Google Website Translator

perjantai 9. heinäkuuta 2021

Hortoilua

Kevät on aina hortoilun parasta aikaa versoineen ja kasvunalkuineen. Mutta näin keskikesällä valikoimaan tulevat kukkivat kasvit. Valkoapilaa en ole vielä käynyt keräämässä, mutta keräsin jo mesiangervon ja maitohorsman kukintoja.

Meadowsweet
Mesiangervon kukinnot kuivuvat tällä hetkellä parvekkeella lehden päällä. Toivon pääseväni kokeilemaan niiden makua ensi viikolla. Ensimmäinen kokeiluni tulee olemaan mesiangervojäätelö. En ole ennen kokeillut, joten odotan jännittyneenä. Toivon myös, että kuivatut mesiangervon kukinnot voisivat osaltaan korvata talven aikana niin kalliin tuontivaniljan leivonnassa ja jälkiruokien teossa. Olisihan se kivaa maustaa tuotoksensa ulkomaisen tuontimausteen sijasta kotimaisella, itse kerätyllä mausteella.

 
Fireweed blooms
 Toinen tämän vuoden kokeiluni on maitohorsmasta tehty mehu. Samoin kuin voikukkien, myös horsmasta tehtyjen tuotteiden eteen saa tosin hieman huhkia. Lisäksi horsman kukat ovat siitä hankalia, että niiden kukinnot ovat jokainen eri vaiheessa kehityskaarta. Alimmat kukat ovat jo kuihtumassa. Keskellä ovat ne, jotka ovat parhaassa kukassa ja tarkoitukseeni sopivia ja ylimmät kukinnot ovat vielä nupulla. Keräilin 1. kokeiluani varten ämpärillisen horsmankukkia. Kun irrottelin (saksilla) kukinnot, tuloksena oli 1,5 litraa kukintoja. Koko homma piti tehdä parvekkeella, koska kukintojen mukana tuli hurja määrä pieniä ötököitä. Samaan aikaan vieressä kuivuvat mesiangervot houkuttelivat ympärille pörräämään sankan parven mitä erilaisimpia pölyttäjiä. Koko parveke tuntui yhdeltä suurelta hyönteishotellilta. 


Fireweed juice
Sain horsman kukinnot irroteltua ja keiteltyä mehun. Nyt täytyy vaan odotella huomiseen sen makujen tasaantumista. Tämä tuntuu koskevan aika montaa villiyrteistä tehtyä tuotetta. Muistanette saman ilmion voikukkahillon/siirapin kohdalla? Kerron sitten myöhemmin mielipiteeni mehusta resepteineen.

Rhubarb coulis
Tuli muutenkin puuhailtua kasvien kanssa, koska sain jälleen pari päivää sitten erän raparperia Marttakaverilta. Osa on jo leivottu pariksi raparperi-pekonipizzaksi (toinen matkaa myöhemmin äidilleni) ja käytetty raparperihillokkeeksi, josta osan vien myös äidilleni ja osan käytin suklaapäivänä tekemääni raparpericoulis-suklaamoussejälkiruokaan. Komealta kalskahtava nimi tuo raparpericoulis sille normaalisti raparperihillokkeeksi nimittämällemme tuotteelle. Kuulostaa heti ihka oikealta gourmeelta. Itse kun en kaikkina näinä vuosina ole hilloketta keitellessäni tiennyt tekeväni coulista tai kompottia.

Kristiina

2 kommenttia:

  1. Odotan mitä suurimmalla mielenkiinnolla mielipidettäsi mehun mausta.
    Harmi, että puutarha vaatii huomiota samaan aikaan, kun nämä luonnon antimet.
    Vanhenemisen myötä askel on lyhentynyt ja päivässä ei saa paljoa aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maistoin jo. Liekö sekaan joutunut vihreä lehti syynä, mutta takapotkuna on hienoinen kitkeryyden tuntu. Mutta juotavaa mehu on, sijoittuu mehujen keskikastiin.

      Poista

Mielipiteesi on aina tervetullut :)