutioi fetajuusto.
Yhdistä kulhossa linssit, kurkku, tomaatti, maissi, punasipuli, kaprikset ja hienonnetut tuoreet yrtit. Lisää joukkoon sitruunamehu ja mausteet ja sekoita.
Levitä laakealle astialle kerrokseksi salaatinlehtiä ja niiden päälle pinaatinlehdet. Nosta lehtien päälle kulhosta salaatti. Ripottele sekaan fetajuustokuutiot ja koristele tuoreilla yrteillä.

Seuraavan kerran tehdessäni riisi-tonnikalalaatikkoa taidan suomentaa sen ja käyttää ohraa ja järvikalasäilykkeitä.
 

Riisi-tonnikalalaatikko

Rice tuna casserole
6 dl vettä
1 kalaliemikuutio
1 rkl sitruunamehua
1 rkl tilliä
3 dl pitkäjyväistä (tummaa) riisiä
2 prk tonnikalapaloja vedessä
1 paprika
5-6 aurinkokuivattua tomaattia
valkopippuria, sitruunapippuria
2 dl maitoa
200 g sulajuustoa
2 dl ruokakermaa
(Päälle: emmental-juustoraastetta)

Kiehauta kattilassa vesi, kalaliemikuutio, sitruunamehu ja tilli. Lisää riisit ja anna kiehua hiljalleen, kunnes liemi on imeytynyt riiseihin.
Poista paprikasta kanta ja siemenet ja kuutioi liha. Kuutioi aurinkokuivatut tomaatit.
Kaada kypsä riisit uunivuokaa. Valuta tonnikalat ja riivi ne haarukalla uunivuokaan. Lisää vuokaan paprika- ja tomaattikuutiot. Sekoita ja maista, lisää tarpeen vaatiessa mausteita.
Laita kattilaan maito ja sulatejuusto ja lämmitä seosta niin kauan, että juusto on sulanut. Nosta kattila pois hellalta ja lisää ruokakerma. Kaada seos vuokaan muiden aineiden joukkoon (varmista, että aineet ovat kaikkialta kostuneet). Ripottele halutessasi päälle juustoraastetta.
Paista vuokaa uunissa alakeskitasolla 200 ºC 40 min. Tarjoa salaatin kanssa.

Tahinipirtelön reseptin sain TVn Farmikeittiössä-ohjelmasta. Konsepti kuulosti niin jännältä, että oli pakko itsekin tehdä. Hyvin maistui. Tosin neuvoksi teille, jotka käytätte maapähkinävoita tai tahinitahnaa ruoanlaitossa. Ottakaa tahnat jääkaapista huoneenlämpöön ainakin pari tuntia ennen H-hetkeä. Reseptistä tulee 2 pientä tai 1 suuri pirtelö.

Tahinipirtelö

Tahini milkshake
2,5 dl vaniljajäätelöä
1 dl (täys)maitoa
0,5 dl tahinitahnaa
0,5 tl vaniljatahnaa
ripaus kanelia
Päälle:
kermavaahtoa, (suklaa)keksinmuruja ja strösseliä

Mittaa korkeaan astiaan kaikki aineet. Soseuta nopeasti sauvasekoittimella, älä kuitenkaan liikaa. Vatkaa päälle halutessasi kermavaahto ja koristele keksinmuruilla ja strösselillä. Hauskana vinkkinä on ostaa kaupasta pillimäisiä keksejä ja käyttää niitä pilleinä.

Kristiina

torstai 13. toukokuuta 2021

Luontoa parhaimmillaan ja pahimmillaan


Viime viikkoina on aina välillä sen verran ilmoja pidellyt, että ulos on päässyt tiirailemaan ympäristön muuttumista. Ulkona on kivaa muutenkin kuvailla, kun alkaa näkyä muutakin kuin valkoista ja harmaata. Tosin joskus mustavalkoisuus saa aikaan dramaattisemman tunnelman kuin värit.
Rocky groundTrees
Vasta pari viikkoa sitten ilmestyivät ensimmäiset kärpäset parvekkeen valkoiselle kiviseinälle lämmittelemään.

Fly 
Vielä reilu viikko sitten oli hauskaa kuvata kasvien puhkeamassa olevia lehtiä lumitaustoja vasten.
 

Jopa kukkivat kasvit ovat alkaneet nostaa päätään vähitellen.
 
 
Dandelions
Voikukka
Wood anemone
Valkovuokko

Corydalis solida and yellow wood anemone
Pystykiurunkannus ja keltavuokko
Cowslip
Kevätesikko    



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvaisin myös mielelläni eläimiä, mutta niiden kanssa on omat ongelmansa. Kumma kyllä, tänä keväänä en ole nähnyt vielä ainoatakaan jänistä, oravaa tai siiliä. Lintuja sen sijaan kuulee niin, että välillä korviin ottaa. Niiden saamisessa kuvaan onkin sitten omat ongelmansa. Ne kun usein ovat korkealla ja nopeita liikkeessään. Muutaman sirkuttajan olen onnistunut jotenkin saamaan tähtäimeeni. Osan tunnistus on ollut riippuvainen Google Lensistä, joten saatte vapaasti olla kanssani eri mieltä lajeista.
 
Fieldfare
Räkättirastas
Blackbird
Mustarastas
 
Mail finch
Peippouros
Robin
Punarinta

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Wagtail
Västäräkki
Bullfinch
Punatulkku

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
PidgeonsCrow

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Eilisellä Pilvilammen reissulla toivoin näkeväni myös vesilintuja. Ainoa, jonka näin oli yksinäiseltä vaikuttava sorsauros. Kuvasin sitä hetken säälien kunnes äkkäsin, että eipä se ollutkaan yksin. Rouva sorsa vaan piileskeli varvikon seassa isännän seilatessa väljemmillä vesillä.
 
Mail mallardMallard couple







 

Olivat vesilinnut vähissä ainakin Pilvilammella. Sääli.

Pilvilammen käyntini sai minut myös erittäin tuohduksiin. Alueella on aivan loistava paikka, josta olen keväisin käynyt poimimassa nokkoseni, ketunleipäni, horsmanversoni jne. Tuolla paikalla on ollut myös mielestäni paras vadelmapaikka. Siellä oli kinttupolun reunusta pitkälle metsään täynnä hienoa satoa tuottavia vadelmapensaita, joista sai kaikki talveksi pakkaseen tarvittavat vadelmat. Ei tarvinnut tuolta läntiltä lähteä muualle vadelmia hakemaan. Eilen pois lähtiessäni menin katsomaan, josko kohta saisi mennä villivihanneksia poimimaan. Meinasin saada sydänkohtauksen, koska mitään ei ollut jäljellä. "Metsänhoitotöiden" jäljiltä näky oli tällainen:

Destroyd piece of forrest

Minulla oli kamerassa väärä putki laajakulmakuvan ottoon, mutta saatte jonkinlaisen käsityksen hävityksestä. Oikeanpuoleisen rengasuran kohdalla kulki aiemmin se kinttupolku ja koko loppualue oli täynnä kasvillisuutta. Nyt ei näy ei vadelmapensaita, ei luonnonkasveja, ei mitään. Edes sitkeitä nokkosia ei paikalla kasvanut, jäljellä oli vain myllättyä, hävitettyä maaperää. Jos tämä on sitä metsänhoitoa, niin toivon, että omistaisin omaa metsää jota ei koskaan "hoidettaisi".

Kristiina